Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2021 Terhi Latvala, Jyrki Niemi ja Minna Väre (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2021 Sisältö Yhteenveto 3 Maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristö 6 Yleinen talouskehitys 7 Ruoan kulutus ja kuluttajahinnat 9 Elintarvikkeiden ulkomaankauppa 14 Maatalouspolitiikka 19 Maatalous- ja elintarvikemarkkinat 25 Viljamarkkinat 26 Öljy- ja valkuaiskasvimarkkinat 30 Lihamarkkinat 35 Maitomarkkinat 41 Kananmuna markkinat 44 Puutarhamarkkinat 46 Maatalouden rakennekehitys ja taloudellinen tila 51 Maatalouden rakennekehitys 52 Maatalouden talouskehitys 55 Erityisteemat 58 Viisi näkökulmaa turpeeseen maa- ja puutarha taloudessa 59 Eläinten hyvinvoinnista voidaan kertoa pakkaus merkinnöillä 64 Lähteet 69 Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20212 Yhteenveto Suomen talousnotkahdus ennakoitua pienempi Suomen talous selvisi ensimmäisestä koronavuodesta varsin hyvin moniin muihin maihin verrattuna. Talous supistui vuonna 2020 vajaat kolme pro- senttia, mikä on selvästi vähemmän kuin keväällä 2020 ennakoitiin. Suurin vaikutus hyvään kehitykseen on sillä, että epidemiatilanne pysyi Suomessa kurissa. Talouden elpyminen niin Suomessa kuin maailmalla on nyt ensi- sijaisesti kiinni rokotusten nopeasta etenemisestä ja koronapandemian onnistuneesta taltuttamisesta. Kansalliset elvytystoimet ja myöhemmin toteutuva EU:n elvytyspaketti tukevat osaltaan talouden kasvua. Elvytystä ennakoidaan tulevan erityisesti palvelukysynnän kasvusta, kun kotitalouk- sien patoutunut kulutushalukkuus alkaa epidemian väistyttyä purkautua. Tämä helpottaisi myös kovimmat koronaiskut kokeneen foodservice-alan, ravintoloiden ja ulkona syömisen nousemista takaisin jaloilleen. Koronavuosi vaikutti ruoan osto- ja kulutuskäyttäytymiseen Koronavuosi lisäsi kotona tapahtuvaa ruoan valmistusta ja leivontaa. Ko- titalouksiin ostettiin enemmän ruokaa päivittäistavarakaupasta. Elintar- vikkeiden ja alkoholittomien juomien myynnin kasvu oli 7 % ja tiettyjen elintarvikkeiden myynti kasvoi jopa yli 15 %. Kasvu on seurausta myynnin kasvusta. Luken ravintotaseen ennakkotietojen perusteella ruoan koko- naiskulutusmuutokset ovat vuonna 2020 kuitenkin edellisvuosien tapaan maltillisia. Kulutuksen ennakoidaan polarisoituvan, sillä kysyntää on sa- manaikaisesti edullisilla peruselintarvikkeilla kuin myös lisäarvotuotteilla. Erityisesti maustetusta ruoasta haetaan elämyksellisyyttä ruoanlaittoon. Luomutuotteiden myynti kasvoi viime vuonna lähes 10 %, vaikkakin koko- naismyynnistä osuus on vielä pieni, 3 %. Y h t e e n v e t o Kauppataseen alijäämä supistui Suomen elintarvikeviennin arvo kasvoi hieman vuonna 2020. Elintarvik- keita vietiin Suomesta yhteensä 1 739 milj. euron arvosta, mikä oli 1,3 pro- senttia edellisvuotista enemmän. Elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5 295 milj. euron arvosta, mikä on käytännössä vuoden 2019 tasoa, kasvua on vain vajaa 0,1 prosenttia. Vuosituhannen vaihteen kovien kasvuvuosien jälkeen tuonnin kasvu hidastui vuodesta 2013 lähtien ja lähes pysähtynyt vuoden 2017 jälkeen. Yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu Eurooppa-neuvoston sopu EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä hei- näkuussa 2020 vei neuvotteluja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuk- sesta ratkaisevasti eteenpäin. Uutta politiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU-maissa kuitenkin vasta vuonna 2023. Vuosina 2021-2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021-2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edellisen kauden 2014-2020 maatalouspolitiikkaa. Suomen maatalouden rahoitus kasvaa saavutetun budjettisopimuksen myötä alkaneella rahoi- tuskaudella. Maatalouspolitiikan kansallista strategiasuunnitelmaa val- mistellaan vuoden 2021 aikana. EU:n komission odotetaan käsittelevän ja vahvistavan suunnitelman vuonna 2022. Syysvehnän osuus vilja-alasta kasvaa Viljan tuotanto Suomessa on vakaata ja ylittää kotimaan tarpeen. Ohra ja kaura ovat tuotantomäärältään edelleen selvästi suurimmat viljalajit. Nii- den viljelyaloihn ei ennakoida suuria muutoksia tulevan satokauden aika- na. Vehnän kokonaisviljelyala syysvehnän osuus kasvaa. Ruista tuotetaan yhä enemmän tuotantosopimusten turvin. Kauran vienti kasvaa voimak- kaasti sekä jyvänä että myllyteollisuuden tuotteina. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20213 Valkuaisomavaraisuutta parannettava Viime vuosien aikana etenkin herneen viljelyn suosio on kasvanut. Kiin- nostusta rypsin ja rapsin sekä härkäpavun viljelyyn ovat sitä vastoin ve- rottaneet viljelyvarmuuden heikkeneminen ja matalat satotasot. Vaikka Suomen kasviperäisen valkuaisen kokonaisomavaraisuusaste on hyvä, kotieläimille tarvittavan täydennysvalkuaisen omavaraisuusaste on vuon- na 2020 edelleen huolestuttavan matalalla tasolla. Omavaraisuuden pa- rantaminen on sekä peltokasvisektorin että kotieläinsektorin yhteinen tavoite. Öljy- ja valkuaiskasvit tarjoavat myös viljelijöille selkeitä etuja vil- jelykierron ja kannattavuuden kautta. Siipikarjan- ja sianlihan tuotanto kasvaa Suomen lihatuotanto lisääntyy ennen kaikkea siipikarjanlihan ja sianlihan tuotannon kasvun ansiosta. Edellisen kasvua siivittää kotimaan markki- nat, jälkimmäisen vientimarkkinat. Sianlihan kauppataseen merkittävä paraneminen on lihan ja lihatuotteiden ulkomaankaupassa yksi huomi- onarvoisimmista ilmiöistä. Lihan omavaraisuusaste kasvoi vuonna 2020 reilusti tuotannon kasvun seurauksena, ja noussee hieman myös tänä vuonna lähestyen sataa prosenttia. Omavaraisuusasteessa on kuitenkin huomattavia eroja lihalajeittain. Lihan kokonaiskulutus on tasaantunut viime vuosina 79-80 kiloon henkeä kohti. Maidolla vienti kasvoi, tuonti väheni Kotimaisten maitotuotteiden kysyntä oli vahvaa vuonna 2020. Maitotuot- teiden myynti päivittäistavarakaupoissa kasvoi koronarajoitusten myötä vuoden jokaisella kvartaalilla edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan ver- rattuna. Ruokapalveluissa kulutettavien maitotuotteiden kysyntä kuiten- kin koronarajoitusten myötä aleni. Maidon kauppatase parani sekä vien- nin kasvun ansiosta että tuonnin vähentymisen myötä. Keskimääräinen tuottajahinta kohosi hieman edellisvuodesta ja oli hieman yli 39 senttiä litraa kohden. Maidon kokonaistuotanto kasvoi 1,4 % ja oli 2 293 miljoonaa litraa. Rakennemuutos jatkui nopeana, vuoden aikana 7 % tiloista luopui tuotannosta. Vuoden lopussa maitoa tuotti 5 566 tilaa, joista 139 luomu- tuotantona. Valioryhmän siirtyminen maidon sopimustuotantoon vuoden 2021 alusta tulee vaikuttamaan jatkossa maidontuotannon kokonaismää- rää hillitsevästi. Kokonaistuotannon määrä on ollut vuoden 2021 ensim- mäisellä kvartaalilla 3 % edellisvuotta alhaisempi. Ruokaviraston mukaan vaikutus alkoi näkyä maitotilojen investointitukihakemuksissa jo vuoden 2020 loppupuoliskolla, jonka jälkeen hakemukset ovat koskeneet pää- sääntöisesti peruskorjauksia, suurempien hankkeiden jäädessä odotta- maan päätöksiä sopimusmäärien myöntämisestä tulevaisuudessa. Ulko- ja luomukananmunien osuus kasvaa Kananmunien kulutus nousi vuonna 2020 kuluvan vuosituhannen ennä- tykseen, 12,5 kiloon kuluttajaa kohden. Kotona vietetyn ajan kasvaminen ja ruuanlaiton lisääntyminen siivittivät kasvua. Tällä hetkellä munien ku- lutus ja tuotanto ovat hyvin tasapainossa, jonka ansiosta myös kananmu- nien tuottajahinnat ovat olleet hyvin tasaisia. Virikehäkki- ja lattiamunien tuottajahinnat nousivat muutamia prosentteja, ulkokanan- ja luomumu- nien tuottajahinnat laskivat hieman. Tilamäärä ja virikehäkkituotanto vä- henevät edelleen, ja tilojen keskikoko kasvaa. Puutarha-ala selätti työvoiman saatavuudesta aiheutuneet häiriöt Puutarha-alan näkökulmasta kausi 2020 ja korona toivat esille, kuinka riippuvainen suomalainen puutarhatuotanto on ulkomaisesta kausityövoi- masta. Myös puutarhatuotteiden markkinaketjuissa jouduttiin tekemään nopeita muutoksia, kun ravintoloihin ja työmaaruokaloihin suunnatulle tuotannolle piti löytää uudet markkinakanavat. Toisaalta kotitalouksien kasvisostot vähittäiskaupoista lisääntyivät ja se taas suosi kotimaista tuotantoa. Puutarhatilastojen perusteella kokonaistuotantomäärissä ja pinta-aloissa ei näkynyt notkahdusta, vaikka osalla tiloista ongelmia oli- kin ja satoa jäi korjaamatta. Y h t e e n v e t o Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20214 Maatilat erikoistuvat, tilamäärä vähenee, tuotanto pysyy ennallaan Suomessa oli vuonna 2020 noin 45 400 maatalous- ja puutarhayritystä mikä on 1 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tilamäärän vähenemi- sellä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta tuotannon määrään. Lopettavien tilojen pellot ovat siirtyneet jatkaville tiloille, ja kotieläintilo- jen yksikkökoko on kasvanut. Tilat ovat myös erikoistuneet ja kasvatta- neet tuotantoaan. Esimerkiksi lihantuotanto on lisääntynyt 2000-luvulla, vaikka kotieläintilojen määrä on vähentynyt. Samoin maidontuotanto on vähentynyt vain muutamia prosentteja, vaikka maitotiloja on lähes puo- let vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja lypsylehmienkin määrä on vähentynyt 2000-luvulla yli neljänneksen. Yhdistelmätilojen osuus on vä- hentynyt kaikissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa. Kustannusten kasvu syö maatalouden kannattavuutta Luonnonvarakeskuksen kannattavuustutkimus kertoo, että maatilayrityk- set eivät keskimäärin tuota lisäarvoa niihin sijoitetulle pääomalle. Koko- naispääoman tuottoprosentti on ollut koko 2000-luvun ajan alhaisempi kuin pitkien valtionlainojen korot. Maatalousyrittäjän työtunnille on viime vuosina jäänyt palkkaa 7 euroa ja omalle pääomalle korkoa 1,6 prosenttia. Kannattavuuden heikkeneminen vaikuttaa myös lainanhoitokykyyn. Maa- tilojen suhteellinen velkaantuneisuus onkin 2000-luvulla kohonnut lähes 90 prosenttiin. Kehityksen suunta on huolestuttava, sillä yksikkökoon kasvu sitoo yhä lisää velkapääomaa. Samanaikaisesti tuottajahinnat nou- sevat vain hitaasti ja kustannusten kasvu syö tulosta ja kannattavuuden edellytyksiä. Maatilojen kustannukset ovat tuottoihin nähden varsin suu- ret. Yrittäjätulo reagoikin voimakkaasti kustannusmuutoksiin. Jos kaikki kustannukset kasvavat yhden prosentin, maatilojen keskimääräisestä yrittäjätulosta leikkautuu lähes yhdeksän prosenttia. Päätuotantosuun- nista herkimpiä kustannusten muutoksille ovat vilja- ja naudanlihatilat. Turpeelle etsitään kuumeisesti korvaajia Energiaturpeen käytön vähentyessä myös maatilojen energia- ja kuivike- käyttö muuttuvat ja vaikutukset heijastuvat maataloustuotannon ohella myös puutarhatalouteen ja erityisesti kasvihuonetuotantoon. Muutokset energiankulutuksessa eivät todennäköisesti kuitenkaan merkittävästi heikennä maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa. Kas- vualustana käytettävän pintaturpeen hinta kuitenkin nousee, ja sitä kaut- ta paine löytää turvetta korvaavia ratkaisuja kasvualustakäytössä kasvaa. Turpeella on runsaasti hyviä ominaisuuksia myös eläinten kuivikkeena ja virikkeenä, ja näitä on vaikea korvata muilla vaihtoehdoilla. Turpeen kor- vaajia etsitään erityisesti maa- ja metsätalouden sivuvirroista. Eläinten hyvinvoinnin merkitys korostuu Eläinten hyvinvoinnin merkitys ruoan markkinoinnissa on lisääntynyt ja aihe kiinnostaa sekä kuluttajia että yrityksiä. Vaikka hyvinvointia on alet- tu korostaa eläinperäisen ruuan markkinoinnissa, ei Suomen markkinoil- la vielä ole kattavaa eläinten hyvinvointimerkintää. Eläinten hyvinvointi- merkinnän menestymisen näkökulmasta on tärkeää, että kuluttajat ovat kiinnostuneita ja tietoisia hyvinvointimerkinnästä, arvoketjun toimijat osallistuvat laatutyöhön riittävän laajasti ja että elinkeinolla on valmiudet riittävään avoimuuteen. Eläinten hyvinvointi on taloudellisen ja ympäristö- kestävyyden ohella tärkeä osa eläintuotantoa. Y h t e e n v e t o Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20215 Maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristö Yleinen talouskehitys Jari Viitanen ja Jyrki Niemi Suomen talous selvisi ensimmäisestä koronavuo- desta varsin hyvin moniin muihin maihin verrattu- na. Talous supistui vuonna 2020 vajaat kolme pro- senttia, joka on selvästi vähemmän kuin keväällä 2020 pelättiin. Suurin vaikutus hyvään kehitykseen on sillä, että epidemiatilanne pysyi Suomessa kurissa. Talouden elpyminen niin Suomessa kuin maailmalla on nyt ensisijaisesti kiinni rokotusten nopeasta etenemisestä ja koronapandemian on- nistuneesta taltuttamisesta. Kansalliset elvytys- toimet ja myöhemmin toteutuva EU:n elvytyspa- ketti tukevat osaltaan talouden kasvua. Elvytystä ennakoidaan tulevan erityisesti palvelukysynnän kasvusta, kun kotitalouksien patoutunut kulutus- halukkuus alkaa epidemian väistyttyä purkautua. Tämä helpottaisi myös kovimmat koronaiskut ko- keneen foodservice-alan, ravinto loiden ja ulkona syömisen nousemista takaisin jaloilleen. Maailmantalouden elpyminen on jo käynnissä Koronapandemia, sitä seurannut epävarmuus ja mittavat rajoitustoimet supistivat maailmanta- loutta 3,3 prosenttia vuonna 2020. Pudotus oli suu- rin sitten toisen maailmansodan päättymisvuoden ja Kiinaa lukuun ottamatta kaikissa keskeisissä teollisuusmaissa bruttokansantuotteen määrä su- pistui edellisestä vuodesta. Suurimman pudotuk- sen ovat kokeneet palveluvetoiset taloudet, kuten Italia, Ranska ja Espanja, joihin matkustamiselle, kokoontumisille ja ravintolatoiminnoille asetetut rajoitteet ovat vaikuttaneet eniten. Jo viime vuo- den kesällä alkanut teollisuustuotannon kasvu on puolestaan nopeuttanut esimerkiksi Saksan, Yh- dysvaltojen ja Aasian talouksien elpymistä. Britan- nian lähes kymmenen prosentin BKT:n pudotusta selittää pandemian lisäksi tammikuun 2020 lopus- sa voimaan astunut brexit ja sitä seurannut byro- kratian ja muiden kaupan esteiden lisääntyminen. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) huhtikuun ennusteen mukaan maailmantalous kasvaa tänä vuonna 6 prosenttia ja maailmankauppa, joka alkoi voimakkaasti elpymään jo viime vuoden lopulla, kasvaa peräti 8,4 prosenttia viime vuodesta. Vaikka pandemian ennakoidaan saatavan tämän vuoden aikana kohtuullisesti kuriin, elpymisvauhti vaih- telee suuresti maittain erilaisten elinkeinoraken- teiden, rokotusten etenemistahdin sekä raha- ja finanssipolitiikan tehokkuuden vuoksi. Alkuvuoden 2021 aikana rokotukset ovat Euroopassa edenneet arvioitua hitaammin rokotteiden tuotanto- ja toi- mitusvaikeuksien vuoksi ja useissa maissa rajoi- tustoimet voivat jatkua syksyyn saakka. Tämä hi- dastaa koko euroalueen elpymistä ja talouskasvun ennakoidaankin painottuvan loppusyksyyn ja ensi vuoteen. Yhdysvallat ja Britannia ovat olleet pan- demiasta pahiten kärsineitä maita, mutta niiden elpyminen on toisaalta rivakkaa kansallisten ro- kotusohjelmien edetessä nopeasti. Myös Kiinassa ja muualla Aasiassa pandemian leviämistä on pys- tytty tehokkaasti hillitsemään ja talouksien elpy- minen alkoi jo viime vuoden puolella. Vuonna 2022 maailman talouskasvun ennakoidaan jatkuvan, mutta hidastuvan selvästi kuluvasta vuodesta. Finanssi- ja rahapolitiikka pysyvät elvyttävinä Pandemian talousvaikutusten hillitsemisek- si useat valtiot ja talousalueet ovat räätälöineet mittavia finanssipoliittisia tukipaketteja, ja kes- kuspankit ovat pitäneet rahapolitiikkansa poikke- uksellisen kevyinä. Euroopan unioni päätti viime kesänä yhteensä 750 miljardin euron suuruisesta elpymisrahastosta, josta 390 miljardia euroa on suoraa tukea jäsenmaille ja 360 miljardia euroa on lainapohjaista tukea. Elvytystoimet kohdentu- vat kuitenkin tuleviin vuosiin ja niiden lyhytaikaiset vaikutukset jäänevät Euroopassa pieniksi. Yhdys- valloissa elvytystoimet sen sijaan vaikuttavat no- peammin. Joulukuussa 2020 hyväksytyn 900 mil- jardin elvytysohjelman lisäksi maaliskuussa 2021 kongressi hyväksyi 1,9 biljoonan dollarin suuruisen lisätuen, joka kohdentuu erityisesti kotitalouksille. Lisäksi Yhdysvalloissa on suunnitteilla vielä mitta- vampi tukipaketti ilmastonmuutoksen hillintään ja infrastruktuurin parantamiseen. Elvytystä ennakoidaan tulevan myös kulutuksen kasvusta, sillä pandemia-aikana kotitalouksien säästäminen on kasvanut merkittävästi. Matkus- tus- ja kokoontumisrajoitusten poistumisten ja epävarmuuden hälvenemisen myötä patoutuneen kulutushalukkuuden ennakoidaan purkautuvan ja lisäävän erityisesti palveluiden kysyntää ja mat- kustamista. Tätä tukee myös alkuvuoden aikana parantuneet kuluttajien luottamusindikaattorit eri puolilla maailmaa. Euroopan keskuspankki (EKP) on ilmoittanut jat- kavansa keväällä 2020 aloittamaansa arvopape- reiden osto-ohjelmaa vuoden 2022 maaliskuun loppuun saakka rahoitusmarkkinoiden likviditeetin turvaamiseksi. Ohjelmaa todennäköisesti jatke- taan jossakin määrin tämänkin jälkeen. Inflaation lievästä kiihtymisestä huolimatta rahapolitiik- ka Euroopassa säilyy kevyenä ja korot alhaalla. Yhdysvaltojen keskuspankki (FED) laski ohjaus- Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20217 korkonsa nollaan viime keväänä yhdessä laajan arvo papereiden osto-ohjelman aloituksen kanssa. Vaikka FED on ilmoittanut pitävänsä ohjauskorot nollassa siihen saakka, kunnes saavutetaan täys- työllisyys ja inflaatio on keskimäärin kahden pro- sentin tasolla, rahapolitiikkaa voidaan alkaa kiris- tämään asteittain jo loppuvuoden aikana, mikäli talous toipuu ennakoitua nopeammin. Maailmantalouden elpyessä öljyn ja raaka-ainei- den hinnat ovat nousseet. Maataloustuotteidenkin maailmanmarkkinahinnat kääntyivät nousuun vuo- den 2020 puolivälissä, ja olivat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n elintarvikehintaindeksin mukaan maaliskuussa 2021 korkeimmalle tasolla yli kuuteen vuoteen. Hintojen odotetaan kohoavan myös tämän vuoden aikana. Yhdessä mittavien el- vytyspakettien ja talouden virkoamisen kanssa on herännyt epäilyjä inflaation kiihtymisestä erityi- sesti Yhdysvalloissa. Alkuvuoden aikana tämä on näkynyt Yhdysvaltojen pitkien valtionlainojen kor- kojen nousuna ja euron heikentymisenä dollariin nähden. Yhdysvaltojen nopeampi talouden kasvu ja odotukset rahapolitiikan Eurooppaa nopeam- masta kiristystahdista luovat painetta euron lisä- heikentymiseen myös loppuvuoden aikana. Epävarmuustekijät eivät katoa Merkittävin maailmantalouden kehitykseen liittyvä riski tällä hetkellä on rokotusten viivästyminen tai mahdollisuus, että koronavirus muuttuu sellaisek- si, että nykyiset rokotteet eivät siihen tehoa. Tämä tarkoittaisi uusien rokotteiden kehittämistä, eri- laisten taloudellisten rajoitteiden pysymistä ja jopa 1-2 vuoden viivettä maailmantalouden elpymises- sä. Pandemian lopulta väistyessä tilalle palaavat perinteisemmät epävarmuustekijät, kuten Yhdys- valtojen ja Kiinan väliset kauppapoliittiset kiistat, joiden pelätään jälleen eskaloituvan. Euroopan unionin ja Kiinan joulukuusssa 2020 neuvotellun investointisopimuksen ratifiointi on toistaiseksi keskeytetty heikentyneiden suhteiden vuoksi. Ve- näjän toimien suhteen epävarmuus säilyy. Maa- ilmassa on lisäksi lukuisia erilaisia geopoliittisia jännitteitä, jotka laajentuessaan voivat heijastua maailmankauppaan ja kuljetusten sujuvuuteen. Kaupankäynnissä EU:n ja Britannian välillä ryhdyt- tiin tämän vuoden alusta soveltamaan sopimusta, joka hyväksyttiin viime tinkaan venyneiden neu- vottelujen tuloksena joulukuussa 2020. Vaikka Britannian ja EU:n välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppa säästyi kolmansia maita koskevilta kiintiöiltä ja tullimaksuilta, byrokratia on brexitin jälkeen kasvanut. Yrityksille koituu li- sää työtä ja kustannuksia muun muassa erilaisista tullausilmoituksista, alv-maksuista sekä eläin- ja kasviterveysvaatimusten mukana tulevista vien- titodistuksista ja rajatarkastuksista. Myöhemmin brexit voi tuoda muutoksia myös standardeihin, kun Britannia alkaa noudattaa omaa sääntelyään. Suomen talousnotkahdus jäi ennakoitua pienemmäksi Vuonna 2020 Suomen talous supistui ennakkotie- tojen perusteella 2,8 prosenttia. Notkahdus oli en- nakoitua pienempi, sillä talouden hidas toipuminen alkoi jo syksyllä. Elpymistä tuki hallituksen mitta- vat tukipaketit, joiden avulla työttömien määrän lisäys jäi lopulta melko vähäiseksi palvelu- ja kul- jetussektoreilla, jotka muuten kärsivät asetetuista rajoitteista eniten. Myös teollisuuden uudet tilauk- set elpyivät nopeasti ja tavaraviennin kasvua avitti maailmankaupan kysynnän kasvu. Tälle vuodelle talousennusteet ennakoivat 2,5- 3 prosentin kasvua erityisesti viennin ja yksityisen kulutuksen tukemina. Tuoreimpien ennusteiden mukaan suurin osa pandemian vuoksi asetetuis- ta rajoitteista voidaan Suomessa purkaa jo kesän aikana, mikä lisää erityisesti palveluiden kysyn- tää ja matkustamista. Myös osa pandemia-aikana kasvanutta säästämistä purkautunee yksityisen kulutuksen kasvuna, mitä tukee hitaasti kohene- va työllisyys ja ostovoiman lisäys. Positiivisen ta- louskehityksen kääntöpuolella on valtiontalouden reipas velkaantuminen pandemia-aikana, mikä tulevina vuosina todennäköisesti merkitsee vero- pohjan laajentamista, verojen korotuksia ja julki- sen talouden menoleikkauksia. Koronaepidemian vaikutus ruoka-alalla on ollut kaksijakoinen. Foodservice-ala, johon kuuluvat ra- vintolat, lounaspaikat ja kahvilat, on ollut jo yli vuo- den kestäneellä koronan aikakaudella hätää kärsi- mässä. Hallituksen sulkutoimet ovat kohdistuneet poikkeuksellisen kovasti juuri tälle alalle. Ruuan vä- hittäiskauppa puolestaan kuuluu päivittäistavara- kaupan voimakkaan kasvun ansiosta korona-ajan voittajiin. Myös maatalous ja elintarviketeollisuus ovat selvinneet moneen muuhun alaan verrattu- na suhteellisen kuivin jaloin koronaviruksen kuri- muksesta. Elintarvikealan yritykset eivät ole juuri kohdanneet ongelmia viennissäkään, vaan vienti on jatkanut kasvuaan. Korona-pandemia on myös vahvistanut entisestään kotimaisuuden arvostus- ta sekä kiinnostusta ruokajärjestelmän huoltovar- muuteen. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20218 Ruoan kulutus ja kuluttajahinnat Terhi Latvala ja Erja Mikkola Koronavuosi lisäsi kotona tapahtuvaa ruoan valmistusta ja leivontaa. Erityisesti maustetusta ruoasta haettiin elämyksellisyyttä ruoanlaittoon. Luomutuotteiden myynti kasvoi lähes 10 % (409 milj. euroon), vaikkakin kokonaismyynnistä osuus on vielä pieni, 3 %. Koronapandemia heikensi kotitalouksien taloudellista tilannetta. Siten ruoan kulutuksen ennakoidaan polarisoituvan: Samanai- kaisesti kysyntää edullisilla peruselintarvikkeilla ja elämyksellisillä lisäarvotuotteilla. Koronaepide- mia koettelee erityisesti ruokapalveluja tarjoavaa sektoria. Päivittäistavarakaupan elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien myynnin kasvu oli 7 % ja tiettyjen tuotteiden myynti kasvoi yli 15 %. Luken ravintotaseen ennakkotietojen perusteella kulutusmuutokset ovat kuitenkin edellisvuosien tapaan maltillisia. Lihan kokonaiskulutus laskussa Lihan kokonaiskulutus on Luken ravintotaseen mukaan laskenut viiden viime vuoden kuluessa yli 2 %. Kulutus on vähentynyt tuolla jaksolla 2016- 2020 lähes kaksi kiloa henkilöä kohti. Lihan koko- naiskulutuksen arvioidaan ennakkolaskelman mu- kaan olleen vuonna 2020 noin 79,4 kiloa henkilöä kohti, kun mukaan on laskettu myös riista ja syö- tävät elimet. Naudanlihan kulutus väheni 2016-2020 noin 3 % ja sianlihan 14 %. Siipikarjanlihan kulutus kasvoi edelleen. Sen kulutus on noussut viiden vuoden ku- luessa noin 17 %. Siipikarjanlihaa käytettiin ennak- kolaskelman mu kaan noin 27,5 kiloa henkeä kohti vuonna 2020, mikä on kilon enemmän kuin edel- lisenä vuonna. Sianlihaa kulutettiin viime vuonna hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, vähän alle 30 kiloa henkeä kohti. Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) mukaan kotitalouksien naudanlihan os- tot kasvoivat koronavuonna lihatuotteista eniten. Naudanlihan kulutus pysyi ravintotaseen ennak- kolaskelman mukaan vuonna 2020 lähes sama- na kuin edellisvuonna; kulutus oli noin 18,6 kiloa henkeä kohti. Lampaan lihan kulutus väheni edel- lisvuodesta. Sitä kulutettiin noin 0,5 kiloa henkeä kohti, mutta määrä on ollut joskus pienempikin. Päivittäistavarakauppa ry julkaisee tilastoa elintarvikkeiden vähittäismyynnin kehityksestä tuoteryhmittäin. Neljännes- vuosittainen aineisto on muita tilastoja ajantasaisempi. Huhtikuussa 2021 on saatavilla vuoden 2020 myyntitiedot sekä kuluttajahintaindeksin mukaiset tiedot hintamuutoksista edellisvuoteen verrattuna. Edellä mainitut lihan kulutusluvut on laskettu luul- lisena eli ruholihana. Luullisesta lihasta on luuton- ta 80 %. Lisäksi lihan kypsennyshävikki vaihtelee 10-30 % välillä. Kypsänä syöty liha on noin 50 % luullisen lihan määrästä. Euroopan komission lihataseen mukaan koko EU:n lihankulutus henkeä kohti laskettuna väheni parina edellisenä vuonna, mutta sen arvioidaan kasvavan noin 0,5 kiloa vuonna 2021. Taseen mukaan sianli- han kulutus kasvaa, mutta muiden lihalajien kulu- tus pysyy suunnilleen edellisen vuoden lukemissa. Komission kulutuslukujen mukaan Suomi oli nau- danlihan kulutuksessa henkeä kohti EU27-maista kymmenentenä vuonna 2019. Sianlihan kulutuk- sessa Suomi oli EU27-maiden loppupäässä, 25:nte- nä, ja siipikarjan kulutuksessa 18:ntena. Euroopan komission kulutusluvut on laskettu tuotannon ja ulkomaankaupan määristä. Viljojen kulutus vakaata, nestemaitojen kulutus vähenee Viljan kokonaiskulutus on ollut viime vuosina melko vakaata. Kulutuksen määrä on ollut ravintotaseen mukaan vähän alle tai vähän yli 80 kiloa henkeä kohti. Vuonna 2020 viljaa kulutettiin ennakkolas- kelman mukaan noin 82 kiloa henkeä kohti. Määrä kasvoi edellisvuodesta 0,5 %. Vehnän ja riisin ku- lutus kasvoivat jonkin verran, kauran kulutus laski ja muiden viljalajien käyttömäärät pysyivät suun- nilleen ennallaan. Kauran kulutuksen huippu saa- vutettiin vuonna 2019, jolloin se oli noin 9,5 kiloa henkeä kohti. Viime vuonna kulutus oli arviolta 8,5 kiloa, mikä on edelleen selvästi enemmän kuin en- nen vuotta 2019. Vehnää kului vuonna 2020 noin 45, ruista 15,4, ohraa 1,8 ja riisiä 7 kiloa henkeä kohti. Nestemäisten maitotuotteiden kulutus on pudon- nut noin 13 % viiden viime vuoden aikana. Viime vuonna nestemäisiä mai totuotteita kulutettiin ennakkolaskelman mukaan noin 144 kiloa henkeä kohti. Nestemaitoja juotiin vuonna 2020 henkeä kohti keskimäärin 98 litraa (noin 101 kiloa). Neste- maitojen kulutus väheni edel lisvuodesta noin 3,5 %. Eri maitolaatujen käyttöosuudet pysyivät lähes ennallaan: kevytmaidon 58, rasvattoman maidon noin 29 ja täysmaidon reilus sa kymmenessä pro- sentissa. Tuoretuotteisiin si sältyvät mm. vanuk- kaat ja maustetut rahkat. Niiden kulutus on kas- vanut edellisvuosina. EU-komission maitotaseen mukaan nes temäisten maitotuotteiden kulutus henkeä kohti oli EU-alueella alimmillaan vuonna Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 20219 2019, mutta ennak koluvut vuosilta 2020 ja 2021 osoittavat kulutuksen siitä vähän nousevan. Vihannesten ja kananmunien kulutus kasvussa Kalan kokonaiskulutus henkeä kohti on ollut viime vuosina 15 kilon paikkeilla. Ravintotaseen mukaan siinä ei ole tapahtunut suuria muutoksia moneen vuoteen. Vuoden 2020 kulutusta ei ole vielä lasket- tu. Tuoreita vihanneksia käytettiin ravintotaselas- kennan mukaan 66 kiloa henkeä kohti vuonna 2019, mutta määrä sisältää myös mahdollisen hävikin ja on vain suuntaa antava. Myyntitilastojen mukaan kotitalouksien vihannesostoissa oli 11,5 % euromää- räinen kasvu koronavuonna 2020 edellisvuoteen verrattuna. Tuoreiden hedelmien kulutus oli vuon- na 2019 noin 59 kiloa henkeä kohti. Sitrushedelmien kulutus kasvoi puoli kiloa edellisestä vuodesta, ja oli 14,3 kiloa. Kananmunien kulutus on ollut usean vuoden ajan vähän alle 12 kiloa. Vuonna 2020 niiden kulutus näytti ennakkolaskelman mukaan hieman nousseen ollen 12,4 kiloa henkeä kohti. Ravintotaselaskelma ei kerro ruoankulutuksen tarkkaa määrää. Taseen luvut kuvaavat enemmän- kin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin toteu- tunutta kulutusta, koska mm. varastotappioiden ja muun hävikin määrää ei ole saatavissa elintarvike- ketjun kaikista vaiheista. Eräiden elintarvikkeiden kulutus henkeä kohden vuosina 2015-2019, kg Vuosi Tuoreet vihannekset¹ Vilja yht. Sokeri Liha yht.² Naudan- liha Sianliha Siipikarjan- liha Kanan- munat 2019* 66,3 81,4 27,9 79,8 18,8 30,8 26,4 11,9 2018 63,5 79,1 29,2 81,3 19,3 32,5 25,6 11,8 2017 63,8 80,3 30,6 81 19,4 33,4 24,9 11,9 2016 63,7 79,7 29,1 81,1 19,2 34,7 23,5 11,9 2015 62,4 78,8 29,3 79,3 19,2 34,9 21,6 11,5 ¹Sisältää mahdollisen hävikin. ²Luullisena eli ruholihana, sis. syötävät elimet. *Ennakkotieto. Lähde: Luke, Ravintotase. seen niiden perusteella on kuluttajatietoa tarjol- la. Erityisesti kalassa ja kasviproteiineissa (kuten härkäpapu-, herne- ja kauraproteiinit) yhdistyvät kotimaisuus, terveellisyys ja vastuullisuus, joten voisi olettaa näiden kulutuksen kasvavan lähitule- vaisuudessa. Näitä trendejä tukee myös luomutuotteiden koko- naismyynnin kasvu jopa 9,7 % edellisvuodesta (409 milj. euroa). Luomun osuus tuoteryhmän myynnin arvosta oli suurinta lastenruoissa (24 %) ja toisek- si suurin kananmunissa (21 %). Eniten kasvua oli luomujauhoissa sekä makeuttamisessa ja maus- tamisessa, koska pandemia lisäsi kotikokkausta ja -leivontaa, ja maustetusta ruoasta haetaan elä- myksellisyyttä. Myös vihannesten sekä kahvin ja teen luomumyynti kasvoi reippaasti. Luomun osuus on kuitenkin vielä kokonaismyynnistä alle 3 %, ja jotta luomun osuus kasvaisi, tuotevalikoimaa pitäisi lisätä etenkin leipiin, leikkeleisiin ja makkaroihin. Makeryn trendikatsauksessa korostuvat vastuulli- suus, teknologia ja paikallisuus, erityisesti kotimai- suus. Digiharppaus on tapahtunut erityisesti ruoan Ruoan kulutuksen megatrendit ja uudet ilmiöt Ruoan kulutuksen trendit noudattelevat osin ylei- siä kulutustrendejä. Kulutuksen yleisiksi megat- rendeiksi mainitaan toiminnan muutosjoustavuus, kyky sopeutua ja palautua kriiseistä, kestävä kehi- tys, digitalisaatio ja kotona oleilun lisääntyminen. Harkittu kuluttaminen onkin eräs ilmiön muoto myös ruoan ostamisessa, varsinkin jos kotitalou- den taloudellinen tilanne on heikentynyt. Kotimais- ten vähittäiskauppojen toteamissa ruokatren- deissä korostuvat kasviproteiinien, erityisesti kikherneiden, tofun ja hampun sekä maustekas- tikkeiden ja etnisten ruokien esiinmarssi. Lisäksi kotitalouksien ruoanlaitossa korostuvat edelleen vaivattomuus ja nopeus. PTY:n tilasto tukee edel- lä mainittuja kehityssuuntia, sillä vuoden 2020 ai- kana maustekastikkeiden euromääräinen myynti kasvoi 16 % ja säilöttyjen ja käsiteltyjen kasvisten myynti 14 %. Samaan aikaan hinnat pysyivät lähes ennallaan, joten kasvu syntyi volyymin kasvusta. Kestävä kehitys sekä ilmastoviisaus nostavat mer- kitystään ruoan valinnassa, jos valintojen tekemi- Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202110 ostotavoissa, ja elintarvikeostoja verkkokaupasta tekee reilu neljännes suomalaisista (26 %). Loka- kuussa 2020 suomalaiset innostuivat hakemaan tietoja erilaisista ruoanlaittotavoista ja -laitteista. Hakukohteina olivat erityisesti ilmafriteerauskeit- timet, lihamyllyt, haudutuspadat ja munakeittimet. Ilmafriteerauksessa voidaan valmistaa vihannek- sia, kalaa, lihatuotteita, kun taas lihamyllyt ja hau- dutuspadat viittaavat pidempään kypsytettävien lihatuotteiden käyttöön. Näitä kehityssuuntia tukee PTY:n viimeisen vuosi- neljänneksen aineistossa erityisesti naudanlihan myynti, jonka myynnin kasvu oli jopa 16 % edel- lisvuoden neljännekseen verrattuna. Naudanlihan hinnat olivat nousseet vain prosentin edellisvuo- desta. Ihan suoraan kulutuksen kasvua tämä ei ole, sillä koronapandemian rajoitukset ovat siirtä- neet lihan ostoja kotikeittiöihin julkisen ruokailun sijaan. Luken ravintotaselaskelman mukaan nau- danlihan kulutus pysyi vuonna 2020 suunnilleen edellisvuoden tasolla. Euroopan ruokatrendeissä ennakoidaan ketogee- nisen ruokavalion voimakkaampaa tuloa vähittäis- kauppaan. Myös Suomessa kaupan hyllytilaa on jo eriytetty ketogeenisille tuotteille. Ketogeeninen ilmiö on uudempi versio lihapitoisesta ns. Atkinsin dieetistä, ja uudemmassa versiossa hyvälaatui- set rasvat (öljyt, avocado, pähkinät, mantelit) ovat merkittävässä roolissa liha- tai kasviproteiinien ohella, kun taas hiilihydraattien osuus on nykyi- siä ravitsemussuosituksia merkittävästi pienempi. PTY:n aineistossa kasvipohjaisten öljyjen kulutus olikin reippaassa, lähes 17 %, kasvussa. Vähittäismyynti kasvoi, foodservice -tukkumyynti hiljeni Vuonna 2020 elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien vähittäismyynnin kasvu oli 7,3 % (liike- vaihto 14,2 mrd. euroa). Kasvu on seurausta myyn- nin kasvusta. Elintarvikemyynnin kasvun taustalla on osaltaan koronapandemian rajoitustoimet, jot- ka lisäsivät kotitalouksissa tapahtuvaa ruokailua maaliskuun 2020 jälkeen muun muassa etätyön lisääntyessä ja koulujen etäopetuksen alkaes- sa. Koronapandemian vaikutukset ilmenivät vuo- den 2020 toisella neljänneksellä etenkin säilötty- jen kala- ja äyriäistuotteiden sekä pakastettujen hedelmien ja marjojen osalta myynnin kasvuna. Juomista rypäleviinin sekä alkoholittomien ja vä- häalkoholisten oluiden myynti kasvoi reippaasti. Merkittävää yli 15 % kasvua oli myös riisin, jauho- jen, pastan ja muiden viljatuotteiden sekä säilötty- jen vihannesten osalta. Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien vuosimuutokset 01/2015-03/2020. Kuukausi 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Tammikuu -2,3 -2,4 1,5 2,1 1,8 0,4 Helmikuu -1,7 -0,5 1,3 2,0 1,3 -0,2 Maaliskuu -1,6 -1,7 2,5 0,9 1,8 0,5 Huhtikuu -0,9 -1,7 1,7 2,0 1,0 - Toukokuu -1,7 -1,0 2,4 0,5 2,4 - Kesäkuu -1,6 -1,0 2,4 1,1 2,4 - Heinäkuu 0,0 -1,5 2,0 0,7 2,9 - Elokuu -0,6 -0,1 1,8 1,7 0,9 - Syyskuu -0,7 -0,4 2,8 0,3 2,0 - Lokakuu -1,3 -0,3 2,6 0,4 1,7 - Marraskuu -0,8 -0,3 1,1 1,1 1,5 - Joulukuu -0,6 -0,1 1,1 1,8 0,2 - Vuosimuutos (%) -1,2 -0,9 1,9 1,2 1,7 - Kuluttajahintaindeksi 98,9 97,9 99,8 101,0 102,7 - Lähde: Tilastokeskus kuluttajahintaindeksi. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202111 Kotimaisen kuluttajahintaindeksin mukaan ruoan hinta oli yhtäjaksoisesti nousussa aina helmikuu- hun 2021 saakka. Koko vuotta 2020 tarkasteltaessa suurinta euromääräistä myynnin kasvua oli pakas- tetuilla hedelmillä ja marjoilla (22 %), rypäleviineillä (19 %), pastatuotteilla (17 %), perunalla (16 %), kala- ja äyriäisvalmisteilla (16 %) ja naudanlihalla (15 %). Selkeimmät hinnannousut vuoden 2020 aikana olivat hedelmä- ja vihannesmehuissa (7,0 %), so- kerilla (6,9 %) ja perunalla (6,5 %). Hinnannousujen taustalla on usein tuotantomäärien alenemiseen liittyviä tekijöitä. Koronapandemian aikana myös pandemiasta johtuvat kulutusshokit laskevat hin- toja. Tuoreen ja jäähdytetyn kalan hinta laski jopa 11 %. Tarkemmin kalamarkkinoita on perattu Luken kalamarkkinakatsauksessa. Ruokien ja alkoholittomien juomien euromääräinen vähittäismyynti tuoteryhmittäin vuonna 2020, % 17 % Maitotuotteet, juusto ja kananmunat 14,8 % Liha 14,3 % Viljatuotteet ja leipä 10,8 % Alkoholittomat juomat 9,4 % Vihannekset 8,6 % Sokeri, hillot, hunaja, suklaa ja makeiset 7,5 % Hedelmät ja marjat 4,3 % Kala ja kala- tuotteet 2,3 % Rasvat ja öljyt 11,1 % Muut elintarvikkeet Lähde: PTY. Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos tuoteryhmittäin 2016-2020, % Tuoteryhmä 2016 2017 2018 2019 2020 Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat -1,2 -0,9 1,9 1,2 1,7 Viljatuotteet ja leipä -0,9 -0,1 0,4 1,9 0,7 Liha -3,4 -1,2 1,6 4,4 2,0 Kala ja äyriäiset 8,0 7,3 0,3 -0,1 -1,8 Maitotuotteet, juusto ja kananmunat -2,6 -0,6 2,1 1,7 0,0 Ruokaöljyt ja rasvat -1,9 1,8 5,2 3,1 -0,7 Hedelmät ja marjat 0,0 1,3 3,8 -2,4 4,4 Vihannekset 1,0 -2,8 5,7 -1,8 1,6 Sokeri, hillot, hunaja, suklaa ja makeiset 0,1 -10,5 1,3 0,6 1,9 Ruokavalmisteet, muut -1,1 -1,3 -0,2 0,0 0,0 Alkoholittomat juomat -2,2 2,4 -0,2 1,3 5,3 Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi. Koronaepidemia koettelee erityisesti ruokapalve- luja tarjoavia yrityksiä. Ravintolatoimen rajoituk- sien lisäksi etätöiden jatkuminen vähentää eten- kin työssäkäyvien lounasruokailua. Suomessa yli 16 000 ammattikeittiötä valmistaa noin 749 miljoo- naa ateriaa vuodessa ja suurin osa (67 %) näistä on yksityisiä elinkeinoharjoittajia tai osakeyhtiöitä. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat Uudellemaal- le, jossa valmistettavien ruoka-annosten määrä on ollut vuositasolla yli 212 miljoonaa. Foodser- vice-tukkukauppa supistuu vielä maaliskuun 2021 sulkutilan takia, mutta sen jälkeen sulkurajoitus- ten poistuessa tukkumyynnin elpymistä on odo- tettavissa. Taloustieteen oppikirjoissa perunaa käytetään usein esimerkkinä inferiorisena eli vähenevänä hyödykkeenä, jolloin tulotason kasvaessa perunan kulutus vähenee. Koronapandemian aikana perunan myynti vähittäiskaupoissa on kasvanut selvästi muita tuotteita enemmän. Ruoanvalmistuksessa uudet tavat, kuten ilmafriteeraus, osaltaan mahdollistaa terveellisten, vähärasvaisten perunalisukeruokien valmistusta kotona. Toisaalta perunan kohdalla kysymys on myös paluusta tuttujen ja perinteisten ruokien valmistukseen. Lue lisää perunan markkinoista Luken sivuilta www.luke.fi/uutinen/ perunaa-varastoissa-viimetalvinen-maara-miten-se-maistuu-ruokapoydassa. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202112 Pieni Suomi osana maailman ruokaturvaa Ruokaturvaa voidaan tarkastella eri tasoilla glo- baalisti, kansallisesti, alueellisesti tai yksittäisen kotitalouden tasolla. Riittävyyden ohella merkit- tävää on se, millä hinnalla ravitsemuksellisesti riittävää ruokaa on saatavilla. Viimeisin FAO:n ruo- katurvaraportti kiinnittääkin huomiota siihen, että terveellisen ruoan hinta on noussut. Tilannetta vai- keuttaa edelleen se, että globaalit elintarvikkeiden hinnat (Food Price Index) nousivat maaliskuussa 2021 korkeimmalle tasolle yli kuuteen vuoteen. Koronapandemian aiheuttamat häiriöt ruoan ja- kelussa ja toisaalta kotitalouksen tulojen lasku ovat vaikeuttaneet ravitsevan ja terveellisen ruoan hankkimista. Vaikka tavoitteena on nälänhädän poistaminen vuoteen 2030 mennessä, globaalis- ti aliravitsemuksesta kärsivien määrä on lähtenyt hienoiseen kasvuun ja aliravittuja arvioidaan FAO:n mukaan olevan yli 690 miljoonaa (860 miljoonaa edellinen arvio), mikä vastaa suunnilleen 8,9 % maailman väestöstä (11 % edellinen arvio). Edellis- vuoteen verrattuna Kiinan luvut ovat tarkentuneet ja lukuihin on tehty selvä tasokorjaus alaspäin. Alustavien arvioiden mukaan koronapandemia on lisännyt aliravittujen määrää noin 83-132 miljoo- nalla. Kun ruokaturvaa tarkastellaan kotitalouksien ta- solla, niin Finsoten mukaan Suomessakin 11 % kyselyyn vastaajista on pelännyt ruoan loppuvan ennen kuin saa rahaa ruokaostoihin. Vuonna 2018 arvioitiin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevan 856 000 suomalaista eli lähes 16 % prosenttia koko kotitalousväestöstä ja koronapandemia on edel- leen lisännyt tätä riskiä. Koronapandemian aikana tehdyn kyselyn mukaan joka viides 20−74-vuoti- aista kokee, että taloudellinen tilanne on heikenty- nyt. Kaupan tuotevalikoimaan vaikuttaa tällä het- kellä kulutuksen polarisoituminen, sillä työttömien ja lomautettujen määrä on kasvanut. Suomessa normaalioloissa ruokaturva on kansal- lisella tasolla riittävä, kun tarkastellaan tuotan- non ja kulutuksen suhdetta Luken ravintotase- laskelmilla. Ruokaturvan globaalissa vertailussa (Global Food Security Index) Suomi on sijalla 1/113. Silti kotimaista ruokajärjestelmää on syytä edel- leen kehittää muutosjoustavampaan suuntaan: Erityisesti keskeisten tuotantopanosten nykyistä suunnitelmallisempi varastointi osana huoltovar- muutta sekä kriisivalmiuden kehittäminen. Vaik- ka normaalioloissa huoltovarmuus Suomessa on hyvä, olemme silti riippuvaisia tuontiruoasta. Ruoan globaalin saatavuuden lisäämiseksi ja oman huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomi voisi tule- vaisuudessa korvata merkittävimmät tuontikasvit (riisi, soija ja rypsi) kotimaisella vilja- ja palkokasvi- tuotannolla (ohra ja kaura, herne ja papu, rypsi ja rapsi). Siten Suomessa olisi tarpeen monipuolis- taa peltokasvituotantoa entisestään, joka samal- la rikastaisi viljelykiertoja, vähentäisi globaalin ns. virtuaaliveden tuontia ja ruoantuotannon ym- päristövaikutusten ulkoistamista muihin maihin. Samaan aikaan kun punaisen lihan kulutusta olisi ympäristö- ja terveysvaikutusten takia vähennet- tävä, olisi Suomella runsasvetisenä maana toisaal- ta potentiaalia kasvattaa ns. virtuaaliveden vientiä esimerkiksi naudan- ja sianlihan viennillä ja siten vähentää vesipulaa muualla. Virtuaalivesi eli piilovesi on tuotteen kasvatuksen, tuotannon ja jalostuksen aikana kulutettu kokonaisvesimäärä. Tilastot Luke, Ravintotase EU balance sheets PTY, Tuoteryhmittäinen myynti Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202113 Elintarvikkeiden ulkomaankauppa Csaba Jansik ja Irene Rosokivi Suomen elintarvikeviennin arvo kasvoi vuonna 2020 selvästi hitaammin kuin vuotta aiemmin. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1 739 milj. euron arvosta, mikä oli 1,3 prosenttia vuotta 2019 enemmän. Vientimaista kasvussa oli erityi- sesti Kiina, jonne vietiin erityisesti sianlihaa ja maitojauhetta. Elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5 295 milj. euron arvosta, mikä on edellisvuoden tasoa, kasvua on vajaat 0,1 prosenttia. Vuosi- tuhannen vaihteen kovien kasvuvuosien jälkeen tuonnin kasvu on hidastunut merkittävästi vuo- desta 2013 lähtien ja pysynyt viime vuosina lähellä vuoden 2017 tasoa. Kauppataseen alijäämä supistui Viennin ja tuonnin kehityksen yhteisvaikutuksena elintarvikekaupan alijäämä supistui toisena vuon- na peräkkäin. Vuonna 2020 se pieneni 34 milj. eu- rolla 3 567 milj. eurosta 3 529 milj. euroon. Taseen alijäämäisyys on perinteisesti johtunut hedelmien, vihannesten, raakakahvin, alkoholijuomien ja tu- pakan tuonnin laajuudesta. Muita tärkeitä tuonti- tuotteita ovat mm. juustot ja viljavalmisteet. Vii- me aikoina Suomen elintarviketuotanto on tosin joutunut kilpailemaan tuonnin kanssa enenevissä määrin myös niissä tuoteryhmissä, joissa on koti- maista tuotantoa, kuten liha-, maito- ja kalatuot- teissa. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonti ja vienti vuosina 1991-2020, milj. euroa (CN01-24 luokitus) 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000 5500 1 9 9 1 1 9 9 2 1 9 9 3 1 9 9 4 1 9 9 5 1 9 9 6 1 9 9 7 1 9 9 8 1 9 9 9 2 0 0 0 2 0 0 1 2 0 0 2 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 milj. EUR Tuonti Vienti Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta (suomeksi, ei englanniksi). Vuonna 2020 tuonnin taittumiseen ja kauppata- seen paranemiseen vaikutti koronaepidemia, jonka seurauksena ruoan kulutus food service -sektorilla aleni, ja kanavoitui vähittäiskaupan kautta kotita- louksiin. Ilmiö on todennettavissa muun muassa lihan kulutuksen kotimaisuusasteen kasvussa. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202114 Tuonti ja vienti lähes ennallaan Maataloustuotteita ja elintarvikkeita tuodaan Suo- meen eniten EU-maista. EU-maiden osuus tuon- nista nousi 2010-luvun 70 prosentista muutaman prosenttiyksikön ja on pysytellyt viimeisten vuo- sien aikana 75-76 prosentin välissä. Vuonna 2020 tammikuun lopussa toteutuneen Britannian EU- eron myötä EU-maiden osuus tuonnista laski puo- litoista prosenttiyksikköä edellisvuoden 76 pro- sentista 74,5 prosenttiin. Oheinen taulukko esittää tuonnin arvon CN01-24 nimikkeistön mukaisesti. Mukana on yksittäisiä tuotteita, jotka eivät ole elintarvikkeita, mutta nämä ovat yleensä pienehköjä eriä. Poikkeuksen muo- dostavat biodieselin tuotantoon tuodut erilaiset kasviöljyt ja niiden jakeet. Ne tuodaan Kaukoidästä Alankomaiden kautta, joten Alankomaiden luvussa on otettava huomioon edellä mainittu kauttakul- kutuonti. Kasviöljyn tuonnin arvo oli 193 milj. euroa vuonna 2018 ja 160 milj. euroa vuonna 2019. Viime vuonna se nousi huomattavasti, yltäen 254 milj. euroon. Ilman sitä Alankomaiden tuonnin arvo jäi 552 milj. euroon. Tällä tuonnin arvolla Alankomaat sijoittuisi vasta kolmanneksi suurimmaksi tuonti- maaksi vuonna 2020. Korjatuilla luvuilla Saksa on ollut suurin tuontimaa jo useamman vuoden ajan. Suomen elintarviketuonnin suurimmat kohdemaat Kohdemaa 2019, milj. EUR 2019, % 2020, milj. EUR 2020, % Arvon vuosi- muutos, % Alankomaat 721 13,7 806 15,2 11,8 Saksa 675 12,8 642 12,1 -4,8 Ruotsi 580 11,0 555 10,5 -4,4 Espanja 339 6,4 335 6,3 -1,3 Norja 324 6,1 323 6,1 -0,2 Tanska 294 5,5 292 5,5 -0,6 Italia 208 3,9 223 4,2 7,6 Puola 198 3,7 187 3,5 -5,5 Ranska 187 3,5 184 3,5 -1,7 Viro 169 3,2 175 3,3 3,6 Belgia 171 3,2 161 3,0 -5,5 Iso-Britannia 116 2,2 138 2,6 19,1 Brasilia 142 2,7 108 2,0 -24,0 Liettua 100 1,9 106 2,0 6,5 USA 71 1,3 78 1,5 9,7 Muut 997 18,8 981 18,5 -1,6 Yhteensä 5290 100 5295 100 0,1 Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta. Suomen elintarvikeviennin suurimmat alkuperämaat Alkuperämaa 2019, milj. EUR 2019, % 2020, milj. EUR 2020, % Arvon vuosi- muutos, % Ruotsi 366 21,3 354 20,4 -3,3 Viro 151 8,8 147 8,4 -2,9 Kiina 88 5,1 145 8,4 65,2 Saksa 120 7,0 121 7,0 1,3 Venäjä 104 6,0 99 5,7 -4,5 Alankomaat 87 5,1 88 5,0 0,6 Ranska 86 5,0 83 4,8 -3,2 Tanska 87 5,1 83 4,8 -4,2 Puola 76 4,4 61 3,5 -20,3 Norja 62 3,6 55 3,2 -11,5 Liettua 44 2,6 41 2,4 -5,6 Belgia 36 2,1 35 2,0 -3,5 Iso-Britannia 43 2,5 33 1,9 -23,9 USA 33 1,9 31 1,8 -6,6 Espanja 20 1,2 28 1,6 42,0 Muut 333 19,4 335 19,3 0,7 Yhteensä 1 716 100 1739 100 1,3 Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202115 Elintarvikeviennin maantieteellinen jakautuminen on vaihdellut huomattavasti rajummin kuin elin- tarviketuonnin rakenne. 