Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm ISBN 978-951-40-2284-5 (PDF) ISSN 1795-150X www.metla.fi Puutuotteiden kierrätys Finnish Wood Research Oy:n osarahoittaman esiselvityshankkeen loppuraportti Ilkka Pirhonen, Henrik Heräjärvi, Pekka Saukkola, Tarmo Räty & Erkki Verkasalo Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 2 Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute -sarjassa julkaistaan tutkimusten ennakkotuloksia ja ennakkotulosten luonteisia selvityksiä. Sarjassa voidaan julkaista myös esitelmiä ja kokouskoosteita yms. Sarjassa ei käytetä tieteellistä tarkastusmenettelyä. Sarjan julkaisut ovat saatavissa pdf-muodossa sarjan Internet-sivuilta. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/ ISSN 1795-150X Toimitus PL 18, 01301 Vantaa puh. 010 2111 faksi 010 211 2102 sähköposti julkaisutoimitus@metla.fi Julkaisija Metsäntutkimuslaitos PL 18, 01301 Vantaa puh. 010 2111 faksi 010 211 2102 sähköposti info@metla.fi http://www.metla.fi/ Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 3 Tekijät Pirhonen, Ilkka, Heräjärvi, Henrik, Saukkola, Pekka, Räty, Tarmo & Verkasalo, Erkki Nimeke Puutuotteiden kierrätys – Finnish Wood Research Oy:n osarahoittaman esiselvityshankkeen loppuraportti Vuosi 2011 Sivumäärä 66 ISBN 978-951-40-2284-5 (PDF) ISSN 1795-150X Yksikkö / Tutkimusohjelma / Hankkeet Itä-Suomen alueyksikkö / PUU-ohjelma / Hankkeet 3499, 7378 Hyväksynyt Leena Paavilainen, tutkimusjohtaja, 14.2.2011 Tiivistelmä Tämän esiselvityksen tavoitteena on ollut käytöstä poistetun puun kierrätyksen tämän hetkisen tilan selvittäminen Suomessa ja Euroopassa. Työssä tarkasteltiin myös kierrätyksen yleistymiseen tähtäävän normiohjauksen nykytilaa ja siihen odotettavissa olevia muutoksia. Suomessa syntyy jätepuuta vuosittain noin 850 000 tonnia, josta 670 000 tonnia on peräisin rakentamisesta ja rakennusten purkamisesta. Käytöstä poistetusta puusta valtaosa syntyy karkeasti ottaen kolmiossa Helsinki-Tampere- Turku. Tällä hetkellä polttaminen energiaksi on teknis-taloudellisesti järkevin jätepuun käyttötapa Suomessa ja useissa muissa Pohjois-Euroopan maissa, joissa on pitkä lämmityskausi. Uusien hyötykäyttömuotojen löytämiseksi tehdään työtä laajalla rintamalla eikä tämänhetkinen tilanne ole todennäköisesti pysyvä Euroopassa. Euroopan Unionin tavoite uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämiseksi energiantuotannossa luo kaikenlaiselle puulle, mukaan lukien puujäte, lisäkysyntää. EU:n jätehierarkiassa tavoitteena on siirtää alimman hierarkiatason (kaatopaikkajäte) jätemääriä seuraavalle tasolle (polttaminen energiaksi) ja edelleen ylemmälle tasolle (uusiokäyttö tai uudelleenkäyttö). Suomen ja EU:n jätelainsäädäntö on kierrättämiseen ohjaavaa, ei sitä rajoittavaa. Lisäksi on olemassa ja kehitteillä järjestelmiä, jotka pyrkivät luomaan markkinakysyntää uusiomateriaaleja sisältäville tuotteille. Tulevaisuudessa on odotettavissa, että lainsäädäntö kiristyy eikä jätepuun polttoa enää lasketa hyväksyttäväksi kierrätykseksi. Käytöstä poistetulle puulle on tällöin oltava valmiina muita käyttökohteita. Lisäksi puun ja puutuotteiden markkinointiargumenttina uusien todellisten kierrätysmenetelmien löytämisellä ja käyttöön otolla on tärkeä merkityksensä. Kierrättäminen tulisi aloittaa jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Rakentamiseen olisi kehitettävä tuotejärjestelmiä, jotka mahdollistaisivat komponenttien yksinkertaisen purkamisen, kunnostamisen ja uudelleenkäytön. Asiasanat jätelaki, kierrätys, purkujäte, puutuotteet, rakennusjäte, uusiokäyttö Julkaisun verkko-osoite http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm Tämä julkaisu korvaa julkaisun Tämä julkaisu on korvattu julkaisulla Yhteydenotot Henrik Heräjärvi, Metla, Henrik.Herajarvi@metla.fi Muita tietoja Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 4 Sisällys Alkusanat ..................................................................................................................... 6 1 Johdanto .................................................................................................................. 7 1.1 Tausta ................................................................................................................................ 7 1.2 Määritelmät ja tutkimusaiheen rajaus ............................................................................... 8 2 Aineistot ja menetelmät .......................................................................................... 9 3 Lainsäädäntö ja standardit Suomessa, EU:ssa ja globaalisti ............................ 10 3.1 Määritelmät ..................................................................................................................... 10 3.2 Kaikkia kierrätystoimintoja koskevat säädökset ............................................................. 11 3.3 Jätesäädökset, kaatopaikkasäädökset, yleiset jätemääriä ja kierrätystä koskevat tavoitteet ......................................................................................................................... 12 3.4 Rakennus- ja purkujätteitä sekä puutuotteiden kierrätystä koskevat säädökset .............. 14 3.5 Jätepuun polttoa koskevat säädökset .............................................................................. 16 3.6 Kyllästetty puu, sen uudelleenkäyttö ja kierrätys ........................................................... 17 3.7 Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus .................................. 18 3.8 Paperin ja pakkausten kierrätystä koskevat säädökset .................................................... 19 3.9 Lainsäädäntöä ja standardeja Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa ................................... 21 3.10 Tulevaa ja valmisteilla olevaa lainsäädäntöä Suomessa ja EU:ssa ................................. 23 4 Kotimaiset kierrätysjärjestelmät ja puujätteen hyödyntäminen ........................ 26 4.1 Kierrätysjärjestelmät ....................................................................................................... 26 4.2 Puujätteen hyödyntäminen .............................................................................................. 28 5 Kierrätysraaka-ainepotentiaali ............................................................................. 31 5.1 Raaka-aineen lähteet ....................................................................................................... 31 5.2 Valtakunnan taso ............................................................................................................ 31 5.3 Helsingin seutu/YTV ...................................................................................................... 34 5.4 Maakuntakeskus – Joensuun seutu ................................................................................. 35 5.5 Puupakkaukset ................................................................................................................ 36 5.6 Kestopuu ......................................................................................................................... 36 6 Puun kierrätys ja uusiokäyttö Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa .................. 37 6.1 Eurooppa ......................................................................................................................... 37 6.2 USA ja Japani ................................................................................................................. 42 7 Kierrätys ja ympäristö .......................................................................................... 45 7.1 Puun kierrätyksen ympäristöprofiili ............................................................................... 45 7.2 Vertailu kilpaileviin materiaaleihin ................................................................................ 47 8 Parhaat käytännöt ................................................................................................. 49 8.1 Alankomaat – tehokas lajittelu ....................................................................................... 49 8.2 USA – puu kiertää puuna ................................................................................................ 51 8.3 Saksa – tietokoneavusteinen purkamisen optimointi ...................................................... 53 8.4 Iso-Britannia – sosiaaliset yritykset puun kierrättäjinä ................................................... 56 8.4.1 Ison-Britannian jätepuuta kierrättävien yhteiskunnallisten yritysten tyypillinen toimintamalli ........................................................................................................ 