METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 131 Joensuun tutkimusasema MIKKO TOROPAINEN VALTION AVUSTUKSET KUNTIEN ALUELÄMPÖINVESTOINNEISSA JOENSUU 1984 METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 131 Joensuun tutkimusasema Mikko Toropainen VALTION AVUSTUKSET KUNTIEN ALUELÄMPO INVESTOINNEISSA JOENSUU 1984 2 ALKUSANAT 5 TIIVISTELMÄ 6 1 JOHDANTO 9 1.1 Tutkimuksen tausta 9 1.2 Tutkimuksen tarkoitus 11 1.3 Osaraporttien sisältö 12 2 TEOREETTINEN TAUSTA 13 2.1 Kunnan toimiala 13 2.2 Kotimaiset energianlähteet 14 2.3 Kuntien aluelämpöinvestoinnit 15 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO 21 3.1 Tutkimusmenetelmät 21 3.1.1 Investointipäätösten perusteet, avustusten vaikuttavuus ja tukimuotoja koskevat prefe renssit 21 3.1.2 Investointien rahoitus, liiketaloudellinen kannattavuus ja avustusten vaikutukset 22 3.2 Tutkimusaineisto 25 3.2.1 Aineiston hankinta 25 3.2.2 Aineistoon kuuluvat hankkeet 26 4 INVESTOINTIPÄÄTÖSTEN PERUSTEET JA AVUSTUSTEN VAIKUTTAVUUS 31 4.1 Investointipäätösten perusteet 31 4.2 Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia 46 4.3 Tukimuotoja koskevat preferenssit 51 5 AVUSTUSTEN VAIKUTUS INVESTOINTIEN RAHOITUKSEEN JA LIIKE- TALOUDELLISEEN KANNATTAVUUTEEN 57 5.1 Investointien toteutunut rahoitus 57 5.2 Investointien liiketaloudellinen kannattavuus vuonna 1982 ja aluelämpöverkkojen saavutettua lopullisen laajuutensa 63 5.3 Avustusten tehokas kohdentaminen 69 6 TULOSTEN TARKASTELU 7 3 6.1 Tulosten luotettavuus 73 6.2 Tulosten merkitys ja yleistettävyys 74 LÄHTEET 79 LIITTEET 3 Taulukot 1-31 1. Aineistoon kuuluvien aluelämpökeskusten polttoaineiden käyttö v. 1982 alueittain 30 2. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät, kaikki hankkeet 32 3. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät investoinnin toteuttajan mukaan 34 4. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät alueittain 36 5. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät aluelämpökeskuksen pääpoltto aineen ja kokonaiskattilatehon mukaan 37 6. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät investoinnin suhteellisen koon mukaan 39 7. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät kunnan taloudellisen aseman mukaan (osakeyhtiöt pl.) 41 8. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikutta neet tärkeimmät tekijät investoinnin raskauden mukaan (osakeyhtiöt pl.) 43 9. Odotukset aluelämpökeskusten käyttämien kotimaisten polttoaineiden jatkuvasta saannista kilpailukykyiseen hintaan pääpolttoaineen ja kokonaiskattilatehon mukaan 45 10. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avus tuksia investoinnin toteuttajan mukaan 47 11. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avus tuksia alueittain 47 12. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avus tuksia aluelämpökeskuksen pääpolttoaineen ja kokonais kattilatehon mukaan 49 13. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avus tuksia investoinnin suhteellisen koon mukaan 49 14. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avus tuksia kunnan taloudellisen aseman mukaan (osakeyhtiöt pl.) 50 15. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuk sia investoinnin raskauden mukaan (osakeyhtiöt pl.) 51 16. Tukimuotoja koskevat preferenssit, kaikki hankkeet 53 17. Tukimuotoja koskevat preferenssit investoinnin toteut tajan mukaan 53 18. Tukimuotoja koskevat preferenssit alueittain 54 4 19. Tukimuotoja koskevat preferenssit aluelämpökeskuksen pääpolttoaineen ja kokonaiskattilatehon mukaan 54 20. Tukimuotoja koskevat preferenssit investoinnin suh teellisen koon mukaan 55 21. Tukimuotoja koskevat preferenssit kunnan lainanhoito kustannusten mukaan (osakeyhtiöt pl.) 55 22. Investointien rahoitus investoinnin toteuttajan mukaan 58 23. Investointien rahoitus alueittain 60 24. Investointien rahoitus investoinnin absoluuttisen koon mukaan 61 25. Investointien rahoitus kunnan lainanhoitokustannusten mukaan (osakeyhtiöt pl.) 62 26. Investointien liiketaloudellinen kannattavuus alueläm pökeskusten vuoden 1982 käytön tasolla, kaikki hankkeet 65 27. Investointien liiketaloudellinen kannattavuus alue lämpökeskusten vuoden 1982 käytön tasolla pääpoltto aineen ja kokonaiskattilatehon mukaan 66 28. Investointien odotettu liiketaloudellinen kannattavuus verkkojen saavutettua lopullisen laajuutensa, kaikki hankkeet 67 29. Investointien odotettu liiketaloudellinen kannattavuus verkkojen saavutettua lopullisen laajuutensa, pää polttoaineen ja kokonaiskattilatehon mukaan 68 30. Investointiavustusten tarve, jos avustukset olisi koh dennettu tehokkaasti, pääpolttoaineen ja kokonais kattilatehon mukaan 71 31. Käyttökustannusavustusten tarve, jos avustukset olisi kohdennettu tehokkaasti, pääpolttoaineen ja kokonais kattilatehon mukaan 71 5 ALKUSANAT Metsäntutkimuslaitoksen kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunnalla toteutettiin vuosina 1980 - 1982 ns. PERA projektiin (= puu energian raaka-aineena) kuuluva esitutkimus, jossa selvitettiin, millä perusteilla kotimaisten polttoainei den käyttöön siirrytään sekä ovatko valtion avustuksia saaneet teollisuuden ja kuntien siirtymisinvestoinnit liike- ja kan santaloudellisesti kannattavia. Esitutkimuksen tulosten perus teella päädyttiin tutkimaan tarkemmin kuntien aluelämpöinves tointeja. Tämä raportti on tutkimuksen ensimmäinen osaraportti, toinen julkaistaan kesällä 1984. Olen kiitollinen kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosas tolle, joka antoi käyttööni tärkeää aineistoa ja myönsi osan tutkimuksen rahoituksesta. Työ alkoi kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunnalla erikoistutkija Matti Palon vetämässä ryhmässä, johon tutkijoina kuuluvat lisäkseni MH Tapio Hankala ja DI Leena Petäjistö. Heinäkuusta 1983 lähtien työ jatkui Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalla edelleen tiiviissä yhteistyössä tutki musryhmän kanssa. Ryhmätyön edut ovat tulleet selvästi esille, tutkimuksen kaikissa vaiheissa on ollut saatavissa hyödyllistä palautetta. Tutkimusryhmän ohella kiitokset ansaitsevat myös kauppa- ja teollisuusministeriön nimeämä projektin valvoja, ylitarkastaja Juha Kekkonen sekä Joensuun tutkimusaseman joh taja Jari Parviainen hyvästä yhteistyöstä, samoin raportin konekirjoituksesta ansiokkaasti huolehtinut merkonomi Sirkka Piipponen. Erityisen kiitoksen haluan esittää kansantaloudellisen metsä ekonomian tutkimussuuntaa johtavalle professori Lauri Heikin heimolle hänen kannustavasta ja hyödyllisestä ohjauksestaan. Kyselyihin vastanneet näkivät paljon vaivaa lomakkeiden täyttä miseksi. Kiitokset myös heille hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Joensuussa tammikuussa 1984 Mikko Toropainen 6 TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää: - Millä perusteilla kunnat valitsevat aluelämmityksessä käytettäväksi kotimaisen polttoaineen, erityisesti selvitetään valtion avustusten vaikuttavuutta. - Ovatko kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisäävät kuntien aluelämpö investoinnit kannattavia kunnallisten liikelaitosten ja kuntien näkö kulmasta, miten avustukset vaikuttavat investointien rahoitukseen ja kannattavuuteen sekä miten muut tekijät vaikuttavat kannattavuuteen. - Onko kotimaisten polttoaineiden käytön lisääminen valtion avustusten avulla valtion- ja kansantaloudellisesti kannattavaa. Tässä ensimmäisessä osaraportissa esitetään investointipäätösten perus teita sekä valtion avustusten vaikuttavuutta ja vaikutuksia koskevat tulokset, toisessa osaraportissa keskitytään kannattavuuskysymyksiin. Perusjoukon muodostivat vähintään 0,5 MW:n nimellistehoiset aluelämmitys käytössä olevat kuntien lämpökeskukset, joiden rakentamiseen oli saatu kauppa- ja teollisuusministeriön investointiavustusta ja jotka oli otettu käyttöön viimeistään vuodenvaihteessa 1981/1982. Näitä oli 53 kappaletta. Kerättäessä hankkeista tietoja kirjekyselyllä vastaukset saatiin 49 kunnas ta eli vastausprosentiksi muodostui 92,5 %. Kirjekyselyllä kootun aineis ton lisäksi käytettävissä olivat ministeriöön toimitetut hakemus- ja tili tysasiakirjat sekä ministeriön avustuspäätökset. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja korollisen maksuajan menetelmää. Seuraavat keskeiset tulokset esitetään pääasiassa koko aineistoa koske vina. On kuitenkin huomattava, että taustamuuttujien avulla luokiteltujen ryhmien välillä oli investointipäätösten perusteissa sekä avustusten vai kuttavuudessa ja vaikutuksissa selviä, energiapoliittisten toimenpitei den suunnittelun ja julkista tukea koskevan päätöksenteon kannalta tär keitä eroja. Tärkeimmiksi myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi osoittautuivat kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus, valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaiku tus, yleinen kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus, valtion avus tuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus sekä hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus. Näistä varmuustekijä ja työllistämistekijä voidaan lukea ns. muihin kuntaan kohdistuviin nettohyötyihin. Vastaajat uskoivat kotimaisia polttoaineita olevan saatavissa laitteiston koko pitoajan myös kilpailykykyiseen hintaan "melko varmasti", suurempien hakelaitosten ryhmässä luottamus oli muita ryhmiä heikompi. Puhdasta liiketaloudellista kannattavuutta kunnallisen liikelaitoksen näkökulmasta kuvaava tekijä kustannussäästöt investointilaskelmien perusteella (ilman valtion avus tusta) sai määreekseen "vaikutti jossain määrin" ja oli tärkeysjärjes tyksessä yhdentenätoista. Kunnallisen liikelaitoksen näkökulmalla tarkoi tetaan tässä sitä, että lämpöä pyritään tuottamaan mahdollisimman talou dellisesti tavoittelematta kuitenkaan voittoa, muita kuntaan kohdistuvia nettohyötyjä ei oteta huomioon. 7 Ilman avustuksia 25 X hankkeista olisi ollut liiketaloudellisesti kannattavia vuoden 1982 käytön tasolla, verkkojen saavutettua lopulli sen laajuutensa odotetaan 41 X:n olevan kannattavia. Valtion avustukset (investointiavustukset + polttopuun korjuuavustukset) huomioon otettuina 44 X hankkeista tulkittiin kannattaviksi vuoden 1982 käytön tasolla ja 63 X lopullisella käytön tasolla. Investointipäätösten perusteita kartoitettaessa valtion avustusten hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus todettiin siis hieman tärkeämmäksi tekijäksi kuin avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus, molemmat saivat kuitenkin määreekseen "tärkeä". Valtion avustuksen hankkeeseen sisältyvää riskiä pienentävän vaikutuk sen vastaajat sijoittivat välille "tärkeä - vaikutti jossain määrin". Jos investointeja koskevat avustushakemukset olisi hylätty, niin 29 X hankkeista olisi todennäköisesti kuitenkin toteutettu suunnitelmien mukai sesti. Muiden hankkeiden toteutumiseen valtion avustukset siis vaikuttivat joko tekemällä niiden toteutumisen mahdolliseksi tai nopeuttamalla niiden toteutumista. Vastaajilta kysyttiin myös, minkä investointitukivaihtoehdoista he toden näköisesti olisivat valinneet, jos valtion tukea olisi myönnetty vain yhden tukimuodon kautta. Lainamuotoinen eli ennen kaikkea rahoitusjär jestelyjen helpottamiseen tähtäävä tuki osoittautui hieman avustusmuo toista tukea suositummaksi, suhdeluku lainaa preferoineet/avustusta pre feroineet oli 1,1. Kuntien ulkopuolinen julkinen valta rahoitti 52,6 % investointikustannuk sista joko lainoilla (30,8 X) tai avustuksilla (21,8 X). Valinnan kannalta ratkaisevista erotusinvestoinneista (kotimaisia polttoaineita käyttävän aluelämpökeskuksen investointikustannukset miinus vertailulaitoksen inves tointikustannukset) avustukset kattoivat 36,0 X sekä avustukset ja julki set lainat yhteensä 88,5 X. Avustusten merkitys kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisäävien kuntien investointien toteutumisessa on siis ollut huomattava. Valtion rahoitus osuuden lisäämistä ei kuitenkaan voida pitää perusteltuna. Sen sijaan painopisteen muuttaminen sekä tukimuotojen että tukikohteiden välillä on mahdollista, tukeen tarvittavia varoja voidaan näin jopa säästää ja tuen vaikuttavuutta parantaa. Verrattaessa tuloksia muihin tutkimuksiin havaitaan, että kuntien ja teollisuusyritysten investointikäyttäytyminen ja preferenssit poikkeavat selvästi toisistaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä energiapoliittisten toimen piteiden suunnittelussa että tehtäessä avustus- ja lainoituspäätöksiä. Tuloksia hyödynnettäessä tulee muistaa seuraavat yleistämistä koskevat varaukset: - Tulokset koskevat kuntien aluelämpöinvestointeja. - Kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisäävistä investoinneista toteute taan ensiksi suurimmat ja kannattavimmat, ajassa investointien koko laskee ja uusien investointien kannattavuus heikkenee. Päinvastaiseen suuntaan vaikuttaa polttoaineiden korjuu- ja käyttötekniikan sekä hankintaorganisaatioiden kehitys. 8 - Investointien kannattavuus muuttuu suhteellisten hintojen muuttuessa. - Kotimaisten polttoaineiden käyttöön siirtymiselle on olemassa määrällis ten, teknillisten ja taloudellisten tekijöiden määräämä, ajassa liukuva yläraja. Edellä esitetyt varaukset tarkoittavat sitä, että tarvitaan toistuvia seurantatutkimuksia. Niitä tarvitaan myös muista energiapolitiikan keinoista. 9 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Valtiovalta harjoittaa energiapolitiikkaa, koska energiaa koskevien valintojen liike- ja kansantaloudelliset vaikutuk set eivät välttämättä ole samansuuntaiset, markkinavoimat eivät ohjaa valintoja riittävän tarkoituksenmukaisesti kansan talouden näkökulmasta katsoen (ks. esimerkiksi GRAVELLE ja REES 1981). Sama pätee myös tarkasteltaessa ns. kunnallisten liikelaitosten valintoja. Energiapolitiikka sisältää sekä vaihtoehtoisten tavoitteiden että niiden saavuttamiseksi käy tettävissä olevien vaihtoehtoisten keinojen kartoittamisen, valinnan, toteuttamisen ja seurannan. Tarkasteltaessa Suomen energiapolitiikan kehitystä 1930-luvulta alkaen havaitaan, että tavoitteena on jatkuvasti ollut koti maisten polttoaineiden käytön lisääminen ja energiahuollon varmuuden turvaaminen, energian säästämisen merkitys on koros tynut sota-aikana ja viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Keinovalikoima on monessa suhteessa pysynyt samanlaisena, aina on korostettu tutkimuksen ja neuvonnan merkitystä sekä polttoaineiden ja muiden energianlähteiden valikoiman moni puolistamisen tärkeyttä, esimerkiksi jo 1930-luvulla selvitet tiin puun nesteyttämis-, hiilto-, kaasuttamis- ja briketointi mahdollisuuksia. Tärkein yleisesti vaikuttava uusi keino on 1970-luvun lopulla laajempaan käyttöön otettu julkinen rahoi tustuki. (Energiapolitiikan kehityslinjoista ks. TOROPAINEN 1982 ) . Valtioneuvoston v. 1983 hyväksymässä energiapoliittisessa ohjelmassa asetetaan energiapolitiikalle kolme päätavoitetta: Energiahuollon varmuuden turvaaminen kansalliselle turvallisuudelle ja taloudelliselle toiminnalle ase * J tettujen tavoitteiden mukaisesti. - Energian säästäväinen käyttö eli energian taloudellinen ja tehokas sekä tuhlausta välttävä käyttö. - Energiahuollon omavaraisuuden nostaminen lisäämällä kotimaisten energianlähteiden sekä muiden kotimaisten tuotantopanosten osuutta energiataloudessa." 