2010-luvun alkupuolelle saakka viennin suurin kohdemaa oli Venäjä. Vuon- na 2014 Venäjän asettamien vastapakotteiden seurauksena Suomen vienti sinne on pudonnut dramaattisesti. Parhaana vuonna 2013 Venäjälle vietiin elintarvikkeita 442 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 Venäjän viennin arvo oli enää 126 milj. euroa ja vuonna 2020 vain 99 milj. euroa. Venäjän osuus elintarvikeviennistä on siten laskenut huip- puvuosien 26–28 prosentista alle 6 prosenttiin. Naapurimaat ovat perinteisesti kattaneet yli puo- let Suomen elintarvikeviennistä, mutta Venäjän tuontikiellon jälkeen osuus väheni dramaattisesti. Vuonna 2020 naapurimaiden yhteenlaskettu osuus elintarvikeviennistä jäi alle 38 prosenttiin. Vuonna 2020 elintarvikkeiden vienti on pysynyt sa- malla tasolla tai hieman laskenut edellisvuodesta lähes kaikilla kohdemarkkinoilla. Tätä kehitystä on tasapainottanut huomattava kasvu kahden koh- demaan markkinoilla. Vienti Kiinaan kasvoi 65 % sianlihan ja maitojauheen, ja vienti Espanjaan 40 % kalan ja viljan vetämänä. Kiinan viennin kasvun ja Brexitin myötä elintarvi- kevientimme rakenteessa EU:n painoarvo on las- kenut ja vastaavasti kolmansien maiden osuus on kasvanut. Viennin arvo EU:hun laski vuonna 2020 selkeästi ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Suomen elintarvikeviennin arvo EU:hun ja kolmansiin maihin 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 milj. EUR EU Kolmannet maat Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta. 2020. Alan osuus elintarvikealan kokonaisviennistä oli vuonna 2020 alle neljäsosan, kun vielä muuta- ma vuosi sitten meijerituotteet vastasivat kolmas- osasta vientiä. Meijeriteollisuus on edelleen elintarvikesektorim- me ainoa ala, joka on säilyttänyt positiivisen kaup- pataseen koko EU-jäsenyyden ajan. Vuonna 2016 taseen saldo pysyi kuitenkin hädin tuskin positii- visena sukellettuaan vajaaseen 16 milj. euroon 160 milj. eurosta vuonna 2013. Vuonna 2020 meijeri- tuotteiden positiivinen saldo kasvoi edellisvuoden 67 milj. eurosta 100 milj. euroon. Meijeriviennin Ulkomaankauppa tuoteryhmittäin Suomen elintarviketuonnin suurimmat erät ovat juomat (10,1 %), hedelmät (9,5 %), leipomotuotteet (8,2 %), erinäiset elintarvikevalmisteet (7,7 %), kalat (6,6 %), kahvi, tee ja mausteet (4,9 %), juustot (5 %) sekä kasvikset (5,1 %). Elintarvikeviennin merkittävin yksittäinen tuote- ryhmä on edelleen meijerituotteet. Meijeriteolli- suuden vienti on tosin laskenut vuoden 2013 huip- putasosta 521 milj. eurosta ja oli alimmillaan 346 milj. euroa vuonna 2016. Sittemmin vienti on taas kasvanut vähitellen ja ylsi 429 milj. euroon vuonna Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202116 tuoterakenne on samalla kehittynyt epäsuotui- sampaan suuntaan, kun esim. juustojen viennin dramaattinen lasku on korvautunut voin ja maito- jauheen viennillä. Vuosien 2013 ja 2020 välillä juus- tojen osuus meijerituotteiden viennistä laski 32 prosentista 13 prosenttiin. Samaan aikaan voin ja maitojauheen osuus nousi 32 prosentista 59 pro- senttiin. Vuonna 2020 elintarvikkeiden viennin arvo nousi maltillisesti, 1,3 % edellisvuoteen nähden. Merkit- tävimmistä vientieristä keskimääräistä reilummin kasvoi mm. lihan (14 %), kalan (8 %), viljojen (16 %) ja myllytuotteiden (8 %) vienti. Myös maitotuot- teiden vienti on kasvanut koko elintarvikeviennin kasvua hieman enemmän, 3,8 %. Meijerituotteiden kauppatase Suomessa 2002-2020 1 7 3 1 5 2 1 3 9 1 4 7 1 3 6 1 6 9 1 3 2 9 8 1 7 6 1 4 6 1 3 8 1 6 0 1 0 0 2 2 1 6 4 6 2 7 6 7 1 0 0 Tase Vienti Tuonti 0 50 100 150 200 250 300 0 100 200 300 400 500 600 T a s e , m i l j . E U R V i e n t i j a t u o n t i , m i l j . E U R 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta. Sianlihan vienti kasvoi Edellä mainituista ryhmistä suurin kasvu tulee sianlihasta, jota vietiin 75 milj. euron arvosta vuon- na 2019 ja 99 milj. euron arvosta vuonna 2020. Kasvua on 32 % ja se on tullut käytännössä Kiinan markkinoilta. Kiinan vienti kasvoi 19 miljoonasta eurosta 46 miljoonaan euroon. Vienti Etelä-Ko- reaan kasvoi hieman 13,7 milj. eurosta 15,4 milj. eu- roon. Muista kohdemaista suurimmat olivat vuon- na 2020 Uusi-Seelanti (13 milj. euroa) Puola (7 milj. euroa) ja Ruotsi (5 milj. euroa). Samaan aikaan viennin kasvun kanssa sianlihan tuonti laski arvoltaan 62 milj. eurosta 47 milj. eu- roon. Tämä johtui lähinnä Saksan tuonnin vähene- misestä 50 milj. eurosta 38 milj. euroon. Syynä on Suomen food service -sektorin ja suurkeittiöiden käyttämän lihan lasku. Sianlihan ja siipikarjanlihan ohella toinen tuote- ryhmä, jonka ulkomaankauppaan koronaepide- mia ja HoReCa -sektorin rajoitustoimenpiteet ovat vaikuttaneet, on alkoholijuomat. Koronan vuoksi väkevien alkoholijuomien tuonti laski 15 %, edel- lisvuoden 91 milj. eurosta 77 milj. euroon vuonna 2020. Pandemian aiheuttamat rajoitustoimenpi- teet verottivat Suomen väkevien alkoholijuomien vientiä vielä rajummin. Alkoholijuomien vienti laski kaikkiaan 27 %, 116 milj. eurosta 85 milj. euroon. Kalan viennistä lähes 84 % on tuoreen tai jäähdy- tetyn kalan vientiä, mutta viime vuoden positiivista kehitystä on se, että kalan viennin yli 12 milj. euron kasvu tuli suurimmaksi osaksi fileen viennistä. Se tarkoittaa korkeamman jalostusasteen viennin li- sääntymistä. Tilasto: Tulli, Uljas – Tavaroiden ulkomaankauppa Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202117 VIENTI 21 % Alkoholit, juomat, makeiset ja tupakka 15 % Hedelmät, marjat ja vihannekset 9 % Rasvat ja öljyt 8 % Kala- ja kalatuotteet 6 % Rehut 6 % Maito- ja meijeri- tuotteet 5 295 milj. € Tuonti 16 % Alkoholit, juomat, makeiset ja tupakka 11 % Vilja ja viljatuotteet 11 % Liha, munat ja elävät eläimet 10 % Kala- ja kalatuotteet 5 % Rehut 23 % Maito- ja meijerituotteet 1 739 milj. € Vienti TUONTI Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ulkomaankauppa 2020 Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202118 Maatalouspolitiikka Jyrki Niemi ja Olli Niskanen Eurooppa-neuvoston sopu EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä heinäkuussa 2020 vei neu- votteluja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuk- sesta ratkaisevasti eteenpäin. Uutta politiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU-maissa kuitenkin vasta vuonna 2023. Vuosina 2021–2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen kuluvan kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa. Suomen maatalouden rahoitus kasvaa saavutetun budjettisopimuksen myötä alkaneella rahoituskaudella. Maatalous- politiikan kansallista strategiasuunnitelmaa valmistellaan vuoden 2021 aikana. EU:n komission odotetaan käsittelevän ja vahvistavan suunnitel- man vuonna 2022. Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) ja siihen rahoituskaudeksi 2021-2027 tehtävät uudistukset vaikuttavat mer- kittävästi Suomen maa- ja elintarviketalouden toimintaedellytyksiin. Ratkaisua vuoden 2020 jäl- keiseksi maatalouspolitiikaksi on haettu EU:ssa jo kolme vuotta. Komissio julkaisi lainsäädäntöehdo- tuksensa CAPin uudistamiseksi kesäkuussa 2018. Uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskoh- dista päättäminen kuitenkin viivästyi, koska poliit- tinen yhteisymmärrys unionin vuosien 2021-2027 budjetista onnistuttiin saavuttamaan vasta heinä- kuussa 2020. Uutta CAPia ei siten saatu EU-maissa voimaan al- kuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan uudistukseen tuli kaksivuotinen siirty- mäaika. Tämä tarkoittaa, että uutta politiikkaa ryh- dytään toteuttamaan EU:ssa vuonna 2023. Vuosina 2021-2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021- 2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edelli- sen kauden 2014-2020 maatalouspolitiikkaa. EU:n budjettineuvotteluissa maatalousrahoituksen turvaaminen oli Suomelle yksi poliittisista priori- teeteista. Menestymisellä maatalousrahoitukses- sa on suora yhteys Suomen nettomaksuasemaan, koska Suomen EU:lta saamista jäsenmaksun vas- tineista maatalous muodostaa yli 60 %. Lisäksi tuen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa on selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Tukien kokonaismäärä on ollut Suomessa viime vuosina noin 30 prosenttia maatalouden kokonais- tuotoista. Heinäkuussa 2020 saavutetun budjettisopimuksen mukaan Suomen maatalouden rahoitus kasvaa nykyisellä rahoituskaudella 2021-2027 nimellisin hinnoin laskettuna 2,5 % kauteen 2014-2020 ver- rattuna. Mikäli rahoituskausien välisessä vertai- lussa otetaan huomioon myös elpymisrahoitus, Suomen maatalouden rahoitus kasvaa yhteensä 6,0 %. Rahoituksen muutokset kohdistuvat erisuu- ruisina maatalouspolitiikan pilareiden I ja II välillä. Pilarin I suorat tuet laskevat 0,8 %, mutta pilarin II maaseudun kehittämisvarat nousevat rahoituske- hyksen osalta 7,6 %. EU:n maatalousministerit pääsivät ratkaisuun CAP-uudistuksen päälinjoista lokakuussa 2020. Myös europarlamentaarikot pääsivät tuolloin yh- teisymmärrykseen yhteisestä kannastaan uudis- tukseen. Sen jälkeen Euroopan parlamentti, komis- sio ja ministerineuvosto aloittivat tiiviit neuvottelut lainsäädäntöpaketin yksityiskohdista. Tavoitteena on, että nämä kolmikantaneuvottelut saadaan päätökseen kesään 2021 mennessä. Yhteisen maatalouspolitiikan perusrakenne säilyy lähes ennallaan rahoituskaudella 2021-2027. Ko- mission uudistusehdotus nostaa kuitenkin tavoi- tetasoa ympäristö- ja ilmastoasioissa. Aiempaa kunnianhimoisempia ilmasto- ja ympäristötavoit- teita on korostettu komission taholta entisestään vuosina 2019-2020 julkaistuilla Vihreän kehityk- sen ohjelmalla ja Pellolta pöytään -strategialla. Tärkeimpänä politiikkakeinona komissio tarjoaa CAPin niin sanottua uutta ”vihreää arkkitehtuuria”, jossa jäsenvaltioilla on sekä pakollisista että va- paaehtoisista ympäristötoimista koostuvat osiot. Uutena elementtinä CAP:iin tulevat kansalli- set strategiasuunnitelmat, joissa kuvataan mi- ten jäsenmaat vastaavat komission tavoitteisiin. Joulukuussa 2020 komissio antoi jäsenvaltioille suosituksia suunnitelmien laatimista varten. Suo- situsten tarkoituksena on varmistaa, että CAP:n strategiasuunnitelmat ovat linjassa Euroopan vih- reän kehityksen ohjelman, Pellolta pöytään –stra- tegian ja EU:n biodiversiteettistrategian kanssa. Kansallista CAP-suunnitelmaa on valmisteltu Suo- messa hallinnon ja sektorin yhteisissä työryhmis- sä. Suunnitelman arvioidaan valmistuvan ja lähte- vän lausunnolle kesäkuussa 2021. EU:n komission odotetaan käsittelevän ja vahvistavan kansallisen suunnitelman vuonna 2022. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202119 EU-maataloustuet Suomessa Vuonna 2021 viljelijätukia maksetaan Suomes- sa valtion talousarvioesityksen mukaan yhteensä 1 762 milj. euroa, eli 0,5 % enemmän kuin vuonna 2020. Yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) mukais- ta tukea maksetaan yhteensä 1 443 milj. euroa. Tuki koostuu suorasta tulotuesta (526 milj. euroa), epäsuotuisten maatalousalueiden luonnonhait- takorvauksesta (552 milj. euroa) ja ympäristökor- vauksesta (238 milj. euroa). Lisäksi maksetaan luomu- ja eläinten hyvinvointikorvausta (127 milj. euroa). Yhteisen maatalouspolitiikan tuet ovat joko EU:n kokonaan rahoittamia tai EU:n ja Suomen yhtei- sesti rahoittamia. Suorat tulotuet rahoitetaan kokonaisuudessaan EU:n budjetista. Luonnon- haittakorvauksesta EU maksaa vajaat 20 % ja ympäristökorvauksesta EU maksaa runsaat 40 %. Loput maksetaan kansallisista varoista. EU:n bud- jetista maksetaan vuonna 2021 yhteensä 773 milj. euroa eli 44 % kaikista viljelijätuista. EU:n kokonaan tai osittain rahoittamien tukien li- säksi maatiloille maksetaan vuonna 2021 kansal- lista tukea yhteensä 319 milj. euroa. Kansallinen tuki koostuu pääosin pohjoisesta tuesta (296 milj. euroa) ja Etelä-Suomen kansallisesta tuesta sekä muista tukimuodoista (23 milj. euroa). Tukien kohdentamiseksi Suomi on jaettu kahteen päätukialueeseen (AB- ja C-tukialue). Koko maassa maksettavia tukia ovat CAP-tulotuki, ympäristö- ja luonnonhaittakorvaus. Pohjoista tukea maksetaan C-alueella, joka on jaettu tuen porrastusta varten viiteen tukialueeseen ja lisäksi tukialueilla C3 ja C4 on käytössä osa-alueita. Tukialueella AB makse- taan Etelä-Suomen kansallista tukea. Suomen maatalouspoliittisten tavoitteiden kes- keinen lähtökohta on ollut EU-aikana suomalaisen maatalouden pysyvän, olosuhteista aiheutuvan kilpailukykyhaitan kompensoiminen, jotta kotimai- nen tuotanto pärjäisi EU:n yhteismarkkinoilla. Tukialueet Suomessa Suorat tulotuet EU:n suorat tuet kuuluvat EU:n budjetista rahoi- tettaviin viljelijöille maksettaviin tukiin. Suomessa sovellettavia suoria tukia ovat perustuki, viher- ryttämistuki, nuoren viljelijän tuki sekä tuotanto- sidonnaiset palkkiot. Suorien tukien määrä on Suomessa vuonna 2021 yhteensä noin 526 milj. euroa. Tästä määrästä pe- rustuen osuus on noin 48 prosenttia eli 254 milj. euroa. Viherryttämistuen osuus on 30 prosenttia eli 157 milj. euroa ja nuoren viljelijän tuen osuus noin 10 milj. euroa. Lisäksi Suomi on kansallises- ti päättänyt maksaa lähes 20 prosenttia eli noin 103 milj. euroa tuotantosidonnaisena tukena. Tukien saamisen yleisenä edellytyksenä on aktiivi- viljely sekä ns. täydentävät ehdot, jotka koostuvat viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäris- tön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaati- muksista. Viherryttämistukeen sisältyy kolme lisä- vaatimusta: viljelyn monipuolistaminen, pysyvän nurmen säilyttäminen ja ekologinen ala. Tilalla on viljeltävä vähintään kahta/kolmea kasvia, pysyvät laitumet säilytettävä ja viljelyalasta jätettävä vä- hintään viisi prosenttia ekologiseksi alaksi Uuden- maan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Nuoren viljelijän tukea maksetaan viiden vuoden ajan tilanpidon aloittamisesta, jos hakija on aloit- tanut tilanpidon ensimmäistä kertaa pääasialli- sena yrittäjänä alle 40-vuotiaana. Tuella pyritään helpottamaan maataloustuotannon aloittamista ja maatalouden rakennekehitystä. Tuotantosidonnaisia palkkioita maksetaan Etelä- Suomen AB-tukialueella lypsylehmistä, kutuista, uuhista sekä avomaanvihannesviljelystä. Lisäk- si palkkiota maksetaan kaikilla tukialueilla koko maassa naudan- ja karitsan- sekä kilinlihan tuo- tannosta ja valkuais- ja öljykasvien, rukiin, sokeri- juurikkaan sekä tärkkelysperunan viljelystä. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202120 Maatalouden viljelijätuki Suomessa vuosina 2015-2021 0 500 1000 1500 2000 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021* m i l j . € CAP-tukiLuonnonhaittakorvausYmpäristökorvausLuomukorvausEläinten hyvinvointikorvausKansallinen tuki Luonnonhaittakorvaus (LFA) Tietyt maaseutualueet on luokiteltu EU:ssa epä- suotuisiksi alueiksi. Luonnonhaittakorvaus on tarkoitettu turvaamaan maaseutuelinkeinojen jatkuvuus näillä alueilla ja säilyttämään samalla maaseutu asuttuna. Suomessa tuki kattaa lähes koko viljellyn peltoalan (2,16 miljoonaa hehtaaria). Vuodelle 2021 luonnonhaittakorvaustatukea on budjetoitu maksettavaksi 552 milj. euroa. Luonnonhaittakorvauksen tavoitteena on maata- loustuotannon jatkuminen pohjoisesta sijainnista aiheutuvista epäsuotuisista ilmasto-oloista huo- limatta, tilalukumäärän hallittu kehittyminen sekä taloudellisesti elinvoimaisten maatilayksiköiden säilyttäminen ja tätä kautta maaseudun työllisyy- den ylläpitäminen ja maaseutualueiden taloudelli- sen kehityksen edistäminen. Ympäristökorvaus Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmällä kompensoidaan tuotannon vähenemisestä ja kus- tannusten lisääntymisestä aiheutuneet tulonme- netykset viljelijöille, jotka sitoutuvat maatalouden ympäristökuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin. Ympäristökorvausjärjestelmän tavoitteena on edistää luonnon biologista monimuotoisuutta sekä vähentää maatalouden päästöjä ilmaan ja vesistöihin. Ympäristökorvaukset jakautuvat kai- kille pakolliseen ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpiteeseen sekä valinnaisiin lohkokohtaisiin toimiin. Kaikille ohjelmaan sitoutuneille viljelijöille pakol- linen toimenpide sisältää rajat typen ja fosforin käytölle peltoviljelyssä. Lisäksi ympäristökorvaus- järjestelmässä on valittavana peltolohkokohtai- sesti toteutettavia ympäristötoimia muun muas- sa peltojen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, peltoluonnon monimuotoisuudesta sekä lanta- ja kierrätysravinteiden käytöstä. Vuodelle 2021 ympäristökorvausta on budjetoitu maksettavaksi 238 milj. euroa, josta kansallinen osuus on 138 milj. euroa. Ympäristökorvauksen lisäksi maksetaan luomukorvausta ja eläinten hy- vinvointikorvausta yhteensä 127 milj. euroa. Luon- nonmukaista tuotantoa ja eläinten hyvinvointia tu- kemalla pyritään ohjaamaan maataloustuotantoa entistä eettisempään ja ekologisempaan suuntaan. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202121 EU:n rahoittamat ja osarahoitteiset tuet Suomessa vuosina 2013-2021, milj. euroa - 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 CAP-tulotuki 539 524 527 527 534 522 524 524 526 Luonnonhaittakorvaus 412 423 552 547 573 543 543 545 552 EU:n osuus 115 118 97 97 103 95 95 95 94 Kansallinen osuus 297 305 455 450 470 448 448 450 458 Ympäristökorvaus* 379 369 255 236 241 239 238 248 238 EU:n osuus 112 107 107 99 101 101 100 105 100 Kansallinen osuus 267 262 148 137 140 138 138 143 138 Luomukorvaus - - 45 50 50 53 56 56 60 EU:n osuus - - 19 21 21 22 23 23 25 Kansallinen osuus - - 26 29 29 31 33 33 35 Eläinten hyvinvointikorvaus - - 13 79 55 58 60 62 67 EU:n osuus - - 5 33 23 24 25 26 28 Kansallinen osuus - - 8 46 32 34 35 36 39 Yhteensä 1330 1316 1392 1439 1453 1415 1421 1435 1443 EU:n osuus yhteensä 766 749 755 777 782 764 767 773 773 Kansallinen osuus yhteensä 564 567 637 662 671 651 654 662 670 *Ympäristökorvaukseen on vuosina 2013–2014 sisällytetty myös luomuun ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tuet. Kansallinen tuki Kansallisista varoista maksettavat pohjoinen tuki, Etelä-Suomen kansallinen tuki ja eräät muut tu- kimuodot muodostavat kokonaisuuden, jolla py- ritään varmistamaan suomalaisen maatalouden toimintaedellytykset maan eri osissa ja eri tuotan- tosuunnissa. EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydes- sä sovittiin perusperiaatteista, joita sovelletaan kansallisen tuen tasoa ja alueellista jakoa määri- tettäessä. Tuen avulla ei saa lisätä tuotantoa eikä tuen määrä saa ylittää liittymistä edeltänyttä ko- konaistukitasoa. Pohjoinen tuki Suomen liittymissopimus (artikla 142) sisältää oi- keuden maksaa kansallista pohjoista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuolisille ja siihen rajoittuvil- le alueille eli C-tukialueille. Runsas 1,4 milj. ha eli 55,5 % Suomen viljelykelpoisesta peltoalasta on määritelty tukeen oikeutetuksi alueeksi. Pohjoinen tuki koostuu maidon tuotantotuesta, koti eläinten lukumäärän perusteella maksettavista tuista ja viljelyalaan perustuvista tuista. Pohjoisen tuen järjestelmä sisältää myös kasvihuonetuotan- non tuen ja puutarhatuotteiden, metsämarjojen ja -sienten varastointituen sekä porojen eläinkohtai- sen tuen. Vuonna 2021 pohjoista tukea maksetaan yhteen- sä lähes 296 milj. euroa. Merkittävimmät yksittäi- set tukimuodot ovat maidon pohjoinen tuotanto- tuki (160 milj. €) ja pohjoinen kotieläinyksikkötuki (78 milj. €). Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202122 Maatalouden kansallinen tuki Suomessa vuosina 2013-2021, milj. euroa (tuotantovuoteen kohdistuvat tuet) Tuki 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pohjoinen tuki 317,4 314,7 296,5 285,7 296,3 294,5 297,3 296,3 296,4 Etelä-Suomen kansallinen tuki 62,5 62,5 28,9 27,0 25,1 23,2 20,2 17,4 17,4 LFA-tuen kansallinen lisäosa* 119,3 118,6 - - - - - - - Muut kansalliset tuet 5,7 6,3 6,7 9,6 5,4 5,5 5,0 5,3 5,3 Yhteensä 504,9 502,1 332,1 322,3 326,8 323,2 322,5 319,0 319,1 *Vuodesta 2015 lähtien luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa on maksettu osana EU:n luonnonhaittakorvausta. Etelä-Suomen kansallinen tuki Vuonna 2015 Suomi siirsi merkittävän osan tuotan- tosidonnaisista Etelä-Suomen tuista osaksi EU:n kokonaan rahoittamia suoria tukia. Tämän myötä Etelä-Suomen maidon- ja naudanlihatuotantoa, lammas- ja vuohitaloutta sekä tärkkelysperunan ja avomaanvihannesten viljelyä tuetaan nykyään pääosin EU -tukiin pohjautuvalla järjestelmällä. Kansallista tulotukea Etelä-Suomessa maksetaan edelleen sika- ja siipikarjataloudelle ja puutar- hatuotannolle EU:n yhteisen markkinajärjestelyn asetuksen 214 a artiklan ja komission päätöksen C (2014) 510 nojalla vuosina 2014-2020. Tämä yh- teisölainsäädäntöön perustuva oikeusperusta Etelä-Suomen kansallisen maataloustuen jatkolle hyväksyttiin EU:n toimielimissä syksyllä 2013. Tu- kea maksetaan vuonna 2021 yhteensä noin 17 milj. euroa. Maatalouden rakennetuet Maatalouden rakennetukien tavoitteena on toi- mintaedellytysten ja kilpailukyvyn kehittäminen edistämällä maataloustuotannon tehokkuutta ja laatua kestävän kehityksen periaatteita noudat- taen. Näitä rakennetuen muotoja ovat avustukset, korkotuet ja valtion takaukset. Maatalouden investointituilla pyritään edistämään yrityskoon kasvua ja siten alentamaan tuotanto- kustannuksia. Vuonna 2020 investointitukia myön- nettiin yhteensä 2 542 kohteeseen, yhteensä 127 miljoonaa euroa. Suurimman yksittäisen kohteen, lypsykarjatalouden investointien osuus oli noin 33 %, kun edellisvuonna osuus oli vielä yli 40 %. Vuosina 2021 ja 2022 lypsykarjatalouden investoin- tien määrän odotetaan vähentyvän edelleen, jonka vuoksi myös investointien rahoituksen tarve tulee Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202123 jonkin verran alenemaan. Jo vuoden 2020 loppu- puolella haettujen tukien painopiste siirtyi suurem- mista uudisrakentamisen hankkeista pienempiin ja edullisempiin peruskorjauksiin. Nuorten viljeli- jöiden aloitustuella puolestaan tuetaan elinkeinon siirtymistä sukupolvelta toiselle. Vuonna 2020 tuettiin 244 tilanpidon aloittamista, yhteensä noin 7,3 miljoonan euron avustuksilla. Vuonna 2020 korkotukilainojen myöntövaltuus maatilojen tuotantorakennusten rahoittamiseen sekä nuorten viljelijöiden aloitustukeen liittyviin kiinteistö- ja irtaimistohankintoihin oli enintään 250 milj. euroa. Investointeihin myönnettyjen kor- kotukilainojen pääoma oli 143 miljoonaa euroa ja tilanpidon aloittamisen lainojen pääoma noin 35 miljoonaa euroa. Korkotuen kustannukset valtiolle ovat olleet alhaisen korkotason vuoksi maltilliset suuresta lainakannasta huolimatta. Vuoden 2019 vahvistetun tilinpäätöksen mukaan kustannukset olivat noin 12 miljoonaa euroa. Eräiden rakennetukikohteiden määrä ja niihin sidotut varat vuosina 2012-2020 - 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Avustuspäätöksiä, kpl* 2205 2461 2694 1317 2174 2393 2502 2337 2786 Myönnetty rahoitus yhteensä, milj. €* 73,1 92,2 92,3 52,8 98,6 116,0 129,5 151,0 133,9 Nautakarjatalouden rakentaminen, kpl 363 376 319 116 255 311 305 310 284 Sikatalouden rakentaminen, kpl 38 29 27 17 29 37 33 48 42 Puutarhatalouden investoinnit, kpl 55 51 41 51 59 72 54 69 65 Salaojitus, kpl 368 324 428 336 590 618 554 494 725 Korkotukilainat investointeihin, milj. € 129,9 140,3 105 60,1 105 127 134 158 143 Tilanpidon aloitustuki, kpl 544 597 1108 127 309 301 446 281 244 Korkotukilainat, tilanpidon aloittamiseen, milj. € 60,9 68,9 134,9 19,4 46,6 46,0 67,2 39,4 35,1 Korkotukimenot yhteensä, milj. € 18,6 11,3 12,5 12,7 11,0 10,6 11,0 12,2 13,8 Lähde: MMM, Ruokavirasto. *Sis. kaikki Eu-osarahoitteiset ja kansallisesti rahoitetut kohteet. Lomituspalvelut Päätoimisilla kotieläintalouden harjoittajilla on oi- keus saada 26 lomapäivää vuodessa. Lomituspal- veluiden johtamisesta, valvonnasta ja ohjauksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lomituspal- veluiden tarkoitus on turvata maatalousyrityksen keskeytymätön toiminta yrittäjän loman aikana ja turvata sijaisavun saanti esimerkiksi sairauden tai tapaturman takia. Vuosilomaan oikeutettujen maa- talousyrittäjien määrä on laskenut vuosi vuodelta kotieläintilojen lukumäärän vähentyessä. Vuoden 2021 arvio yrittäjien lukumäärästä on 13 205, joka on noin 800 vähemmän kuin edellisvuonna. Kehitys on ollut nopeaa, esimerkiksi vuonna 2010 lomituk- sen piirissä oli vielä 26 340 yrittäjää. Vuonna 2020 maatalousyrittäjien lomituspalveluihin käytettiin varoja yhteensä noin 122 milj. euroa, kun vuoden 2021 talousarviossa määrä alenee 117 miljoonaan euroon. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202124 Maatalous- ja elintarvikemarkkinat Viljamarkkinat Csaba Jansik ja Anneli Partala Viljan tuotanto Suomessa on vakaata ja ylittää koti- maan tarpeen. Tulevan satokauden aikana vehnän kokonaispinta-alasta syysvehnän osuus kasvaa. Ruista tuotetaan yhä enemmän tuotantosopimusten turvin. Kauran vienti kasvaa voimakkaasti sekä jyvä- nä että myllyteollisuuden tuotteina. Vehnä Syysvehnän kylvöala yli kaksinkertaistui syksyllä 2020. Kevätvehnän kylvöennusteiden perusteella kevätvehnäala on jäämässä edellisvuoden tasol- le. Siten vehnän kokonaisala noussee vuonna 2021 noin 30 000 hehtaarilla (noin 240 000 hehtaariin) vuodesta 2020. Vehnällä on varmat vakiintuneet markkinat sekä elintarvike- että rehupuolella, joka selittää sen 2000-luvulla kasvaneen suosion. Syysvehnäalan kasvua ovat edesauttaneet syksyn 2020 suotuisat kylvösäät sekä ympäristötuen tal- vipeitteisyyden taloudelliset kannustimet. Syysvil- jojen viljely tasaa peltotöiden työhuippuja, koska ne eivät ole samaan aikaan kevätviljojen kylvö- ja puintihuipun kanssa. Tietylle määrälle syysvehnää löytyy kysyntää heti satokauden alkupuoliskolla sekä rehu- että elintarvikepuolella. Yksi merkittä- vä syysvehnän viljelyn kannustin on myös kevät- vehnää tuntuvasti parempi keskisato. Siipikarjati- lat, joilla on omaa peltoalaa, suosivat syysvehnää, sekä rehuna että lannanlevityksen tasaamismah- dollisuuksien vuoksi. Vehnän käytössä ei ole tapahtunut suuria muutok- sia satokaudella 2020/21 edellissatokauteen ver- rattuna. Vehnän rehukäyttö on säilynyt aiemmalla tasolla, mutta ohran ja varsinkin kauran rehukäy- tön kasvu ovat pienentäneet sen suhteellista pai- noarvoa jonkin verran. Tarjonta-kysyntä tilanne ja hintasuhteiden muutokset ohjaavat perinteiseen tapaan viljalajien käyttösuhteita rehukäytössä. Sa- tokaudelle 2021/22 on odotettavissa, että vehnän rehukäyttö hieman lisääntyy runsaamman tarjon- nan myötä. Ruis Ruista kylvettiin syksyllä 2020 suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna. Rukiin pinta-ala on vii- meisten vuosien aikana vaihdellut 20 000-30 000 hehtaarin välillä. Vuoden 2018 pieni sato ja sitä seurannut hinnannousu motivoivat osaltaan seu- raavana vuonna viljelemään ruista liki 40 000 heh- taaria. Vuoden 2019 ennätyssato taas painoi hinnat ennätysalhaiseksi. Tämä epävakaa markkinatilan- ne osoitti sekä viljelijöille että myllyteollisuudelle sopimustuotannon välttämättömyyden. Ruista on keväällä 2021 edelleen runsaasti varastoissa, hin- tataso on pysynyt maltillisena, mikä on ohjannut pellonkäyttöä muihin syysviljoihin. Rukiille on 2010-luvun sato- ja hintaheilahdusten jälkeen muodostunut melko vakiintunut viljelijä- joukko, joka tuottaa ruista pitkäjänteisesti ja so- pimuksiin nojaten suurimmille ostajille, myllyille. Suurin osa ruistarpeesta katetaan nykyään tuo- tantosopimuksilla. Tuotantosopimuksia ediste- tään myös varastointikorvauksilla. Rukiin pinta-alojen ja tuotannon pitkäaikaiseen kehitykseen vaikuttaa hybridisiementen yleistymi- nen aikaisemmasta 50 %:sta lähes 70 %:iin. Hybri- disiementen sadontuottokyky on erinomainen, ja rukiin keskisadot ovat nousseet vuosikymmenen aikana lähes tonnilla hehtaarilta noin 3,6 tonniin. Niiden yleistymisen myötä on odotettavissa lisää keskisadon nousua. Vuoden 2021 noin 20 000 hehtaarin pinta-alalta on odotettavissa 73 000 tonnin ruissato tavanomai- sissa sääolosuhteissa. Se auttanee vähentämään varastoja entisestään vuoden 2019 ennätyssadon jäljiltä. Pääosa rukiin kotimaisesta käytöstä on elintar- vikekäyttöä. Hiljattain rehukäyttö on kasvanut hieman, mutta nykyisen 5 000 tonnin käyttö on vähäistä verrattuna vehnän, ohran ja kauran rehu- käyttömääriin. Runsas tarjonta ja matala hintataso ovat saaneet aikaan erittäin poikkeuksellisen ilmiön, rukiin vien- nin. Syksyllä 2020 Suomesta vietiin ruista mer- kittävässä mittakaavassa ensimmäisen kerran moneen vuosikymmeneen. Ensisijaisena kohde- maana oli Saksa. Korkeiden varastojen ja matalan hintatason takia lisävientikään ei ole pois suljettu, mutta nämä erät jäänevät satunnaisiksi. Ohra Ohran alkuvarastot ovat 2021 kesään tultaessa ku- lutukseen nähden tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että pienetkin poikkeamat kevään kylvösäässä tai kuivat jaksot kesällä saattavat nostaa ajoittaista kysyntää etenkin aikaiselle monitahoiselle ohralle. Aikaiset ohralajikkeet mahdollistavat taas syys- kasvien kylvöä. Esimerkiksi öljykasvien nykyiset hinnat saavat viljelijöitä harkitsemaan syysöljy- kasvien lisäämistä viljelykiertoon. Ohran tuotanto perustuu lähinnä mallas- ja etano- liteollisuuden solmimiin sopimuksiin. Valtaosa oh- rasta tuotetaan ilman sopimuksia. Käyttömääris- Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202126 sä ei ole odotettavissa suuria muutoksia, rehuksi saatetaan myös 2021/22 satokauden aikana käyt- tää 910 000 tonnia ja muuhun teollisiin tarkoituk- siin 330 000 tonnia, mukaan lukien vähäistä mutta vakaata elintarvikekäyttöä. Kaura Kauran pinta-ala nousee kylvöennusteiden perus- teella hieman edellisvuotisesta 346 000 hehtaa- riin. Se tietää tavanomaisissa kasvuolosuhteissa noin 80 000 tonnia lisää, yhteensä 1,27 milj. tonnin tuotantoa vuonna 2021. Rehukäytön arvioidaan py- syvän 450 000 tonnin tasolla, sen sijaan elintarvi- kekäytössä ja viennissä odotetaan edellisvuosien kasvun jatkuvan. Viime vuosien aikana myllyteollisuuteen on val- mistunut ja on vielä valmistumassa uutta kaura- myllykapasiteettia, joka prosessoi kauraa enene- vissä määrin vientiin. Satokauden 2020/21 noin 152 000 tonnin elintarvikekäytön odotetaan nou- sevan 168 000 tonniin satovuonna 2021/22. Jyvävienti on ollut myös voimakkaalla kasvu-ural- la. Vuonna 2019 kauraa vietiin 366 000 tonnia ja se nousi 409 000 tonniin vuonna 2020. Satokaudelle 2020/21 arvioitu 400 000 tonnin vienti voi hyvinkin ylittyä ja 2021/22 satokaudella kauran viennin ar- vioidaan yltävän peräti 500 000 tonniin. Sekä jyvä- että hiutaleviennin taustalla on kauran nopeasti kasvanut suosio kansainvälisillä markkinoilla. Viljatasearvio 1.7.2020-30.6.2021 (milj. kg.) Tuonti 9 Alkuvarasto 1 224 Vienti 575 Loppuvarasto 1 141 Kotimainen käyttö 2 840 Tuotanto 3 321 Vehnä 930 Ruis 224 Ohra 1 848 Kaura 1 554 Viljan käyttöarvio Suomessa (milj. kg), satovuosi 1.7.2020-30.6.2021 Viljan käyttöarvio Suomessa (milj. kg), satovuosi 1.7.2020-30.6.2021 Muu teollinen käyttö 339 Vehnä 631 Ruis 98 Ohra 1 395 Kaura 715 Ruoka 473 Rehu 1 747 Kylvösiemen 276 Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202127 Hintakehitys Satokauden 2020/21 alussa alhainen hinta ohjasi rehukäyttöä ohran suuntaan, mutta satokauden edetessä kaurasta tuli edullisin rehuvilja. Vuoden 2021 alussa vehnän ja ohran hinta lähti jyrkkään nousuun. Rukiin hinta jäi tästä kehityksestä jonkin verran ja kauran hinta ei noussut ollenkaan. Taus- talla on oletettavasti rukiin ja kauran korkeat va- rastot. Mikäli kylvöalaennusteiden perusteella ja keskimääräisellä satotasolla ennustettu sato rea- lisoituu, rukiin ja kauran hintatasoon ei olisi tulos- sa suuria muutoksia. Viljan kuukausihinnat Suomessa vuosina 2007-2021 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 240 250 260 270 I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I I I I V V I I I X X I I 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 EUR/t Vehnä Ohra Kaura Ruis Lähde: Luke. Viljan omavaraisuus Suomi on ollut ohran ja kauran osalta omavarai- nen koko EU-jäsenyyden ajan. Vehnän omavarai- suus saavutettiin 2000-luvulla ja rukiin omavarai- suus 2010-luvun loppupuolella. Viljojen kohdalla myös varastojen huomioiminen omavaraisuutta laskiessa on perusteltua niiden suhteellisen suu- ren määrän vuoksi. Vehnässä, ohrassa ja kaurassa varastojen mukaan ottaminen ei tosin muuta pe- rusasetelmaa, omavaraisuusaste on ollut yli 100 % ilman varastoja ja niiden kanssa. Rukiissa tuotanto oli kuitenkin vuonna 2019 lähes kaksinkertainen kulutukseen nähden ja varastot nousivat ennätys- mäisiksi. Tämän myötä pienemmätkin sadot ovat riittäneet täyttämään kulutuksen tarpeet seuraa- vina vuosina. Eroja viljan omavaraisuusasteissa ilman varasto- ja ja varastojen kanssa havainnollistetaan ohei- sissa kuvioissa. Ohran, kauran ja vehnän kohdalla vuosien välinen vaihtelu omavaraisuusasteissa muuttuu hieman isommaksi ottamalla varastot huomioon. Rukiin kohdalla vuosien välinen vaihte- lu omavaraisuusasteissa korostuu reilusti voimak- kaammin, koska varastojen osuus kotimaiseen tuotantoon ja kulutukseen nähden voi olla ajoittain hyvin merkittävä. Suomi on ollut 2010-luvulla kai- kissa viljalajeissa omavarainen. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202128 Viljan omavaraisuusasteen kehitys Suomessa 1 9 9 5 / 9 6 1 9 9 6 / 9 7 1 9 9 7 / 9 8 1 9 9 8 / 9 9 1 9 9 9 / 0 0 2 0 0 0 / 0 1 2 0 0 1 / 0 2 2 0 0 2 / 0 3 2 0 0 3 / 0 4 2 0 0 4 / 0 5 2 0 0 5 / 0 6 2 0 0 6 / 0 7 2 0 0 7 / 0 8 2 0 0 8 / 0 9 2 0 0 9 / 1 0 2 0 1 0 / 1 1 2 0 1 1 / 1 2 2 0 1 2 / 1 3 2 0 1 3 / 1 4 2 0 1 4 / 1 5 2 0 1 5 / 1 6 2 0 1 6 / 1 7 2 0 1 7 / 1 8 2 0 1 8 / 1 9 2 0 1 9 / 2 0 2 0 2 0 / 2 1 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 % 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 %Ilman varastoja 1 9 9 5 / 9 6 1 9 9 6 / 9 7 1 9 9 7 / 9 8 1 9 9 8 / 9 9 1 9 9 9 / 0 0 2 0 0 0 / 0 1 2 0 0 1 / 0 2 2 0 0 2 / 0 3 2 0 0 3 / 0 4 2 0 0 4 / 0 5 2 0 0 5 / 0 6 2 0 0 6 / 0 7 2 0 0 7 / 0 8 2 0 0 8 / 0 9 2 0 0 9 / 1 0 2 0 1 0 / 1 1 2 0 1 1 / 1 2 2 0 1 2 / 1 3 2 0 1 3 / 1 4 2 0 1 4 / 1 5 2 0 1 5 / 1 6 2 0 1 6 / 1 7 2 0 1 7 / 1 8 2 0 1 8 / 1 9 2 0 1 9 / 2 0 2 0 2 0 / 2 1 Varastot huomioiden Kaura Vehnä Ohra Ruis Lähde: omat laskelmat Luken tilastoista. Ilman varastoja laskentakaava: tuotanto / tuotanto + tuonti - vienti. Varastot huomioiden laskentakaava: tuotanto / tuotanto + tuonti - vienti + varastomuutos (Puma et. al 2015). Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202129 Öljy- ja valkuais- kasvimarkkinat Csaba Jansik Öljy- ja valkuaiskasvit tarjoavat viljelijöille selkeitä etuja viljelykierron ja kannattavuuden kautta. Viime vuosien aikana etenkin herneen suosio on kasvanut. Kiinnostusta rypsin ja rapsin sekä härkäpavun vilje- lyyn ovat sitä vastoin verottaneet viljelyvarmuuden heikkeneminen ja matalat satotasot. Vaikka Suomen kasviperäisen valkuaisen kokonaisomavaraisuusaste on hyvä, kotieläimille tarvittavan täydennysvalku- aisen omavaraisuusaste on vuonna 2020 edelleen huolestuttavan matalalla tasolla. Omavaraisuuden parantaminen on sekä peltokasvisektorin että koti- eläinsektorin yhteinen tavoite. Öljykasvit Syysöljykasvien kylvöpinta-ala syksyllä 2020 yli kaksinkertaistui yltäen 5 200 hehtaariin. Ala koos- tuu sekä syysrapsista että -rypsistä. Hyvät kylvö- olosuhteet, kasvipeitteisyyden tuet ja suotuisat hinnat ovat kannustaneet syysöljykasvien pin- ta-alan kasvattamiseen. Kasvaneen suosion taus- talla ovat myös kevätöljykasveja korkeammat sa- totasot sekä vähäisemmät tuholaisriskit. Kevätöljykasvien viljelypinta-ala säilyy ennakkoar- vion mukaan keväällä 2021 edellisvuoden tasolla, mutta viime kuukausina reilusti nousseiden hinto- jen odotetaan kannustavan kevätrypsin ja -rapsin viljelyyn arvioitua enemmän. Euroopan markki- noilla rapsin futuurihinnat ovat reilusti yli kaksin- kertaisia vehnään verrattuna. Hintakerrointa 2,0 pidetään öljykasvien viljelyyn kannustavana kyn- nyssuhdelukuna. Rypsin/rapsin hintasuhde leipävehnään ja mallasohraan 2016-2021 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 Hintakerroin Leipävehnä Mallasohra 2 0 1 6 / 0 1 2 0 1 6 / 0 2 2 0 1 6 / 0 3 2 0 1 6 / 0 4 2 0 1 6 / 0 5 2 0 1 6 / 0 6 2 0 1 6 / 0 7 2 0 1 6 / 0 8 2 0 1 6 / 0 9 2 0 1 6 / 1 0 2 0 1 6 / 1 1 2 0 1 6 / 1 2 2 0 1 7 / 0 1 2 0 1 7 / 0 2 2 0 1 7 / 0 3 2 0 1 7 / 0 4 2 0 1 7 / 0 5 2 0 1 7 / 0 6 2 0 1 7 / 0 7 2 0 1 7 / 0 8 2 0 1 7 / 0 9 2 0 1 7 / 1 0 2 0 1 7 / 1 1 2 0 1 7 / 1 2 2 0 1 8 / 0 1 2 0 1 8 / 0 2 2 0 1 8 / 0 3 2 0 1 8 / 0 4 2 0 1 8 / 0 5 2 0 1 8 / 0 6 2 0 1 8 / 0 7 2 0 1 8 / 0 8 2 0 1 8 / 0 9 2 0 1 8 / 1 0 2 0 1 8 / 1 1 2 0 1 8 / 1 2 2 0 1 9 / 0 1 2 0 1 9 / 0 2 2 0 1 9 / 0 3 2 0 1 9 / 0 4 2 0 1 9 / 0 5 2 0 1 9 / 0 6 2 0 1 9 / 0 7 2 0 1 9 / 0 8 2 0 1 9 / 0 9 2 0 1 9 / 1 0 2 0 1 9 / 1 1 2 0 1 9 / 1 2 2 0 2 0 / 0 1 2 0 2 0 / 0 2 2 0 2 0 / 0 3 2 0 2 0 / 0 4 2 0 2 0 / 0 5 2 0 2 0 / 0 6 2 0 2 0 / 0 7 2 0 2 0 / 0 8 2 0 2 0 / 0 9 2 0 2 0 / 1 0 2 0 2 0 / 1 1 2 0 2 0 / 1 2 2 0 2 1 / 0 1 2 0 2 1 / 0 2 2 0 2 1 / 0 3 Lähde: omat laskelmat Luken hintatilastoa käyttäen. Kevätöljykasvien pitkäjänteiseen kehitykseen luo tällä hetkellä epävarmuutta peittausaineen väliai- kainen käyttölupa aina yhdelle satokaudelle ker- rallaan. Mikäli kasviensuojeluaineiden käyttölupiin ei tule pitkäaikaista ratkaisua, voi se vähentää vil- jelyinnokkuutta kevätöljykasvien satoriskien takia huomattavasti. Tuholaishaasteet voivat aiheuttaa huomattavia sadonmenetyksiä kevätöljykasveille. Rypsin ja rapsin tuotannon lasku vuodesta 2018 on aiheutunut monen tekijän yhdysvaikutuksesta. Sato- ja hintatasojen voimakkaat vaihtelut ovat osaltaan vähentäneet kiinnostusta öljykasvien vil- jelyyn. Esimerkiksi kesän 2018 kuivuus sai aikaan vuosisadan tähän asti alhaisimman viljasadon, ja se verotti myös öljykasvituotantoa. Vaikka rypsin ja rapsin pinta-ala oli lähes sama kuin edellisvuon- na, vuoden 2018 sato jäi 23 % edellisvuotista pie- nemmäksi. Viime kasvukausina sääolosuhteet eivät aina ole olleet öljykasvien viljelylle suosiollisia. Taimettu- misen aikaan ajoittuneet viileät olosuhteet ovat haastaneet kasvustojen taimettumista ja kukin- nan aikaan osuneet hellejaksot ovat puolestaan vaikeuttaneet rapsikuoriaisten torjuntaa ja hidas- taneet kasvustojen kehittymistä sadontuotannon kannalta erittäin oleellisena ajanjaksona. Lisäksi torjunta-aineresistenssin kehittyminen tuholai- sille on luonut uusia haasteita. Rapsikuoriaisten pyretroidi-resistenssi on Suomessa laajalti tun- nistettu ongelma. Satotasojen parantamisen ja vil- jelyvarmuuden kannalta on tärkeää, että viljelijät noudattavat oikeaa kasvinsuojelustrategiaa. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202130 Rypsiä ja rapsia käyttävän teollisuuden toimesta öljykasvien viljelyn suosiota pyritään kasvatta- maan nostamalla esille öljykasvien viljelyn etuja: mm. hyödyllisyyttä viljelykierrossa, kysyntää ja kannattavuutta. Lisäksi viljelyä halutaan viedä en- tistä enemmän yhteistyön suuntaan kehittämällä sopimusviljelyä ja kannustamalla viljelijöitä pitkä- jänteisiin tuotantosopimuksiin. Kevätöljykasvien tuotannossa on havaittavissa alueellista siirtymistä perinteisiltä tuotantoalueil- ta myös pohjoisempaan ja itään. Uusilla tuotanto- alueilla on mahdollista saada myös hyvää satoa ja lisäksi tauti- ja tuholaispaine voi olla matalampaa. Kevätrypsin viljelyvarmuuden arvostus on myös li- sääntynyt, mikä näkyy sen kasvaneena osuutena öljykasvialasta suhteessa kevätrapsiin. Kevätöljy- kasvien lisäksi Suomessa on huomattavaa poten- tiaalia syysöljykasveissa, ja myös niiden viljelyalan toivotaan kehittyvän tulevaisuudessa. Öljykasvien tase eroaa viljojen taseista huomatta- vasti omavaraisuusasteen näkökulmasta. Kaikissa viljalajeissa Suomi on satokausien 2020/21 sekä 2021/22 arvioiden mukaan täysin omavarainen. Suomessa puristetun siemenen kotimaisuusaste oli vain noin 28 prosenttia. Suomeen tuotiin vuonna 2020 puristettavaksi 79 000 tonnia rapsia lähinnä Baltian maista. Rypsin/rapsin puristus Suomessa 0 50 100 150 200 250 300 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 tuhat t Tuonti Tuotanto Lähde: Luke satotilastot, sekä Tulli ULJAS tietokanta. Valkuaiskasvit Herne ja härkäpapu ovat Suomen tärkeimpiä pal- kokasveja. Näiden nykyinen ja potentiaalinen rooli on yhä merkittävämpää kotieläinsektorin ruokin- nassa, jossa täydennysvalkuaisrehut on suurim- maksi osaksi katettu tuontisoijarouheen turvin. Pitkällä aikajänteellä tuontisoijaa on mahdollista korvata kotimaisilla palkokasveilla ja näin nostaa täydennysvalkuaisrehun omavaraisuusastetta. Ruokahuollon parantamisen lisäksi tällä olisi mui- takin edullisia seurauksia. Suomen vähentäessä tuontia biodiversiteetin ja ilmastovastuullisuuden kannalta herkiltä tuotantoalueilta, kotimainen pel- tokasvituotanto ja viljelykierto monipuolistuisivat. Tällä olisi positiivista vaikutusta ravinteiden käyt- töön, kasvitauti- ja tuholaispaineen vähentämi- seen, ja maaperän rakenteeseen ja viljavuuteen. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202131 Herneen ja härkäpavun tuotantovolyymit Suomessa 1 9 9 9 2 0 0 0 2 0 0 1 2 0 0 2 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 1 e 0 10 20 30 40 50 60 70 tuhat t Herne Härkäpapu Lähde: Luke satotilastot. Huom. 2021 on arvio. Soijan korvaaminen kotimaisilla vaihtoehdoilla on monisäikeinen asia. Herneen ja härkäpavun so- veltuvuus soijan korvaajaksi vaihtelee eläinlajeit- tain. Kotimaiset palkokasvit on kyettävä lisäksi sovittamaan ison mittakaavan rehuntuotantoon ja resepteihin. Viljelijätasolla tarvitaan tuotantoa motivoivia hintoja sekä lisää viljelykokemusta ja -varmuutta. Herne näyttää olevan lyhyellä aikavälillä varmempi vaihtoehto sekä viljelyn että rehukäytön kannalta. Herneen viljelyvarmuus on hyvä ja entistä satoi- sampia lajikkeita on käytössä ja tulossa käyttöön. Härkäpavun viljelyvarmuus on heikompaa, ja kasvi on herkkä erityisesti kuivuudelle. Lisäksi härkäpa- pu sisältää edelleen haitta-aineita, jotka rajoittavat sen käyttöä ruokinnassa. Herneen osalta kasvija- lostuksessa tähdätään jatkossa satoisuuden nos- tamiseen, kun taas härkäpavun jalostuksessa on haasteena myös haitta-aineiden vähentäminen uu- sissa lajikkeissa. Herneestä noin 80 % käytetään re- huksi ja loput ruoaksi. Kaavion herneluvut sisältävät ruoka- ja rehuherneen tuotantoa. Lisäksi tuotetaan tarhahernettä, jonka volyymit oli 7400 tonnia vuon- na 2020. Puitavan herneen lisäksi säilörehuhernettä tuotetaan noin tuhannella hehtaarilla. Herneen vahvuuksista johtuen sen tuotanto on kasvanut ohi härkäpavun viimeisten vuosien aika- na. Herneen ja härkäpavun tuotantoalaan on odo- tettavissa vain maltillista kasvua keväällä 2021. Valkuaiskasvit ovat peräisin pääosin vakiintuneen tuottajajoukon pelloilta. Uusia kokeilijoita ei ole tulossa tänä keväänä riittävästi mukaan. Viljely- kokemukset - esimerkiksi uusien härkäpapulajik- keiden heikko kuivuuden sietokyky ja siitä seuran- neet heikot satotasot - lannistavat omilta osiltaan pinta-alan kasvua. Viljojen maltillinen hintakehitys suhteessa valkuaiskasveihin saattaa tosin lisä- tä jonkin verran herneen ja härkäpavun lopullisia pinta- aloja. Valkuaisomavaraisuus Suomen kasviperäisen valkuaisen omavaraisuus- aste kokonaisuudessaan on varsin korkea. Koti- maisen tuotannon ja kotimaisen käytön suhdeluku on vaihdellut 2010-luvulla 85-100 prosentin välillä. Suomessa 2010-luvulla tuotetusta raakavalkuai- sesta keskimäärin 47 % on ollut peräisin viljoista ja 48 % nurmesta. Öljy- ja valkuaiskasvit sekä muut kasvit kattoivat loput Suomen raakavalkuaistuo- tannosta. Volyymiltään suurimpien valkuaisläh- teiden tuonnilla ei ole ollut merkitystä, sen sijaan öljy- ja palkokasvien tuonti on ollut kotimaan tuo- tantoon verrattuna merkittävää. Kasviperäisen raakavalkuaisen suurin käyttö- muoto on kotieläinten ruokinta. Viljoista vain noin 20-25 % käytetään elintarvikkeiden tuotantoon. Maidon ja naudanlihan tuotanto nojautuu nurmen ja viljan käytön kautta suurimmaksi osaksi koti- maisiin valkuaislähteisiin. Sian- ja siipikarjanlihan sekä kananmunan tuotannossa täydennysvalku- aisten tuonnin rooli on huomattavasti isompi. Soijarouhe oli 2000-luvun alussa tärkein täyden- nysvalkuaisen lähde. Se saavutti huippunsa, yli 170 000 tonnia, 2000-luvun lopussa sianlihantuo- tannon vientivetoisen kasvun seurauksena. Sian- lihan viennin lopahtaminen 2010-luvun alussa vä- hensi myös soijarouheen kysyntää. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202132 Nykyisin Suomen 240 000 tonnin soijanpuristus- kapasiteetista vain murto-osa on käytössä, soija- pavun tuonnin vaihdellessa viime vuosina 10 000- 70 000 tonnin välillä. Vuonna 2020 sitä tuotiin liki 30 000 tonnia. Myös soijarouheen tuonti on viimeis- ten vuosien aikana selkeästi vähentynyt aiemmasta huipputasostaan, tuonnin ollessa vuositasolla noin 100 000-130 000 tonnia. Suurin osa Suomen vien- nistä on ollut puolestaan soijavalkuaiskonsentraat- tia, joka on suuntautunut Norjan kalasektorille. Soijarouheen ohella Suomeen on tuotu enenevissä määrin rapsirouhetta, vuonna 2020 peräti 289 000 tonnia Saksasta ja muista Euroopan maista. Tuon- nin taustalla on karjatilojen ruokinnan muutokset. Tutkimukset rypsin ja rapsin sekä soijan soveltu- vuudesta alkoivat jo 1990-luvun loppupuolella. Tu- lokset osoittivat että rapsi/rypsi jakeet ovat koos- tumukseltaan sopivampia nautakarjan ruokintaan kuin soijan jakeet. Tämän seurauksena alkoi vai- heittainen siirtymä, rehutehtaat alkoivat käyttää enemmän rapsi/rypsirouhetta nautaeläinten rehu- resepteissä. Soijan käytöstä nautakarjatiloilla luo- vuttiin kokonaan vuonna 2018, jolloin ruokinta oli jo käytännössä soijatonta. Soijan käyttöä on vähen- tänyt myös kotimaisten palkokasvien lisääntynyt käyttö sikojen ja siipikarjan ruokinnassa. Soijarouheen tuonnin kehitys 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 tuhat t Soijarouheen nettotuonti Soijarouheen tuonti Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta Rypsi/rapsirouheen tuotanto ja tuonti Suomessa 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 tuhat t Soijarouheen tuonti Tuotanto tuontisiemenestä Tuotanto kotimaisesta siemenestä Lähde: Luke satotilastot, sekä Tulli ULJAS tietokanta. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202133 Täydennysvalkuaisten omavaraisuusaste Viljan ja nurmen tuotannon kotimaisuusaste on lä- hes 100 %, mutta täydennysvalkuaisesta tuonnin osuus on merkittävä. Täydennysvalkuaisen oma- varaisuus on 2010-luvun toisella puoliskolla las- kenut raakavalkuaisella mitattuna 19 prosentista alhaisimmillaan 12,5 prosenttiin. Laskelmassa on otettu mukaan öljy- ja palkokasvien koko tuotanto ja ulkomaankauppa. Esimerkiksi rapsi ja soijarou- heen lisäksi Suomeen on tuotu 2010-luvun toisella puoliskolla vuosittain 13 000 tonnia auringonkuk- kasiemenen rouhetta. Omavaraisuusasteen heikkenemisen taustalla on öljykasvien jyrkästi vähentynyt kotimainen tuotan- to. Vuonna 2020 Suomessa käytetyn 356 000 ton- nin rypsin ja rapsin rouheesta kotimaisen raaka- aineen osuus oli vain 5 prosenttia. Samaan aikaan härkäpaputuotanto on junnannut paikallaan. Her- neen reipas tuotannon kasvu on jarruttanut täy- dennysvalkuaisten omavaraisuusasteen pudo- tusta vain osittain ja saanut aikaan pientä nousua vuonna 2020. Tuontisoijarouheen osuus on edelleen suuri täy- dennysvalkuaisten taseessa. Taseen parantaminen on sekä peltokasvisektorin että kotieläinsektorin yhteinen tavoite. Pitkällä aikavälillä sekä viljelijöi- den, että rehuraaka-aineiden ostajien puolella pal- kokasvien pinta-alatarpeeksi arvioidaan 200 000 hehtaaria nykyiseen 42 000 hehtaariin nähden. Taseen parantaminen edellyttää satotasojen reilua nousua sekä herneen että härkäpavun osalta. Täydennysvalkuaisen omavaraisuusaste 2 2 , 9 1 9 , 6 1 5 , 5 1 4 , 6 1 2 , 7 1 7 , 9 1 8 , 9 1 8 , 6 1 6 , 2 1 2 , 5 1 3 , 7 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 0 5 10 15 20 25 % Lähde: Luke satotilastot, Tulli, ULJAS tietokanta. Huom. omavaraisuusaste on laskettu raakavalkuaisesta. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202134 Lihamarkkinat Csaba Jansik Suomen lihatuotanto lisääntyy ennen kaikkea siipikarjanlihan ja sianlihan tuotannon kasvun ansiosta. Edellisen kasvua siivittää kotimaan markkinat, jälkimmäisen vientimarkkinat. Lihan omavaraisuusaste kasvoi vuonna 2020 reilus- ti tuotannon kasvun seurauksena, ja noussee hieman myös tänä vuonna lähestyen sataa prosenttia. Omavaraisuusasteessa on kuitenkin huomattavia eroja lihalajeittain. Lihan ja liha- tuotteiden ulkomaankaupassa huomionarvoisin ilmiö on sianlihan kauppataseen merkittävä paraneminen. Lihan pitkäaikainen kulutus on tasaantunut 79-80 kiloon henkeä kohti. Lihantuotannon ja kulutuksen kehitys Naudanlihan tuotannon tasoa määrittelee synty- neiden vasikoiden lukumäärä sekä keskimääräinen teuraspaino. Viimeisten vuosien aikana teuraspai- no on tasaisesti kasvanut. Se on kuitenkin saavut- tanut huippunsa, joten tuotannon lisäys ei ole enää sitä kautta mahdollista. Maidontuotannon tehos- tuessa lypsylehmien lukumäärä on vähentynyt 2010-luvun toisella puoliskolla. Vuonna 2015 lyp- sylehmiä oli 282 000 ja vuoden 2020 lopussa enää 256 000. Vaikka emolehmien lukumäärä kasvoi sa- maan aikaan hieman, 57 000:sta 61 000:een, se ei pystynyt pysäyttämään vasikoiden määrän laskua. Naudanlihan tuotanto väheni reilulla miljoonalla kilolla vuonna 2020, mutta tänä vuonna tahti kiih- tyy ja tuotannon odotetaan laskevan noin kahdella miljoonalla kilolla. Naudanlihan kulutus on käytännössä pysynyt sa- malla tasolla, 18-19 kg/henkeä kohden, yli kah- denkymmenen vuoden ajan. Vuoden 2020 ruo- kapalvelusektorin rajoitukset ovat jonkin verran vähentäneet naudanlihan arvo-osien menekkiä, koska näiden myynti ei ole siirtynyt täysimääräi- sesti vähittäiskauppaan. Jauhelihan myynti on kui- tenkin tasapainottanut ilmiötä, ja kokonaisuudes- saan naudanlihan kulutus pysyi vakaana vuonna 2020. Kulutuksen tasoon ei odoteta suurta muu- tosta myöskään vuoden 2021 aikana. Lihan kulutuksen vähentämistä koskeva jul- kinen keskustelu on näkynyt ainoastaan sian- Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202135 Suomen lihataseet lihalajeittain Naudanliha Sianliha Siipikarjanliha 87 86 87 88 87 85 21 26 27 23 22 23 2 0 2 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 105 107 106 104 103 102 4 4 9 7 6 2 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 Varastojen lisäys Vienti Kotimainen käyttö 33 34 35 27 28 0 3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 32 22 35 41 49 0 3 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 Varastojen lisäys Vienti Kotimainen käyttö 125 130 137 139 145 149 21 22 22 23 21 23 2 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 tarjonta Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 129 136 141 147 152 158 20 17 16 16 17 15 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 170 180 190 200 210 220 230 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e tuhat t tuhat t tuhat t tuhat t tuhat t tuhat t kysyntätarjonta kysyntätarjonta kysyntä Varastojen lisäys Vienti Kotimainen käyttö 35 4 38 5 190 182 169 171 176 180 191 184 178 169 164 159 Lähde: Luke, Ravintotase aineisto. Vuoden 2021 ennusteet: Luke ja Kantar. lihan kehityksessä. Sen kulutus on laskenut koko 2010- luvun, ja tahti on kiihtynyt vuosikymmenen toisella puoliskolla. Suomessa syötiin vuonna 2016 sianlihaa vielä lähes 35 kiloa henkeä kohti, mutta vuonna 2020 kulutus alitti ensimmäisen kerran 30 kilon. Kuluvana vuonna sen odotetaan alenevan 28,7 kiloon henkeä kohti. Sianlihan yksittäisen suu- rimman sesonkituotteen joulukinkun kulutukseen ennustettiin 5 %:n laskua vuonna 2020. Koronati- lanteen takia kuluttajat viettivät joulua kotonaan, ja kinkkua myytiin lopulta saman verran kuin joulu- na 2019, mutta kokoontumisrajoitusten takia pak- kausten koot pienenivät. Sianlihan tuotanto on elpynyt vuosien 2016-2017 jyrkän, yli 10 %:n pudotuksen jälkeen 2010-luvun loppupuolella viennin vetämänä. Vuonna 2020 tuo- tannon elpymistä tuki koronapandemian vuoksi vähentynyt tuonti ja kotimaisen sianlihan suhteel- lisen osuuden kasvaminen kulutuksessa. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202136 Lihan kulutus Suomessa, 2000-2021e 2 0 0 0 2 0 0 1 2 0 0 2 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 0 5 10 15 20 25 30 35 40 kg/cap Sianliha Siipikarjanliha Naudanliha Lähde: Luke, 2021 ennusteet Kantar TNS. Siipikarjanlihan kulutus on kasvanut kahden vuo- sikymmenen aikana. Vuonna 2020 siipikarjanlihaa syötiin jo 27,5 kiloa henkeä kohti ja kulutuksen en- nustetaan kasvavan 28,5 kiloon vuonna 2021. Broi- lerinliha muodostaa kulutuksesta valtaosan, kalk- kunan osuus on noin 5 %. Broilerinlihan kotimaista tuotantoa on pyritty kehittämään kulutuksen kas- vun vauhdissa, joskin 2010-luvun loppupuolella tuotanto on jäänyt siitä hieman. Lihan kokonaiskulutuksessa on tapahtunut vain vähäisiä muutoksia. Viime vuosikymmenen puo- livälissä siipikarjanliha korvasi sianlihan alenevaa kulutusta kasvun ollessa jopa 6-9 % vuodessa. Tä- män myötä lihan keskimääräinen kokonaiskulutus pysyi yli 81 kilossa henkeä kohti vuosina 2016-2018. Siipikarjan kulutuksen vuosikasvun hidastuminen 3 %:iin johti lihan kokonaiskulutuksen alenemiseen alle 80 kiloon henkeä kohti vuonna 2019. Vuonna 2020 lihan kokonaiskulutus jäi 79,4 kiloon henkeä kohden, ja pysyttelee samalla tasolla myös vuonna 2021. Naudanlihan ja sianlihan kulutus laskee koko Eu- roopan tasolla, mutta kovin nopeaa muutosta lihan kulutukselle ei ennusteta. Euroopan komission joulukuun 2020 ennusteen mukaan lihan koko- naiskulutus laskee seuraavan vuosikymmenen ai- kana vain prosentin verran. Kulutus henkeä koh- den laskee 68 kilosta vuonna 2020 puolella kilolla vuoteen 2030 mennessä (EC 2020). Nämä EU:n vä- hittäiskauppapainoisena ilmoitetut kulutusluvut ovat Suomessa käytetyn teuraspainolaskelman mukaisesti 84,5 kg/hlö vuonna 2020 ja 84,6 kg/hlö vuonna 2030. Suomen lihankulutus oli siten vuon- na 2020 noin 5 kg, eli 7 % pienempi kuin EU:n kes- kimääräinen lihankulutus, eikä Suomi näin ollen kuulu EU:ssa lihankulutuksen kärkimaihin. Ulkomaankauppa1 Koronapandemian vaikutus lihamarkkinoihin on ollut kaksijakoinen. Toisaalta ruokapalvelujen tuonti väheni dramaattisesti niin Suomessa kuin Euroopan muissa maissa. Toisaalta tilanne painoi lihan hintatasoa Euroopassa alas ja kotimaiset li- hanjalostusyritykset pääsivät ostamaan ulkomail- ta raaka-ainetta edullisesti, mikä puolestaan kas- vatti lihan tuontia. 1Tässä osiossa esitetyt tuonnin ja viennin volyymiluvut eroavat lihataseiden ulkomaankauppaluvuista. Lihataseiden volyymit on teollisuustoimijoiden hyväksymillä kertoimilla muunnettu Kantar TNS:n toimesta luullisiksi. Tässä osiossa esitetyt luvut, mm. yksikköhinta -laskelmat ja aikasarjat, pohjautuvat puoles- taan suoraan Tullin ULJAS-tietokannan lukuihin. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202137 Sianlihan tuottajahintojen (CLASS E) kehitys Tanskassa, Saksassa ja Suomessa 2008-2021 2 0 1 1 t a m m i 2 0 1 1 h u h t i 2 0 1 1 h e i n ä 2 0 1 1 l o k a 2 0 1 2 t a m m i 2 0 1 2 h u h t i 2 0 1 2 h e i n ä 2 0 1 2 l o k a 2 0 1 3 t a m m i 2 0 1 3 h u h t i 2 0 1 3 h e i n ä 2 0 1 3 l o k a 2 0 1 4 t a m m i 2 0 1 4 h u h t i 2 0 1 4 h e i n ä 2 0 1 4 l o k a 2 0 1 5 t a m m i 2 0 1 5 h u h t i 2 0 1 5 h e i n ä 2 0 1 5 l o k a 2 0 1 6 t a m m i 2 0 1 6 h u h t i 2 0 1 6 h e i n ä 2 0 1 6 l o k a 2 0 1 7 t a m m i 2 0 1 7 h u h t i 2 0 1 7 h e i n ä 2 0 1 7 l o k a 2 0 1 8 t a m m i 2 0 1 8 h u h t i 2 0 1 8 h e i n ä 2 0 1 8 l o k a 2 0 1 9 t a m m i 2 0 1 9 h u h t i 2 0 1 9 h e i n ä 2 0 1 9 l o k a 2 0 2 0 t a m m i 2 0 2 0 h u h t i 2 0 2 0 h e i n ä 2 0 2 0 l o k a 2 0 2 1 t a m m i 100 120 140 160 180 200 220 EUR/100 kg Tanska Saksa Suomi Lähde: EU komissio. Tuontilihaa käyttävät pienet ja keskisuuret lihan- jalostajat tulevat lisäämään mm. leivänpäällisten tarjontaa. Se tulee näkymään kaupan hyllyissä laa- jenevana tarjontana kesästä-syksystä eteenpäin. Tarjonnan lisääntyminen saattaa painaa kotimaan markkinoiden hintatasoa hieman alas. Grillituot- teisiin halpa tuontiraaka-aine ei vaikuta samalla tavalla, koska grillituotteiden markkinoita hallitse- vat suurimmaksi osaksi teolliset brändit. Suomen sianlihan vienti Kiinaan on kasvanut vuo- desta 2017 alkaen räjähdysmäisesti. Vuonna 2020 Kiinan vienti ylsi 58 miljoonaan euroon, joka oli ta- san puolet koko sianlihanviennistä. Suomi käyttää hyväkseen Kiinan sianlihan tuonnin aallonharjaa, joka saavutetaan EU-komission ennusteiden mu- kaan vuonna 2021. Se johtuu ASF-tilanteen takia Kiinassa rajusti vähentyneen tuotannon ja kasva- neen kulutuksen yhteisvaikutuksesta. Kiinan oman sianlihantuotannon ennustetaan saavuttavan ASF-kriisiä edeltävä taso vasta vuonna 2025, johon mennessä kysyntä tuontisianlihalle laskee vähitel- len ja siitä eteenpäin jatkaa laskuaan sitä mukaa, kun Kiinan oma tuotanto kasvaa. Edelleenkään ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka nopeasti ja mis- sä määrin Kiinan sianlihantuotanto elpyy, mutta Suomen sianlihanviennin kannalta on keskeistä käyttää välivuosia vientituotteiden siirtämiseen korkeamman hintatason markkinoille erikoisseg- menteissä joko korkeamman jalostusasteen kaut- ta tai Suomen tuotantotapoja korostaen. Kiina tu- lee korvaamaan 2020-luvulla omalla tuotannollaan ennen kaikkea suurten erien tuontia. Saksassa afrikkalaisen sikaruttotilanteen (ASF, Af- rican swine fever) takia Keski-Euroopan sianlihan hinnat ovat olleet viimeisen 12 kuukauden aikana matalia. Keväällä 2021 hinnat lähtivät Euroopassa nousuun, mutta taustalla olivat porsaiden hetkel- liset saatavuusvaikeudet sekä tuotantoeläinten määrän lasku Saksassa ja Hollannissa. Näiden te- kijöiden hintaa nostattava vaikutus lienee väliai- kainen ja Euroopan sianlihan hintaennusteet ovat koko kuluvalle vuodelle melko maltilliset. Mikäli koronatilanne vuonna 2021 hellittää ja ra- joitusten poiston myötä ruokapalvelusektori elpyy, kaikkien lihalajien tuonti lisääntyy entisestään. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202138 Kiina on ollut sopiva kohdemarkkina paitsi sian- lihalle, myös sian muille syötäville osille, joiden osuus oli sianlihanvientimme arvosta 20 % vuonna 2020. Kuluvana vuonna viennin Kiinaan odotetaan kasvavan entisestään. Suomen sianlihan viennin kannalta suurin yksittäinen riskitekijä on ASF, se on ainoa tekijä, joka muutaman vuoden aikajän- teellä kasvua pystyisi pysäyttämään. Vaikka sianlihan ulkomaankaupan volyymin suh- teen Suomella on ollut positiivinen tase viimeisen vuosikymmenen aikana, taseen arvo kääntyi vasta vuonna 2020 positiiviseksi. Taustalla on tuonnin ja viennin varsin erilainen tuoterakenne. Vientimme arvosta 80-85 % on ollut tuoretta, jäädytettyä tai jäähdytettyä sianlihaa ja 10-15 % sian muita syötä- viä osia. Edellisen hintataso on 2-2,5€/kg, jälkim- mäisen 1-1,5€/kg. Sen sijaan tuontimme viidesosa on muodostunut suolatusta, savustetusta, kui- vatusta kinkusta, lavasta ja kyljyksestä ja toinen viidesosa sianlihan valmisteista ja säilykkeistä. Näiden tuoteryhmän eri tuotteiden keskimääräiset hinnat ovat vaihdelleet puolestaan 5-12€/kg välil- lä. Korkeahintaiset ja pitkälle jalostetut sianliha- tuotteet on tuotu perinteisten Italian ja Espanjan lisäksi mm. Alankomaista, Saksasta, Tanskasta ja Puolasta. Suomen sianlihanviennin arvo maittain 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 110,0 120,0 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 milj. EUR Muut maat Venäjä Uusi-Seelanti Etelä-Korea Kiina Lähde: Tulli, ULJAS tietokanta. Sianlihan viennin, tuonnin ja ulkomaankauppataseen kehitys -60 -40 -20 0 20 40 60 80 100 120 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 -60 -40 -20 0 20 40 60 80 100 120 milj. EUR milj. EUR tuhat t tuhat t Tase Vienti Tuonti Tase Vienti Tuonti 0 10 20 30 40 50 60 0 10 20 30 40 50 60 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 volyymiarvo Lähde: omat laskelmat Tullin ULJAS tietokantaa käyttäen. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202139 Naudanlihan ulkomaankauppatase on ollut reilus- ti negatiivinen. Ruhon arvo-osat ovat dominoineet tuonnin rakennetta. Vuonna 2020 vienti laski 8 % ja tuonti 10 %. Naudanlihaa tuotiin 80 milj. euron ja vietiin 32 milj. euron arvosta. Siipikarjanlihan ulkomaankaupassa on saman- laisia piirteitä kuin sianlihan ja naudanlihan kau- passa. Tuontia ovat dominoineet keskihinnaltaan 4-5€/kg arvoiset valmisteet ja lihassa arvo-osat kuten rintafilee. Vienti on puolestaan muodostunut lähes kokonaan broilerin keskihinnaltaan alle 1€/ kg arvoisista muista osista. Tämä rakenne-ero se- littää sitä, että 14 500 kilon vienti oli vuonna 2020 arvoltaan 12 milj. euroa, kun samana vuonna 17 800 kilon tuonnin arvo oli yli 68 milj. euroa. Omavaraisuus Lihan omavaraisuusasteet lasketaan lihataseen luvuista, tuotannon, tuonnin, viennin ja varasto- muutoksen volyymeista. Omavaraisuusaste vah- vistui tai pysyi edellisvuoden tasolla vuonna 2020. Vuonna 2021 on omavaraisuusasteeseen odotet- tavissa lihalajeittain erisuuntaisia muutoksia. Naudanlihan omavaraisuusaste pysyi vuonna 2020 edellisvuoden tasolla. Vuonna 2021 omavaraisuus- asteen odotetaan hieman heikkenevän 84 %:sta 83 %:iin laskevan kotimaan tuotannon takia. Sian- lihan omavaraisuusaste lähti voimakkaaseen kasvuun vuonna 2019 elpyvän tuotannon myötä. Vuonna 2021 sianlihan omavaraisuusaste nous- see edellisvuoden 107 %:sta peräti 113 %:iin. Siipi- karjanlihan omavaraisuusaste parani vuonna 2020 mutta ennusteiden mukaan kotimaan tuotanto ei aivan pysy kulutuksen kasvuvauhdissa vuonna 2021, mikä laskee omavaraisuusasteen 97 %:sta 94 %:iin. On tärkeä korostaa omavaraisuusasteen eroa jul- kisuudessa käytettyyn toiseen käsitteeseen, ku- lutuksen kotimaisuusasteeseen. Kulutuksen koti- maisuusaste lasketaan suhteuttamalla kulutuksen ja tuonnin erotus kulutukseen. Tämä suhdeluku oli vuonna 2020 naudanlihalla 79 %, sianlihalla 83 % ja broilerinlihalla 86 %. Kulutuksen kotimaisuus- asteen arvot ovat järjestään omavaraisuusastetta pienemmät, koska niissä ei oteta huomioon vientiä ja varastoja. Se osoittaa vain tuonnin osuutta ko- timaan markkinoilla. Lihasektorin koko suoritusky- vyn kannalta on perustellumpaa käyttää omava- raisuusasteen laskelmakaavaa ja lukuja, koska ne kuvaavat Suomen tuotannon suhdetta kulutukseen. Lihan omavaraisuusaste Suomessa, 2000-2021e 2 0 0 0 2 0 0 1 2 0 0 2 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 2 0 2 1 e 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 % Sianliha Siipikarjanliha Naudanliha Lähde: Laskelmat lihataseesta, Luke ja Kantar TNS. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202140 Maitomarkkinat Olli Niskanen ja Sanna Vuorisalo Kotimaisten maitotuotteiden kysyntä oli vahvaa vuonna 2020. Maitotuotteiden myynti päivittäis- tavarakaupoissa kasvoi koronarajoitusten myö- tä vuoden jokaisella kvartaalilla edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Ruokapal- veluissa kulutettavien maitotuotteiden kysyntä vastaavasti aleni. Maidon kauppatase parani sekä viennin kasvun ansiosta että tuonnin vähentymi- sen myötä. Keskimääräinen tuottajahinta kohosi edellisvuodesta ja oli hieman yli 39 senttiä litraa kohden, jonka lisäksi osuustoiminnallista jälkitiliä maksettiin 1,3 senttiä, joka oli korkein jälkitili vuo- den 2013 jälkeen. Maidon kokonaistuotanto kasvoi 1,4 % ja oli 2 293 miljoonaa litraa. Rakennemuutos jatkui nopeana, vuoden aikana 7 % tiloista luopui tuotannosta. Vuoden 2020 lopussa maitoa tuotti 5 566 tilaa, joista 139 luomutuotantona. Valio- ryhmän siirtyminen maidon sopimustuotantoon vuoden 2021 alusta tulee vaikuttamaan jatkossa maidontuotannon kokonaismäärää hillitseväs- ti. Kokonaistuotannon määrä on ollut vuoden 2021 ensimmäisellä kvartaalilla 3 % edellisvuotta alhaisempi. Ruokaviraston mukaan vaikutus alkoi näkyä maitotilojen investointitukihakemuksissa jo vuoden 2020 loppupuoliskolla, jonka jälkeen hake- mukset ovat koskeneet pääsääntöisesti peruskor- jauksia, suurempien hankkeiden jäädessä odotta- maan päätöksiä sopimusmäärien myöntämisestä tulevaisuudessa. Tuotanto ja kulutus Suomessa Maitotuotteiden kokonaiskulutuksesta maitoa syödään huomattavasti enemmän kuin juodaan. Vuonna 2020 nestemaitoja pakattiin 555 milj. lit- raa. Nestemaitojen osuus maitovalkuaisen koko- naiskulutuksesta aleni edelleen ja oli noin 29 % (-1 %) ja rasvasta noin 10 % (-1 %). Verrattuna edel- lisvuoteen, nestemäisten maitotuotteiden litra- määräinen valmistus väheni 3,3 prosenttia. Piimää valmistettiin 43,4 (-2 %) ja kermaa 43,4 milj. litraa (-5 %), jogurttia 119 milj. kg (+3 %) ja juustoja 85,7 milj. kg (+2,5 %). Voin valmistusmäärä kasvoi 3,1 % ollen 52,9 milj. kg. Maitovalkuaisen ja maitorasvan käyttö eri tuoteryhmissä vuosina 2013-2020 (kg) 0 10 000 000 20 000 000 30 000 000 40 000 000 50 000 000 60 000 000 70 000 000 80 000 000 90 000 000 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Maitovalkuainen Jogurtit Kerma ja hapatetut kermavalmisteet Muut maitotuotteet Nestemaidot Juusto Voi 0 20 000 000 40 000 000 60 000 000 80 000 000 100 000 000 120 000 000 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Maitorasva Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202141 Kauppatase parani Maitotuotteiden kauppatase parani vuonna 2020. Viennin arvo kasvoi lähes 5 % ja oli yli 400 mil- joonaa euroa. Myös viennin yksikköhinta kasvoi hieman maailmanmarkkinahintojen nousun siivit- tämänä. Tuonnin arvo puolestaan laski 4 % ja oli 326 miljoonaa euroa. Merkittävin maitotuotteiden vientimaa oli edelleen Ruotsi noin 95 miljoonan euron viennillä, mutta Kiina nousi toiseksi tärkeim- mäksi lähes 80 miljoonan euron viennillä ohittaen Ranskan, johon vietiin 42 miljoonalla eurolla. Tuon- timaista merkittävimmät olivat Tanska 84 miljoo- nan euron tuonnilla, Saksa 79 miljoonaa euroa, sekä Ruotsi ja Alankomaat 34 ja 33 miljoonan eu- ron tuonnilla. Tuonnin osuus kotimaisesta kulutuksesta on val- kuaisen osalta noin 29 % ja rasvan osalta 25 %. Tuonti tapahtuu yli 90-prosenttisesti juustoissa. Valkuaisen ja rasvan omavaraisuusasteet ovat nousseet viime vuosina kotimaisen kysynnän ra- kenteen muuttuessa ja toisaalta alkutuotannon pitoisuuksien vahvistuessa. Kotimaisen tuotannon suhde kotimaiseen kulutukseen oli vuonna 2020 maitovalkuaisen osalta noin 111 % ja maitorasvan osalta 119 %. saanut aikaan pitkäaikaisemman muutoksen ky- syntään. Kevään 2021 tiedon valossa maailman- markkinoiden korkeasuhdanteen ennakoidaankin jatkuvan vuonna 2021. Koronan leviämisen hillitsemiseksi asetetut ra- vintolapalveluiden rajoitukset vähensivät Ho- ReCa-sektorin kysyntää maitotuotteille, mutta lisäsivät maitotuotteiden myyntiä päivittäistava- rakaupoissa huomattavasti. Edellisvuoteen ver- rattuna myynti kasvoi 125 miljoonaa euroa ja ko- konaismyynti oli lähes 2,5 miljardin euroa. Myynti oli edellisvuotta korkeampaa vuoden jokaisessa kvartaalissa, eniten kuitenkin huhti-kesäkuus- sa 2020 (+8 %), jolloin rajoitukset olivat tiukkoja. Myynnin arvosta juuston osuus oli 38 %, muiden maitotuotteiden (esim. UHT-tuotteet) 21 %, neste- maitojen osuus 19 %, jogurtin 14 % ja voin 8 %. Maitorasvan ja maitovalkuaisen jakaantuminen maitotuotteiden valmistukseen ja kotimaiseen käyttöön eri tuoteryhmissä sekä tuontiin ja vientiin vuonna 2020 (milj. kg) Voi 54,7 Juusto 83,8 Neste- maidot 30,2 Jogurtit 9,7 Muut maito- tuotteet 34,3 Kerma ja hapatetut kerma- valmisteet 18,8 Maitotuotteiden tuonti 43,9 Maitotuotteiden vienti 69,0 Kotimainen kulutus 162,5 Kotimainen tuotanto 187,6 tuontiin ja vientiin vuonna 2020 (milj. kg) Kotimainen meijerimaidon tuotanto vuonna 2020 oli 2 362 milj. kg, josta rasvaa oli 103,7 milj. kg ja valkuaista 83,9 milj. kg. Yhteensä rasvan ja valkuaisen määrä oli 187,6 milj. kg. Maitotuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat historiallisesti olleet korreloituneita talouskasvua kuvaavien indikaattoreiden kanssa. Koronapan- demian aiheuttama globaalin talouskasvun hi- dastuminen ei kuitenkaan aiheuttanut maailman- markkinahintojen alenemista, vaikka pandemian alkuvaiheessa tätä ennakoitiin. Maitotuotteiden suosion kasvu suurilla markkinoilla kuten Kiinassa, kuten myös pienemmillä markkinoilla kuten yksit- täisissä Euroopan maissa, onkin todennäköisesti Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202142 Maitotuotteiden myynnin arvo kvartaaleittain vuonna 2020 päivittäis- tavarakaupassa verrattuna vuoteen 2019 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 100-109 % Q1 Q2 Q3 Q4 Maitotuotteiden kulutus eri maissa Maitotuotteiden kulutuksen taso suhteessa eri maihin on herättänyt keskustelua. Kokonaiskulu- tuksen tasosta ja sen muutoksista on ollut vaikeaa viestiä, sillä maidon eri komponentteja käytetään monissa eri tuotteissa. Kulutuksen tilastointi eri maitotuotteina ei ilman yhteismitallista tarkaste- lutapaa avaa kokonaisuutta vaan jättää mahdolli- suuden virhetulkinnoille. Avoimesti saatavilla ole- van kansainvälisen vertailun puute on entisestään ohjannut keskustelua mielikuviin perustuvaksi. Yksittäisen valtion maitotuotteiden kulutuksen laskenta lähtee maidontuotannon tilastotiedoista. Kun meijereihin toimitetun maidon määrään lisä- tään ensin maitotuotteiden tuonti, josta vähenne- tään vienti, sekä huomioidaan mahdolliset varas- tojen muutokset, saadaan arvio meijerituotteiden kulutuksesta kyseisessä maassa. Kansainvälisen kaupan osalta tuotteet täytyy ensin muuntaa mai- toekvivalenteiksi niiden valmistuksen vaatiman maitomäärän mukaisesti. Tarkastelussa on huo- mattava se, että kansainvälisen kaupan tuoteryh- mät ovat aggregaatteja, jotka sisältävät samankal- taisia tuotteita, mutta jotka voivat saman luokan sisälläkin hieman poiketa toisistaan esimerkiksi rasvapitoisuuden osalta. Lisäksi meijereistä esi- merkiksi rehuteollisuuteen päätyviä tuotteita ei voida eritellä, vaan ne ovat mukana kokonaistuo- tannon allokoinnissa kuluttajille. Maidontuotannon kansainvälisen vertailuverkos- ton (International Farm Comparison Network, IFCN) mukaan Suomessa maidon kulutus henkeä kohden on noin 360 kg maitoekvivalentteina, kun Euroo- pan keskimääräinen kulutus on noin 310 kg. Kor- keinta kulutus on Irlannissa, Luxemburgissa, Tans- kassa sekä Alankomaissa. Myös Ruotsissa kulutus on Suomea korkeammalla tasolla. Keskimääräistä alhaisempaa kulutus on Itä-Euroopan maissa ku- ten Unkari ja Bulgaria, sekä osassa Etelä-Euroopan maita, kuten Espanja, Kypros ja Portugali. Maito- tuotteiden kulutus kokonaisuudessaan on ollut melko vakaata ja eri vuosien välillä vaihtelut ovat vähäisiä. Maidon kulutus, maitoekvivalenttia (kg) henkeä kohti 0 100 200 300 400 500 600 I r l a n t i L u x e m b u r g T a n s k a A l a n k o m a a t R u o t s i I t ä v a l t a V i r o L i e t t u a B e l g i a S u o m i S a k s a L a t v i a R a n s k a P u o l a E U - 2 7 + U K R o m a n i a K r e i k k a I t a l i a T s e k k i I s o - B r i t a n n i a S l o v e n i a K r o a t i a M a l t a S l o v a k i a P o r t u g a l i K y p r o s E s p a n j a B u l g a r i a U n k a r i Y h d y s v a l l a t V e n ä j ä K i i n a K g p e r v u o s i p e r c a p i t a Lähde: IFCN. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202143 Kananmuna- markkinat Jukka Markkanen Kananmunien kulutus nousi vuonna 2020 kuluvan vuosituhannen ennätykseen, 12,5 kiloon kulut- tajaa kohden. Kotona vietetyn ajan kasvaminen ja ruuanlaiton lisääntyminen siivittivät kasvua. Tällä hetkellä munien kulutus ja tuotanto ovat hyvin markkinatasapainossa, jonka ansiosta myös kananmunien tuottajahinnat ovat olleet hyvin tasaisia. Virikehäkki- ja lattiamunien tuottajahin- nat nousivat muutamia prosentteja, ulkokanan- ja luomumunien tuottajahinnat laskivat hieman. Tilamäärä ja virikehäkkituotanto vähenee, ja tilojen keskikoko kasvaa. Kananmunien kulutus oli Suomessa vuonna 2020 korkein tällä vuosituhannella. Kulutus nousi melko tasaisesti vuodesta 2007 vuoteen 2017 asti. Vuo- sina 2017-2019 kulutus vakiintui noin 12 kiloon henkeä kohti. Vuonna 2020 kulutus nousi reilut vii- si prosenttia 12,5 kiloon henkeä kohti, ja vuodelle 2021 ennustetaan edelleen pientä kasvua. Määrä tarkoittaa noin neljää munaa viikossa ja paria sa- taa munaa vuodessa henkeä kohti. Vuonna 2020 Suomessa kulutettiin kananmunia noin 69,7 milj. kg, tuonti mukaan lukien. Kulutus nousi 5,3 prosenttia ja oli noin 4 milj. kg edellis- vuotta enemmän. Kuorimunien ja munavalmistei- den tuonti yhteensä kasvoi 10,3 % ja oli 2,5 milj. kiloa. Tuontikuorimunien kulutus on vähäistä. Munien kulutuksen kasvuun on vaikuttanut ra- vitsemussuositusten muuttuminen vuonna 2016, ja viime vuonna lisääntynyt kotoilu ja ruuanlaitto. Nyt kulutuksen kasvun ennustetaan tasaantuvan. Vaikka suoramyynnin ja esimerkiksi lähiruokapii- rien toiminta on vilkastunut, vain runsaat miljoo- na kiloa kananmunia myydään suoraan tuottajalta kuluttajalle. Kananmunia tuotettiin vuonna 2020 vajaat 77 milj. kg eli noin 0,3 % enemmän kuin edellisvuonna. Pakkaamoihin niistä meni 75,8 milj. kg, eli suun- nilleen saman verran kuin edellisenä vuonna. En- simmäisellä vuosipuoliskolla tuotanto väheni yh- den prosentin ja toisella lisääntyi kaksi prosenttia. Vuodelle 2021 ennustetaan 2-3 % tuotannon kas- vua. Kananmunien omavaraisuusaste laski viime vuonna viitisen prosenttia 111 prosenttiin. Vuonna 2021 se noussee 1-2 %. Kananmunien tuotanto tuotantotavoittain 2005-2020 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Milj. kg Virikehäkkikanala Lattiakanala Ulkokanala Luomutuotanto 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8 2 0 0 9 2 0 1 0 2 0 1 1 2 0 1 2 2 0 1 3 2 0 1 4 2 0 1 5 2 0 1 6 2 0 1 7 2 0 1 8 2 0 1 9 2 0 2 0 Lähde: Luke. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202144 Kaikista kananmunista tuotettiin virikehäkeis- sä vuoden 2020 alussa 57,5 %, ja vuoden lopussa 50,8 %. Vastaavasti lattia- ja ulkokanaloissa tuo- tettiin munista vuoden alussa 37,3 % ja lopussa 41,9 % . Ulkokananmunia tuottavia tiloja on kym- menkunta, ja niiden osuus on noin 3 % koko tuo- tannosta. Luomukanaloiden osuus oli 7,2-7,3 % tuotannosta. Luomumunia tuotetaan noin 50 tilal- la, joiden keskikoko on 6 000 kanaa. Luomuehto- jen mukaan yhdessä osastossa saa olla enintään 3 000 kanaa. Virikehäkkituotannon määrä on kääntynyt nope- aan laskuun merkittävimpien kauppaketjujen vaa- timusten vuoksi. Tästä syystä virikehäkkimunien kysyntä tulee laskemaan reilusti jo lähivuosina. Sii- pikarjaliiton arvion mukaan alalle on tulossa tästä syystä jopa 50 miljoonan euron investointitarve melko nopealla aikataululla. Kananmunia vietiin noin 9,8 milj. kg. Kananmunia vietiin pääosin kuorimunina, joiden osuus vien- nistä oli noin 7,6 milj. kg. Kuorimunien vientimäärä laski 17,5 %. Valmisteita vietiin 2,2 milj. kg ja niiden vienti laski 19,9 %. Kananmunia vietiin vuonna 2020 pääasiassa Tanskaan (42 %), Ruotsiin (20 %), Sak- saan ja Latviaan (molemmat 13 %). Vuoden 2021 alussa munivia kanoja oli lähes sa- man verran kuin vuotta aiemmin, eli 4 miljoonaa. Keväällä kanamäärän ennustetaan hieman kasva- van, kesällä laskevan ja olevan loppuvuonna 2021 4,1 miljoonaa kanaa. Yli sadan kanan tilojen luopuminen tuotannosta lisääntyi edellisvuodesta. Vuoden 2020 alun 276 tilasta 7 % lopetti, ja vuoden lopussa tiloja oli 257 kappaletta. Vuoden 2021 lopun tilamääräennuste on noin 240. Keskimääräinen kanamäärä tilaa kohti oli vuoden 2020 lopussa 15 280 kanaa ja sen en- nustetaan kasvavan 10 % eli 16 700 kanaan vuonna 2021. Reilu neljäsosa kanoista on yli 50 000 kanan tiloilla. Meneillään on useita suuria investointeja, jotka todennäköisesti muuttavat kananmuna-alan tilarakennetta muutamassa vuodessa. Toisaalta Suomessa on melko paljon pieniä, har- rastemuotoisia kanaloita. Vaikka munivia kanoja oli vajaalla 900 tilalla, 86 % kanoista oli yli 10 000 kanan kanaloissa, joita oli vain 130 kpl. Yli kaksi kolmasosaa kanoja pitäneistä tiloista oli alle 50 kanaa. Tilasto Kananmunien tuotanto https://stat.luke.fi/kanan- munien-tuotanto Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202145 Puutarhamarkkinat Anu Koivisto ja Anna-Kaisa Jaakkonen Puutarha-alan näkökulmasta kesä 2020 ja korona toivat esille, kuinka riippuvainen suomalainen puu- tarhatuotanto on ulkomaisesta kausityövoimasta. Myös puutarhatuotteiden markkinaketjuissa jou- duttiin tekemään nopeita muutoksia, kun ravinto- loihin ja työmaaruokaloihin suunnatulle tuotan- nolle piti löytää uudet markkinakanavat. Toisaalta kotitalouksien kasvisostot vähittäiskaupoista lisääntyivät ja se taas suosi kotimaista tuotantoa. Puutarhatilastojen perusteella kokonaistuotanto- määrissä ja pinta-aloissa ei näkynyt notkahdusta, vaikka osalla tiloista ongelmia olikin ja satoa jäi korjaamatta. Marjamarkkinat murroksessa Kuluttajien kulutuskäyttäytymisen muutos näkyy marjapuolella etenkin herukoissa. Puna-, musta- ja viherherukan nykyisin viljelyssä olevat lajikkeet ovat sellaisia, jotka soveltuvat makunsa ja käytet- tävyyden osalta pääosin teollisuuden käyttöön ja kotitalouksissa säilöntään, kuten mehun valmis- tukseen. Kaupungistumisen, nykyasuntojen kyl- mäsäilytystilojen pienentymisen ja säilömissuku- polven vanhenemisen myötä herukoiden kysyntä, ja siten myös tuotettu kokonaissato ovat vähenty- neet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten ai- kana. Samoin teollisuuden käyttämän kotimaisen herukan määrä on vähentynyt merkittävästi. Herukat olisivat ravintosisältönsä puolesta mitä parhainta terveysruokaa. Herukan lajikejalostus, viljelytekniikan kehitys ja tuotteistus on kuitenkin jäänyt jälkeen siitä, mitä nykykuluttajat helppo- käyttöisiltä ja maistuvilta marjatuotteilta odot- taisivat. Nykyisellä kehityssuunnalla herukoiden alamäki jatkunee, ja entisestä tärkeimmästä mar- jakasvista tulee pieni marginaalituote. Herukan kokonaissato 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 1000 kg Musta- ja viherherukka Punaherukka Lähde: Luke. Marjakasveista mansikalla kehityssuunta on ol- lut päinvastainen, kokonaissato sekä kulutus ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet huomattavasti. Valtaosa mansikasta menee tuorekäyttöön kulut- tajille, sillä teollisuuden osuus mansikan kulutuk- sesta on hyvin pieni. Mansikan viljelytekniikan ke- hittyminen, kuten kasvutunneleiden ja satotaimien käyttö ovat mahdollistaneet entistä pidemmän ja tasaisemman tuoremarjojen tarjontakauden man- sikalla, mikä todennäköisesti on ollut merkittävä tekijä mansikan kulutuksen kasvussa. Mansikalla luomun osuus viljelyalasta on viisi pro- senttia. Mansikka on niitä harvoja puutarhakasve- ja, joilla luomun ala ja kokonaissato ovat kasva- neet viime vuosina. Mansikalla luomun kasvu on ollut puhtaasti kysyntävetoista, ja luomuala tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessakin. Oman tuotannon lisäksi tuoremansikkaa tuodaan Suomeen noin 3 miljoonaa kiloa. Tärkeimpiä tuon- timaita ovat Espanja ja Belgia. Pääosa tuonnista ajoittuu kevääseen ja alkukesään, huhti- kesäkuun väliseen aikaan, jolloin kotimainen tarjonta on vie- lä hyvin vähäistä, mansikan hinta on korkea, mutta kuluttajat jo odottavat varsinaisen mansikkakau- den alkua. Tullitilastojen mukaan tuontimansikan arvo huhti-kesäkuussa on ollut viime vuosina noin 3-4 euroa/kg, mikä on huomattavasti kotimaisen mansikan alkusatokauden hintaa alhaisempi. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202146 Mansikan hintakehityksessä näkyy tunnelituotan- non yleistyminen, ja sen seurauksena satokauden aikaistuminen ja vastaavasti kauden jatkuminen pidempään. Mansikan tunnelituotantoala on ollut kasvussa ollen vuonna 2020 jo 44 hehtaaria. Man- sikan hinta on korkeimmillaan alkusatokaudesta. Mitä aikaisemmin kotimaisen mansikan satokausi alkaa, sitä korkeampi kauden avaushinta toden- näköisesti on. Parhaimmillaan tuotantokustan- nuksiltaan kalliimmat tunnelimansikat saadaan markkinoitua ennen avomaan satokauden alkua. Pääsatokaudella, mikä tarkoittaa perinteistä avo- maalla tuotetun mansikan satokautta, mansikan hintakehitys on ollut viime vuosikymmenet melko tasaista. Satotaimien käyttö ja tunnelituotanto mahdollis- taisivat mansikan satokauden pidentämisen myös syksyllä nykyistä pidempään. Kuluttajien maksu- halukkuus eli mansikasta saatava hinta elokuussa ei ole kuitenkaan noussut samalla lailla kuin al- kusatokauden hinta, mikä ilmenee myös hintati- lastosta. Tämä kielii siitä, että kuluttajat eivät ole valmiita vielä toistaiseksi maksamaan syysmansi- koista riittävän korkeaa hintaa, joka kattaisi syys- tuotannon korkeammat tuotantokustannukset. Mansikan tuotanto ja tuonti 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 20,0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Milj. kg Mansikka, kotimaan tuotanto Mansikka, tuonti Lähde: Luke. Mansikan arvonlisäverottoman kuukausikeskihinnan kehitys 0 2 4 6 8 10 12 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 A r v o n l i s ä v e r o t o n t u o t t a j a h i n t a , € / k g kesä heinä elo Lähde: Kasvistieto Oy. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202147 Kasvihuonevihannesten sato kasvaa Kasvihuonekurkku on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten ruokapöydässä. Kasvihuonekurkun tuotanto ja samalla myös kulutus on jatkanut kas- vuaan viimeisten parin vuosikymmen aikana. Kurk- ku on sinänsä erikoinen tuote, että tämä tuoreena syötävä, muoviin pakattu pitkä kurkku, on pysynyt ennallaan vuosikymmeniä. Kasvihuonekurkulla ei varsinaisesti ole ollut tuotekehitystä eikä jatkoja- lostusta, uusia lajikkeita lukuun ottamatta, mutta silti sen kulutuskäyrä on ollut nouseva viime vuo- sikymmenet. Suomalaiset kuluttavat kurkkua reilu 10 kg henkilöä kohden vuodessa. Kotimaisen tuotannon lisäksi Suomeen tuodaan tuorekurkkua, pääosin Alankomaista ja Espanjas- ta. Vuonna 2020 Suomeen tuotiin enää vain vajaa 4 miljoonaa kiloa kurkkua, kun tuonnin määrä kym- menen vuotta sitten oli reilu 10 miljoonaa kiloa. Kurkun kotimaisella tuotannolla on pystytty kor- vaamaan tuontia, mikä näkyy tuontimäärän vähe- nemisenä samaan aikaan kun kotimaisen tuotan- non määrä on kasvanut. Tomaatin kokonaistuotanto on pysynyt melko va- kaana jo pidemmän aikaa. Tuoretomaattia tuodaan selvästi enemmän kuin kurkkua, noin 26 miljoonaa kiloa. Tärkeimmät tuontimaat ovat Espanja ja Alan- komaat. Tomaatti on tuoretuotteena kurkkua hieman mo- nipuolisempi ja enemmän tuotteistettu, vaikkakin pääosa tomaatista myydään edelleen pyöreänä perustomaattina. Erikoistomaattien tuotanto, ku- ten luumu-, kirsikka-, ja terttutomaattien tuotan- to, on viime vuosina jatkuvasti kasvanut, ja tulee edelleen kasvamaan, ollen nykyisin 15 prosenttia kokonaistuotannosta. Kurkun ja tomaatin tuotanto sekä tuonti 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 Milj. kg Tomaatti, kotimainen tuotanto Kasvihuonekurkku, kotimainen tuotanto Tomaatti, tuonti Kurkku, tuonti Lähde: Luke. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202148 Moniin EU-maihin verrattuna tomaatin tuotanto ja kulutus on Suomessa kuitenkin edelleen melko suppeaa, meiltä puuttuvat valikoimista varsinaiset ruoanvalmistukseen sekä säilöntään käytettävät tomaatin muodot. Tomaatti on maailman ja Euroo- pan mittakaavassa hyvin merkittävä vihannes, ja tomaatin kokonaistuotanto onkin Euroopassa lä- hes 16,5 miljoonaa tonnia, josta suurin osa menee elintarviketeollisuuden käyttöön. Tuoreena käy- tettävää tomaattia tuotetaan noin 6,5 miljoonaa tonnia, eniten Espanjassa. Suomen osuus tuoreto- maatin tuotannosta EU:ssa on vain 0,5 prosenttia. Toisaalta suurimmilla tuotantoalueilla Italiassa ja Espanjassa tomaatti on avomaan kasvi tai kasvaa kevytrakenteisissa muovihuoneissa. Suomessa viljely vaatii lämmitettävät kasvihuoneet. Sekä kurkulla että tomaatilla kuukausittaiset hin- tavaihtelut ovat suuria, siten että hinta on talviai- kaan korkeimmillaan ja halvimmillaan kesäaikana. Tarkasteltaessa kurkun hintakehitystä trendivii- van avulla, huomataan että mitään merkittävää kysynnän kasvua selittävää hinnan alentumista ei ole viime vuosikymmenenä tapahtunut. Tomaatil- la hintatrendi on laskenut hieman jyrkemmin kuin kurkulla. Kurkun ja tomaatin arvonlisäverottoman tuottajahinnan kehitys 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 1 4 7 10 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 A r v o n l i s ä v e r o t o n t u o t t a j a h i n t a € / k g Kurkku Tomaatti Kurkun hintatrendi Tomaatin hintatrendi Lähde: Kasvistieto Oy. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202149 Puutarha-alan työvoimatarpeisiin varauduttu Puutarhatuotanto on hyvin työvoimavaltainen ala. Muihin maa- ja puutarhatalouden tuotantosuun- tiin verrattuna puutarhatuotannossa, niin avo- maa- kuin kasvihuonetuotannossakin, ulkomaisen työvoiman osuus on hyvin suuri. Kansallisuuksis- ta ukrainalaisten osuus on selvästi suurin. Toinen suuri ryhmä ovat venäläiset. Kausityövoiman tarve on suurin avomaanpuutarhatiloilla. Kasvihuoneyri- tyksissä ulkomainen työvoima on töissä pidemmil- lä sopimuksilla. Koronan kaltainen työvoiman liikkuvuutta rajoit- tava kriisi on osoittanut sen, kuinka riippuvaiseksi puutarhatuotanto on tullut ulkomaisesta työvoi- masta. Työtehoseuran tekemän kyselytutkimuk- sen mukaan koronakriisin aikana enemmistö puu- tarhayrityksistä koki hankaluuksia työvoimaan liittyen, muun muassa työvoiman saatavuuden osalta, karanteenin vaatimien erillisjärjestelyiden osalta, työntekijöiden suurempien poissaolojen ja flunssaoireiden aiheuttamien sairaslomien ja ka- ranteenien muodossa. Alkavan kasvukauden työvoimahaasteisiin ovat ti- lat varautuneet hyvissä ajoin. Työvoimaa on rekry- toitu sekä Suomesta että ulkomailta. Puutarha- alan kausityöt on määritelty huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi ja kausityövoimaa koskevan lain muutos helpottaa työntekijöiden palkkausta varsinkin tiloilla, joille tulevat samat työntekijät vuodesta toiseen. Myös kausityövoiman liikkuvuus tilojen välillä helpottuu. Erityisesti terveysasiat ovat keskeisiä ja työnantajan tulee laatia kausityö- voimaa varten etukäteen terveysturvallisuussuun- nitelma, josta selviää muun muassa koronatestien ja karanteenien järjestäminen. Näillä toimin toivo- taan kuluvan kasvukauden työt saatavan hoidet- tua sujuvasti. Tilastot Puutarhatilastot https://stat.luke.fi/puutarhati- lastot Maa- ja puutarhatalouden työvoima https://stat. luke.fi/tyovoima Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ulko- maankauppa https://stat.luke.fi/maataloustuot- teiden-ja-elintarvikkeiden-ulkomaankauppa Ulkomaisen työvoiman osuus tuotantosuunnittain vuonna 2016 0 10 20 30 40 50 60 V i l j a n v i l j e l y M u u k a s v i n v i l j e l y K a s v i h u o n e - t u o t a n t o A v o m a a n p u u t a r h a - t u o t a n t o L y p s y k a r j a - t a l o u s N a u d a n l i h a n - t u o t a n t o M u u n a u t a - k a r j a t a l o u s S i k a t a l o u s S i i p i k a r j a - t a l o u s M u u l a i d u n k a r j a S e k a m u o t o i - n e n t u o t a n t o % Lähde: Luke. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202150 Maatalouden rakennekehitys ja taloudellinen tila Maatalouden rakennekehitys Jaana Kyyrä, Arto Latukka ja Minna Väre Suomessa oli vuonna 2020 noin 45 400 maatalo- us- ja puutarhayritystä mikä on 1 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tilamäärän vähenemi- sellä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutus- ta tuotannon määrään. Lopettavien tilojen pellot ovat siirtyneet jatkaville tiloille, ja kotieläintilojen yksikkökoko on kasvanut. Tilat ovat myös erikois- tuneet ja kasvattaneet tuotantoaan. Esimerkiksi lihantuotanto on lisääntynyt 2000-luvulla vaikka kotieläintilojen määrä on vähentynyt. Samoin maidontuotanto on vähentynyt vain muutamia prosentteja, vaikka maitotiloja on lähes puolet vä- hemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja lypsyleh- mienkin määrä on vähentynyt 2000-luvulla yli nel- jänneksen. Yhdistelmätilojen osuus on vähentynyt kaikissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa. Maatalous- ja puutarhayritysten tuotantosuunnat ja tuotannonhaarat Kotieläintilojen määrän vähentyessä kasvinvilje- lytilojen osuus kaikista tiloista on kasvanut. Kas- vinviljely oli vuonna 2020 päätuotantosuuntana jo lähes 70 prosentilla ja kotieläintalous enää 25 pro- sentilla eli noin 11 000 tilalla. Vuonna 2000 koti- eläintiloja oli noin 37 000 kappaletta. Maatalous- ja puutarhayrityksiä voidaan luokitel- la tarkemmin niiden tuotantosuunnan ja tuotan- nonhaaran mukaan. Tilat jakautuvat pääasiallisen toiminnan mukaan yhteentoista eri tuotantosuun- taan. Tuotantosuunta määräytyy tilan taloudel- lisesti merkittävimmän tuotannon mukaan. Näin ollen esimerkiksi tiloilla, joiden tuotantosuunta on viljanviljely, voidaan viljellä myös muita viljelykas- veja tai harjoittaa kotieläintuotantoa, mutta niiden taloudellinen merkitys on viljakasvien tuottoa pie- nempi. Jo muutaman viime vuoden ajan eniten on ollut tiloja, jotka harjoittavat muuta kasvinviljelyä pää- tuotantosuuntanaan. Vuonna 2020 näitä tiloja oli jo kolmannes kaikista tiloista (15 700 tilaa). Muuta kasvinviljelyä ovat esimerkiksi nurmikasvien, her- neen, perunan tai kuminan viljely. Toiseksi eniten oli viljanviljelyä harjoittavia tiloja (14 700 tilaa), joi- ta aiemmin oli ylivoimaisesti eniten. Kolmanneksi yleisin tuotantosuunta oli lypsykarjatalous (noin 5 400 tilaa). Viljelyalasta puolet viljakasveja Käytössä olevasta maatalousmaasta (2,2 miljoo- naa hehtaaria) lähes puolella viljeltiin viljakasveja (noin miljoonalla hehtaarilla). Nurmiala oli pienem- pi kuin viljakasviala, mutta nurmea oli kuitenkin lähes 0,8 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi kesantoa, luonnonhoitopeltoa ja viherlannoitusnurmea oli noin 0,2 miljoonaa hehtaaria. Muiden viljelykasvien, kuten öljykasvien, perunan, herneen, kuminan ja puutarhakasvien yhteenlas- kettu pinta-ala oli alle 0,2 miljoonaa hehtaaria. Esi- merkiksi perunan ja puutarhakasvien taloudellinen tuotos on selvästi viljan taloudellista tuotosta suu- rempi. Tilan tuotantosuunta saattaa siis olla ’muu kasvinviljely’ vaikka alasta suurin osa olisi viljalla. Nautakarjatilojen jakauma vuonna 2020 3 % Yhdistetty emolehmätuotanto ja lihanautojen kasvatus 63 % Lypsykarja- talous 15 % Emolehmä- tuotanto 14 % Lihanautojen kasvatus 5 % Yhdistetty lypsykarja ja naudanlihan tuotanto Lähde: Luke Lypsykarjatilojen väheneminen nopeaa Nautakarjataloudessa on kolme tuotantosuuntaa: lypsykarjatalous, muu nautakarjatalous ja nau- danlihan tuotanto. Suurin näistä on lypsykarjatalo- us. Lypsykarjatilojen väheneminen on ollut nopeaa: Vielä vuonna 2010 lypsykarjatiloja oli noin 10 200, kun vuonna 2020 tiloja oli enää noin 5 400. Tiloja, jotka tuottivat sekä maitoa että naudanlihaa ta- loudelliselta arvoltaan tasavertaisesti, oli vuonna 2020 vajaat 400 kappaletta. Naudanlihan tuotantoa harjoittavat tilat jaetaan kolmeen tuotannonhaaraan: emolehmätuotan- toon, lihanautojen kasvatukseen sekä yhdistettyyn emolehmätuotantoon ja lihanautojen kasvatuk- seen. Suurin osa tiloista on erikoistunut joko emo- lehmätuotantoon tai lihanautojen kasvatukseen. Näitä kumpaakin harjoitti viime vuonna noin 1 200 tilaa. Yhdistettyä emolehmätuotantoa ja lihanau- tojen kasvatusta harjoitti vajaat 300 tilaa. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202152 Tilan tuotantosuunta määritetään tilas- toissa laskennallisesti (Komission asetus 1242/2008). Tuotantosuunnat on jaettu ala- luokkiin, joita kutsutaan tuotannonhaaroiksi. Tuotantosuunta ja -haara määritetään eläin- ja kasvikohtaisen taloudellisen tuotoksen perusteella. Taloudellinen tuotos lasketaan ns. ´Standard Output´(SO) -menetelmällä. Tilan tuotantosuunnaksi valikoituu se toimi- ala, jonka taloudellisen tuotoksen osuus on vähintään 2/3 koko tilan taloudellisesta tuotoksesta. Jos mikään tuotantosuunta ei ole taloudelliselta tuotokseltaan muita mer- kittävämpi, tila on ns. sekatila. Naudanlihantuotantoa harjoittavat tilat vuosina 2010 ja 2020 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 Emolehmä- tuotanto Lihanautojen kasvatus Yhdistetty emolehmä- tuotanto ja lihanautojen kasvatus Yhdistetty lypsykarja ja naudanlihan tuotanto 2010 2020kpl Lähde: Luke Yhdistelmätuotanto vähentynyt sikatiloilla Sikatalous oli vuonna 2020 päätuotantosuuntana vajaalla 500 tilalla, joista 110 tilaa oli erikoistunut porsastuotantoon, 220 lihasikojen kasvatukseen ja 160 harjoitti yhdistelmätuotantoa. Lähes puo- let sikatiloista on nykyään erikoistunut lihasikojen kasvatukseen. Yhdistelmätuotanto harjoittavien tilojen osuus taas on pienentynyt viimeisten kym- menen vuoden aikana; kun vielä vuonna 2010 yli puolet sikatiloista harjoitti yhdistelmätuotantoa, oli vastaava osuus viime vuonna enää noin 30 pro- senttia. Sikataloutta harjoittavien tilojen lukumäärä vuosina 2010-2020 0 100 200 300 400 500 600 700 800 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Yhdistelmätuotanto Lihasikojen kasvatus Porsastuotanto Lähde: Luke Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202153 Siipikarjalihan tuottajien määrä lisääntyi Siipikarjataloutta harjoitti viime vuonna päätuo- tantosuuntana noin 420 tilaa. Siipikarjanlihan tuotanto oli tuotannonhaarana 240 tilalla ja ka- nanmunien tuotanto 180 tilalla. Yhdistettyä sii- pikarjanlihan ja kananmunien tuotantoa harjoitti vain viisi tilaa. Poikkeuksena muusta lihantuotan- nosta siipikarjanlihan tuotantoa päätuotantosuun- tanaan harjoittavien tilojen määrä on lisääntynyt 90 tilalla vuodesta 2010. Kananmunien tuotantoa päätuotantosuuntana harjoittavien tilojen määrä sen sijaan on vähentynyt muutamalla tilalla sa- malla ajanjaksolla. Kananmunia tuotetaan kuiten- kin huomattavasti suuremmalla määrällä tiloja. Vuonna 2019 kanoja oli lähes 1 000 maatilalla, jois- ta suurimalla osalla oli vain alle 50 kanaa. Kotieläintaloudesta siirrytään usein kasvinviljelyyn Maatilojen tuotantosuunta määritetään vuosittain. Yksittäisen tilan tuotantosuunta voi vaihtua raja- tapauksissa vuosittainkin, mutta näissä tarkaste- luissa käytetty SO-typologia-tuotantosuuntamää- rittely näyttää vakaasti maatalouden todellisen rakennekehityksen. Näitä tuotantosuunta- ja myös tuotantohaaramuutoksia voi tarkastella yksityis- kohtaisemmin myös vuosien sisällä Luonnonvara- keskuksen tuottaman Taloustohtori-sivuston Tuo- tantosuuntavaihdot-palvelun avulla. Maatalousyritysten määrän vertailu peräkkäisi- nä vuosina näyttää tilamäärän nettovähenemän. Maa- ja puutarhatalouden aloittavat uudet yrityk- Siipikarjataloutta harjoittavien tilojen lukumäärä vuosina 2010-2020 0 50 100 150 200 250 300 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Kananmunien tuotanto Siipikarjanlihan tuotanto Yhdistettu kananmunien ja siipikarjanlihan tuotanto kpl Lähde: Luke set ja toimialalle palaavat nostavat kuitenkin yri- tysmäärää, jolloin lopettavia maatalousyrityksiä on ollut todellisuudessa enemmän kuin kokonais- määriä vertaamalla havaitaan. Luken Taloustohtorin tuotantosuuntavaihdot -pal- velusta voi nähdä vuosien sisällä, että kotieläin- talouden tuotantosuuntia edustavat yritykset siirtyvät kasvinviljelyn tuotantosuuntiin. Ja näistä tuotantosuunnista löytyvät pääosin maatalouden kokonaan lopettavat yritykset. Uusia yrityksiä tu- lee kaikkiin tuotantosuuntiin, mutta suhteessa eni- ten lammas-, vuohi- ja laidunkarjatalouteen. Tilastot Taloustohtori Tuotantosuuntavaihtoehdot www.luke.fi/taloustohtori/tuotantosuuntavaihdot Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne https://stat.luke.fi/maatalous-ja-puutarhayritys- ten-rakenne Käytössä oleva maatalousmaa https://stat.luke.fi/ kaytossa-oleva-maatalousmaa Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202154 Maatalouden talouskehitys Jukka Tauriainen Kannattavuus Kannattavuus on myös maatalouden yritystoimin- nan kivijalka, jolla pitkän aikavälin jatkuvuus sei- soo. Kokonaispääoman tuottoprosentti on koko 2000-luvun ajan ollut alhaisempi kuin pitkien val- tionlainojen korot. Tämä kertoo siitä, että yritykset eivät ole keskimäärin tuottaneet lisäarvoa niihin sijoitetulle pääomalle. Kokonaispääoman tuotto- prosenttia laskettaessa yrittäjäperheen maksut- toman työn palkkakorjaus on vähennetty kustan- nuksena. Kannattavuuskertoimella mitattuna johtopäätös on samankaltainen: tavoiteltua kannattavuutta ei ole saavutettu. Keskimääräinen kannattavuusker- roin on viime vuosina ollut noin 0,4:n tienoilla, eli vain noin 40 prosenttia tavoitteina olleista oman työn palkasta ja oman pääoman korkotuotosta on saavutettu. Yrittäjän työtunnille on jäänyt palkkaa 7 euroa ja omalle pääomalle korkoa 1,6 prosenttia. Kokonaispääoman tuotto-% = (nettotulos + korot) / tase keskimäärin Kannattavuuskerroin = yrittäjätulo / (yrittäjäperheen palkkakorjaus + oman pääoman korkotavoite) Kannattavuus MaksuvalmiusVakavaraisuus 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 16 000 18 000 20 000 2 0 0 0 2 0 0 2 2 0 0 4 2 0 0 6 2 0 0 8 2 0 1 0 2 0 1 2 2 0 1 4 2 0 1 6 2 0 1 8 2 0 2 0 E Rahoitustulos-% Kassan ylijäämä, € -4,5 -4,0 -3,5 -3,0 -2,5 -2,0 -1,5 -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 0,0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1,0 2 0 0 0 2 0 0 2 2 0 0 4 2 0 0 6 2 0 0 8 2 0 1 0 2 0 1 2 2 0 1 4 2 0 1 6 2 0 1 8 2 0 2 0 E Kokonaispääoman tuotto-% Kannattavuuskerroin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 2 0 0 0 2 0 0 2 2 0 0 4 2 0 0 6 2 0 0 8 2 0 1 0 2 0 1 2 2 0 1 4 2 0 1 6 2 0 1 8 2 0 2 0 E Suhteellinen velkaantuneisuus, % Omavaraisuusaste Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202155 Vakavaraisuus Suomalaiset maatilat ovat omavaraisuusasteella mitattuna keskimäärin hyvin omavaraisia: yli 70 prosenttia yritystoimintaan sitoutuneesta pää- omasta on omaa pääomaa. Lähinnä vain suu- rimpien yritysten ryhmissä maidontuotannossa, naudanlihantuotannossa sekä kasvihuonetuotan- nossa on tyydyttävää omavaraisuusastetta (<40 %) osoittavia keskiarvoja. Kannattavuuden heikkenevä trendi vaikuttaa myös lainanhoitokykyyn. Suhteellinen velkaantuneisuus onkin 2000-luvulla kohonnut lähes 90 prosenttiin. Kehityksen suunta on huolestuttava, sillä yksikkö- koon kasvu sitoo yhä lisää velkapääomaa. Saman- aikaisesti tuottajahinnat nousevat vain hitaasti ja kustannusten kasvu syö tulosta ja kannattavuuden edellytyksiä. Omavaraisuusaste = oma pääoma 31.12. / (taseen loppusumma – saadut ennakot) Suhteellinen velkaantuneisuus = vieras pääoma 31.12. / kokonaistuotto Kokonaistuotto = myyntituotot + tuet + muut tuotot Maksuvalmius Yrityksen tulee selviytyä kaikista liiketoimintansa juoksevista kuluista. Kannattavuuskirjanpidossa maatalouden maksuvalmiutta tarkastellaan dy- naamisilla rahavirtamittareilla. Maksuvalmiuslaskelman mukaan maatilojen kes- kimääräinen kassan ylijäämä on vaihdellut vuo- sittain 5 000 eurosta 17 000 euroon. Käytännös- sä kassan ylijäämä on rahasumma, joka maatilan kassasta on käytettävissä yksityismenoihin. Sitä määritettäessä maatilan tuloista ja lainojen nos- toista on vähennetty kaikki menot, myös verot ja investoinnit. Keskimäärin maatilat selviävät vel- voitteistaan, mutta ylijäämän taso on matala. Yh- dessä tunnusluvun laajan hajonnan kanssa tämä viittaa siihen, että osalla tiloista kassan ylijäämää ei välttämättä kaikkina vuosina synny lainkaan. Rahoitustulosprosentti kertoo, kuinka suuri osa tu- loksesta jää velkojen lyhentämiseen, investointei- hin ja voitonjakoon yrittäjille. 