56 Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 5 8.4.2 Sosiaalinen yritystoiminta Suomessa ja Iso-Britannian mallin soveltaminen ...... 58 9 Johtopäätökset ..................................................................................................... 60 10 LIITTEET ................................................................................................................ 64 Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 6 Alkusanat Finnish Wood Research Oy (FWR) tilasi kesällä 2009 Metsäntutkimuslaitokselta puutuotteiden kierrätyksen nykytilaa ja mahdollisuuksia kartoittavan esiselvityksen. Hanke käynnistyi syksyllä 2009, ja sen vastuututkijana toimi Henrik Heräjärvi. Tähän loppuraporttiin on koottu esiselvityshankkeessa kerätty tieto sekä tehty tuon tiedon pohjalta päätelmiä ajankohtaisista jatkotutkimus- ja kehittämistarpeista. Kirjoittajat kiittävät FWR:n tutkimusvaliokuntaa hyvästä yhteistyöstä ja arvokkaista evästyksistä hankkeen toteutusvaiheessa. Erityiskiitokset hankkeen alkuunpanossa ja toteutuksessa myötävaikuttaneille Markku Lehtoselle Metsäteollisuus ry:stä sekä Kimmo Järviselle FWR:stä. Joensuussa 15.2.2011 Kirjoittajat Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 7 1 Johdanto 1.1 Tausta Suomessa käytettiin raakapuuta noin 60 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2009. Toimialoista massa- ja paperiteollisuus, saha- ja rakennuspuusepänteollisuus sekä energiantuotanto ovat suurimpia puun käyttäjiä. Puunjalostuksen yhteydessä syntyy aina myös jakeita, joita teollisuus ei käytä varsinaisen päätuotteensa valmistukseen. Massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteet (kuorijäte) käytetään energiantuotantoon. Sahojen ja vaneritehtaiden sivutuotteet käytetään joko energiantuotannossa (kuori ja puru) tai kuiduttavalle teollisuudelle myytävänä hakkeena. Metsäteollisuustuotteiden eri jatkojalostusprosesseissa syntyy vaihtelevia määriä puujätettä, josta osa jää ilman välitöntä käyttökohdetta. Tällaista puujätettä syntyy tyypillisesti esimerkiksi talonrakennus- ja korjaus- sekä purkutoiminnoista. Kun puusta, kuten muistakin materiaaleista, valmistettu tuote saavuttaa elinkaarensa pään, sen sisältämä materiaali muuttuu jätteeksi. Jätteen määrää pyritään nyky-yhteiskunnassa minimoimaan käyttämällä mahdollisimman suuri osa materiaalista uudelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, valmistamalla siitä uusia tuotteita tai hävittämällä se polttamalla. Suomessa syntyy vuosittain erityyppisiä jätteitä noin 75 miljoonaa tonnia, josta noin 60 prosenttia 1 päätyy kaatopaikoille. Materiaalien kierrätyksen osuus jätteiden käsittelytapana on Suomessa koko ajan kasvussa, mutta monissa Euroopan maissa ollaan kierrätystehokkuudessa Suomea edellä. Puujätteen yleisin käyttömuoto Suomessa on polttaminen energiaksi. Polttamista ei kuitenkaan lueta kierrätykseksi. Varsinaisen puun kierrätyksen odotetaan yleistyvän ensisijaisesti normiohjauksen kautta. Tutkimustietoa puun kierrätyksestä Suomessa on vähän. Ainoan poikkeuksen tekee rakennusjätteen kierrätys, jonka yhtenä merkittävänä osana on puujäte. Tehdyissä selvityksissä käsitellään ensisijaisesti jätteen määriä, ympäristövaikutuksia ja poltto-ominaisuuksia. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) on tehnyt selvityksen pääkaupunkiseudun rakennusjätemääristä vuonna 2003 2 . Suomessa Tilastokeskus julkaisee vuosittain Jätetilaston, joka kertoo yhdyskuntajätteiden määrät jätelajeittain sekä niiden käsittelytavat. Metsäntutkimuslaitos (Metla) tilastoi Metsätilastollisessa vuosikirjassa energiantuotannossa käytetyt puuperäiset teollisuuden sivutuotteet ja puujätteet. Tämän esiselvityksen tavoitteena on määrittää puutuotteiden kierrätyksen tämänhetkinen tila Suomessa ja Euroopassa sekä kierrätystoiminnan laajenemisen mahdollisuudet ja rajoitteet. Raportissa kartoitetaan myös olemassa olevat kierrätysjärjestelmät sekä puutuotteiden loppukäyttö- ja -sijoituskohteet toimialoittain mukaan lukien energiakäyttö Suomessa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi on kartoitettu kierrätystä koskevan eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen lainsäädännön, määräysten, normien ja standardoinnin nykytilaa sekä niiden tulossa olevia muutoksia EU-alueella. 1 Jätetilasto 2007, Tilastokeskus Luettavissa: http://www.stat.fi/til/jate/2007/jate_2007_2009-06-04_fi.pdf Luettu 27.01.2011 2 Perälä Anna-Leena ja Vainio Terttu (2004): Pääkaupunkiseudun rakennustyömailla syntyvä rakennusjäte. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. http://www.stat.fi/til/jate/2007/jate_2007_2009-06-04_fi.pdf Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 8 1.2 Määritelmät ja tutkimusaiheen rajaus Tässä raportissa tarkastellaan puun kierrätystä, joka käsitteenä pitää sisällään uudelleen käytön ja uusiokäytön. Tarkasteltava materiaalipohja syntyy lähinnä rakentamisen (TOL2008, F) sivutuotteista, jätteistä ja rakennustuotteiden varsinaisen käytön jälkeisestä käytöstä. Raportissa ei käsitellä massa- ja paperiteollisuuden eikä puutuoteteollisuuden jalostusprosessien (sahaus, höyläys, kyllästäminen) tuloksena syntyviä sivutuotteita. Kierrätykseksi luetaan toiminta, jossa puu käytetään tavalla tai toisella uudelleen siten, että puu säilyy puuna myös uusia tuotteita valmistettaessa. Polttamista missään muodossa ei lueta tässä raportissa kierrätykseksi. Raportissa on käytetty prosessi- ja raaka-ainenimikkeitä seuraavissa merkityksissä: Kierrätys: Käytöstä poistetun tuotteen tai materiaalin ohjaaminen takaisin samaan (uudelleen käyttö) tai uuteen (uusiokäyttö) käyttötarkoitukseen. Uudelleen käyttö: Käytöstä poistetun tuotteen tai materiaalin käyttö uudelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan. Uusiokäyttö: Käytöstä poistetun tuotteen tai materiaalin käyttö uuden tuotteen raaka-aineena. Rakentaminen: Maalla tai vedessä tapahtuva rakennuksen tai muun kiinteän rakennelman uudis- tai korjausrakentaminen, kunnossapito tai näihin liittyvä asennustyö tai purkaminen. Puujäte ja jätepuu: Tässä selvityksessä nimekkeitä käytetään rinnan toistensa kanssa. Puujätteellä tai jätepuulla tarkoitetaan käytöstä poistettua puuta, joka voidaan kierrättää tai vaihtoehtoisesti polttaa, jos se ei ole enää kierrätyskelpoista. Sivutuote: Tuotteen valmistuksessa syntyy varsinaisen tuotteen lisäksi jakeita, jotka ovat tuotteen valmistuksen kannalta jätettä. Jos jäte pystytään välittömästi hyödyntämään jonkin toisen tuotteen valmistuksen tai energiantuotannon raaka- aineeksi, on kysymyksessä sivutuote. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 9 2 Aineistot ja menetelmät Tämän esiselvityksen tilastollisen aineiston on muodostanut Tilastokeskuksen, Metlan ja Eurostatin tuottamat tilastot. Lisäksi on käytetty eri selvityksissä ja raporteissa esitettyjä tietoja arviointien pohjana. Menetelmällisesti tärkein keino on ollut Internetissä tapahtunut tiedonkeruutyö, jonka tuloksena löydettyjen raporttien sisältämän tutkimustiedon pohjalta on muodostettu kokonaiskuva. Myös erilaisten kierrätysyritysten, yhteisöjen ja viranomaistoimijoiden kotisivuja on hyödynnetty. Tärkeän osan hankitun tiedon täsmentämisessä on muodostanut suomalaisille toimijoille tehty strukturoitu puhelinhaastattelu sekä muut puhelimitse tai sähköpostitse tehdyt varmennukset ja tiedustelut. Erityisesti lainsääntöä ja standardeja käsittelevässä kappaleessa 3 tärkeimpiä lähteitä ovat olleet Suomen Ympäristökeskuksen Internet-sivut ja raportit, Euroopan Unionin Internet-sivusto "Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä" sekä kansalliset säädökset Finlex’in ”Ajantasainen lainsäädäntö” -Internet-sivustolta. Tiedon lähteenä ovat olleet myös VTT:n tutkimusraportit. European Cost E31 konferenssissa 2007 on myös esitetty kooste kierrätettyä puuta koskevasta vanhemmasta eurooppalaisesta lainsäädännöstä 3 . Tietoja on varmistettu ja täydennetty haastatteluin. Tässä esiselvityksessä tehdyt tulkinnat säädösten vaikutuksista ovat vain suuntaa- antavia – lopullinen tulkinta toteutuu tapauskohtaisesti viranomaispäätöksissä, jollaisia ovat esimerkiksi ympäristölupa, tuomioistuinten ratkaisut – viime kädessä korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Yleensäkin juridisten tekstien tulkinnassa yksittäisen säännöksen sisältö määrittyy kokonaisarvioinnissa muiden säännösten ja säädösten kanssa. 4 Jätteiden määrät ja niiden käsittelytavat vaihtelevat alueittain. Määrien vaihteluun vaikuttaa väkiluku. Jätettä syntyy siellä missä on ihmisiä ja aktiivista toimintaa. Käsittelytavat ovat puolestaan riippuvaisia käsiteltävistä määristä. Tämän takia tässä selvityksessä valittiin vertailtavaksi maan suurin alueellinen väestökeskittymä ja pienehkö maakuntakeskus. Alueiden puujätteen käsittely on kuvattu kappaleissa 5.3 ja 5.4. 