10 » Näiden päätavoitteiden ohella ohjelmassa korostetaan energia politiikan pitkäjänteisyyden merkitystä. Valtiovallan käytet tävissä olevia energiapoliittisia keinoja ovat rahoitustuki, energian hinnoittelu ja verotus, tutkimus- ja kehitystyön edistäminen, lainsäädäntö ja lupamenettelyt sekä tarkastus ja valvontatoiminta. Julkista rahoitustukea on saatavissa useista lähteistä eri muodoissa: avustuksina, lainoina, korkotukena sekä teollisuu delle joissakin tapauksissa myönnettävinä liikevaihtovero helpotuksina. Rahoitustuki on viime vuosina kasvanut voimak kaasti, esimerkiksi erilaiset avustukset kotimaisten poltto aineiden tuotannon ja käytön edistämiseen (maatilat pl.) kasvoivat vuoden 1976 3,3 Mmk:sta 122,2 Mmk:aan vuonna 1982, yhteensä näitä avustuksia maksettiin 401,5 Mmk vuosina 1976 - 1982 (Energiatilastot 1982). Vaikka seurannan tulisi kuulua olennaisena osana energiapolitiikkaan, on kuitenkin rahoitustuen vaikuttavuuden ja vaikutusten sekä tuettujen in vestointien kunnallis- ja kansantaloudellisen kannattavuuden tutkimus ollut vähäistä. Metsäntutkimuslaitoksen kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimusuunnalla toteutettiin vuosina 1980 - 1982 esitutkimuk sen luontoinen työ, jonka tarkoituksena oli selvittää, millä perusteilla kotimaisten polttoaineiden käyttöön siirrytään, sekä ovatko valtion avustuksia saaneet teollisuuden ja kuntien siirtymisinvestoinnit liike- ja kansantaloudellisesti kannat tavia (TOROPAINEN 1982). Tutkimuksen aineistoon kuului 73 han ketta, joihin oli saatu työvoimaministeriöltä investointi avustusta, kuntia investoijista oli 21. Tutkimuksessa havaittiin, että kunnat tekevät energiainves tointipäätöksensä osittain eri perusteilla kuin teollisuus yritykset. Koko aineistossa tärkeimmät myönteisen investointi päätöksen syntymiseen vaikuttaneet tekijät olivat kustannus säästöt, kotimaisen polttoaineen saannin varmuus ja valtion avustus, kunta-aineistossa puolestaan kotimaisen polttoaineen saannin varmuus, valtion avustus ja laitteiden kotimaisuus. Kuntien investointien puhdas liiketaloudellinen kannattavuus 11 todettiin huonommaksi kuin teollisuuden investointien. Lisaksi kuntien kannattamattomissa investoinneissa kannattavuusraja oli kauempana kuin teollisuuden kannattamattomissa investoin neissa, kuntien investointien kannattaviksi saamien valtion avustusten avulla oli siis vaikeampaa kuin teollisuuden in vestointien kannattaviksi saaminen. Avustusten myöntäminen todettiin kansantaloudellisesti kannattavaksi. Koska aineis tossa oli enemmistö teollisuuden hankkeita, ei kunnallistalou dellista kannattavuutta analysoitu erikseen, vaan se sisäl lytettiin kansantaloudelliseen kannattavuuteen. Kauppa-ja teollisuusministeriön yhdessä muiden alan viran omaisten kanssa asettama työryhmä selvitti rahoitustukea saaneiden energiainvestointien eräitä, lähinnä kansantalou dellisia vaikutuksia ja rahoitustuen kehittämistä (Energia invesotintien rahoitustuen ... 1982). Tiedot perustuivat kuitenkin paljolti tukea myöntäneiden viranomaisten kerää miin, tukihakemuksissa esitettyihin arvioihin, eikä seuranta tietojen puuttuessa voitu tarkasti arvioida tuen vaikutta vuutta. Liiketaloustieteellisessä Tutkimuslaitoksessa tutkittiin vuosina 1981 - 1983 rahoitustuen vaikutusta yritysten päätök sentekoon (Energiainvestointituen vaikutus ... 1983). Aineis toon ei kuulunut kuntia, eikä investointien kannattavuutta analysoitu. Kuntien energiainvestointien tarkempi tutkiminen on siis tar peen. Aineiston saatavuuden ja riittävyyden takia syventävän analyysin kohteeksi valittiin ne kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisäävät kuntien aluelämpöinvestoinnit, joihin oli saatu kauppa- ja teollisuusministeriön investointiavustusta. 1.2 Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksessa kartoitetaan, mitä eräällä energiapolitiikan keinolla, valtion avustuksilla, on saatu aikaan aluelämmitys sektorilla pyrittäessä yhteen energiapolitiikan tavoitteeseen, lisäämään kotimaisten polttoaineiden osuutta lämmöntuotannossa 12 Avustuksista tarkastellaan erityisesti kotimaisia polttoaineita käyttävien aluelämpökeskusten rakentamiseen myönnettyjä kauppa ja teollisuusministeriön investointiavustuksia sekä työvoima ministeriön myöntämiä polttopuun korjuuavustuksia. Tutkimus tehtävä jaettiin kolmeen osaan seuraavasti: - Tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, millä perusteilla kunnat valitsevat aluelämmityksessä käytettäväksi koti maisen polttoaineen, erityisesti selvitetään valtion avustusten vaikuttavuutta. - Toiseksi selvitetään, ovatko kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisäävät kuntien aluelämpöinvestoinnit kannat tavia kunnallisten liikelaitosten ja kuntien näkökulmas ta, miten avustukset vaikuttavat investointien rahoi tukseen ja kannattavuuteen sekä miten muut tekijät vai kuttavat kannattavuuteen. - Kolmanneksi selvitetään, onko kotimaisten polttoaineiden käytön lisääminen valtion avustusten avulla valtion ja kansantaloudellisesti kannattavaa. 1.3 Osaraporttien sisältö Tutkimustehtävä on laaja ja sisältää eri kohderyhmiä kiinnos tavia osia. Raportointi päädyttiin siksi toteuttamaan kahdessa osassa. Tämä ensimmäinen osaraportti sisältää lähinnä viran omaisia kiinnostavia tuloksia investointipäätösten perusteista ja avustusten vaikuttavuudesta, tukimuotoja koskevista pre ferensseistä, avustusten vaikutuksista investointien rahoituk seen ja liiketaloudelliseen kannattavuuteen kunnallisten liike laitosten näkökulmasta katsottuna sekä avustusten tehokkaan kohdentamisen vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Toisessa, myöhemmin julkaistavassa osaraportissa keskitytään kannatta vuuskysymyksiin. Siinä tarkastellaan investointien kannatta vuutta kunnallisten liikelaitosten, kuntien, valtion ja koko kansantalouden näkökulmista sekä kannattavuuteen vaikuttavia eri tekijöitä. Sama jako koskee myös teoreettisen taustan ja työssä sovellettujen tutkimusmenetelmien esittelyä. 13 2 TEOREETTINEN TAUSTA 2.1 Kunnan toimiala Kunnan tehtävänä on tuottaa palveluksia koko yhdyskunnan jäsenistölle. Kunnan jäsen on jokainen, jolla on kunnassa laillinen kotipaikka, joka omistaa tai hallitsee kunnassa kiinteää omaisuutta, tai joka harjoittaa kunnassa liikettä tai ammattia. Siten myös oikeushenkilö (esimerkiksi osake yhtiö) voi olla kunnan jäsen. Kaikkien yhteiskunnallisten palvelujen tuottaminen ei kuiten kaan kuulu kunnalle. Kunnallislain 5. pykälässä säädetään, että kunnan asiana on hoitaa itsehallintoonsa kuuluvat ja toisaalta sille erikseen laissa säädetyt tehtävät. Voidaan puhua yleisestä toimialasta ja erityistoimialasta. Erityis toimialaan kuuluu esimerkiksi opetus- ja sivistystoimen, ter veyden- ja sosiaalihuollon sekä yhdyskuntasuunnittelun tehtä viä. Yleistä toimialaa ei ole tarkemmin säännöksin rajattu, on katsottu, että sen on määräydyttävä kunakin aikana vallit sevien yhteiskunnallisten käsitysten ja näistä riippuvien oikeuskäsitysten mukaan. Pääperiaatteena voidaan pitää sitä, että kunnan hoitaman tehtävän tulee olla kunnan jäsenten yh teinen ja että kunnan etu vaatii sen hoitamista, toiminnan tulee siis tähdätä kunnan jäsenten "yleiseen hyvään". Kaikista toimenpiteistä ei tietenkään voi olla hyötyä kaikille kunnan jäsenille, joten on ratkaistava, miten suurelle osalle jäse nistöstä asian hoitamisesta tulee olla etua, jotta asia olisi jäsenten yhteinen. Tämän osan katsotaan voivan olla suhteelli sen pienenkin, kunhan kunnalle kokonaisuutena on toimenpiteestä välillistä hyötyä, unohtamatta kuitenkaan hallinnon yleistä tasapuolisuusvaatimusta. (Suomen kunnallishallinto ... 1981, HANNUS 1981). Yleistä toimialaa rajoittaa myös hallinnon toissijaisuuden periaate. Tämän mukaan kunnat eivät yleensä voi laajentaa toimintaansa aloille, joiden katsotaan kuuluvan yksityisen sektorin vastuualueeseen, ellei jostakin syystä ole katsottava, ettei yksityinen sektori pysty huolehtimaan tehtävästä tyy dyttävästi ja yleisen edun riittävästi huomioon ottaen. 14 Varsinaiseen teolliseen tai kaupalliseen toimintaan kunnan ei ole katsottu voivan ryhtyä, sen sijaan talouselämän ja yritystoiminnan yleisten edellytysten luominen ja parantaminen on tärkeä yleiseen toimialaan kuuluva tehtävä. Liiketoiminnan luonteista toimintaa kunta voi harjoittaa maa- ja metsätalou dessa sekä erilaisten yhdyskuntahuollon palveluiden järjes tämisessä. Tällaisia palvelulaitoksia ovat esimerkiksi liiken ne-, puhelin-, sähkö-, vesi- ja lämpölaitokset. Ne ovat ns. kunnallisia liikelaitoksia, joiden toiminnan päätavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan palveluiden tuottaminen mah dollisimman taloudellisesti. Laitosten kustannukset katetaan pääsääntöisesti palveluiden käyttäjiltä perittävillä maksuilla ja käyttökorvauksilla. Huomattakoon, ettei kuitenkaan ole olemassa lainsäädännöllistä estettä näiden maksujen mitoit tamiselle siten, että laitokset tuottavat voittoa. Tämän tyyppisiä palveluita tuottamaan voidaan perustaa myös samoin periaattein toimivia osuuskuntia tai osakeyhtiöitä, joissa kunta on osakkaana. Näitä palveluita voidaan tuottaa myös kunnan normaaliorganisaation puitteissa. (Suomen kunnallis hallinto ... 