2000-luvulla vaihte- lu on ollut laajaa, mutta rahoitustulosprosentti on pysynyt positiivisena. Juoksevien menojen lisäksi myös yrittäjäperheen palkka on voitu maksaa ta- voitteen mukaisena. Kassan ylijäämä = tulot - menot - nettolainanotto - nettoinvestoinnit - verot Rahoitustulos-% = (nettotulos + poistot) / kokonaistuotto Tulotason muutosherkkyys Maatalouden kokonaistuotoista noin 34 prosenttia on viljelijätukia vaihdellen kasvihuoneyritysten 5 prosentista lammastilojen 66 prosenttiin. Tukiriip- puvaisten tuotantosuuntien maatilojen talous on herkkä politiikkamuutoksille. Päätuotantosuun- nista viljatilojen ja naudanlihatilojen yrittäjätulo pienenee noin viisi prosenttia, jos tukia leikataan yhden prosentin verran. Mitä suurempi osa tilan kokonaistuotoista tulee päätuotteen myynnistä, sitä herkempi talous on tuottajahinnan tai tuotantomäärän muutoksille. Sika- ja siipikarjatiloilla yhden prosentin hinta- tai määrämuutos vaikuttaa yrittäjätuloon yli seitse- män prosenttia. Maatilojen kustannukset ovat tuottoihin nähden varsin suuret. Tässä kustannuksilla tarkoitetaan tuotantokustannuksia ilman laskennallisia oman työn palkkakorjausta ja oman pääoman korkotuot- totavoitetta. Yrittäjätulo reagoikin voimakkaas- ti kustannusmuutoksiin. Jos kaikki kustannukset kasvavat yhden prosentin, maatilojen keskimää- räisestä yrittäjätulosta leikkautuu lähes yhdeksän prosenttia. Päätuotantosuunnista herkimpiä kus- tannusten muutoksille ovat vilja- ja naudanlihatilat. Yrittäjätulo = kokonaistuotto - tuotantokustannukset ilman oman työn palkkakorjausta ja oman pääoman korkotuottotavoitetta Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202156 Yrittäjätulon muutos päätuotteen hinnan, viljelijätuen ja kustannusten muuttuessa yhden prosentin verran vuoden 2019 painotetuilla keskiarvoilla laskettuna K a i k k i t i l a t V i l j a t i l a t M a i t o t i l a t M u u t n a u t a k a r j a t i l a t S i k a t i l a t S i i p i k a r j a t i l a t -11 -10 -9 -8 -7 -6 -5 -4 -3 -2 -1 0 % -11 -10 -9 -8 -7 -6 -5 -4 -3 -2 -1 0 % Päätuotteen hinta -1 % K a i k k i t i l a t V i l j a t i l a t M a i t o t i l a t M u u t n a u t a k a r j a t i l a t S i k a t i l a t S i i p i k a r j a t i l a t Viljelijätuet -1 % K a i k k i t i l a t V i l j a t i l a t M a i t o t i l a t M u u t n a u t a k a r j a t i l a t S i k a t i l a t S i i p i k a r j a t i l a t Kustannukset +1 % Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202157 Erityisteemat Viisi näkökulmaa turpeeseen maa- ja puutarha- taloudessa Lasse Aro, Titta Kotilainen, Terhi Latvala, Markku Saastamoinen, Niko Silvan ja Anne Tolvanen Kohti hiilineutraaliutta Suomi on osana Euroopan unionin yhteistä ilmas- tosopimusta sitoutunut vähentämään merkittä- västi kasvihuonekaasupäästöjä. EU:n tavoitteena on ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä, kun taas Sanna Marinin hallitusohjelman tavoite Suomelle on kunnianhimoisempi: hiilineutraalius jo vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteeseen pääse- minen edellyttää sekä nopeutettuja päästövähen- nyksiä useilla sektoreilla että hiilinielujen vahvis- tamista. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen maata- loussektorilla edellyttää laajamittaisia muutoksia turvemaiden käytössä, hiilensidonnan lisäämistä ja muutoksia maatalouden energian käyttöön ja tuotantoon.1 Tuotannosta poistettujen turvetuo- tantoalueiden erilaisilla käyttötavoilla on merkit- tävä vaikutus ilmastoon, sillä alueet alkavat toimia joko hiilinieluna tai hiilen lähteenä ilmakehään.2 Siksi niiden viljelykäyttö ja muut maankäyttötavat on arvioitava huolellisesti. Kohonnut päästöoikeuden hinta yhdessä energia- turpeen korkean verotuksen kanssa ohjaavat kulu- tusta hiilivapaisiin tai vähähiilisiin vaihtoehtoihin. Hinnan kohoaminen on merkinnyt Vapon mukaan energiaturpeelle yli 12 euron lisäkustannusta me- gawattituntia kohden. Siten energiaturpeen käyttö on viime vuosina vähentynyt huomattavasti no- peammin kuin mikä on ollut Suomen hallituksen asettama alkuperäinen tavoite eli energiaturpeen käytön puolitus vuoteen 2030 mennessä.3 Turpeen käytön vähentyessä myös maatilojen energia- ja kuivikekäyttö muuttuvat ja vaikutuk- set heijastuvat maataloustuotannon ohella myös puutarhatalouteen ja erityisesti kasvihuonetuo- tantoon. Näitä vaikutuksia arvioidaan tässä kir- joituksessa viidestä eri näkökulmasta: 1) turpeen energiakäyttö maa- ja puutarhataloudessa, 2) turve eläinten kuivikkeena ja virikkeenä, 3) turve puutarhatalouden kasvualustana, 4) rahkasam- malbiomassa turpeen korvaajana ja 5) turvetta korvaavien biomassojen mahdollisuudet. Turpeen energiakäyttö maa- ja puutarhataloudessa Vuonna 2016 maa- ja puutarhatalouden energi- ankulutus oli kokonaisuudessaan 11 381 GWh, jos- ta energiaturpeella tuotettiin 563 GWh. Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta oli 5 %, mikä on hieman enemmän kuin turpeen tämänhetkinen osuus Suomen kokonaisenergian kulutuksesta. Energiaturpeena käytettiin 96 000 irto-m3 jyrsin- turvetta, 339 000 m3 palaturvetta ja 363 000 kg turvepellettejä. Energiasisällön perusteella tär- kein raaka-aine oli palaturve, jonka osuus oli 84 % turpeella tuotetun energian kulutuksesta. Vuosien 2010 ja 2016 välillä energiaturpeen käytössä ei ol- lut havaittavissa merkittäviä muutoksia kulutetun turpeen energiamäärässä tai sen suhteellisessa osuudessa kulutetusta kokonaisenergiasta.4 Kasvihuoneyritysten kokonaisenergiankulutus vuonna 2017 oli 1628 GWh, josta turpeella katettiin 14 %. Turpeen osuus kasvihuoneyritysten ener- giankulutuksesta on vaihdellut 6 ja 18 %:n välillä vuosina 2006-2017. Myös kasvihuoneissa suurin osa turve-energiasta tuotettiin palaturpeella.5 Turvetta poltetaan yleensä yhdessä muiden bio- massajakeiden kanssa. Vanhemmissa kattiloissa turvetta tarvitaan tietty minimimäärä, jotta katti- lan elinikä ei oleellisesti lyhene. Uudemmissa katti- loissa turve voidaan korvata uusiutuvalla biomas- salla ilman teknisiä muutoksia. Jos turve jää pois raaka-ainetarjonnasta, on osassa maa- ja puutar- hatalouden yrityksiä investoitava lämpökattiloihin. Turpeen tuotanto oli liikevaihdoltaan suurin muu toimiala sadalla tilalla vuonna 2016. Määrä oli pie- nentynyt kolmannekseen vuoden 2000 tilanteesta. Turvetuotanto sisältyi 160:n maa- puutarhatalou- den yrityksen toimintaan vuonna 2016, ja yritysten määrä oli puolittunut viimeisen kolmen vuoden ai- kana. Turvetalouden merkitystä yritystoiminnassa voi pitää pienenä, sillä muuta yritystoimintaa maa- ja puutarhatalouden ohessa vuonna 2016 harjoitti noin 14 300 tilaa. Maatalouskoneurakointi oli ylei- sin urakoinnin muoto, mutta tilastoista ei selviä, mikä osuus siitä kohdistui turvetalouteen.6 Turpeen käytön vähentyminen lämmöntuotannos- sa tulee vaikuttamaan suotuisasti kasvihuoneissa kasvatettujen tuotteiden hiilijalanjälkeen. Esimer- kiksi vuodelle 2017 raportoitiin kasvihuonetomaa- tin tuotannon ilmastovaikutukseksi 2,6 kg CO2-ekv./ kg tomaatteja, missä oli vähennystä 61 % vuoteen 2004 verrattuna. Turpeen osuus tomaatin hiilijalan- jäljestä oli lämpöenergian kulutuksen kautta edel- leen 38 %, vaikka turpeen käyttö olikin vähentynyt.7 Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202159 Kokonaisuudessaan turpeen osuuden voimakas pienentyminen energiankulutuksessa ei toden- näköisesti heikennä maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa. Sen sijaan alu- eellisesti tilanne voi olla vakavampi: esimerkiksi alueen kokoon suhteutettuna ylivoimaisesti suurin merkitys turvetoimialalla on Etelä-Pohjanmaalla ja seutukunnittain Luoteis-Pirkanmaalla ja Haapave- si-Siikalatvalla.8 Lisäksi on huomioitava, että tur- peen energiakäytön huomattava väheneminen tai loppuminen kokonaan vaikeuttaa turpeen käyttöä kuivikkeina tai kasvualustoina. Turve eläinten kuivikkeena ja virikkeenä Turve on ollut runsaasti käytetty kuivikemateriaali Suomessa, mikä johtuu sen hyvistä kuivikeominai- suuksista ja hyvästä saatavuudesta. Kuivikkeena käytettävä turve on suon pinnalta nostettavaa, vähän maatunutta karkeaa turvetta. Sillä on erin- omainen kyky sitoa kosteutta sekä lannan ja virt- san kaasuja, erityisesti ammoniakkia, ja siten vä- hentää hajujen muodostumista eläintilassa. Nykyisen kuiviketurpeen hyvät ominaisuudet ovat osaltaan mahdollistaneet antibioottien käytön vä- hentämisen kotieläintuotannossa. Kuiviketurve broilerihallien pehkuna on olennainen osa broi- lereiden terveyden ja hyvinvoinnin turvaamista. Broilereiden hyvinvoinnin mittarina käytetään vi- ranomaisvalvonnassa lintujen jalkapohjien arvi- ointia (kansainvälinen jalkapohjaindeksi), joka on suoraan kytköksissä kuivikepehkun hyvään kun- toon. Lisäksi kuivikkeen käyttö mahdollistaa eläin- ten lajinmukaisen käyttäytymisen, kuten siipikar- jalla kuopimisen ja sioilla tonkimisen.9 Suomessa kotieläintuotannossa käytetään kui- viketurvetta noin 0,6-1,3 miljoonaa m3 vuodessa. Määrällisesti merkittävin käyttäjä on hevosala. Myös nautakarjatiloilla käyttömäärät ovat suuria. Broileritiloista noin 90 % käyttää kuivikkeena tur- vetta, ja kasvava siipikarjanlihan tuotanto lisää turpeen käyttömäärää. Turpeen osuus eläintiloilla käytetyistä kuivikkeista sekä kulutus eläinlajeittain10,11 - Lihanauta Lypsy lehmä Hevonen Broileri Turpeen osuus käytetyistä kuivikkeista, % 29-44 6-24 42-46 90 Turpeen kulutus 1000 m3/vuosi 180-280 65-260 370-400 55 Eläintuotannossa haasteena on löytää turvetta korvaavia materiaaleja, joilla voidaan saavuttaa vastaavat kuivike- ja muut ominaisuudet. Lisäksi materiaalivalinnoissa on huomioitava vaikutukset eläinten ja eläintiloissa työskentelevien ihmisten terveyteen12,13,14 ja tuotteiden laatuun. Korvaavan vaihtoehdon on oltava myös lannan ra- vinteiden kierrättämisen ja muun jälkikäytön kan- nalta vähintään yhtä hyvä kuin turve. Jälkikäyttö voi olla lannan hyödyntämistä energian, lähinnä bio- kaasun tuotannossa ja maanparannusaineena tai viherrakentamisessa.10,15 Lannan hyvä kompostoi- tuminen estää sekä haitallisten mikrobien ja loisten lisääntymistä että edistää rikkakasvien siementen (esim. hukkakaura) itävyyden tuhoutumista.16 Turpeen energiakorjuun nopea väheneminen vai- kuttaa kuiviketurpeen saatavuuteen ja erityisesti hintaan ja siten kotieläintilojen kuivikehuoltoon. Yksistään kuivike- ja kasvuturpeiden nostoa ilman että samalla korjattaisiin syvemmällä esiintyvää polttoturvetta, ei nähdä taloudellisesti kannatta- vana. Turve puutarhatalouden kasvualustana Maailmanlaajuisesti erilaisia kasvualustoja käyte- tään vuosittain noin 55 Mm3, josta lähes 40 Mm3 on turvetta. Muina kasvualustamateriaaleina käy- tetään kookoskuitua (noin 5 Mm3) ja kivivillaa (noin 1 Mm3).17 Sekä turpeen, kivivillan että kookoskuidun käyttö kasvualustamateriaalina on haastavaa eko- logisten, sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten vuoksi. Suomessa turvetta käytetään puutarhakasvien viljelyssä arviolta 200 000 m3 vuodessa. Erilais- ten teollisesti valmistettujen ja rajoitettujen kas- vualustaratkaisujen globaalin kysynnän sekä avo- maa- että kasvihuoneviljelyssä arvioidaan ainakin nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kas- vualustoihin liittyvä liikevaihto EU:ssa on n. 1,3 mil- jardia euroa. Myös suomalaisomisteisella yhtiöllä, Kekkilä BVB:llä, on hyvät vientimahdollisuudet kas- vualustojen globaaleilla markkinoilla. Kasvualustojen laatuvaatimukset vaihtelevat eri käyttökohteissa viherrakentamisesta ja taimituo- tannosta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn. Uusiopohjaisten raaka-aineiden sovelluspotenti- aali vaihteleekin käyttökohteen mukaan. Ammat- Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202160 timaiseen kasvintuotantoon suunnattujen tuottei- den laatuvaatimukset ovat korkeimmat. Erityisesti korkeiden kasvien, mm. tomaatti, kurkku ja papri- ka, viljelyn kaupallinen merkitys on maailmanlaa- juisesti merkittävä ja niiden tuotannossa käyte- tään tällä hetkellä pääsääntöisesti joko turvetta tai kivivillaa. Koska korkeiden kasvien viljely on tuotantoteknisesti intensiivistä, ja yksi viljelykierto kestää useamman kuukauden, asettaa se erityis- haasteita kasvualustan toimivuudelle. Kaupallistamisessa oleellista on kasvualusta- tai kuiviketuotteen valmistuskustannus sekä tasalaa- tuisten materiaalien riittävä ja katkeamaton saa- tavuus. Uusi turpeelle vaihtoehtoinen raaka-aine tai valmistusmenetelmä ei saa merkittävästi lisätä tuotantokustannuksia nykyisestä. Rahkasammalbiomassa turpeen korvaajana Rahkasammalen korjuuta harjoittaa tällä hetkellä Suomessa käytännössä yksi yhtiö, Biolan-konser- niin kuuluva Ecomoss Oy. Biolan Oy toi ensimmäi- set kaupalliset rahkasammalpohjaiset kasvualus- tat ammatti- ja harrastekäyttöön vuonna 2019, vuotuisen tuotantomäärän ollessa (vuonna 2020) noin 30 000 m3. Kaupallisia rahkasammalpohjaisia tuotemerkkejä ovat mm. MossWool (ammattikäyt- töön suunnattu kasvualustatuote) ja SammalMulta (turve/rahkasammalseos harrastekäyttöön). Nykyi- sellään rahkasammal on vielä pieni kasvualusta- komponentti verrattuna vaaleaan rahkaturpeeseen, jota tuotetaan Suomessa vuositasolla vajaa 2 milj. m3. Rahkasammalmateriaalin jatkojalostukseen on kuitenkin investoitu merkittävästi, Biolan ja sen ty- täryhtiö Novarbo Oy ovat investoineet miljoonia eu- roja rahkasammalen teolliseen jalostamiseen lai- toksillaan Eurassa. Myös Vapo-konserniin kuuluva Kekkilä Oy jalostaa merkittäviä määriä rahkasam- maltuotteita, mutta sen omat korjuumäärät ovat toistaiseksi olleet erittäin pieniä, koeluontoisia eriä. Rahkasammal toimii kasvualustana vähintään yhtä hyvin kuin turve tai kivivilla. Sen ylivoimainen vah- vuus moniin muihin kasvualustoihin verrattuna on hyvä puskurikyky homeita vastaan. Sillä on myös luontaisia mekanismeja suojautua lahottajasieniltä ja torjua kasvitauteja. Ilmavana materiaalina rah- kasammalpohja edistää juuriston hyvinvointia sa- malla kun se pitää kasvualustan riittävän kosteana. Se siis sitoo hyvin vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti kasvien käyttöön. Rahkasammal vastaa kasvihuo- neviljelyssä paljolti kasvuturvetta, joten se ei vaa- di merkittäviä viljelyteknisiä muutoksia kasvutur- peen käyttöön verrattuna. Sammalta on kuitenkin kasteltava turvetta useammin ja pienemmillä ker- ta-annoksilla. Koska rahkasammal elävänä mate- riaalina hajoaa hitaammin kuin turve, siitä irtoaa kasteluveteen vähemmän humusta kuin turpeesta, mikä helpottaa kasteluveden kierrätystä. Turvetta korvaavien biomassojen mahdollisuudet Eläintuotannossa mahdollisia turpeen korvaajia etsitään erityisesti erilaisista materiaalisivuvir- roista, joista merkittävimmät ovat puunjalostuste- ollisuuden sivutuotteet. Maatalouden sivuvirroista etenkin hevosten kuivikkeena hyvä vaihtoehto on pelletöity tai briketöity olki. Myös lannan separoin- nilla voidaan saada kuivikkeeksi sopivaa materi- aalia. Korvaavan kuivikkeen kustannus tulisi olla kohtuullinen ja saatavuuden hyvä eri puolilla Suo- mea, ja tuotannon lähellä käyttäjiä. Lisäksi synty- vää lantaa tulee voida levittää tilojen käyttämällä levitystekniikalla. Korvaavia materiaaleja etsitään Luken ja SYKEn yhteisessä Turvetta korvaavat uu- siutuvat kuivikemateriaalit -hankkeessa. Luken ja SYKEn hanke tutkii vaihtoehtoja Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristö keskuksen Turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit -hanke sel- vittää kuivikevaihtoehtoja yhteistyössä kotieläin alan toimijoiden kanssa. Hankkees- sa tutkitaan valittujen kuivikemateriaalien ominaisuuksia (mm. nesteen ja kaasujen sitomis kyky) laboratoriomittakaavassa ja käytännössä tehtävillä pilottikokeilla. Tut- kittavia materiaaleja ovat mm. järviruoko, ruokohelpi, kuituhamppu, osmankäämi, rapsin olki, nollakuitu ja puuvillatekstiili, osittain jollakin tavoin prosessoidussa muo- dossa (pelletöinti, briketöinti, silppu). Labo- ratoriotulosten ja kuivikkeiden saatavuuden perusteella on tehty käytännön pilottikokeet broilereilla, hevosilla ja lihanaudoilla. Elin- kaariarvioinnilla todennetaan materiaalien ympäristövaikutuksia. Myös kustannus- vaikutukset arvioidaan. Hanke päättyy ja tulokset valmistuvat tänä vuonna. Rahkasammal soveltuu maataloudessa myös kasvihuoneviljelyn kasvualustoiksi samoin kuin kuivikemateriaaliksi siipikarja-, sika- ja lypsykar- jatalouteen sekä hevostiloille. Rahkasammal so- veltuu kuivikekäyttöön vähintään yhtä hyvin kuin rahkaturve, ja sillä on turvetta parempi imukyky ja antiseptiset ominaisuudet. Rahkasammalen kui- vikekäyttöä rajoittaa kuitenkin sen korkea hinta samoin kuin sen saatavuus. Kuivikekäyttö on siten toistaiseksi rajoittunut ainoastaan koeluontoiseen mittakaavaan. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202161 Rahkasammalesta on kasvatuskokeissa saatu lu- paavia tuloksia. Luke on testannut Biolanin Mos- swool-kasvatuslevyä Piikkiön kasvihuoneella. Rahkasammalpohjaisella viljelyalustalla kurkku- satoa kerättiin 107 kiloa, kun turpeella tai kivivil- lalevyllä kasvattaen satoa saatiin korkeintaan sata kiloa. Myös toistaiseksi melko pienimuotoisessa kaupallisessa viljelyssä on havaittu, että kasvihuo- nekurkun satotasot ovat hieman parempia rahka- sammalella kuin turpeella. Rahkasammalen merkittävin heikkous tällä het- kellä on sen hinta, sillä se on kasvuturvetta noin kaksi kertaa kalliimpaa. Hinnan merkitys todennä- köisesti pienenee turpeen alasajon myötä, jolloin tärkeämmäksi tekijäksi nousee kasvualustamate- riaalien uusiutuvuus ja hiilineutraalius. Rahkasam- maleen korjuuseen tarvitaan myös lisää sääntelyä. Puutarhataloudessa mikään yksittäinen materiaali ei välttämättä riitä määrällisesti korvaamaan tur- vetta, ja toisaalta mikään materiaali ei yksinään ole todennäköisesti ominaisuuksiltaan suoraan käy- tettävissä kasvualustana. Esimerkiksi teollisuuden sivuvirtajakeista ja ruokohelvestä on pystytty kom- postoimalla tuottamaan lupaavia kasvualustama- teriaaleja Jyväskylän ammattikorkeakoulun JAMKin ja Luken yhteistyöhankkeessa18. Ruokohelpiseosta on testattu kasvihuonetomaatin kasvualustana. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä mitkä puunjalos- tusteollisuuden sivuvirrat ja miten valmistettuihin soveltuvat kuhunkin käyttötarkoitukseen. Puupohjaisten materiaalien kuten metsäteolli- suuden sivuvirtojen osalta prosessoinnissa kas- vualustaksi on vielä paljon tutkimattomia teknolo- gisia mahdollisuuksia. Kompostointia nopeampia menetelmiä on mahdollista kehittää ja hyödyntää jo olemassa olevia sellu-, kartonki- ja paperiteol- lisuuden prosesseja. Metsäteollisuuden tuotanto- laitosten alasajon sijaan olisi selvitettävä laitosten soveltuvuutta mm. erilaisten kasvualustojen val- mistamiseen. Lisäksi tarvitaan tietoa vaihtoehtois- ten tuotteiden elinkaarisista ilmasto- ja taloudel- lisista vaikutuksista samoin kuin taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia, joka mahdol- listaa vaihtoehtoisten tuotteiden heijastusvaiku- tusten tarkastelun kokonaiskestävyyden kannalta. Loppupäätelmiä Päästöoikeuden kohonnut hinta ja turpeen verotus ovat nopealla aikataululla vähentäneet energiatur- peen käyttöä. Energiaturpeen nosto on yhteydessä myös maa- ja puutarhatalouden useisiin toimintoi- hin niin lämmityksessä, kuivike- ja virikekäytössä ja kasvualustana. Tässä erityisteemassa turpeen käytön vähentämistä tarkasteltiin viidestä eri nä- kökulmasta. • Lukuun ottamatta joitakin seutukuntia, ener- giaturpeen osuuden voimakas pienentyminen energiankulutuksessa ei todennäköisesti mer- kittävästi heikennä maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa. Polttoturpeen käytön vähentymisen seurauksena kasvualus- tana käytettävän pintaturpeen hinta kuitenkin nousee, ja sitä kautta kotieläintuotannon kus- tannuspaine kasvaa. Yksistään kuivike- ja kas- vuturpeiden pintanostoa ei nähdä taloudellisesti kannattavana. • Turpeella on runsaasti hyviä ominaisuuksia eläinten kuivikkeena ja virikkeenä, ja näitä on vaikea korvata muilla vaihtoehdoilla. Eläintuo- tannossa mahdollisia turpeen korvaajia etsitään erityisesti maa- ja metsätalouden sivuvirroista. • Avomaa- ja kasvihuoneviljelyssä arvioidaan teol- lisesti valmistettujen kasvualustaratkaisujen glo- baalin kysynnän ainakin nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Myös suomalaisilla yrityksillä olisi kasvavat vientimahdollisuudet kasvualusto- jen globaaleilla markkinoilla, sillä puutarhakas- vien avomaatuotanto siirtyy yhä enenevässä ns. rajoitettuihin kasvualustoihin ja kateviljelyyn ja kasvihuonetuotanto lisääntyy ilmastonmuutok- sen seurauksena (mm. sään ääri-ilmiöt, kuivuu- den lisääntyminen). Paine löytää turvetta korvaa- via ratkaisuja kasvualustakäytössä kasvaa. • Turpeen korvaavista materiaaleista rahkasam- mal soveltuu erinomaisesti sekä kasvualustaksi että eläinten kuiviketurpeeksi. Rahkasammalen jatkojalostukseen on investoitu merkittävästi, ja markkinoilla ovat ensimmäiset kaupalliset sovel- lukset, mutta ainakaan toistaiseksi rahkasam- mal ei ole hintakilpailukykyinen. Tulevaisuudes- sa hinnan ohella tärkeiksi valintaan vaikuttaviksi tekijöiksi nousevat kasvualustamateriaalien uu- siutuvuus ja hiilineutraalius. • Maataloustuotteiden ja puunjalostusteollisuu- den sivuvirroista etsitään jatkuvasti turvetta korvaavia materiaaleja. Puutarhataloudessa mi- kään yksittäinen materiaali ei välttämättä mää- rällisesti riitä korvaamaan turvetta, ja toisaalta mikään materiaali yksinään ei todennäköisesti ole ominaisuuksiltaan suoraan käytettävissä kasvualustana. Tutkimustarvetta erilaisille ma- teriaaleille ja niiden elinkaarisille vaikutuksille on runsaasti. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202162 Lähteet 1 Paloneva, M & Takamäki, S. 2020. Yhteenveto toi- mialojen vähähiilitiekartoista. Saantitapa http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-525-6. [viitattu 16.3.2021]. 2 Lohila ym 2011. Greenhouse gas flux measure- ments in a forestry-drained peatland indicate a large carbon sink. https://doi.org/10.5194/bg-8- 3203-2011. [viitattu 16.3.2021]. 3 VAPO. 2021. Tiedote 4.3.2021. www.vapo.com/ medialle/uutiset-ja-tiedotteet/2832. [viitattu 16.3.2021]. 4 Suomen virallinen tilasto (SVT): Maa- ja puutar- hatalouden energiankulutus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Luonnonvarakeskus [viitattu: 27.1.2021]. Saantitapa: www.stat.fi/til/mpen. 5 Suomen virallinen tilasto (SVT): Puutarhatilastot [verkkojulkaisu]. Helsinki: Luonnonvarakeskus [viitattu: 12.2.2021]. Saantitapa: www.stat.fi/til/ puutt/index.html. 6 Suomen virallinen tilasto (SVT): Maatalous- ja puutarhayritysten muu yritystoiminta 2016 [verk- kojulkaisu]. Helsinki: Luonnonvarakeskus. Saanti- tapa: www.stat.fi/til/mpmyr/index.html. [viitattu: 12.2.2021]. 7 Silvenius, F., Usva, K., Katajajuuri, J.-M. & Jaakko- nen, A.-K. 2019. Kasvihuonetuotteiden ilmastovai- kutuslaskenta ja vesijalanjälki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 82/2019. Luonnonvarakes- kus. Helsinki. 25 s. 8 PTT. 2021. Turvetoimialan vaikutukset talouteen ovat suurimmat paikallisella tasolla. PTT Policy Brief 1/2021, 5 s. 9 Turvetyöryhmä. 2021. Työpaperi. Luonnos 30.3.2021. Työ- ja elinkeinoministeriö. [viitattu 20.4.2021]. 10 Iivonen, S. 2008. Ympäristöturpeet ja niiden käyt- tö. Raportteja 32. Helsingin yliopisto, Ruralia-ins- tituutti. 60 s. 11 Luostarinen, S., Grönroos, J., Saastamoinen, M. 2017. Hevosenlannan käsittely Suomessa. Tulok- set lannankäsittelykyselystä talleille. Luonnon- vara- ja biotalouden tutkimus 8/2017. 18 s. 12 Saastamoinen, M., Särkijärvi, S., Hyyppä, S. Redu- cing respiratory health risks to horses and wor- kers: A comparison of two stall bedding mate- rials. Animals 5, 965-977. 13 Kaukonen, E. 2017. Housing conditions and broi- ler and broiler breeder welfare; the effect of litter condition on contact dermatitis in broilers and breeders, and the effect of elevated structures on broiler leg health University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine. Academic dissertation. 14 Mönki, J., Saastamoinen, M., Karikoski, N., Raja- mäki, M., Raekallio, M., Junnila, J., Särkijärvi, S., Norring, M., Valros, A., Oranen, S., Fatma, B., Myk- känen, A. 2021. Effects of bedding material on equine lower airway inflammation: a crossover study comparing peat and wood shavings. Front. Vet. Sci., sect. Comp. Clin. Med. (painossa). 15 Manninen, K., Grönroos, J., Luostarinen, S., Saas- tamoinen, M. 2016. Hevosenlannan energiakäy- tön ympäristövaikutukset. Luonnonvara- ja bio- talouden tutkimus 30/2016. 40 s. 16 Johansen, A., Nielsen, H.B., Hansen, C.M., And- reasen, C., Carlsgart, J., Hauggard- Nielsen, H., Roepstorff, A. 2013. Survival of weed seeds and animal parasites as affected by anaerobic diges- tion at meso- and thermophilic conditions. Waste Manag., 33, 807-812. 