3 Management Systems for Recovered Wood in Europe - Bojan Srdjevic, Bengt Hillring, Christos Galis, Olle Olsson. In: Proceedings of the 3rd European COST E31 Conference "Management of Recovered Wood: Reaching a higher technical, economic and environmental standard in Europe”. Klagenfurt, Austria on 2-4 May 2007. 4 Määttä Tapio, ympäristöoikeuden professori, Joensuun yliopisto. Haastattelu 5.1.2010, sähköpostikirjeenvaihto 2010. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 10 3 Lainsäädäntö ja standardit Suomessa, EU:ssa ja globaalisti 3.1 Määritelmät Puuperäisten tuotteiden uudelleenkäyttöä, uusiokäyttöä, kierrätystä, polttoa ja loppusijoitusta kaatopaikalle säädellään lainsäädännöllä. Kierrätystoimintaa koskevat velvoitteet ja tavoitteet sisältyvät useimmiten laajempiin kokonaisuuksiin, joskin varsinkin paperin ja pakkausten kierrätyksestä on omat säädöksensä. Laki on eduskunnan antama velvoittava säädös. Asetus on lakia täsmentävä tai täydentävä säädös, joita voivat antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö lain antaman asetuksenantovaltuutuksen nojalla. Lisäksi valtioneuvosto ja ministeriöt voivat antaa päätöksiä, joilla on valtuutus ylemmänasteiseen normiin perustuvassa säädöksessä. Päätösten sisältämät määräykset ja ohjeet voivat sisältää myös päästörajoja tai ympäristön laatua koskevia normeja. Säädösten normihierarkiaan kuuluvat lisäksi keskusvirastojen antamat päätökset, määräykset ja ohjeet. Myös kunnallisilla viranomaisilla on eräiden lakien mukaan norminantovaltaa mm. jätelaissa ja ympäristönsuojelulaissa. Periaatteessa säädökset ovat yhtä velvoittavia riippumatta siitä, ovatko ne lakeja, asetuksia tai päätöksiä, mutta asetukseen tai muuhun alemmantasoiseen säädökseen sisältyvää säännöstä ei saa soveltaa, jos se on ristiriidassa vastaavan lain kanssa. Standardi on yhteinen sovittu toimintatapa. Standardit laaditaan yhteistyönä työryhmissä, joihin voi osallistua viranomaisten, teollisuuden, kaupan, käyttäjien, kuluttajien sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajia. Standardit voivat olla voimassa vain yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, jotka ovat voimassa maailmanlaajuisesti. Standardit ovat yleensä luonteeltaan suosituksia. Euroopan Unionin direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioille tavoitteet, mutta jäsenvaltiot voivat itse valita keinot, joilla ne saavutetaan. Direktiivien tarkoitus on yhdenmukaistaa lainsäädäntöä. Jäsenvaltion lainsäätäjä mukauttaa kansallista lainsäädäntöä direktiivin tavoitteita vastaaviksi, jolloin lainsäätäjällä on liikkumavaraa ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet. Direktiivissä asetetaan määräpäivä, jolloin ne on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos jäsenvaltiot eivät siirrä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jos ne tekevät sen epätäydellisesti tai myöhässä, oikeussubjektit voivat vedota kyseiseen direktiiviin suoraan kansallisissa tuomioistuimissa. EU:n asetuksia voivat antaa neuvosto ja parlamentti yhdessä tai komissio yksin. Asetukset on osoitettu kaikille. Niitä on sovellettava välittömästi kaikissa jäsenvaltioissa samaan tapaan kuin kansallista lainsäädäntöä ilman, että kansalliset viranomaiset antavat täytäntöönpanosäädöksiä. EU:n päätöksiä voivat antaa neuvosto yksin tai yhdessä parlamentin tai komission tekemänä. Päätöksen avulla voidaan määrätä jäsenvaltion tai unionin kansalainen tekemään tai olemaan tekemättä jotain, antaa tälle oikeuksia tai määrätä tälle velvollisuuksia. Päätös on yksilöity, ja siinä on täsmennettävä kohderyhmä, jota päätös yksin sitoo. Päätös on kaikilta osiltaan velvoittava. Komission tiedonannot ovat pääasiassa lainsäädäntöehdotuksia. Ne eivät siis ole sitovia, mutta niistä voi ennakoida kansallisen ja EU-lainsäädännön tulevia kehityssuuntia. Lainsäädännön sisällön osalta on pyritty poimimaan näkökulmia, jotka vaikuttavat ammattimaiseen puutuotteiden uudelleenkäyttöön, valmisteluun uudelleenkäyttöön, kierrätykseen, polttoon tai kaatopaikkakäsittelyyn. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 11 3.2 Kaikkia kierrätystoimintoja koskevat säädökset Ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86, Ympäristönsuojeluasetus 18.2.2000/169, Laki eräistä naapuruussuhteista 13.2.1920/26 Ympäristönsuojelulaissa (86/2000) määritellään yleisesti lain tavoitteet ja toimenpiteet ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Ympäristöasetuksessa (169/2000) määritellään yksityiskohtaisesti ympäristölupaa vaativat elinkeinot, lupien hakumenettely ja sanktiot. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on siis oltava lupa, ympäristölupa. Lupaa ei tarvita maa- ja metsätaloudessa syntyvän ja siinä hyödynnettävän tai käsiteltävän luonnonmukaisen vaarattoman kasviperäisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Lupa tarvitaan mm. jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn, samoin toimintaan, joka saattaa aiheuttaa naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pienissä yksiköissä kunta on lupaviranomainen, suuremmissa aluehallintovirasto (AVI). On kuitenkin huomattava, että toiminta, johon sovelletaan jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta sekä toiminta, jossa hyödynnetään tai käsitellään muualla kuin siinä syntyneitä ongelmajätteitä edellyttävät aina luvan aluehallintovirastolta (asetus, 6 §). Ympäristönsuojelulain (86/2000) uudistus yhdisti aiemman jätelain mukaiset lupavelvollisuudet yhteen ympäristönsuojelulain alaisuuteen, joten jäteluvan käsite poistui käytöstä. Mikäli jäte lakkaa olemasta jätettä, ja muuntuu sivutuotteeksi, sen hyödyntämistä koskevat ympäristömääräykset, ympäristöseurannan normit ja lupamenettely voivat keventyä huomattavasti. Kuitenkin jätteen muuntamistoiminta, esimerkiksi ammattimaisena toimintana tehtävä kyllästetyn puun muuntaminen uudelleenkäyttöön, edellyttää ympäristölupaa. Ympäristönsuojelulaissa on edellytetty, että käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT), jota on eri toimialoilla täsmennetty Ympäristöhallinnon Internet-sivuilla. 5 BAT- ohjeistusta on määritelty mm. jätteiden käsittelylle ja poltolle, energia-alan isoille ja pienille polttolaitoksille sekä metsä- ja paperiteollisuuteen. Toiminnanharjoittajan on myös oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Laki julkisista hankinnoista 2007/348, EU:n hankintadirektiivi 2004/18/EY, Euroopan komissio 2005: käsikirja ympäristönäkökohtien huomioonottamisesta julkisissa hankinnoissa Säädösten mukaan julkisille hankinnoille voidaan asettaa ympäristökriteerejä. Oikeuteen määritellä käytettävä materiaali tai tavaran sisältö liittyy myös oikeus vaatia, että sisällöstä tietty vähimmäisosuus on mahdollisuuksien mukaan kierrätettyä tai käytettyä materiaalia. 5 BAT – Best Available Technique. Tarkemmin: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=332601&lan=FI Luettu 27.01.2011 http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=332601&lan=FI Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 12 Käytännössä kaikki jätteeksi luettavan aineen ammattimainen käsittely mm. aineen valmistelemiseksi uudelleenkäyttöön ja kierrätystuotteiden valmistuksessa edellyttää ympäristölupaa. Ammattimaisen toimijan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, pyrittävä haitallisten vaikutusten ja jätteen määrän vähentämiseen sekä käytettävä parasta tekniikkaa. 3.3 Jätesäädökset, kaatopaikkasäädökset, yleiset jätemääriä ja kierrätystä koskevat tavoitteet Jätelaki 1072/1993 ja jäteasetus 1390/1993, Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta 1129/2001, laki jätelain muuttamisesta 452/2004 Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelainsäädännön keskeinen tavoite on ehkäistä jätteen syntymistä, edistää jätteen hyödyntämistä ja vähentää jätehuollosta aiheutuvia haittoja. Jätelain mukaan jäte on ensisijaisesti pyrittävä hyödyntämään aineena ja toissijaisesti energiana. Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Tuotannon harjoittajan on huolehdittava siitä, että tuotannossa käytetään säästeliäästi raaka-ainetta ja että raaka-aineen käyttöä korvataan jätteellä. Jätelain mukaan viranomaisen on huolehdittava siitä, että sen omassa toiminnassa käytetään kierrätettäviä tai kierrätetystä raaka-aineesta valmistettuja tuotteita. Jäteasetuksen liitteissä määritellään myös jäteluokat sekä jätteiden luokittelu ongelmajätteiksi niiden syntytavan, niiden sisältämien aineiden ja ominaisuuksien perusteella. Vain jäte- ja ongelmajäteluettelossa ongelmajätteeksi merkitty jäte voidaan katsoa ongelmajätteeksi. Ympäristöministeriön asetuksessa 1129/2001 on yksityiskohtaisesti määritelty teollisessa toiminnassa syntyvät erilaiset sivuainevirrat joko tavanomaisiin jätteisiin tai ongelmajätteisiin. Jäteluokittelua ja erityisesti rajanvetoa jätteen ja sivutuotteen välillä tarkennetaan vuosien 2006 ja 2008 jätedirektiiveissä ja niiden siirrossa kansalliseen lainsäädäntöön. Jätelaki määrittelee muun muassa vastuut jätteen käsittelyn eri vaiheissa sekä kustannusvastuut. Jätteen haltijan, jollainen on esimerkiksi teollisten tuotteiden valmistaja, on huolehdittava jätteen kuljetuksen sekä hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. Asumisessa sekä siihen rinnastettavassa julkisessa hallinto- ja palvelutoiminnassa on kunnalla velvoite järjestää jätteenkuljetus, hyödyntäminen ja käsittely. Jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopimuksella kunta voi ottaa järjestämäänsä jätteenkuljetukseen muunkin jätteen kuljetuksen, hyödyntämisen ja käsittelyn. Tuottajan vastuulla olevaa puuperäisen jätteen keräystä, kuljetusta ja hyödyntämistä on käsitelty luvussa 3.8. Kunta voi antaa jätehuollon osittain tai kokonaan muun yhteisön tai yksityisen yrittäjän hoidettavaksi. Jätteen saa luovuttaa vain hyväksytylle jätteen vastaanottajalle. Tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan tai maahantuojan on oltava riittävän hyvin selvillä tuotannossaan tai tuotteestaan syntyvästä jätteestä, sen terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä sen määrän ja haitallisuuden vähentämisestä ja jätehuollosta sekä mahdollisuuksista kehittää tuotantoaan tai tuotettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenee. Jätteen haltijan on oltava riittävän hyvin selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, lajista, laadusta, alkuperästä ja jätehuollon kannalta merkityksellisistä ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Ympäristöluvan haltijan ja ongelmajätteen tuottajan sekä ongelmajätteen ammattimaisen kuljetuksen toteuttajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyneen, kerätyn, varastoidun tai välivarastoidun, kuljetetun, hyödynnetyn tai käsitellyn sekä Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 13 myydyn tai välitetyn jätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä, sekä toimitettaessa jäte muualle, sen syntypaikasta samoin kuin toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljetus- ja hyödyntämistavasta tai käsittelytavasta. Jätelaki 51 §. Käytännön toimijoiden kannalta merkittävä kohta jäteasetuksessa (13§) on määräykset jätetiedostoon tehtävän ilmoituksen sisällöstä. Kaikkien jätteen ammattimaisten kerääjien ja kuljettajien on tehtävä jäteilmoitus, jonka on normaalien yritystietojen lisäksi sisällettävä tiedot hyödynnettävien tai käsiteltävien jätteiden lajista, laadusta, määrästä ja alkuperästä sekä tiedot jätteen käsittely- ja hyödyntämismenetelmistä. Ilmoitus tehdään alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus). Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 861/1997 Kaatopaikat luokitellaan ongelmajätteille, tavanomaisille jätteille ja pysyvälle jätteelle tarkoitetuiksi kaatopaikoiksi. Kaatopaikka, joka on hakenut ja saanut luvan ottaa vastaan tiettyyn luokkaan kuuluvaa jätettä, voi ottaa sitä vastaan. Sama kaatopaikka voi ottaa vastaan usean luokan jätteitä. Tuottajalla on muun muassa selvilläolovelvoite oman jätteen luokasta. Kaatopaikalle ei saa sijoittaa ”sellaista asumisessa syntynyttä jätettä taikka ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä, jonka biohajoavasta jätteestä suurinta osaa ei ole kerätty talteen erillään muusta jätteestä tai toimitettu muulla tavoin hyödyntämistä tai muuta käsittelyä varten”. Mm. puujäte siis on ensisijaisesti lajiteltava erilleen ja käsiteltävä muuten kuin kaatopaikalle sijoittamalla. Komission tiedonanto: jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia (21.12.2005), EU-jätedirektiivi 2006/12/EY, Komission tiedonanto KOM(2007) 59 tulkitseva tiedonanto jätteistä ja sivutuotteista, EU-jätedirektiivi 2008/98/EY, Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 Kierrätys määritellään uudessa jätedirektiivissä (2008) ”hyödyntämistoimeksi, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin. Siihen sisältyy eloperäisen aineksen uudelleenkäsittely, mutta ei energian hyödyntäminen eikä uudelleenkäsittely materiaaleiksi, joita käytetään polttoaineena tai maankäyttötoimiin”. Pitkän aikavälin tavoitteena on tehdä EU:sta kierrätysyhteiskunta, jossa pyritään välttämään jätettä ja jossa jätettä käytetään resurssina. Sisämarkkinat helpottavat jätteiden kierrätys- ja hyödyntämistoimenpiteitä, jos käytössä on tiukempia ympäristösäännöksiä. Komissio korostaa kierrätyksen lisäämistä ja parantamista. Jos vuoden 2010 tarkastelussa sellaista materiaalien kierrätystä ei tapahdu, josta seuraisi ympäristöhyötyjä, voidaan toteuttaa materiaaleihin keskittyviä lisätoimia käyttäen asianmukaisinta toimintapoliittista välinettä kuten taloudelliset välineet, tuottajan vastuu, kaatopaikalle sijoittamisen kieltäminen, jätteiden keräämisen ja kierrätyksen tavoitteet. Vuoden 2008 jätedirektiivin neljännessä artiklassa on asetettu viisiportainen hierarkia, jonka mukaan jätteen synnyn ehkäisy on jätehuollon kannalta ensisijainen ja jätteen kaatopaikalle vieminen viimeinen toimenpide. Tärkeysjärjestys on: 1. jätteen synnyn ehkäisy, 2. valmistelu uudelleenkäyttöön, 3. kierrätys, 4. muu hyödyntäminen, 5. loppukäsittely. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 14 Strategiassa ehdotetaan, että yhteisön alueelle vahvistetaan kierrätystoimintoja ja uusiomateriaaleja koskevat vähimmäissäännökset. Tätä lähestymistapaa sovelletaan ensisijaisesti biojätteeseen. Kierrätystä koskevat laatuvaatimukset lisäävät uusiokäyttöön tarkoitetun materiaalin kysyntää ja hyväksyttävyyttä. Jätevirrat siirtyvät näin kohti kierrätystä. EU:n jätedirektiivissä (2008/98) viidennessä artiklassa sivutuotteen määritelmä selkeytyy, ja luodaan menettely, jossa tiettyjen hyödyntämistoimien jälkeen jäte lakkaa olemasta jätettä (artikla 6) ja on uutta tai uusioraaka-ainetta. Tällaisia End of Waste - kriteerejä on tarkoitus laatia muun muassa paperille sekä rakennus- ja purkujätteelle. Uusimmassa jätedirektiivissä on oma artikla (11) uudelleenkäytölle ja kierrätykselle. Se muun muassa edellyttää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuotteiden uudelleenkäytön ja uudelleenkäytettäväksi valmistelun edistämiseksi erityisesti kannustamalla uudelleenkäyttö- ja korjausverkostojen perustamista ja tukemista sekä taloudellisten ohjauskeinojen, hankintaperusteiden, määrällisten tavoitteiden tai muiden toimenpiteiden käyttöä. Laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi jäsenvaltioita myös ohjataan erilliskeräysjärjestelmien käyttöön ottoon. Euroopan neuvoston direktiivi 1999/31/EY – ns. kaatopaikkadirektiivi, Suomen kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä (2.12.2004) Kaatopaikkadirektiivin mukaisesti biohajoavan yhdyskuntajätteen, joka siis voi hajota aerobisesti tai anaerobisesti, kaatopaikkakäsittelyä on Suomessa rajoitettava vuonna 2006 enintään 1,6 miljoonaan tonniin, vuonna 2009 enintään 1,0 miljoonaan tonniin (biohajoavan jätteen arvioitu kokonaismäärä vastaavana ajankohtana 2.9 miljoonaa tonnia) ja vuonna 2016 enintään 0,7 miljoonaan tonniin (biohajoavan jätteen arvioitu kokonaismäärä 2,8 miljoonaa tonnia). Vuonna 2016 saa kaatopaikoille siten sijoittaa enää enintään 25 prosenttia tuolloin syntyväksi arvioidusta biohajoavasta yhdyskuntajätteestä. Jätesäännökset kannustavat tuotannon harjoittajaa korvaamaan raaka-aineen käyttöä jätteellä. Jätteen haltijan, esimerkiksi teollisten tuotteiden valmistajan, on huolehdittava jätteen kuljetuksen sekä hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä sekä kehitettävä tuotantoaan tai tuotettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenee. Jatkossa kasvaa paine puujätteen synnyn ehkäisyyn, uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen energiaksi polton sijasta. Selvempi määrittely sivutuotteen kriteereistä sekä jätteeksi luokittelun päättymisestä voi helpottaa tulevaisuudessa kierrätystä. 