1981, HANNUS 1981). 2.2 Kotimaiset energianlähteet Tässä työssä tarkastellaan kunnallisia aluelämpöinvestointeja, jotka lisäävät kotimaisten energianlähteiden käyttöä. Määri tellään kotimainen energianlähde siten, että sillä tarkoite taan ei-tuotua polttoainetta tai muuta energianlähdettä. Täl löin määritelmän alaan mahtuu esimerkiksi aurinkoenergia, sen sijaan siihen ei mahdu yhdyskuntajätteestä se osa, joka muodostuu tuontitavaroista tai tuontiraaka-aineista valmis tetuista tuotteista. Jos edelleen tuontipolttoaineiden käy tössä syntyvä sivutuote-energia (esimerkiksi teollisuuden hukkalämpö) käsitetään erilliseksi energianlähteeksi, ei sekään mahdu määritelmän alaan siitä huolimatta, ettei sitä ole erikseen tuotu. Vaikka mainitut energianlähteet eivät olekaan kotimaisia, vähentää niiden hyväksikäyttö kuitenkin muiden, pelkästään energiantuotantoon käytettävien raaka aineiden tuonnin tarvetta ja on siten energiapolitiikan tavoitteiden mukaista. 15 Energianlähde on yksi energiantuotantoprosessin panoksista. Kun sitten tarkastellaan prosessin tuotosta, hyötyenergiaa eli aluelämpökeskusten tapauksessa lämpöä, ei enää voidakaan vetää selvää rajaa kotimaisen ja tuontienergian välille, sil lä osa panoksista on kotimaisia, osa tuotuja. Kotimaisten polttoaineiden korjuu, kuljetus ja käyttö vaatii jonkin ver ran myös tuontipolttoainetta. Esimerkiksi erään keskisuurille aluelämpökeskuksille soveltuvan hakkeen hankintajärjestelmän energiankäytöksi Schildt (1982) totesi 2,0 - 2,7 % koivukokopuun energiasisällöstä (kaato, lähikuljetus, välivarastohaketus ja kuljetus käyttöpaikalle 0-50 km). Kiinteitä polttoaineita käyttävissä kattiloissa sytytys-, tuki- ja varapolttoaineena tarvittavan öljyn osuus tuotetusta hyötyenergiasta on 0 - 10 % (Kotimaisten polttoaineiden ... 1983). Lisäksi on otettava huomioon lämpökeskuksen rakennusten, koneiden ja laitteiden kotimaisuusaste, esimerkiksi tämän työn esitutkimuksen aineis toon kuuluvissa laitoksissa sen arvioitiin olevan 91 % (TORO PAINEN 1982). Toisaalta tuontipolttoaineita käyttävien lai tosten kotimaisuusaste on usein korkea. Kun vielä muistetaan muut energiantuotantoprosessin panokset, voidaan todeta, että käytännössä kaikki aluelämpökeskuksissa tuotettava hyötyener gia on osittain kotimaista. Kotimaisten energianlähteiden avulla tuotetun hyötyenergian kotimaisuusaste on kuitenkin korkeampi kuin tuontienergianlähteillä tuotetun. 2.3 Kuntien aluelämpöinvestoinnit Yhdyskunnan lämpöhuolto voidaan toteuttaa joko kiinteistö kohtaisena tai alueellisena. Aluelämmitysjärjestelmä palvelee tietyn alueen lämpöhuoltoa jamikälialueena on koko taajama, voidaan puhua kaukolämmityksestä. Seuraavassa tarkastellaan kuntaa H. Tarkastelun yksinkertais tamiseksi oletetaan, että aluelämmitys on todettu taloudelli semmaksi kuin kiinteistökohtainen järjestelmä. Periaatepäätös aluelämmitykseen siirtymisestä on tehty, mutta hankkeen toteut tamisen yksityiskohtia ei ole vielä ratkaistu. Lisäksi olete taan, että aluelämmitysjärjestelmään kuuluu ainoastaan yksi lämpökeskus K u , jossa on yksi tai useampia kattiloita, ja H 16 että kaikki potentiaaliset kuluttajat liittyvät verkkoon samalla kun lämpökeskus otetaan käyttöön. (Aluelämmityksen eduista ja haitoista kiinteistökohtaiseen järjestelmään ver rattuna ks. Energiakäsikirja 1983 ja Kaukolämpötietoa päättä jille 1983.) Perusratkaisu, jonka kunta nyt joutuu tekemään, on aluelämpökeskuksessa käytettävän polttoaineen valinta. Tässä tapauksessa päätös koskee uusinvestointia. Vaihtoehtoi sesti kunnassa voi olla jo toimiva, kapasiteetiltaan riittävä aluelämmitysjärjestelmä, mutta polttoaineiden hintasuhteiden muuttuessa suunnitellaan lämpökeskuksen muuttamista toimimaan jollakin halvemmaksi odotetulla polttoaineella; tällöin pää tös koskee korvausinvestointia. Kunnallisen aluelämmitysjärjestelmän tavoitteena on siis tuot taa lämpöä mahdollisimman taloudellisesti. Tarkastellaan polt toaineen valintaa aluksi kunnallisen liikelaitoksen (tai vas taavan) puhtaana liiketaloudellisena ratkaisuna. Tällöin voidaan olettaa, että lämmöntuotantokustannukset pyritään minimoimaan (tarvittavalla tuotannon tasolla) samalla kun kustannukset pyritään kattamaan kuluttajilta perittävillä maksuilla tavoittelematta kuitenkaan voittoa. Lämmöntuotanto kustannuksissa saavutettavat säästöt siirtyvät siten alue lämmön kuluttajien hyväksi. Investoinnit perustuvat odotuksiin. Oletetaan, että tarkas teltavassa aluelämpökeskuksessa K käytettäväksi polttoaineeksi voidaan valita joko polttoaine w tai polttoaine v, joita ole tetaan olevan riittävästi saatavana niin kauan kuin kattilat ovat toimintakelpoisia. Vaihtoehtoisilla polttoaineilla to teutetun lämmöntuotannon yksikkökäyttökustannusten oletetaan olevan p ja p siten, että p > p . Yksikkökäyttökustannuk- J r v *w *v 1 silla tarkoitetaan tässä yksikkökustannuksia, joista pääoma kustannusten osuus on poistettu; vaihtoehtoinen käsite olisi juoksevat yksikkökustannukset. Oletetaan vielä, että rakennet taessa lämpökeskus v:llä toimivaksi eli käyttökustannuksiltaan halvemmaksi investointikustannukset ovat korkeammat kuin rakennettaessa se w:llä toimivaksi, I < I . Investointikus w v tannusten erotusta, I_ = I - I , kutsutaan tässä yhteydessä 0 v w 11 erotusinvestoinniksi. Investointikustannuksiin ei sisällytetä 17 verkostokustannuksia, sillä niiden oletetaan olevan yhtä suuret molemmissa vaihtoehdoissa. Tarkastelun yksinkertaistamiseksi oletetaan vielä, että laitosten jäännösarvo on molemmissa tapauksissa nollan suuruinen. Jotta polttoaineeksi valittaisiin v, on lämmöntuotannon yksikkö käyttökustannusten erotuksen oltava niin suuri, että saavutet tavilla säästöillä pystytään kattamaan erotusinvestointi kor koineen kohtuullisen, ennalta määrätyn ajan kuluessa. Valinta kriteeri on siis takaisinmaksuaika. Takaisinmaksuajan lasken takaava yleisessä muodossaan on (Edullisuusvertailun menetelmä opas 1980 ) : yhtälön ratkaisu on Edellä esitetyillä oletuksilla valintakriteeriksi saadaan siten: (2.0) a t/i S + vt/i J -I=o jossa: a. ~ = jaksollisten maksujen diskonttaustekijä takaisin t,x rt -, t maksuajalla t: = |(1 + i) — 1 J / i(1 + i) S = vuosittain vakiosuuruisena toistuva kustannussäästö, netto, mk V t/i = diskonttaustekijä takaisinmaksuajalta t; v t/i =1/ (1 + i) t J = käytössäoloajasta riippumaton vakiosuuruinen jäännös arvo, mk I = investointikustannus laskentakauden alussa, mk i = laskentakorko, %, jaettuna sadalla t = [log (S - iJ) - log (S - il)_ / log (1 +i) ' T vl -t 0 j r (2.1) < t = j log S - log (S -il)j / log (1 +i) S = (p - p )E 18 Jos t . < t„, valitaan polttoaine v. jos taas t > t„, valitaan vi — 0 vi 0 polttoaine w. Edellä on tarkasteltu polttoaineen valintaa kunnallisen liike laitoksen ja sitä kautta myös aluelämmön kuluttajan liiketalou dellisena ratkaisuna. Kunnan toiminnan tulee kuitenkin tähdätä kunnan jäsenten yleiseen hyvään (ks. kappale 2.1). Valinta kriteeriä on siten täydennettävä ottamalla huomioon myös muut valinnan kannalta relevantit, kuntaan ja sen jäseniin kohdis tuvat hyödyt, tuotot, haitat ja kustannukset. Päätöksentekijät, ainakin implisiittisesti, määrittävät vaihtoehtoisten poltto aineiden käytön vuosittain tuottamien nettohyötyjen erotuksen, u m =u v vu w ' u v U jota seuraavassa kutsutaan nimellä muut kuntaan kohdistuvat vuotuiset nettohyödyt. U m sisältää esimerkiksi työllisyys- ja tulonjakovaikutukset. U m lisätään vuotuisiin käyttökustannusten säästöihin, ja valintakriteeriksi muodostuu: jossa: = muut kuntaan kohdistuvat vuotuiset nettohyödyt, mk muut merkinnät kuten edellä Koska U voi olla