17 Blok C ym 2020. Growing media for food and quality of life in the period 2020-2050. Acta horti- culturae, in press. Tiivistelmä esitelmästä, johon artikkeli perustuu: https://peatlands.org/assets/ uploads/2020/05/block.rotterdam.2018.pdf 18 Kukkonen, Sanna. 2019. Sivuvirroista kasvualus- toja. Puutarha & kauppa 3/2019: 24-25. 19 Särkkä, L., Tuomola, P., Jokinen, K. 2016. Ruoko- helpi- ja järviruokopohjaisten materiaalien sovel- tuvuus tomaatin kasvualustaksi. Loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 55/2016. Luonnonvarakeskus, Helsinki, 23 s. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202163 Eläinten hyvinvoinnista voidaan kertoa pakkaus- merkinnöillä Jarkko K. Niemi Eläinten hyvinvointi on taloudellisen ja ympäris- tökestävyyden ohella tärkeä osa eläintuotantoa. Pakkausmerkinnät kertovat kuluttajille tehok- kaasti ruoan laadusta ja kestävyydestä. Eläinten hyvinvoinnin merkitys ruoan markkinoinnissa on lisääntynyt ja aihe kiinnostaa sekä kuluttajia että yrityksiä. Vaikka hyvinvointia on alettu korostaa eläinperäisen ruuan markkinoinnissa, ei Suomen markkinoilla vielä ole kattavaa eläinten hyvin- vointimerkintää. Eläinten hyvinvointimerkinnän menestymisen näkökulmasta on tärkeää, että ku- luttajat ovat kiinnostuneita ja tietoisia hyvinvoin- timerkinnästä, arvoketjun toimijat osallistuvat laatutyöhön riittävän laajasti ja että elinkeinolla on valmiudet riittävään avoimuuteen. Vuonna 2016 julkaistussa Eurobarometrissa 64 % suomalaisista halusi lisätietoa olosuhteista, joissa tuotantoeläimiä pidetään ja 38 % koki, että kau- passa ei ole riittävää valikoimaa ruoasta, jonka tuotannossa on huomioitu eläinten hyvinvointi. Tietoa halusivat etenkin ne, jotka olivat valmiita maksamaan siitä, että hyvinvoinnista huolehditaan paremmin. Tuotetyytyväisten osuus oli laskenut kymmenessä vuodessa 65 prosentista 46 prosent- tiin vastaajista. Osittain kuluttajien huolenaiheet johtuvat kuluttajien ja tuotannon erkaantumisesta toisistaan, mutta taustalla on myös kulutusasen- teiden muutos sekä kestävyyden ja vastuullisuu- den merkityksen nousu kuluttajien valinnoissa. Eläinten hyvinvointimerkintä nostettiin esille vuon- na 2016 valtioneuvoston ruokapoliittisessa selon- teossa, jonka mukaan Suomessa tarvitaan erityi- sesti eläinten hyvinvointiin liittyvä laatumerkintä, jotta laadukkaan kotimaisen tuotteen markkinointi ja alan vahvuuksista viestiminen olisi paremmin mahdollista. Tuotannon laatuun on kiinnitettävä laajemmin huomiota ja on tärkeää saada myös yksityiset ruoka-alan toimijat suosimaan elintar- vikkeita, joiden tuotannossa on huomioitu eläinten hyvinvointi. Myös Euroopan unioni on selvittänyt mahdollisuutta luoda EU:n laajuinen eläinten hy- vinvointimerkintä. Eurobarometrin mukaan 57 % suomalaisista kat- soi eläinten hyvinvoinnista kertovia pakkausmer- kintöjä ostoksilla ollessaan. Merkinnät kiinnostivat etenkin hyvinvoinnin suhteen maksuhalukkaita sekä taloudellisesti paremmassa asemassa ole- via vastaajia. Lisäksi suomalaisten mielestä EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden tulisi täyttää sa- mat eläinten hyvinvointistandardit kuin täällä tuo- tettujen. Tutkimusten mukaan kuluttajat ymmärtävät eläin- ten hyvinvoinnin etenkin luonnollisuuden ja eläin- ten inhimillisen kohtelun kautta. Yhtäältä moni kuluttaja kuitenkin kokee, että nykyinen eläintuo- tanto ei toteuta näiden käsitteiden ajatuksia riittä- vässä määrin. Eri Euroopan maissa onkin viimeis- ten 25 vuoden aikana tuotu markkinoille eläinten hyvinvoinnista kertovia laatumerkintöjä. Joukossa on sekä marginaaliseksi jääneitä että merkittävän markkinaosuuden saavuttaneita laatumerkintö- jä. Esimerkiksi Alankomaissa Beter leven-merkil- lä myytävän lihan markkina-arvo oli vuonna 2020 noin 2,5 miljardia euroa. Myös Tanskan valtiollinen eläinten hyvinvointimerkintä on saavuttanut no- peasti markkinaosuuksia kuluttajamarkkinoilla. Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että moni ku- luttaja tuntee suomalaista kotieläintuotantoa ja sen toimintatapoja huonosti, mikä heijastuu kulut- tajien käsityksiin kotieläintuotannosta. Viestintä onkin tärkeää kuluttajien ja tuottajien vuoropuhe- lun edistämiseksi. Eurooppalaiset eläinten hyvinvointimerkinnät ovat vaatimustasoltaan kirjavia. Joiltain osin suoma- lainen tuotantotapa täyttää ja jopa lakisääteises- ti ylittää monen eläinten hyvinvointimerkinnän vaatimustason, mutta eri hyvinvointimerkinnöis- sä on myös erilaisia vaatimuksia, joita suomalai- nen tuotanto ei automaattisesti täytä. Suomesta kattava hyvinvointimerkintä on puuttunut, vaikka markkinoille on tuotu tuotteita, joissa eläinten hy- vinvointia korostetaan ja sika-ala on pyrkinyt laa- jentamaan Laatuvastuun eläinten hyvinvointimer- kinnäksi. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202164 Hyvinvointia voidaan mitata eri tavoilla Eläimen hyvinvointi tarkoittaa eläimen omaa ko- kemusta fyysisestä ja psyykkisestä tilastaan. Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan parantaa poistamalla eläimen hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä sekä lisäämällä eläimen elä- mään positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Eläinten hyvinvointia tulisi tarkastella riittävän laajasti sekä eläimestä itsestään että sen käytet- tävissä olevista resursseista. Eläinperäiset hyvin- voinnin mittarit tarkastelevat muutoksia eläimen tilassa sekä havainnoivat mm. sen käyttäytymistä, terveyttä ja tuotosta. Esimerkiksi tuotosluvut tai eläimen kuntoluokka voivat kertoa hyvinvoinnin tasosta muiden mittareiden kanssa, mutta ne eivät yksinään kerro eläinten hyvinvoinnista riittävästi. Hyvinvoinnin mittarit kertovat usein siitä, miten hyvin eläin pystyy sopeutumaan ympäristönsä asettamiin vaatimuksiin. Resurssiperäiset mittarit tarkastelevat hyvinvoin- tia eläimen käytettävissä olevien resurssien avul- la. Resursseja ovat esimerkiksi elintilan määrä, laidunnuksen ja liikkumisen mahdollisuudet tai tonkimis- ja kuopsutusmateriaalien saatavilla olo. Pito-olosuhteet ovat tärkeitä hyvinvoinnin mah- dollistajia, mutta ne eivät kerro siitä, miten itse eläin voi. Hyvinvointia tulisikin tarkastella riittävän laajasti ja useita näkökohtia huomioon ottaen. Ennaltaehkäisevät toimintatavat kuluttajille tärkeitä Ruoan kotimaisuus, paikallisuus, terveellisyys ja ravitsemus ja pieni ympäristövaikutus ovat kulut- tajien mielestä tärkeimpiä ruoan kestävyyden omi- naisuuksia. Eläinperäisessä ruoassa myös eläinten hyvinvointi nousee tärkeiden tuoteominaisuuksien joukkoon. Eläinten hyvinvoinnissa suomalaiset pitävät tär- keimpänä eläinten perustarpeita, kuten hyvää ja lajinmukaista ruokintaa ja hyvää terveyttä. Tämän jälkeen tulevat pääosin olosuhteisiin liittyvät teki- jät, kuten liikkumisen helppous ja makuualustan mukavuus, ja lopuksi eläinten käyttäytymiseen liit- tyvät tekijät. Eläinten käyttäytymistarpeet ovat eri- tyisen tärkeitä niille, jotka ovat huolissaan tai kiin- nostuneita eläinten hyvinvoinnista. Lisäksi hyvät pito-olot ja käyttäytyminen ovat tärkeitä monille hyvinvointimerkittyjen tuotteiden potentiaalisille ostajille. Hyvä terveys, kivuttomuus, stressittömyys, hyvä hoito ja pito-olot ovatkin tärkeitä ominaisuuksia eläinten hyvinvointimerkintää suunniteltaessa. Näitä voidaan edistää muun muassa ennaltaeh- käisevän terveydenhuollon, eläinten hyvän kohte- lun ja käsittelyn, laidunnuksen, kytkemättömyy- den tai liikkumisen vapauden, lisätilan, virikkeiden, tonkimis- ja kuopsutusmahdollisuuden sekä lajin- omaisen ruokinnan avulla. Tuotantoeläinten hyvinvointitekijöiden merkitys suomalaisille % 0 20 40 60 80 100 Ei pitkittynyttä nälkää tai janoa Ei merkittävästi sairauksia Lajinmukainen ravinto Ei merkittävästi vammoja* Helppo liikkua* Ei kipua Mukava lämpötila Lajinomainen syömiskäyttäytyminen Mukava makuualusta* Sosiaalinen käyttäytyminen* Hyvä hoitaja-eläin-suhde Mahdollisuus positiivisiin tunnetiloihin Jälkeläisten hoito Erittäin tärkeä Tärkeä Melko tärkeä Hieman tärkeä Ei lainkaan tärkeä Suomalaisten (N=400) näkemyksiä siitä, miten tärkeinä he pitivät, että suomalaisten tuotantoeläinten kohdalla täytty- vät Welfare Quality-menetelmässä arvioidut kriteerit. Samalla symbolilla merkittyjen (*) allekkaiste kriteerien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (Wilcoxin merkittyjen sijalukujen testi). Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202165 Kannustavuus, osallistavuus ja vaikuttavuus keskiössä Luonnonvarakeskus ja Pellervon taloustutkimus ovat tutkineet eläinten hyvinvointimerkinnän mah- dollisuuksia Suomessa. Tutkimuksessa on selvi- tetty vapaaehtoista tuotantotapa- ja laatumer- kintää, joka edistää eläinten hyvinvointia, kuvaa eläinperäisen ruoan tuotantotavan ja tuotteen laatua eläinten kannalta, auttaa kehittämään ko- tieläinalaa ja tarjoaa kuluttajille valinnanvaraa ja apua ostopäätöksissä sekä tuotteiden lisäarvon realisoinnissa. Eläinten hyvinvointimerkintöjen menestyksen avaimia ovat yritysten halu avoimuuteen, kaupan ja sidosryhmien osallistuminen merkinnän toteu- tukseen sekä kuluttajien tietoisuus merkinnäs- tä ja sen hyödyistä. Kuluttajien informointi vaatii riittävän laajaa ja yhdenmukaista tiedotusta, sillä lisäarvon saaminen markkinoilta edellyttää, että kuluttaja ymmärtää merkinnän hyödyt. Laajan osallistamisen lisäksi luotettava valvonta ja ym- märrettävät ja realistiset kriteerit ovat keskeisessä asemassa. Tärkeää onkin konsensuksen löytämi- nen asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden kesken siitä, mitkä ovat merkinnän kriteerit. Merkinnän toteuttajatahon, läpinäkyvyyden ja päätöksenteon laaja-alaisuuden merkitys nousi esille myös ClearFarm-hankkeen tutkimuksissa. Etenkin tuottajille oli tärkeää, että he pääsevät osallistumaan merkintää koskevaan päätöksente- koon. Kuluttajien näkemyksissä puolestaan koros- tui merkinnästä annettavien tietojen paikkansapi- tävyys ja luotettavuus. Eläinten hyvinvointimerkinnälle asetettu vaati- mustaso vaikuttaa siihen, miten suuri vaikuttavuus merkinnällä saadaan. Ulkomaisissa merkinnöissä on esimerkkejä sekä alemmalla lähtötasolla lan- seeratuista merkinnöistä, että erittäin korkeal- le vaatimustasolle tähdänneistä merkinnöistä. Merkin vaikuttavuuden näkökulmasta tällöin on kyse siitä, pyritäänkö parantamaan pienemmän eläinmäärän hyvinvointia paljon, vai suuremman eläinmäärän hyvinvointia vähemmän. Laajempia markkinaosuuksia saavuttaneissa merkinnöissä on usein lähdetty liikkeelle suuren eläinmäärän hyvinvointiparannuksista. Suomessa eläinten hyvinvointikorvaus, neuvonta- korvaus sekä Nasevan ja Sikavan puitteissa tehty työ ja niiden kehittämispotentiaali tarjoavat hyvän perustan perustasoiselle ja laajalle eläinten hyvin- vointimerkinnälle. Laatuvastuun ohella luontevia vaihtoehtoja hyvinvointimerkinnän ensimmäisiin kokeiluihin olisi esimerkiksi ympäri vuoden laidun- tavan pihvikarjan liha. Kuluttajat valmiita maksamaan hyvinvoinnista Tutkimusten mukaan kuluttajat ovat valmiita mak- samaan tuotteista enemmän, jos tuotannossa on kiinnitetty enemmän huomiota eläinten hyvin- vointiin. Kuluttajat ovat kuitenkin heterogeeninen ryhmä. Osa heistä on kiinnostunut eläinten hyvin- voinnista ja on valmis maksamaan ainakin jostain hyvinvoinnin osa-alueesta lisähintaa, osaa eläin- ten hyvinvointi ei kiinnosta. Luken ja PTT:n tutki- muksessa 76 % suomalaisista koki hyvinvointi- merkityn tuotteen ostamisen positiiviseksi. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202166 Eurobarometrissa 45 % suomalaisista oli valmis maksamaan enintään 5 %, viidennes oli valmis maksamaan 6-10 % ja joka kymmenes suoma- lainen oli valmis maksamaan yli 10 % lisähintaa tuotteista, joissa eläinten hyvinvointi oli huomioitu paremmin. Hyvinvoinnin tuotteistaminen kuiten- kin vaikuttaa maksuhalukkuuteen. Kansainväli- sen meta-analyysin mukaan maidossa kuluttajat olivat valmiita maksamaan paremmasta eläinten hyvinvoinnista keskimäärin 31 %, luomuominai- suudesta 29 %, hormoni- ja antibioottivapaudesta 34 %, tuotteen alkuperämaatiedosta 30 %, elin- tarvikkeen turvallisuudesta 39 %, laidunnuksesta (grass-based) 25 % sekä ympäristöystävällisyy- destä 25 % lisähintaa. Naudan- ja lampaanlihassa puolestaan kuluttajien maksuhalukkuus eläinten hyvinvoinnista oli keskimäärin 19 %, luomuomi- naisuudesta 31 %, hormoni- ja antibioottivapau- desta 24 %, tuotteen alkuperämaatiedosta 23 %, elintarvikkeen turvallisuudesta 23 %, laidunnuk- sesta (grass-based) 22 % sekä ympäristöystäväl- lisyydestä 19 %. Vanhemmassa ja suppeammassa meta- analyysissa puolestaan arvioitiin eläinten hyvinvoinnin lisähinnaksi lihalla keskimäärin noin 14 %. Nämä luvut ovat linjassa Luken ja PTT:n ky- selyn tulosten kanssa sian- ja lampaanlihan hyvin- vointiominaisuuksille. Maksuhalukkuus yleensä lisääntyy tulotason ja koulutuksen noustessa. Naiset ovat miehiä val- miimpia maksamaan eläinten hyvinvoinnista. Nuo- ret ovat usein vanhempia kiinnostuneempia hyvin- voinnista. Muita maksuhalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. elämäntapa, kulutustottumuk- set ja kuluttajan asenteet eläinten hyvinvointia kohtaan. Parannettaessa eläinten hyvinvointia kysyntäläh- töisesti on tärkeää erottaa korkean ja ”mid-mar- ket”-hyvinvointitason tuotteet ja markkinat. Mid-market-tuotteilla hyvinvointia voidaan edis- tää laaja-alaisemmin ja laajemmalle kulutta- jajoukolle voidaan tarjota mahdollisuus ostaa hyvinvointia edistäviä tuotteita. Esimerkiksi Alan- komaissa ja Tanskassa tällaiset tuotteet ovat saa- vuttaneet jalansijaa kuluttajamarkkinoilla. Eläinten hyvinvoinnin vaikuttavuuden näkökulmasta on sitä parempi, mitä suurempi osa eläimistä hyötyy hy- vinvointiparannuksista. Tällöin myös suurempi osa kuluttajista hyötyisi merkityistä tuotteista. Hinnan noustessa osa kuluttajista ajautuu pois hy- vinvointimerkityn tuotteen käyttäjäkunnasta. Siksi lisähinta ja kustannus eivät voi nousta liian suurik- si. Mid-market-tuotteet voivat olla houkutteleva, mutta ei välttämättä aina voimakkaasti kiinnosta- va vaihtoehto kuluttajille, jotka muutoin ostaisivat tavanomaisen laatutason ruokaa, ja joille hinta on usein tärkein tuotteen valintaperuste. ”Kuluttajahyväksyntä on avainasemassa eläinten hyvinvointituotteiden lanseerauksessa.” Selkeää ja yksinkertaista viestintää Kuluttajien luottamuksen saavuttaminen on avain- asemassa merkinnän menestymisen näkökul- masta. Laatumerkintöjen keskiössä on toiminnan kehittäminen ja sen laadusta viestiminen. Viestin- nän tulisi olla monikanavaista ja yhdenmukaista. Markkinointiin ja menekinedistämiseen sekä tuot- teen vahvuuksien markkinointiin on kiinnitettävä riittävästi huomiota uutta tuotetta lanseerattaes- sa. Eläinten hyvinvointimerkinnän perustana tulisi olla tuotantokuvaus, joka on selkeä ja kuvaa sekä eläinten hyvinvoinnin että kuluttajaviestinnän nä- kökulmasta keskeisiä lisäarvotekijöitä. Merkinnäl- lä tulisi olla lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka ovat kohtuudella saavutettavissa, sekä pidemmän ai- kavälin tavoitteita. Hyvinvointimerkittyjen tuotteiden asemointi mark- kinoilla vaikuttaa niiden vastaanottoon kuluttajien keskuudessa. Tuotteet, jotka on asemoitu herät- tämään tunteita, mielenkiintoa ja uteliaisuutta kuluttajien keskuudessa, voivat ohjata kysyntää tehokkaimmin eläinten hyvinvointia korostaviin tuotteisiin. Nämä lähestymistavat ovat tehokkaim- pia sekä pyyteettömien että itseensä keskittyvien kuluttajien keskuudessa. Yleisesti ottaen kuluttajat ovat huolestuneita tuo- tannon kestävyydestä, mutta tuotetasolla tämä huolenaihe vähenee. Vaikka kuluttajat tuntevatkin melko heikosti kestävyydestä kertovia pakkaus- merkintöjä, voivat he silti arvioida niiden merkityk- siä. Tutkimusten mukaan lisätiedon tarjoaminen eläinten hyvinvoinnista kuluttajille ostostilantees- sa lisää eläinten hyvinvointia korostavien tuottei- den ostoaikomuksia. Viestinnässä on kuitenkin huomioitava lainsää- dännön asettamat reunaehdot, joiden mukaan tuotetta ei voi markkinoida ominaisuuksilla, joita sillä ei ole, markkinointi ei saa olla harhaanjohta- vaa, vertailuväitteiden on oltava todennettavissa, eikä tuotetta saa markkinoida ominaisuuksilla, joi- ta voidaan olettaa olevan muillakin tuotteilla (esim. lakisääteiset vaatimukset). Hyvinvointimerkinnän tulisi kertoa siitä kokonaisuudesta, jolla merkitty Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202167 tuote ylittää lakisääteisen vähimmäisvaatimusta- son, ja joka tekee siitä erilaisen verrattuna muihin tuotteisiin. Pakkausmerkintöjen on ylipäätään oltava helpos- ti havaittavia, luettavia ja ymmärrettäviä. Osittain lakisääteisten vaatimusten vuoksi hyvinvoinnista kerrotaankin usein joko vertailumuotoisilla laa- tuargumenteilla, kuten ”enemmän hyvinvointia”, tai tuotantotapaa kuvaavilla argumenteilla, kuten laidunnus, ulkokasvatus tai vapaa kana. Laatu aiheuttaa kustannuksia Hyvä laatu ei synny itsestään, vaan se vaatii sat- sauksia tuotantoketjun eri vaiheissa. Itse tiloilla tehtävien hyvinvointitoimenpiteiden lisäksi kus- tannuksia aiheuttavat toimenpiteiden toteutumi- sen todentaminen luotettavasti esimerkiksi riippu- mattoman ulkopuolisen toimijan avulla, tuotteiden erillään pito ja jäljitettävyys sekä merkinnän vies- tintä ja markkinointi. Jotta yrityksillä olisi kannustin liittyä hyvinvoin- timerkintään, on kustannukset saatava katet- tua markkinoilta saatavilla tuotoilla, mahdollisilla tuottavuushyödyillä sekä muilla keinoilla. Inves- tointeja ja usein toistuvaa työtä vaativat toimen- piteet, pienten tuote-erien käsittely ja erillään pito nostavat kustannuksia. Korkeampi vaatimustaso tuottaa eläimille lisää hyvinvointia, mutta lisää myös kustannuksia, mikä vähentää kysyntää. Yleisesti ottaen eläinten hyvän hoidon, ennaltaeh- käisevän terveydenhuollon ja tuottajien osaami- sen kohdentamisen voidaan odottaa kannattavan jo itsessään, ja niillä saadaan monissa tapauk- sissa tuottavuusparannuksia. Suomessa eläinten hyvinvointia tuotetaan myös eläinten hyvinvoin- tikorvauksen, neuvontakorvauksen ja eläinten hyvinvointia edistävien investointitukien avulla. Hyvinvointikorvauksen avulla muun muassa va- paaporsitus on yleistynyt Suomessa nopeasti. Jotta synergiahyödyt saadaan hyödynnettyä, on tärkeää, että markkinat ja maatalouspolitiikka oh- jaavat eläinten hyvinvointia samaan suuntaan. Lähteet Cicia, G. & Colantuoni, F. 2010. Willingness to Pay for Traceable Meat Attributes: A Meta-analysis. Int. J. Food System Dynamics 3, 252-263. Clark, B., Panzone, L.A., Stewart, G.B., Kyriazakis, I., Niemi, J.K., Latvala, T., Niemi, J.K., Tranter, R., Jo- nes, P., Frewer, L.J., 2019. Consumer attitudes to- wards production diseases in intensive production systems. PLoS ONE 14(1): e0210432. https://doi. org/10.1371/journal.pone.0210432 Denver, S., Sandøe, P., Christensen, T. 2017. Con- sumer preferences for pig welfare - Can the mar- ket accommodate more than one level of welfare pork? Meat Science 129: 140-146. https://doi.or- g/10.1016/j.meatsci.2017.02.018 Evira, 2018. Elintarvikkeista annettavat tiedot. Opas pk-yrityksille. Ruokavirasto, Helsinki. www.ruoka- virasto.fi/globalassets/yritykset/elintarvikeala/ toiminnan-aloittaminen/pk/pakkausmerkinnat/ opas_elintarvikkeista_annettavat_tiedot.pdf Kantar, 2020. Europeans, agriculture and the CAP. Special Eurobarometer 504 - Wave EB93.2 - Kan- tar. Survey requested by the European Commis- sion, Directorate-General for Health and Food Sa- fety and co-ordinated by the Directorate-General for Communication. Niemi J, Väre M, Raussi S, Kauppinen T, Latvala T, Yrjölä T, Kiviholma S. 2020. Eläinten hyvinvoin- timerkinnän mahdollisuudet arvoketjun näkö- kulmasta. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote Nro 38: Maataloustieteen Päivät 2020. https://doi.org/10.33354/smst.89537 TNS opinion & social 2016. Special Eurobarometer 442. Attitudes of Europeans towards Animal Wel- fare. https://europa.eu/eurobarometer/surveys/ detail/2096 Van Riemsdijk, L., Ingenbleek, P.T.M., van der Veen, G., van Trijp, H.C.M., 2020. Positioning Strategies for Animal-Friendly Products: A Social Dilemma Ap- proach. J. Consum. Aff. 54, 100-129. Yang, W. &, Renwick, A., 2019. Consumer Willing- ness to Pay Price Premiums for Credence Attributes of Livestock Products - A Meta-Analysis. J. Agric. Econ. 70: 618-639. https://doi.org/10.1111/1477- 9552.12323 Ehdotus eläinten hyvinvointimerkinnäksi. Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202168 Lähteet EC (2020), EU agricultural outlook for markets, income and environment, 2020-2030. European Commission, DG Agriculture and Rural Development, Brussels. https://ec.europa.eu/info/food- farming-fisheries/farming/facts-and-figures/markets/outlook/medium-term_en FAO, IFAD, UNICEF, WFP and WHO. 2020. The State of Food Security and Nutrition in the World. 2020. Transforming food systems for affordable healthy diets. Rome, FAO. https://doi.org/10.4060/ca9692en Hyrylä, L. 2021. Elintärkeä, monimuotoinen elintarvikeala. TEM toimialaraportit 2020:2, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-544-7 Kananmunayhdistys, www.siipi.net/index.php/kananmunatiedotus Kantar TNS Agri. Kananmuna-, liha- ja maitomarkkinakatsaukset 2021. Kasvistieto Oy, kasvistieto.fi Puma, M.J., Bose, S., Young Chon, S. and Cook. B.I. 2015. Assessing the evolving fragility of the global food system, Environmental Research Letters, Volume 10, Number 2, (14pp) https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/10/2/024007 Rikkonen, P., Aakkula, J., Niemi J., Setälä. J, Tyrväinen, L., Viitanen, J., Kniivilä, M., Konu, H., Kurttila, M., Mutanen, A., Niemi, J., Pihlanto, A., Rinne, M., Routa, J., Saarni, K. & Salmi, P. 2020. Skenaariotarkastelu koronapandemian vaikutuksista metsäsektoriin, maa-, elintarvike- ja kalatalouteen sekä luontoon perustuvaan matkailuja luonnontuotealaan 2020-luvulla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 77/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 65 s. Siipikarjaliitto, www.siipi.net/images/stories/ajankohtaista/vuosikertomus_2020.pdf Työtehoseura, Työvoimasta tuottavuutta maa- ja puutarhatalouteen (Työvoima-hanke) www.tts.fi/tutkimus_ja_kehitys/hankkeet/maatalous/tyovoima Winland-konsortio. 2019. Mitä Suomi voi tehdä globaalin ruokaturvan parantamiseksi? Winland- hankkeen Policy Brief VI. https://winlandtutkimus.fi/wp-content/uploads/2019/04/ruokabriiffi.pdf L ä h t e e t Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202169 Kirjoittajat Lasse Aro Anna-Kaisa Jaakkonen Csaba Jansik Anu Koivisto Titta Kotilainen Jaana Kyyrä Arto Latukka Terhi Latvala Jukka Markkanen Erja Mikkola Jarkko Niemi Jyrki Niemi Olli Niskanen Anneli Partala Irene Rosokivi Markku Saastamoinen Niko Silvan Jukka Tauriainen Anne Tolvanen Jari Viitanen Sanna Vuorisalo Minna Väre etunimi.sukunimi@luke.fi Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus käsittelee Suomen maa- ja elintarviketalouden tilannetta ja lähiajan näkymiä. Kuvaus maa- ja elintarviketalouden kehityksestä: • elintarvikkeiden tuotanto • elintarvikkeiden kulutus ja hinnat • elintarvikkeiden tuonti ja vienti • maatalouspolitiikka • maatalouden rakenne • maatalouden talouskehitys Toimittajat Terhi Latvala Jyrki Niemi Minna Väre Tiedustelut Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus Helsinki Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki Puh. 029 532 6390 etunimi.sukunimi@luke.fi Luke Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 202170 ISBN 978-952-380-206-3 (Painettu) ISBN 978-952-380-207-0 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) SSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-207-0 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Terhi Latvala, Jyrki Niemi ja Minna Väre (toim.) Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2021 Julkaisuvuosi: 2021 Etukannen kuva: Monkey Business - Fotolia Muut kuvat: Ruokaboksi, Kanta-Hämeen kuvapankki, Janne Lehtinen/ Luke, Tapio Tuomela/Luke, Olga Philman/Luke, Yrjö Tuunanen/Luke, Erkki Oksanen/Luke, Eeva Saarisalo, AnnaMarja Vilander, Anna-Kaisa Jaakkonen, Titta Kotilainen, Jarkko Martola Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.juvenesprint.fi