3.4 Rakennus- ja purkujätteitä sekä puutuotteiden kierrätystä koskevat säädökset Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Maankäyttö- ja rakennusasetus 10.9.1999/895 Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rakentamisen ohjauksen tavoitteena on edistää rakentamista, joka perustuu elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kulttuuriarvoja luoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 15 Laki sisältää määräyksiä uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä. Esimerkiksi purkamislupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä (139§). Rakennuksen tai sen osan purkaminen tulee järjestää niin, että luodaan edellytykset käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämiselle ja huolehditaan syntyvän rakennusjätteen käsittelystä (154§). Asetuksessa annetaan määräyksiä muun muassa rakentamisen ja purkamisen ekologisista näkökulmista lupamenettelyssä (55§). Rakennusta suunniteltaessa tulee tarpeen mukaan selvittää rakennusmateriaalien ja -tarvikkeiden aiheuttama rakennuksen elinkaaren aikainen ympäristörasitus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää rakennusosien ja teknisten järjestelmien korjattavuuteen ja vaihdettavuuteen. Rakentamista sekä rakennuksen tai sen osan purkamista koskevassa lupahakemuksessa tai ilmoituksessa on esitettävä selvitys rakennusjätteen määrästä ja laadusta sekä sen lajittelusta, jollei jätteen määrä ole vähäinen. Hakemuksessa tai ilmoituksessa on erikseen ilmoitettava terveydelle tai ympäristölle vaarallisesta rakennus- tai purkujätteestä ja sen käsittelystä. Valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä 295/1997 Päätöksen tarkoituksena on vähentää rakennusjätteen määrää ja haitallisuutta sekä lisätä sen hyödyntämistä. Päätöksessä on määritelty rakennusjäte rakennuskohteessa syntyväksi jätteeksi, joka ei ole tavanomaista asumisesta syntyvää jätettä. Jäte taas on jätelain mukaan ”ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä”. Rakentaminen on suunniteltava ja toteutettava siten, että rakennusjätettä syntyy mahdollisimman vähän ja, että käyttökelpoiset esineet ja aineet otetaan talteen ja käytetään mahdollisuuksien mukaan uudelleen; rakennusaineita käytetään säästeliäästi ja niiden käyttöä korvataan mahdollisuuksien mukaan rakentamiseen soveltuvalla jätteellä. Rakentaminen on suunniteltava ja toteutettava niin, että muun muassa kyllästämättömät puujätteet pidetään erillään tai lajitellaan erilleen toisistaan ja muista rakennusjätteistä ja - aineista. ”Rakennusjätteen haltijan on huolehdittava siitä, että rakennusjäte hyödynnetään, jos se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon.” Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016, EU-jätedirektiivi 2008/98/EY Suomen jätesuunnitelmassa tavoitteeksi on asetettu, että rakentamisen jätteistä hyödynnetään 70 prosenttia materiaalina ja energiana vuonna 2016. Puun poltto energiaksi kuuluu siis tavoitteeseen. EU:n jätedirektiivin mukaisesti hyödyntämiseen luetaan toistaiseksi myös maantäyttötoimet, joissa jätettä käytetään korvaamaan muita materiaaleja. Komission päätös (2009) 9522 ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi puuhuonekaluille 6 6 EU:n virallinen lehti 5.12.2009, L320/23-32, Luettavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:320:0023:0032:FI:PDF Luettu 28.1.2011 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:320:0023:0032:FI:PDF Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 16 EPF (European Panel federation) standard for delivery conditions of recycled wood 7 Komission päätöksen mukaan puuhuonekaluille voidaan myöntää ekologinen ympäristömerkki tietyillä edellytyksillä. Huonekalujen raaka-aineen on oltava valtaosin peräisin metsistä, joilla on EU:n hyväksymä metsäsertifikaatti, tai uusioraaka-aineista. Uusiopuun, -lastujen tai -kuitujen on täytettävä vähintään EPF:n teollisuusstandardin vaatimukset koskien tiettyjen raskasmetallien ja kemikaalien pitoisuuksia. Merkin hakijan on annettava vakuutus uusiopuun käytöstä sekä esitettävä testitulokset, joilla voidaan todentaa standardin raja-arvojen noudattaminen. Vastaavanlainen ympäristömerkki on jo olemassa paino- ja kopiopaperille. Rakennuksille ympäristömerkin kriteeristö on työn alla. Rakentamisen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä ja rakennusten purkamisessa on noudatettava säännösten määräyksiä käytettyjen rakennusmateriaalien talteenotosta ja uudelleenkäytöstä, rakennusjätteen lajittelusta sekä yleensäkin käytettyjen materiaalien hyödyntämisestä. EU-jätehierarkian ja jätedirektiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti rakennusjätteen hyödyntämisen painopiste tullee puun osalta jatkossa siirtymään energiakäytöstä jätepuun kierrätykseen. EU:n ekologinen ympäristömerkki voi jatkossa tuottaa kilpailuetua uusioraaka-ainetta käyttäville huonekalujen valmistajille. 3.5 Jätepuun polttoa koskevat säädökset Vaikka käytöstä poistetun puun poltto on tässä selvityksessä rajattu kierrätyksen ulkopuolelle, on kuitenkin käytännön tosiasia, että puujätteen käsittelyssä on erotettavissa sekä kierrätyskelpoinen osa että vain polttoon kelpaava jäte. Lisäksi kierrätetty puukin tulee jossain vaiheessa elinkaarensa päähän ja joutuu polttoon. Näistä syistä johtuen on paikallaan tarkastella myös jätepuun polttoa koskevia säädöksiä. Ympäristönsuojelulaki 2000/86, Ympäristönsuojeluasetus 2000/169, Laki eräistä naapuruussuhteista 13.2.1920/26 Ympäristönsuojelusäädöksissä edellytetään ympäristölupaa yli viiden megawatin energialaitoksilta ja yleensä ammattimaista toimintaa harjoittavilta laitoksilta. Kunnan ympäristöviranomainen myöntää luvan 5–50 megawatin energialaitoksille, ja aluehallintovirasto yli 50 megawatin laitoksille ja kaikelle jätteen poltolle. Ympäristöluvassa määritellään muun muassa hyväksyttävät polttoaine ja päästöt. Laissa on määritelty parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaate (BAT), jota on ohjeistettu sekä pienille että suurille energianpolttolaitoksille 8,9 . 7 http://www.europanels.org/pdf/Environment_WoodRecycling_Standard1.pdf Luettu 19.1.2010 8 SY649 Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) 5-50 MW:n polttolaitoksissa Suomessa. Jukka Jalovaara, Juha Aho, Eljas Hietamäki ja Hille Hyytiä, 2003. 9 FE458 Finnish Expert Report on Best Available Techniques in Large Combustion Plants 2001. The Finnish Environment 458, p. 143. URN:ISBN 9521108614. The publication is available also in printed form (ISBN 952-11-0861-4) http://www.europanels.org/pdf/Environment_WoodRecycling_Standard1.pdf Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 17 EU:n jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY, Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 362/2003 EU:n direktiivin määräykset toteuttavaa jätteenpolttoasetusta sovelletaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa poltetaan kiinteää tai nestemäistä jätettä, joka jätelaissa (1072/1993) määritetään jätteeksi. Jätteenpolton tekniikalle, päästöille ja niiden seurannalle asetetaan asetuksessa tiukat vaatimukset. Puun energiapolton kannalta on tärkeää, ettei jätteenpolttodirektiiviä sovelleta biomassaan eikä puhtaaseen puujätteeseen. Jätteenpolttoasetuksen piiriin kuuluu puujäte, joka ”voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja sekä vastaava puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä” (1§ d). Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta 1017/2002 Asetus sisältää säännökset biomassan käytöstä vähintään 50 megawatin polttolaitoksissa, joiden tarkoitus on tuottaa energiaa. Hyväksyttävänä polttoaineena on myös puujäte eräin rajoituksin. Asetus määrittelee päästöraja-arvot ja rikinpoistoasteen, päästöjen tarkkailun ja mittaukset sekä viranomaiselle vuosittain toimitettavat tiedot. Puun poltto energiaksi edellyttää ympäristölupaa. Puhtaalla puulla ei ole polttorajoituksia. Käytännössä kaiken kemikaaleilla käsitellyn puun poltto edellyttää päästömittauksia ja riittävän suurta, polttotekniikaltaan edistynyttä kattilaa. Jätteenpolttoasetus asettaa kierrätyspolttoaineen ja ongelmajätteen poltolle erityiset vaatimukset. 3.6 Kyllästetty puu, sen uudelleenkäyttö ja kierrätys Jäteasetus 1390/1993, Valtioneuvoston asetus 1128/2001 jäteasetuksen liitteen 4 muuttamisesta, Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta 1129/2001 Kyllästetty puu luokitellaan ongelmajätteeksi, jota ovat esimerkiksi kreosoottiöljykyllästeillä sekä arseeni- ja kromipitoisella kyllästysaineella käsitelty puu. Sen sijaan kuparipitoisella, kromi- ja arseenivapaalla kyllästeellä kyllästetty puu katsotaan pääsääntöisesti tavanomaiseksi jätteeksi. Ongelmajätteen määrä vähenee tulevaisuudessa, kun haitallisilla aineilla kyllästetty kestopuu poistuu vähitellen käytöstä. EU:n jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY, Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 362/2003 Jätteenpolttodirektiiviä ja asetusta jätteen polttamisesta sovelletaan ongelmajätteeksi luokiteltuun kyllästettyyn puuhun eikä sitä saa sijoittaa kaatopaikalle tai polttaa muualla kuin tarkoitusta varten suunnitellussa polttolaitoksessa. Polttolaitoksen on täytettävä EY:n jätteenpolttodirektiiviin perustuvan, jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen vaatimukset. Poikkeuksena kuitenkin on kreosoottiöljyllä käsitelty puu, johon ei sovelleta jätteenpolttoasetusta. 