positiivinen, nolla tai negatiivinen, seuraa m f ■ tästä, että t v 2 voi olla lyhyempi, yhtä pitkä tai pitempi kuin t vl* t - < t n v 2 — O {?"2) ; t v 2 = - log (S + U m ) - log j(S + U m ) - iI Q ]/ log (1 +i) ossa: , = takaisinmaksuaika, a vi .g = ennalta määrätty takaisinmaksuaikavaatimus, , a q = erotusinvestointi, mk I = vuosittain tuotettava lämpömäärä, MWh = polttoaineeseen w perustuvan lämmöntuotannon yksikkökäyttökustannukset, mk/MWh ) = polttoaineeseen v perustuvan lämmöntuotannon yksikkökäyttökustannukset, mk/MWh luut merkinnät kuten edellä 19 Oletetaan nyt, että v on kotimainen ja w tuontipolttoaine. Valtiovalta pitää omien tavoitteidensa kannalta toivottavana, että myös aluelämmityksessä käytetään kotimaisia polttoaineita. Kunnan valintakriteeri (2.2) ei kuitenkaan aina täyty, jolloin kunta rationaalisesti toimiessaan valitsisi polttoaine w:n. Näissä tapauksissa valtiovalta voi käyttää erilaisia houkut timia ja tukitoimenpiteitä, joista tässä työssä tarkastellaan investointikustannuksia alentavia, kauppa- ja teollisuusminis teriön myöntämiä investointiavustuksia sekä työvoimaministeriön myöntämiä polttopuun korjuuavustuksia, joilla puolestaan py ritään alentamaan käyttökustannuksia. Oletetaan, että lämpö keskusta K u varten on saatu investointiavustusta summa A, polttopuun korjuuavustusta sen sijaan ei odoteta saatavan jat kuvasti. Valintakriteeriksi muodostuu: jossa: A = investointiavustus, mk muut merkinnät kuten edellä Koska (Ig - A) < Iq seuraa tästä, että on lyhyempi kuin t _• Jos voitaisiin olettaa, että käyttökustannuksiin kohdis tuvia avustuksia on saatavissa jatkuvasti, ne voitaisiin lisätä kaavan termiin S, jolloin saataisiin takaisinmaksu ajaksi t . ( < t ) . J v 4 v 3 Sekä investointi- että käyttökustannusavustukset parantavat kotimaisia polttoaineita käyttävien aluelämpökeskusten kannat tavuutta ja siten helpottavat sekä nopeuttavat kotimaisten polttoaineiden käyttöön siirtymistä. Kannattavuus ei kuiten kaan ole ainoa siirtymistä rajoittava tekijä, sellaisia ovat myös investointien rahoituksen järjestäminen ja investointei hin sisältyvä riski. t v 3 - t 0 (2.3) J r t . = i log (S + U ) - log [( S + U ) i v 3 3 m <- m - i(I Q - A)] '/ log (1 +i) 20 Tarkastellaan seuraavaksi investointiavustuksen hankkeen rahoi tuksen järjestämistä helpottavaa vaikutusta. Rakennettaessa aluelämpökeskus K u kotimaisella polttoaineella v toimivaksi tarvitaan rahoitusta lQ=n eli erotusinvestoinnin verran enemmän kuin rakennettaessa se tuontipolttoaineella w toimivaksi. Oletetaan, että I = I c, c > 1. Tällöin I. = I (c - 1) / c. Vw 0 v Investointiavustus myönnetään kuitenkin kotimaista polttoainet ta käyttävän lämpökeskuksen odotettujen kokonaisinvestointien perusteella. Oletetaan, että investointiavustusta on saatu summa A = Ib, 0 1 MW (N = 18) 1. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva 2,3 suuntaus 2,2 3. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 2,1 3- Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,1 5. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2,0 Muu polttoaine, < 2 MW 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2,6 (N = 9) 2. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 2,4 3. Laitteiden kotimaisuus 1,9 4. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 1,8 4. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 1,8 Muu polttoaine, > 2 MW (N = 9) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,4 2,1 3. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,0 4. Korkotuki- tai valtionlainan hankkeen rahoi- tuksen järjestämistä helpottava vaikutus 1,8 5. Laitteiden kotimaisuus 1,7 38 Seuraavassa lämpökeskuksia, joiden pääpolttoaineena käytetään (tai alkuhäiriöiden jälkeen tullaan käyttämään) haketta, kut sutaan hakelaitoksiksi tai lämpökeskuksia, joiden pääpoltto aineena käytetään jotakin muuta kotimaista polttoainetta, kutsutaan muiksi laitoksiksi. Taulukossa 5 kiinnittää huomiota se, että päätettäessä suurempien hakelaitosten rakentamisesta kotimaisten polttoaineiden saannin varmuutta ei ole koettu niin merkittäväksi tekijäksi kuin pää tettäessä pienempien hakelaitosten ja muiden laitosten rakenta misesta. Yli 1 MW:n hakelaitosten tarvitsemien hakemäärien jat kuvasta saannista kilpailukykyiseen hintaan ollaan monesti epä varmoja (näistä odotuksista ks. taulukko 9). Tämä näkyy myös siinä, että valtion avustuksen hankkeeseen sisältyvää riskiä pienentävä vaikutus nähtiin suurempien hakelaitosten ryhmässä 1,6 pisteen arvoiseksi, muutoin 1,1 - 1,2 pisteen arvoiseksi. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpot tavan vaikutuksen paino kasvaa laitoksen koon kasvaessa, kor keimmillaan se on suurempien hakelaitosten ryhmässä. Toisaalta suurempien muiden laitosten ryhmässä myös korkotuki- tai val tionlainan hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vai kutus koettiin tärkeäksi. Valtion avustuksen hankkeen kannat tavuutta parantava vaikutus sai pienemmiltä hakelaitoksilta enemmän pisteitä kuin muilta pienemmiltä laitoksilta, suurempien laitosten ryhmissä pistemäärät olivat jotakuinkin samat. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus, joka muu toin arvostettiin 2,0 - 2,4 pisteeseen, jäi suurempien muiden laitosten ryhmässä 1,4 pisteeseen. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus sai pienempien hakelaitosten ryhmässä 1,8 pistettä, suurempien hakelaitosten ryhmässä 2,1 pistettä ja muiden lai tosten ryhmissä vastaavasti 1,0 ja 1,2 pistettä. Hakkeesta saadaan oman kunnan alueelta yleensä suurempi osa kuin turpeesta, eikä teollisuuden jätepuun käyttö polttoaineena lisää työlli syyttä polttoaineen hankinnassa. Laitteiden kotimaisuuden si joittuminen tärkeysjärjestyksessä kolmanneksi pienempien muiden laitosten ryhmässä selittyy sillä, että neljässä investoinnissa yhdeksästä laitteiden toimittajana oli samalla paikkakunnalla toimiva yritys. 39 Taulukko 6. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikuttaneet tärkeimmät tekijät investoinnin suhteellisen koon mukaan. I = investointikustannukset asukasta kohti, mk, avustukset vähennettyinä Investoinnin suhteellista kokoa eli investointikustannuksia asukasta kohti laskettaessa toteutuneista kustannuksista vä hennettiin toteutuneet avustukset. Vaikkei investointipää töstä tehtäessä aina olekaan käytettävissä lopullista tietoa avustusten suuruudesta, otetaan odotetut avustukset kuitenkin huomioon. Yleensä kunnat ovat investointilaskelmissaan käyt täneet 20 %:n avustusosuutta, joissakin tapauksissa laskel miin on sisällytetty myös odotettu 10 - 20 %:n työvoimaminis teriön lisäavustus. Odotetut ja toteutuneet kustannukset sekä Teki j ä Pistemäärien keskiarvo I > 300 (N = 13) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 1. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen 2,4 järjestämistä helpottava vaikutus 2,4 3. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,1 4. Rahalaitoslainojen saatavuus 1,9 5. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 1,8 150 < I < 300 (N = 12) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 1. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta 2,3 parantava vaikutus 2,3 3. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 2,1 4. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,0 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,9 I < 150 (N = 24) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 2,3 2,2 3. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,0 4. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 1,9 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,5 40 avustukset vastaavat varsin hyvin toisiaan, joten tässä tar kastelussa voidaan käyttää toteutuneita lukuja, joista oli käytettävissä tarkat tiedot. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä hel pottava vaikutus nousi tärkeimmäksi tekijäksi kotimaisten polttoaineiden saannin varmuuden rinnalle investoinnin suh teellisen koon noustessa yli 300 markan/asukas (taulukko 6). Samalla myös rahalaitoslainojen saatavuus tuli tärkeäksi te kijäksi (1,9) ja korkotuki- tai valtionlainan hankkeen rahoi tuksen järjestämistä helpottava vaikutus nousi asteikolla välille tärkeä - vaikutti jossain määrin (1,4). Valtion avus tuksen hankkeeseen sisältyvää riskiä pienentävän vaikutuksen pisteet nousivat investoinnin suhteellisen koon mukana, pisteet ryhmittäin olivat 1,1, 1,3 ja 1,7. Yleisen suuntauksen merki tys puolestaan laski. Valtion avustuksen hankkeen kannatta vuutta parantavan vaikutuksen ja hankkeen pysyvän työllistävän vaikutuksen pistemäärien vaihtelu on tulkittavissa muiden taustamuuttujien vaihtelun aiheuttamaksi. Tulokset olivat samansuuntaiset myös tarkasteltaessa investointipäätösten perusteita investoinnin absoluuttisen koon valossa. Investointipäätösten perusteisiin vaikuttaa myös kunnan talou dellinen asema, joka määriteltiin välttäväksi, tyydyttäväksi tai hyväksi taulukossa 7 esitetyillä perusteilla. Tiedot kun tien tuloista ja lainanhoitokustannuksista saatiin Kuntien talous -tilastoista. Osakeyhtiöt jätettiin tämän tarkastelun ulkopuolelle, sillä vaikka kunnan taloudellinen asema, eri tyisesti suhtautuminen velkaantumiseen, vaikuttaakin lämpö huolto-organisaation valintaan, sen ei voida katsoa suoranai sesti vaikuttavan suhteellisen itsenäisesti toimivan osake yhtiön päätöksentekoon ainakaan kaikissa tapauksissa. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus osoittautui tärkeimmäksi tekijäksi välttävässä taloudellisessa asemassa olevissa kunnissa, joissa se lähestyi määrettä erit täin tärkeä. Tämä johtuu paitsi siitä, että näiden kuntien aluelämpökeskukset ovat keskimäärin pienempiä kuin muiden kuntien ja siten puhtaalta liiketaloudelliselta kannattavuu deltaan heikompia, myös siitä, että kunnan taloudellisen 41 Taulukko 7. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vai kuttaneet tärkeimmät tekijät kunnan taloudellisen aseman mukaan (osakeyhtiöt pl.)- Välttävä taloudellinen asema: Kunnan tulot päätöksenteko vuonna talousarviolainat vähennettyinä < 6 000 mk/asukas ja kunnan lainanhoitokustannukset päätöksentekovuonna 0,75 p/veroäyri. Tyydyttävä taloudellinen asema: Kunnan tulot päätöksenteko vuonna talousarviolainat vähennettyinä <_ 6 000 mk/asukas ja kunnan lainanhoitokustannukset päätöksentekovuonna < 0,75 p/ veroäyri, tai kunnan tulot päätöksentekovuonna talousarvio lainat vähennettyinä > 6 000 mk/asukas ja kunnan lainanhoito kustannukset päätöksentekovuonna 0,75 p/veroäyri. Hyvä taloudellinen asema: Kunnan tulot päätöksentekovuonna talousarviolainat vähennettyinä > 6 000 mk/asukas ja kunnan lainanhoitokustannukset päätöksentekovuonna < 0,75 p/veroäyri Kunnan talou- jä Pistemäärien dellinen asema keskiarvo 1) Välttävä (N = 14) 1. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,7 2. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2.5 3. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,3 4. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 2,1 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,8 Tyydyttävä (N = 12) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 1. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva 2,4 suuntaus 2,4 3. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,1 4. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 1,9 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,8 Hyvä (N = 14) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen 2,4 järjestämistä helpottava vaikutus 2 ,0 3. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 1,9 4. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 1,8 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,7 42 aseman ollessa välttävä joudutaan investoinneille asettamaan tiukemmat kannattavuusvaatimukset kuin paremmassa taloudelli sessa asemassa olevissa kunnissa. Muissa ryhmissä valtion avus tuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus määriteltiin tärkeäksi tekijäksi. Koska välttävässä taloudellisessa asemassa olevien kuntien rahoitusmahdollisuudet ovat rajoitetummat kuin muiden kuntien, arvostettiin myös valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus tässä ryhmässä hieman muita ryhmiä tärkeämmäksi. Korkotuki- tai valtionlainan hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottavan vaikutuksen saamat pisteet alenivat kunnan taloudellisen aseman parantuessa seuraavasti: 1,4 (välttävä), 1,3 (tyydyttävä) ja 0,6 (hyvä). Muun lainarahoituksen saatavuuden pisteet alenivat vastaavasti (1,1, 0,9 ja 0,7), samoin valtion avustuksen hankkeeseen sisäl tyvää riskiä pienentävän vaikutuksen pisteet (1,5, 1,5 ja 1,1). Muiden tekijöiden saamat pisteet eivät riipu kunnan taloudelli sesta asemasta. Investoinnin suhteellisesta koosta ja kunnan taloudellisesta asemasta muodostettiin vielä yhdistetty muuttuja, jolle annettiin nimeksi investoinnin raskaus. Investoinnit luokiteltiin kevyiksi, siedettäviksi ja raskaiksi taulukossa 8 esitetyillä perusteilla. Osakeyhtiöt jätettiin myös tämän tarkastelun ulkopuolelle. Investoinnin ollessa raskas tärkeimmäksi tekijäksi osoittautui valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus, se sai tässä ryhmässä määreen erittäin tärkeä. Tähän vaikuttaa kunnan taloudellinen asema edellä esitetyllä tavalla ja vaiku tusta vahvistaa investoinnin suuri suhteellinen koko. Investoin nin ollessa siedettävä valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus määriteltiin tärkeäksi tekijäksi ja kevyiden investointien ryhmässä se sijoitettiin välille tärkeä - vaikutti jossain määrin. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjes tämistä helpottava vaikutus määriteltiin kevyiden investointien ryhmässä välille tärkeä - vaikutti jossain määrin, siedettävien investointien ryhmässä välille erittäin tärkeä - tärkeä ja ras kaiden investointien ryhmässä se määriteltiin tärkeäksi. Tähän poikkeamaan vaikuttanee paitsi huomion kiinnittyminen kannattavuu teen raskaiden investointien ryhmässä myös ryhmän pienestä koosta 43 Taulukko 8. Myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vai kuttaneet tärkeimmät tekijät investoinnin raskauden mukaan (osakeyhtiöt pl.). ' Raskas: Kunnan taloudellinen asema (ks. taulukko 7) välttävä ja investoinnin suhteellinen koko (ks. taulukko 6) _> 150. Siedettävä: Kunnan taloudellinen asema hyvä/tyydyttävä ja I > 150, tai kunnan taloudellinen asema välttävä ja I < 150 r—' J r Kevyt: Kunnan taloudellinen asema hyvä/tyydyttävä ja I < 150 johtuva satunnaisvaihtelu. Sama ilmiö on havaittavissa myös korkotuki- tai valtionlainan hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottavan vaikutuksen pisteissä (pisteet vastaavassa järjes tyksessä 0,9, 1,3 ja 1,0) ja valtion avustuksen hankkeeseen investoinnin ■askaus 1) Pistemäärie: keskiarvo Raskas (N = 7 ) 1. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,9 2. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2,4 3. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2,1 4. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 2,0 5. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,9 Siedettävä 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 2,4 (N = 19) 1. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 2 ,4 3. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 2,2 4. Hankkeen pysyvä työllistävä vaikutus 1,8 4. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus 1,8 Kevyt (N = 14) 1. Kotimaisten polttoaineiden saannin varmuus 1. Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva 2,4 suuntaus 2,4 3. Laitteiden kotimaisuus 1,7 3. Valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottava vaikutus 1,7 5. Valtion avustuksen hankkeen kannattavuutta parantava vaikutus 1,6 44 sisältyvää riskiä pienentävän vaikutuksen pisteissä (0,9, 1,7 ja 1,4). Rahalaitoslainojen saatavuus taas koettiin raskaiden investointien ryhmässä hieman tärkeämmäksi tekijäksi kuin muissa ryhmissä (1,1 vs. 0,9 ja 0,8). Yleinen, kotimaisia polttoaineita suosiva suuntaus nähtiin kevyiden investointien ryhmässä tärkeämmäksi tekijäksi kuin muissa ryhmissä (2,4 vs. 1,8 ja 2,0). Lopuksi eri tyyppisten tekijöiden tärkeyttä vertailtiin vielä siten, että laskettiin kaikkien liiketaloudellisten ja rahoi tustekijoiden (kyselylomakkeen kysymys 5) saamien pistemäärien keskiarvot sekä toisaalta muiden tekijöiden (kysymys 7) saa mien pistemäärien keskiarvot ja painotuseroja tarkasteltiin näiden keskiarvojen suhdeluvun avulla (liiketaloudellisten ja rahoitustekijoiden pistemäärien keskiarvo/muiden tekijöi den pistemäärien keskiarvo). Suhdeluku oli kevyiden investoin tien ryhmässä 0,7, siedettävien investointien ryhmässä 1,1 ja raskaiden investointien ryhmässä 1,3. Erot ovat varsin selvät Odotukset kotimaisten polttoaineiden jatkuvasta saannista kilpailukykyiseen hintaan Esitutkimuksen perusteella oli jo odotettavissa, että koti maisten polttoaineiden saannin varmuus osoittautuu tärkeimmäk si myönteisen investointipäätöksen syntymiseen vaikuttaneeksi tekijäksi. Siksi vastaajille esitettiin tarkennuskysymys siitä, kuinka varmaksi vastaajat arvioivat käyttämiensä kotimaisten polttoaineiden jatkuvan (laitteiston pitoajan mittaisen) saannin myös hinnaltaan kilpailukykyisesti. Vaihtoehtoisia varmuusasteita oli viisi, jotka pisteytettiin seuraavasti: - täysin varmaa + 2 - melko varmaa + 1 - ei osaa sanoa 0 - melko epävarmaa - 1 - täysin epävarmaa - 2 Tarkastelua varten laskettiin pisteiden aritmeettiset keski arvot . 45 Taulukko 9. Odotukset aluelämpökeskusten käyttämien kotimaisten polttoaineiden jatkuvasta-*-' saannista kilpailukykyi seen hintaan pääpolttoaineen ja kökonaiskattilatehon mukaan. *' jatkuva = laitteiston pitoajan mittainen 2 ) sisältää yhden halkolaitoksen Kotimaisten polttoaineiden jatkuvaa saantia kilpailukykyi seen hintaan pidettiin melko varmana, poikkeuksen muodostivat yli 1 MW:n hakelaitokset (taulukko 9). Osittain tämä selittyy sillä, että pienemmät hakelaitokset saivat vuonna 1982 käyttä mästään hakkeesta kunnan omistamista metsistä keskimäärin 58 %, suuremmat puolestaan 22 %. Turve ja teollisuuden jäte puu ovat nykyisten hintasuhteiden vallitessa ostohaketta kilpailukykyisempiä polttoaineita. Tulokset saattaisivat viitata myös hakepuun hintaa nostavan saatavuusrajan lähes tymiseen joillakin alueilla. Tätä oletusta tukee myös se, että Pohjois-Suomessa hakkeen jatkuvaa saantia kilpailukykyi seen hintaan pidettiin muuta maata varmempana, pisteet alu eittain olivat 1,2 ja 0,7. Odotuksia vertailtiin myös turve laitosten ja jätepuulaitosten välillä, pisteet olivat vastaa vasti 1,1 ja 1,3. Vaihtoehdon "täysin varmaa" tai "melko varmaa" valintaa perusteltiin useimmin polttopuun saannilla omista metsistä ja vaihtoehtoisten kotimaisten polttoaineiden käyttömahdolli suudella. Eräs vastaaja kiinnitti huomiota myös mielenkiintoi seen taustatekijään: kunnan ja metsänhoitoyhdistyksen päätök sentekijöinä ovat usein samat henkilöt. Vaihtoehdon "täysin epävarmaa" valitsi 6 % vastaajista. Pääpolttoaine Teho Pistemäärien keskiarvo Hake 2 ' < 1 MW 13 1, 1 Hake > 1 MW 18 0,6 Muu polttoaine j< 2 M W 9 1,1 Muu polttoaine > 2 MW 9 1,2 Kaikki 49 0,9 46 Hintasuhteiden toteutuneiden muutosten vaikutus odotuksiin näkyy siinä, että pistemäärien keskiarvo laski esitutkimuksen I,2:sta o,9:ään. 4.2 Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia Seuraavassa avustusten vaikuttavuutta tarkastellaan toisesta näkökulmasta; tarkastellaan, olisivatko investoinnit vastaa jan mielestä todennäköisesti toteutuneet suunnitellun aika taulun mukaisina, rahoitusjärjestelyjen takia lykkääntyneinä vai olisiko niistä kokonaan luovuttu, mikäli niitä koskevat avustushakemukset olisi hylätty. Vaikka tarkastelu perustuu kin vastaajien arvioihin, on kuitenkin muistettava, että vastaajat edustivat parasta mahdollista asiantuntemusta ja monessa tapauksessa vastaaja oli ollut mukana jo hankkeen suunnittelussa. Aineistoon kuuluvista 49 investoinnista olisi ilman avustuksia toteutettu suunnitellun aikataulun mukaisesti 14 eli 29 pro senttia (taulukko 10). Avustukset ovat vaikuttaneet 72 %:iin investoinneista joko tekemällä niiden toteuttamisen mahdolli seksi tai nopeuttamalla niiden toteutumista. Liiketaloustie teellisen Tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan avustuksilla oli vastaavia vaikutuksia 47 'i:ssa teollisuusyritysten koti maisten polttoaineiden käyttöä lisäävistä investoinneista (Energiainvestointituen vaikutus ... 1984). Avustusten vai kuttavuus kunnissa on siis ollut selvästi suurempi kuin teollisuudessa. Avustushakemusten hylkäämisen riskiin oli varauduttu useimmin joko varaamalla suurempi omarahoitusosuus (37 % vastaajista) tai hakemalla avustuksia useammasta lähteestä (33 %), useam paa keinoa rinnakkain oli käyttänyt 6 C- vastaajista. Riskiin ei oltu varauduttu millään tavoin 29 ?;:ssa tapauksista. 47 Taulukko 10. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia investoinnin toteuttajan mukaan. Vertailtaessa avustusten vaikuttavuutta taustamuuttujien avulla luokiteltujen ryhmien välillä voidaan jälleen havaita selviä, energiapoliittisten toimenpiteiden suunnittelun kan nalta tärkeitä eroja. Kuntien osittain tai kokonaan omistamien osakeyhtiöiden ollessa investointien toteuttajina oli avustusten vaikutta vuus suurempi kuin kuntien itsensä ollessa toteuttajina (taulukko 10). Tämä johtuu rahoitustekijästä (ks. myös tau lukko 3). Toisaalta ilman avustuksia olisi kuntien inves toinneista jäänyt kokonaan toteutumatta suurempi osuus kuin osakeyhtiöiden investoinneista. Avustushakemusten hylkää misen riskiin oli kunnissa varauduttu useimmin varaamalla suurempi omarahoitusosuus (43 % kunnista), osakeyhtiöt puo lestaan olivat varautuneet riskiin useimmin varaamalla suu remman lainan tai hakemalla avustuksia useammasta lähteestä (molemmat 22 %). Taulukko 11. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia alueittain. taulukko 4 nves oinneis a o isi eu :nves oinneis investoinnin suunnitelmien mukaisina, % lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, % ;oteuttaja Kunta (N = 40) 30 30 40 Osakeyhtiö (N = 9) 22 44 33 Kaikki N = 1» 29 nves oinne a o isi eu nves nneis suunnitelmien mukaisina, % lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, % Alue''" ' :telä- ja Keski-Suomi N = 31) 36 29 36 'ohjois-Suomi (N = 18) 17 39 44 48 Pohjois-Suomessa avustukset vaikuttivat suhteellisesti useam man investoinnin toteutumiseen kuin muualla maassa. Ilman avustuksia olisi suunnitelmien mukaisina toteutettu Etelä ja Keski-Suomen investoinneista Pohjois-Suomeen verrattuna kaksinkertainen osuus (taulukko 11, ks. myös taulukko 4), sekä lykkääntyneiden että kokonaan toteutumatta jääneiden osuus olisi Pohjois-Suomessa ollut muuta maata korkeampi. Vaikuttavuuden alueellinen vaihtelu johtuu kuntien taloudelli sen aseman, erityisesti rahoitusmahdollisuuksien eroista. Avustushakemusten hylkäämisen riskiin oli Pohjois-Suomessa varauduttu useimmin hakemalla avustuksia useammasta lähteestä (44 % vastaajista), muualla maassa taas varaamalla suurempi omarahoitusosuus (42 %). Vertailtaessa avustusten vaikuttavuuden vaihtelua lämpökes kuksen pääpolttoaineen ja kokonaistehon mukaan havaittiin, että vaikuttavuus oli suurimmillaan päätettäessä yli 2 MW:n turve- ja jätepuulaitosten rakentamisesta ja pienimmillään päätettäessä pienempien vastaavien laitosten rakentamisesta, ero näiden ryhmien välillä oli varsin selvä (taulukko 12). Ennakolta olisi voinut odottaa, että vaikuttavuus suurempien muiden laitosten ryhmässä olisi ollut pienin niiden muita paremman liiketaloudellisen kannattavuuden takia. Ilmeisesti niiden vaatima rahoitus kuitenkin oli ratkaiseva tekijä (ks. myös taulukko 5). Hakelaitosten kokoluokkien välillä erot olivat varsin pienet, tulokset yhdessä taulukon 5 tietojen kanssa kuitenkin viittaavat siihen, että pienemmissä hake laitoksissa kannattavuus oli ensisijainen ongelma, suuremmissa puolestaan rahoitus. Avustukset vaikuttivat suhteellisesti yhtä monen investoinnin toteutumiseen investoinnin suhteellisen koon pienemmissä ryh missä. Ilman avustuksia kuitenkin kooltaan keskimääräisistä investoinneista olisi jäänyt kokonaan toteutumatta suurempi osa kuin pienimmistä investoinneista (taulukko 13). Suhteelli sen koon noustessa yli 300 markan/asukas nousi avustusten vaikuttavuus selvästi, ilman avustuksia olisi sekä lykkäänty neiden että toteuttamatta jääneiden investointien osuus ollut suurempi kuin pienempien investointien ryhmissä. Rahoitusongelma 49 Taulukko 12. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia aluelämpökeskuksen pääpolttoaineen ja kokonaiskattilatehon mukaan. ' sisältää yhden halkolaitoksen näkyy tässäkin (ks. myös taulukko 6). Avustushakemusten hylkäämisen riskiin oli pienimpien iivestointien ryhmässä varauduttu useimmin varaamalla suurempi omarahoitusosuus (38 % vastaajista), seuraavassa ryhmässä joko varaamalla suurempi omarahoitusosuus tai hakemalla avustuksia useam masta lähteestä (molemmat 42 %) ja suurimpien investointien ryhmässä hakemalla avustuksia useammasta lähteestä (50 %). Taulukko 13. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia investoinnin suhteellisen koon mukaan. 1) ks. taulukko 6 nves oinneis a o isi eu :nves .nneis Pääpolttoaine ja teho suunnitelmien mukaisina, % lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, % Hake 11 , < 1 HM :n = 13) 31 31 39 Hake, > 1 MW (N = 18) 2 8 39 33 Muu polttoaine, £ 2 MW 44 33 22 (N = 9) Muu polttoaine, > 2 MW (N = 9) 11 22 67 nves oinneis a o isi eu nvestoinne sta I X) r suunnitelmien mukaisina, % lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, % > 300 (N = 13) r 15 39 46 .50 < I 300 (N = 12) — r 33 25 12 < 150 (N = 2k) r 33 33 33 50 Kunnan taloudellisen aseman ollessa väittävä tai tyydyttävä oli avustusten vaikutus investointien toteutumiseen suunnil leen samanlainen, sen sijaan se väheni selvästi kunnan talou dellisen aseman muuttuessa hyväksi (taulukko 14, ks. myös taulukko 7). Avustushakemusten hylkäämisen riskiin oli vält tävässä taloudellisessa asemassa olevissa kunnissa varauduttu useimmin hakemalla avustuksia useammasta lähteestä (43 % vas taajista), tyydyttävässä taloudellisessa asemassa olevien kun tien useimmin käyttämät keinot olivat suuremman omarahoitus osuuden varaaminen ja avustusten hakeminen useammasta lähteestä (molemmat 33 %) ja taloudellisen aseman ollessa hyvä varattiin suurempi omarahoitusosuus (57 %). Taulukko 14. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia kunnan taloudellisen aseman mukaan (osakeyhtiöt pl.). 1 ' ks. taulukko 7 Lopuksi avustusten vaikuttavuuden vaihtelua tarkasteltiin vielä investoinnin suhteellisesta koosta ja kunnan taloudelli sesta asemasta yhdistetyn, investoinnin raskautta kuvaavan muuttujan avulla. Avustusten vaikutus investointien toteutu miseen oli siedettäviksi määriteltyjen investointien ryhmässä lievästi suurempi kuin kevyiden investointien ryhmässä (tau lukko 15). Sen sijaan raskaiden investointien ryhmässä vai kuttavuus oli selvästi muita ryhmiä suurempi, ennen kaikkea siksi, että ilman avustuksia tämän ryhmän hankkeista olisi lykkääntynyt enemmän kuin muiden ryhmien hankkeista. Tulos ei ole täysin sopusoinnussa taulukossa 8 esitettyjen tulosten kanssa: mikä johtunee ryhmän pienen koon aiheuttamasta satun naisvaihtelusta. Sama näkyy myös riskiin varautumisessa kevyiden investointien ryhmässä suosituin keino oli suuremman omarahoitusosuuden varaaminen (50 % vastaajista), siedettävien nvestoinneis a o isi eu :nves ;oinneis [unnan taloudellinen isema^' suunnitelmien mukaisina, % lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, % r älttävä (N = 14) 21 36 43 'yydyttävä (N = 12) 25 33 42 [yvä (N = 14) 43 21 36 51 investointien ryhmässä avustusten hakeminen useammasta läh teestä (47 %), kun taas raskaiden investointien ryhmässä molemmat keinot olivat yhtä suosittuja (43 %). Niistä investoinneista, joita koskevat avustushakemukset oli kauppa- ja teollisuusministeriössä hylätty hyvän kannattavuu den takia, oli suunnitellun aikataulun mukaisesti toteutettu kolme, neljäskin aiottiin toteuttaa, mutta rahoitusjärjestelyt olivat vielä kesken. Taulukko 15. Investointien todennäköinen toteutuminen ilman avustuksia investoinnin raskauden mukaan (osake yhtiöt pl. ) . ' ks . taulukko 8 4.3 Tukimuotoja koskevat preferenssit Tukimuotoja koskevien preferenssien kartoittamiseksi kysyttiin, minkä annetuista tukivaihtoehdoista vastaajat todennäköisesti olisivat valinneet, jos tukea olisi kullekin hakijalle myön netty vain yhden tukimuodon kautta, ja myöntämismenettely olisi kaikissa tapauksissa ollut samanlainen. Vaihtoehdot olivat: - avustus, jonka suuruus olisi 10 % investointikustannuk sista - ulkopuolisen asiantuntijan laatima kunnan energiahuollon kokonaissuunnitelma valtion rahoittamana ja lisäksi avus tus, jonka suuruus olisi 7 % investointikustannuksista - korkotukilaina, jonka suuruus olisi 60 % investointi kustannuksista ja korko 1. - 5. vuosina 5 %, 6. - 8. vuosina 8 % ja 9. - 10. vuosina 10 % :nves oinneis a o isi eu nves .nneis :nvestoinnin •askaus 1 ) suunnitelmien lykkääntyneinä, % olisi jäänyt toteuttamatta, mukaisina, % % laskas (N = 7) 14 43 43 tiedettävä (N = 19) 32 26 42 ;evyt (N = 14) 36 29 36 52 - valtionlaina, jonka suuruus olisi 60 % investointi kustannuksista, korko 10 % ja laina-aika 10 vuotta, joista 3 ensimmäistä lyhennyksistä vapaat - näillä tukivaihtoehdoilla hanke olisi jäänty kannatta mattomana toteuttamatta Annetut vaihtoehdot poikeavat nykyisestä käytännöstä ensin näkin siinä, että nykyisin on mahdollista saada sekä avustus että lainamuotoista tukea useammasta lähteestä samanaikaises ti. Toisaalta kunnan energiahuollon kokonaissuunnitelman si sältävää tukimuotoa ei ole käytössä. Myös avustusprosentit määrättiin toteutuneita (keskimäärin 21,8 %) alhaisemmiksi, sillä todellisten preferenssien selville saamiseksi ei avus tusvaihtoehtoa voitu asettaa lainavaihtoehtoa edullisemmaksi. Lainavaihtoehdoista korkotukilaina osoittautui valtionlainaa hieman suositummaksi (taulukko 16). Ennakolta olisi voinut odottaa, että valtionlainaa korkeammasta korostaan huolimatta olisi ollut preferoidumpi, sillä se ei rajoita muihin tarkoi tuksiin tarvittavien rahalaitoslainojen saantimahdollisuuksia. Preferenssejä lähemmin tarkasteltaessa havaittiin, että hy vässä tai tyydyttävässä taloudellisessa asemassa olevat kun nat asettivat korkotukilainan selvästi etusijalle, osakeyhtiöt puolestaan valtionlainan. Annetuilla ehdoilla yhdeksän hanketta olisi jäänyt kannatta mattomuuden takia toteuttamatta, näiden vastaajien voidaan siis tulkita preferoineen yli 10 %:n avustusta. Tällöin avus tusmuotoisen tuen etusijalle asettaneiden kokonaismääräksi tulee 22 ja suhdeluvuksi lainaa preferoineet/avustusta prefe roineet 1,1. Tälle tunnusluvulle annetaan nimeksi preferenssi suhdeluku. Lainamuotoinen tuki oli siis hieman suositumpaa - tulos, joka sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä edellä todet tiin valtion avustuksen hankkeen rahoituksen järjestämistä helpottavasta ja hankkeen kannattavuutta parantavasta vaiku tuksesta (ks. taulukko 2). 53 Taulukko 16. Tukimuotoja koskevat preferenssit, kaikki hankkeet ' kolme vastaajaa ei osannut valita Taulukko 17. Tukimuotoja koskevat preferenssit investoinnin toteuttajan mukaan. Annetuilla tukivaihtoehdoilla kaikki osakeyhtiöiden hankkeet olisivat toteutuneet, kuntien investoinneista olisi neljännes jäänyt kannattamattomina toteutumatta (taulukko 17). Osake yhtiöt asettivat lainamuotoisen tuen etusijalle, edellä esi tetyllä tavalla määritelty suhdeluku lainaa preferoineet/avus tusta preferoineet oli osakeyhtiöryhmässä 2,0. Kunnat puoles taan olivat jotakuinkin indifferenttejä (ks. myös taulukko 3). Lainamuotoinen tuki osoittautui jotakuinkin yhtä suosituksi koko maassa, sen sijaan annettuja vaihtoehtoja suurempia avus tuksia preferoitiin Pohjois-Suomessa muuta maata enemmän; ai itoe [on va innei 'ukivaihtoehto kpl \ 10 %:n avustus 7 15 7 %:n avustus + energiahuollon kokonaissuunnitelma - 13 6 13 ! 28 Korkotukilaina 13 A 1 24 28 52 Valtionlaina 11 24 >