10,11 Poltto edellyttää kuitenkin ympäristölupaa. 10 Aho Juha, ylitarkastaja, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Haastattelu 14.12.2009, luento puujätteen poltosta valvontapäälliköiden koulutuksessa 31.3.2009, sähköpostiarvio 20.1.2010. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 18 Valtioneuvoston asetus 8/2003 kreosootin ja sillä käsitellyn puun käytön ja markkinoille luovuttamisen rajoittamisesta; Valtioneuvoston asetus 787/2007 arseeniyhdisteellä ja sitä sisältävällä valmisteella käsitellyn puun, elohopeayhdisteen ja dibutyylitinavetyboraatin sekä niitä sisältävien tuotteiden markkinoille luovuttamisen ja käytön rajoittamisesta Komission asetus (Ey) N:o 552/2009; Komission asetuksen N:o 552/2009 soveltamisohje Suomeen 2.7.2009: Arseenilla käsitellyn puutavaran käyttörajoitusten soveltaminen Käytössä ollutta kyllästettyä puuta ei pidetä jätteenä, jos se sellaisenaan soveltuu uudelleen käytettäväksi, ja otetaan välittömästi asetusten mukaiseen käyttöön. CCA- ja CC-kyllästeillä käsiteltyä puuta saa luovuttaa uudelleen käytettäväksi vain ammattimaiseen taikka teollisuuskäyttöön. Se lakkaa myös olemasta jätettä, jos se muuntamistoimilla, esimerkiksi käyttökelvottomien osien kuten lahon, eristeiden ja kiinnikkeiden poisto, soveltuu uudelleenkäyttöön, ja puu otetaan välittömästi uudelleen käyttöön. Muuntamistoimiin ammattimaisena hyödyntämisenä tarvitaan ympäristölupa. Sallitut käyttökohteet ammattimaiseen tai teollisuuskäyttöön on määritelty asetuksella 787/2007. Sallittuja käyttökohteita voivat olla muun muassa sillat, venelaiturit tai karja-aitausten pylväät. Näihin eivät kuitenkaan kuulu asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävät rakenteet, eikä yleensäkään yleisen kulutuksen käyttö. Markkinoille uudelleen käytettäväksi luovutettava puu on merkittävä komission asetuksen (EY) N:o 552/2009 mukaisin varoitusmerkinnöin. EU:n jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY, Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 362/2003 EU:n direktiivin määräykset toteuttavaa jätteenpolttoasetusta sovelletaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa poltetaan kiinteää tai nestemäistä jätettä, joka jätelaissa (1072/1993) määritetään jätteeksi. Jätteenpolton tekniikalle, päästöille ja niiden seurannalle asetetaan asetuksessa tiukat vaatimukset. Kyllästetylle puulle luotu menettely ongelmajätteen keräämiseksi ja polttamiseksi perustuu vapaaehtoiseen tuottajavastuuseen. Kromi-arseeni-kreosoottikyllästeillä käsitellyn puun uudelleenkäyttö ja kierrätys on rajattu tiukasti ammattikäyttöön. Uusille kuparikyllästeillä käsitellyille tuotteille ei ole vastaavia rajoituksia. Ammatillinen, ympäristölupaan perustuva kyllästetyn puutavaran kierrätystoiminta voi tarjota rajatusti mahdollisuuksia yrityksille. 3.7 Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus Alakangas ym. (2008) 12 raportissa laaditaan puujätteen neliportainen laatuluokitussuositus sekä energiantuottajien että jätepuuta tuottavan teollisuuden kuin myös jätepuuta prosessoivien yritysten tarpeisiin. Eurooppalaiseen EN 14961 standardiin perustuva puujätteen luokituksessa 11 Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto, ympäristölupapäätös 56/05/2 (Kainuun höyryvoimalaitos) 12 Alakangas Eija ja Wiik Camilla (2007): Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus. VTT. Tutkimusraportti VTT-R-04989-08. s. 54. Luettavissa: http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/l iitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirj asto%2Ftutkimusraportit Luettu: 28.1.2011 http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 19 luokat A ja B ovat biopolttoaineita 13 . Käytöstä poistettu puu, pois lukien purkupuu kuuluu yleensä biopolttoaineisiin. Tällaista puuta ovat esimerkiksi kuormalavat, uudisrakennuksien puutähde ja huonekalut. Luokan C puu sisältää raskasmetalleja ja orgaanisia halogenoituja yhdisteitä, mutta ei puun kyllästysaineita. Luokka C on kierrätyspolttoainetta 14 . Purkupuu kuuluu tähän luokkaan, ellei toisin todeta. Purkupuu on käytettyä puuta, jota syntyy rakennuksia tai maa- ja vesirakennustyömaiden rakenteita purettaessa 15 . Luokka D on ongelmajätettä, johon kuuluvaa puuta on käsitelty puun kyllästysaineilla. Sitä ei saa sijoittaa muuta kuin ongelmajätteelle luvan saneelle kaatopaikalle tai polttaa muualla kuin tarkoitusta varten suunnitellussa polttolaitoksessa. Tutkimusraportti ohjeistaa tarkemmin mitä asetuksen 362/2003 ongelmallista puujätettä koskeva kohta (1§ d) tarkoittaa polton rajoitusten kannalta. Luokan A puhtaalle puujätteelle ei ole polttorajoituksia. Käsitellyn puujätteen, luokka B, käyttö edellyttää pääsääntöisesti lupamenettelyä ja päästömittauksia (Aho 2009). Luokan B puuta suositellaan käytettäväksi seospolttoaineena ensisijaisesti kattilalaitoksissa, joiden teho on vähintään 20 megawattia. Edellytyksenä on, että polttotekniikan taso ja varustetaso on hyvä ja palamisen hyvyyttä voidaan tarkkailla. Luokkiin C ja D kuuluvan polttolaitoksen on täytettävä jätteenpolttoasetuksen 362/2003 vaatimukset, jotka luokan D osalta ovat erityisen vaativat. Poikkeuksena kuitenkin on kreosoottiöljyllä käsitelty kyllästetty puu, joka ei ole jätteenpolttoasetuksen piirissä, vaikka onkin ongelmajätettä. 16 VTT:n raportin 12 mukainen luokittelu on energiapolton ohella käyttökelpoinen myös jätepuuta kierrättäville ja uusiotuotteiksi jalostaville yrityksille. 3.8 Paperin ja pakkausten kierrätystä koskevat säädökset Jätelaki1993/1072, Laki jätelain muuttamisesta 452/2004 Jätelaissa (18 §) annetaan myös määräykset tuottajavastuusta tiettyjen tuoteryhmien osalta. Tuottajavastuulla tarkoitetaan tuottajan velvollisuutta huolehtia markkinoille luovuttamiensa tuotteiden ja niistä syntyvän jätteen uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä tästä aiheutuvista kustannuksista. Puupohjaisten raaka-aineiden osalta tällaisia tuottajia ovat: - painopaperin ja muiden paperituotteiden valmistukseen käytettävän paperin ammattimaiset valmistajat ja maahantuojat, - ammattimaiset tuotteen pakkaajat tai pakatun tuotteen maahantuojat. 13 CEN/TS 14961:2005fi, Kiinteät biopolttoaineet – Polttoaineiden vaatimukset ja luokat (solid biofuels – Fuel Spesification and classes), 40s. 14 CEN/TS 15234. 2006fi, Kierrätyspolttoaineet, vaatimukset ja luokat. CEN (European Committee for standardisation) 15 CEN/TS 14588:2003, Kiinteät biopolttoaineet – terminologia, määritelmät ja kuvaukset (solid biofuels – terminology, definitions and descriptions), 34 s. 16 Aho Juha, ylitarkastaja, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Haastattelu 14.12.2009, luento puujätteen poltosta valvontapäälliköiden koulutuksessa 31.3.2009. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 20 Jätelaki sisältää myös määräykset oikeuskelpoisesta tuottajayhteisöstä. Mikäli tuottaja on liittynyt tuottajayhteisöön tai tehnyt sen kanssa sopimuksen, tuottajavastuu siirtyy tuottajalta tuottajayhteisölle. Pirkanmaan ELY-keskus valvoo valtakunnallisena viranomaisena tuottajia, tuottajayhteisöjä ja tuottajavastuuta koskevien säännösten noudattamista Pakkauksia ja pakkausjätteiden hyödyntämistä ja siihen liittyvää kustannusvastuuta, seurantatietoja ja jäteneuvontaa koskevia velvoitteita ei sovelleta pakkaajaan ja maahantuojaan, jonka toiminnan liikevaihto on edellisenä vuonna ollut vähemmän kuin miljoona euroa. Valtioneuvoston päätös keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä 883/1998, Valtioneuvoston asetus keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta 584/2004 Säädökset sisältävät määräykset keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä. Lain mukaan paperin valmistajien ja maahantuojien on huolehdittava keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä. Lisäksi tuottajavastuuseen kuuluu paperin talteenottoon liittyvä neuvonta, opastus ja tiedottaminen. Tuottajan on huolehdittava siitä, että keräyspaperista otetaan talteen ja hyödynnetään vuodesta 2005 lähtien vähintään 75 prosenttia Suomessa myytävien ja kulutettavien tässä päätöksessä tarkoitettujen paperituotteiden määrästä. Talteen otettu keräyspaperi hyödynnetään ensisijaisesti aineena. Näin ollen sitä ei yleensä haluta jalostaa poltettavaksi 17 . Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä 962/1977, Valtioneuvoston asetukset pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta 1025/2000 ja 987/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/12/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta Lainsäädännön tarkoituksena on mm. lisätä pakkausten uudelleenkäyttöä sekä syntyvän jätteen hyödyntämistä. Pakkausten tuottajat velvoitetaan järjestämään kierrätys. Uudet säädökset tarkentavat tavoitteita EU-direktiivien mukaisiksi. Direktiiveillä määritellään pakkausjätteen kierrätyksen kokonaistavoite, joka vuonna 2004 nostettiin 25 prosentista 55 prosenttiin. Vuonna 2008 pakkausten paperista ja kartongista kierrätykseen olisi saatava 60 prosenttia ja puupakkauksista 15 prosenttia niiden painosta. Puupakkausten osalta metsäteollisuus kokee kierrätystavoitteen haastavana. 18 SFS-EN 13429 19 SFS-EN 13430 Standardi SFS-EN 13429 määrittelee vaatimukset uudelleenkäytettäväksi luokitelluille pakkauksille ja esittää arviointimenettelyt, joilla osoitetaan niiden ja niihin liittyvien järjestelmien vaatimustenmukaisuus. Standardi SFS-EN 13430 määrittelee vaatimukset pakkaukselle, joka luokitellaan kierrätettäväksi materiaalina antaen samalla mahdollisuuden 17 Blomfelt Henrik, Metsäteollisuus ry. Puhelinhaastattelu 14.12.2009. 18 Vuoristo Tiina, kierrätysasiantuntija. Metsäteollisuus ry. Puhelinhaastattelu 28.12.2009. 19 Suomen Standardisoimisliitto, SFS-standardien luettelo. 2009 Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 21 sekä pakkaus- että hyödyntämistekniikoiden jatkuvaan kehittämiseen, ja esittää menettelytavat näiden vaatimustenmukaisuuden arvioimista varten. Paperin ja pakkausten uudelleenkäyttöä ja kierrätystä säädellään tuottajavastuusäädöksillä. Kierrätyksessä on hyvin onnistuttu vastaamaan lainsäädännön kierrätystavoitteisiin, tavoitteiden saavuttamisen kannalta haasteellisimpia ovat puupakkausten kierrätystavoitteet. 3.9 Lainsäädäntöä ja standardeja Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa Eri maiden jätelainsäädäntöä on selvitetty kahdessa uudehkossa Ympäristöministeriön raportissa: Katsaus eräiden EU-maiden jätelainsäädäntöön (23/2008). Kohdemaina ovat Ruotsi, Tanska, Saksa, Itävalta, Ranska, Belgian Flanderi sekä Englanti. Jätteen synnyn ehkäisyn uudet ohjauskeinot (24/2008). Kohdemaina ovat Alankomaat, Australia, Belgian Flanderi, Iso-Britannia, Itävalta, Japani, Saksa ja Uusi Seelanti. Seuraavaan on poimittu eräitä kiinnostavia näkökulmia lähinnä jätepuuhun liittyvistä eri maiden säädöksistä osin edellä mainituista raporteista ja osin muista lähteistä. Altholzverordnung 1.3.2003 Saksassa 20 Jätepuuasetus on kansallisesti sitova standardi jätepuun hallintaan. Siinä määritellään käytöstä poistetun puun hyödyntäminen raaka-aineena ja energiana sekä hävittäminen jätteenä. Puu luokitellaan neljään varsinaiseen jätepuuluokkaan eli niin sanottuun ”Altholz”-luokkaan. Lisäksi ongelmajätteeksi luokitellulle puulle on oma luokkansa, PCB-Altholz. Asetus sisältää myös raja-arvot materiaalina kierrätettävälle puulle. Vastaavia luokituksia on myös Itävallassa ja Alankomaissa. 20 Alakangas Eija ja Wiik Camilla (2007): Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus. VTT. Tutkimusraportti VTT-R-04989-08. s. 54. Luettavissa: http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/l iitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirj asto%2Ftutkimusraportit Luettu: 28.1.2011 http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 22 Biomassa-asetus Saksassa 21.6.2001 21 Asetus määrittelee käytöstä poistetun puun biomassaksi pois lukien puun, joka sisältää enemmän kuin 0,005 painoprosenttia polykloorattuja bifenyyliyhdisteitä (PCB) tai polykloorattuja terfenyyliyhdisteitä (PCT) tai enemmän kuin 0,0001 painoprosenttia elohopeaa. European panel federation – The use of recycled wood for wood-based panels 22 Standardilla määritetään rajat sallituille epäpuhtauksille kierrätyspuussa, jota hyödynnetään levytuotteiden raaka-aineena Belgian flaamin erityisten jätteiden jätehuollon Vlarea-asetukset Lattianpäällysteiden tuottajien on laadittava suunnitelma tällaisen jätteen keräämiseksi ja käsittelyn järjestämiseksi. Asetuksessa ei ole eritelty lattianpäällystemateriaaleja (artikla 5.5.22.). Kotitalousjätteiden ja teollisuusjätteiden osalta on määritelty joukko jätteitä, jotka on lajiteltava erikseen ja pidettävä erillään muista jätteistä. Puuperäisten jätteiden osalta näitä ovat paperi- ja kartonkijätteet sekä puujätteet (artikla 5.2.1.1. § 1 ja 2 sekä artikla 5.2.2.1 § 1 ja 2). Kyllästetyn puun tuottajilla on jätesuunnitteluvelvollisuus, joka koskee tällaisen puujätteen keräyksen ja energian talteen ottavan käsittelyn järjestämistä (artikla 5.5.21.). Japanin lainsäädäntöä rakennuspuun kierrätyksestä Rakennusmateriaalien osalta Construction Materials Waste Recycling Law laadittiin edistämään rakennusmateriaalien kierrätystä ja hyödyntämistä. Laki rakennusmateriaalien kierrätyksestä, joka yhtenä materiaalina on puu, sisältää määräykset lajittelusta, uusiokäytöstä ja lain rikkomisen seuraamuksista. Laki koskee - vähintään 80 neliömetrin rakennusten purkua, - uusrakennustuotantoa, jossa lattiapinta-ala on vähintään 500 neliömetriä - korjausrakentamista, jonka budjetti on vähintään miljoona dollaria sekä - vähintään 50000 dollarin infrastruktuurihankkeita. USA:n liittovaltiotason lainsäädäntöä USA:n liittovaltiotasolla ”Solid waste disposal act” käsittelee kotitalousjätteen sekä yhdyskuntien ja teollisuuden jätteiden käsittelyyn liittyviä ohjeita ja vaatimuksia. The Resource Conservation and Recovery Act (RCRA) luo kehykset kiinteän ongelmajätteen ja vaarattoman kiinteän jätteen käsittelylle. Solid waste disposal actin kohta 6002 (31.12.2002) antaa määräykset kierrätettyjen tai uusiotuotteiden kohtelusta julkisissa hankinnoissa. Säännöksen 21 Alakangas Eija ja Wiik Camilla (2007): Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus. VTT. Tutkimusraportti VTT-R-04989-08. s. 54. Luettavissa: http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/l iitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirj asto%2Ftutkimusraportit Luettu: 28.1.2011 22 EPF (European Panel Federation) industry standard. The use of recycled wood for wood-based panels. 2008. Luettavissa: http://www.europanles.eu/pdf/Environment_WoodRecycling_Standard2.pdf Luettu: 14.1.2010 http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/kaukolampo/kirjasto/tutkimusraportit/liitteet/puuj%C3%A4teraportti_r04989_08_final_suojattu.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fkaukolampo%2Fkirjasto%2Ftutkimusraportit http://www.europanles.eu/pdf/Environment_WoodRecycling_Standard2.pdf Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 23 mukaan julkisiin hankintoihin on sisällytettävä mahdollisimman paljon kierrätystuotteita. RCRA:n muita kuin ongelmajätteitä koskevan osan kohdassa 247 annetaan tarkat ohjeet, millaisia uusiotuotteita tarkoitetaan. Näihin kuuluu runsaasti puu- ja paperituotteita. Säädös koskee yli 10000 dollarin hankintoja. Vaikka säädös lienee muodollisesti sitova, sen tosiasiallista käytännön merkitystä ja toimivuutta on vaikea päätellä pelkästään lakitekstin perusteella 23 . USA:ssa kuitenkin on EPAn (Environmental Protection Agency) ylläpitämä The Comprehensive Procurement Guideline program (CPG) 24 , joka päivittää säännöllisesti säädösten piiriin kuuluvia tuotteita ja ylläpitää rekisteriä tuotteiden valmistajista. Poimintoja USA:n osavaltioiden lainsäädännöstä 25 : - puisto- ja puutarhajätteen loppusijoitus kaatopaikalle on kielletty useimmissa USA:n itärannikon osavaltioissa - useissa osavaltioissa on säädöksiä tuotteen sisältämän kierrätysraaka-aineen minimiosuudesta; tämä koskee lähinnä paperia, mutta myös joitain muovituotteita - useissa osavaltioissa on säädöksiä ja kannusteista, joilla edistetään kierrätystuotteiden valmistusta verovähennyksin, lainoin, avustuksin ja omaisuusveron poistamisella joko osittain tai kokonaan - useissa osavaltioissa on määräyksiä kierrätystuotteiden suosimisesta julkisissa hankinnoissa VTT:n laatiman puujätteen laatuluokituksen ottaminen käyttöön sitovaksi käytännön kriteerit määritteleväksi standardiksi antaisi myös Suomessa Saksan jätepuuasetusta vastaavat selvät lähtökohdat puujätteen uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja energiaksi poltolle. Kierrätetyn raaka-aineen suosimisen sisällyttäminen julkisia hankintoja koskeviin määräyksiin edistäisi Suomessakin uudelleen käytettävään puuhun perustuvaa yritystoimintaa. Jätelain (4§) mukaan viranomaisen on huolehdittava siitä, että sen omassa toiminnassa käytetään kierrätettäviä tai kierrätetystä raaka-aineesta valmistettuja tuotteita. EU:n jätedirektiivin mukaisia kierrätystavoitteita voitaisiin edistää myös USA:ssa käytössä olevilla kannustavilla tai pakottavilla säädöksillä. 3.10 Tulevaa ja valmisteilla olevaa lainsäädäntöä Suomessa ja EU:ssa Jätelainsäädännön kokonaisuudistus Suomessa EU:n jätedirektiivi 2008/98/EY Työryhmän toimikausi päättyy 30.4.2010 ja uudet säännökset astunevat voimaan vuoden 2011 alussa. Tavoitteena on ajanmukaistaa jätealan lainsäädäntö vastaamaan nykyisiä jäte- ja ympäristöpolitiikan painotuksia ja EU-lainsäädännön vaatimuksia. Todennäköistä on, että: 23 Määttä Tapio, ympäristöoikeuden professori, Joensuun yliopisto. Haastattelu 29.12.2009, sähköpostikirjeenvaihto 5.1.2010. 24 http://www.epa.gov/osw/conserve/tools/cpg/index.htm Luettu 28.1.2011 25 Handbook of Solid Waste Management. George Tchobanoglous, Frank Kreith 2002. McGraw-Hill Professional Books. 950 p. http://www.epa.gov/osw/conserve/tools/cpg/index.htm Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 24 - jätelain tuottajavastuusäännöksiä uudistetaan siten, että yleinen tuottajavastuuta koskeva sääntely sekä alakohtainen sääntely saavat laissa kumpikin oman lukunsa, joihin tullee huomattavasti täsmennyksiä ja laajennuksia nykyisestä, muun muassa: o paperin tuottajavastuu laajennee myös painettujen paperituotteiden ammattimaisiin maahantuojiin – uusia tuotealoja ei kuitenkaan ole tulossa tuotevastuun piiriin, o tuottajien tehdessä sopimuksia jätehuollon toimijoiden kanssa on asetettava etusijalle toimijat, jotka ovat ottaneet käyttöön sertifioituja ympäristöhallintajärjestelmiä. - kierrätystavoitteet nousevat 26 , mikä voi johtaa myös jätemäärien pienentämistavoitteisiin yksittäisissä ympäristöluvissa; erityisesti pakkausten kierrätystavoitteiden nousevat, - sivutuotteen ja jätteen rajanveto tarkentuu direktiivin 2008/98/EY mukaisesti: o jätteen määritelmän tulkintaa selvennetään ja annetaan säädökset sivutuotteista sekä jätteeksi luokittelun päättymisestä (End of Waste criteria, EoW). o ensi vaiheessa paperille sekä jatkossa myös rakennus- ja purkujätteelle ollaan laatimassa EoW-kriteerit. o sivutuotteeksi määrittely sekä jätteeksi määrittelyn päättyminen voi helpottaa lupakäytäntöä, kuljetuksia ja hyödyntämistä; tiukentuneet ennakkopäätökset kuitenkin ennakoivat sitä, että jätteeksi määrittely tullee olemaan päälinja. 27 - jätehierarkian noudattamista säädetään lain yleiseksi velvollisuudeksi, jota tulisi noudattaa norminannossa ja joka konkretisoituisi muun muassa ympäristölupaharkinnassa, - annetaan lisämääräyksiä materiaalitehokkuuteen – painotetaan jätteen synnyn ehkäisyä niitä koskevin suunnitelmin ja lupavaatimuksin, - yhdyskuntajätehuollon järjestämisvastuu täsmentyy – vähintään elinkeinotoiminnan kierrätettävät yhdyskuntajätteet jäävät jätteen haltijan vastuulle. Paperijätteen EoW-kriteerejä työstämään on asetettu EU:n Joint Research Centerin (JRC) työryhmä syksyllä 2009. Rakennus- ja purkujätteen EoW-kriteerien määrittely on vuorossa vasta myöhemmin, todennäköisesti vuoden 2010 jälkeen. 28 Suomessa ei laadittane omia kriteereitä vaan päätökset tullevat voimaan EY-asetuksina. Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetuksella täsmennettäisiin jätteen polttamisesta annettua asetuksen soveltamisalaa tapauksissa, joissa jätettä kaasutetaan ja syntynyt kaasu poltetaan. Asetuksella säädettäisiin tarkemmista menettelyistä ja edellytyksistä, joiden nojalla voidaan todeta, milloin puujätteen polttamiseen ei ole tarpeen soveltaa jätteenpolttoasetusta. Asetuksella säädettäisiin myös parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta jätteenpolttolaitoksen ympäristölupapäätöksissä. 26 Vuoristo Tiina, kierrätysasiantuntija. Metsäteollisuus ry. Puhelinhaastattelu 28.12.2009. 27 Määttä Tapio, ympäristöoikeuden professori, Joensuun yliopisto. Haastattelu 29.12.2009, sähköpostiarvio 5.1.2010. 28 Häkkinen Eevaleena, ylitarkastaja Suomen ympäristökeskus. Sähköpostikirjeenvaihto 28.12.2009. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 25 Trendit julkisten hankintojen painotuksista; Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien valintojen edistämiseksi julkisissa hankinnoissa 8.4.2009 Vihreät painotukset julkisten hankintojen ohjaamisesta ovat nousemassa entistä enemmän esiin EU-tasolla. 29,30 Säännökset sallivat entistä enemmän ympäristöarvoja ja sosiaalisia arvoja painottavat hankintakriteerit. Näiden käyttöä tuetaan kansallisilla ja EU-tavoitteilla. Kansallisessa periaatepäätöksessä (2009) valtioneuvosto edellyttää, että omissa hankinnoissaan valtion keskushallinto vuonna 2010 ottaa vähintään 70 prosentisssa ympäristönäkökulman huomioon ja vuonna 2015 kaikissa hankinnoissaan. Vastaavasti suositellaan, että kuntien ja valtion paikallishallinnon hankinnoissa vastaavat luvut ovat 25 prosenttia (2010) ja 50 prosenttia (2015). Erityisiä mainintoja tavoitteesta sisällyttää tavarahankintoihin tietty vähimmäisosuus kierrätettyä tai käytettyä materiaalia ei kuitenkaan esitetä. Jätelainsäädännön kokonaisuudistus täsmentää ja lisää tuottajavastuuta, uusia tuotealoja ei kuitenkaan tule lain piiriin. Jätehierarkian mukainen tärkeysjärjestys alkaa entistä enemmän vaikuttaa säännöksissä, tavoitteissa sekä lupakäytännöissä – painotus on jätteen synnyn ehkäisyssä ja kierrätyksessä. 29 Määttä Tapio, ympäristöoikeuden professori, Joensuun yliopisto. Haastattelu 29.12.2009, sähköpostikirjeenvaihto 5.1.2010. 30 http://ec.europa.eu/environment/gpp/legal_framework_en.htm Luettu 28.1.2011 http://ec.europa.eu/environment/gpp/legal_framework_en.htm Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 26 4 Kotimaiset kierrätysjärjestelmät ja puujätteen hyödyntäminen 4.1 Kierrätysjärjestelmät Eri materiaalien kierrätysjärjestelmät ovat Suomessa hyvin samankaltaisia. Keskeisenä tekijänä toimivat keräyksen ja kierrätyksen kannattavuus ja uusiokäytön mahdollisuudet. Arvokkailla raaka-aineilla on toimivimmat kierrätysjärjestelmät, ja vastaavasti materiaaleilla, joiden kerääminen ja kierrätys eivät ole taloudellisesti kannattavasti järjestettävissä, kattavaa kierrätysjärjestelmää ei ole. Karkeasti jaotellen keräys jakaantuu kotitalouksilta, yrityksiltä ja yhteisöiltä kerättyyn jätteeseen. Kotitalouksia varten on kuntiin perustettu yleisökeräyspisteitä, joihin kotitaloudet voivat viedä pieniä määriä kierrätettäviä jätteitään. Yleisökeräyspisteissä on tyypillisesti omat keräysastiat paperille, pakkauskartongille, metallille, paristoille ja lasille. Kotitalouksien suuremmat kierrätyskelpoiset jäte-erät voidaan viedä joko kunnallisille jäteasemille tai jätteiden käsittelyyn erikoistuneiden yritysten vastaanottopisteisiin. Tuottajavastuun perusteella kaupat ottavat vastaan myymiään käytöstä poistettuja tuotteita, kuten esimerkiksi renkaita, paristoja ja elektronisia laitteita. Taloyhtiöillä on omat asukkaiden käyttöön tarkoitetut keräyspisteet, joista sopimuksen tehnyt jätehuoltoyritys toimittaa kierrätyskelpoisen ja erikseen lajitellun jätteen edelleen kierrätettäväksi. Yhteisöt ja yritykset, jotka tuottavat merkittäviä määriä jotakin tiettyä jätettä, lajittelevat jätteet omiin keräyspisteisiinsä. Näistä pisteistä kierrätyskelpoinen jäte kuljetetaan edelleen käsiteltäväksi. Maksaja riippuu jätteen jälleenkäyttöarvosta. Esimerkiksi metalliromusta metallijätteen kierrätettäväksi toimittavat romuliikkeet maksavat romumetallin hinnan jätteen tuottajalle. Tuottajavastuun piiriin kuuluvat jätteiden tuottajat maksavat tuottajayhteisönsä kautta yhteisvastuullisesti keräyksestä ja kierrätyksestä syntyneet kulut. Oman tuotantonsa lisäksi myös yksityiset kansalaiset voivat tuoda tuottajavastuun piiriin kuuluvia jätteitään yhteisön keräyspisteisiin. Esimerkiksi Suomen Rengaskierrätys Oy rahoittaa toimintaansa uusien renkaiden myynnin yhteydessä kerätyllä kierrätysmaksulla. Kattavimmin kierrätys on järjestetty tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden osalta. Tuottajavastuu tarkoittaa tuotteiden valmistajien ja maahantuojien velvollisuutta järjestää tuotteidensa jätehuolto kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä. 31 Tuottajavastuun alaisia tuotteiden valmistajia ja maahantuojia ovat: - henkilöautojen, pakettiautojen ja niihin rinnastettavien muiden ajoneuvojen, - moottorikäyttöisten tai muiden ajoneuvojen ja laitteiden renkaiden, - sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, - paristojen ja akkujen, - sanomalehtien, aikakauslehtien, toimistopaperin ja muiden näihin rinnastettavien paperituotteiden ja - pakkauksien valmistajat ja maahantuojat. Huom. Muista aloista poiketen pakkausten tuottajavastuussa ovat pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuoja. 31 Tarkemmin Suomen ympäristökeskuksen Internet-sivuilla: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=340205&lan=FI http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=340205&lan=FI Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 27 Metallien kierrätys on maassamme oleellinen osa metallinjalostusteollisuutta. Metallijätettä syntyy teollisuudesta, kaupasta ja yksityisiltä kuluttajilta. Teollisuuden parissa metallin kierrätyksellä on pitkät perinteet. Metalliromu on kerätty erilleen ja myyty, usein välittäjän kautta, uudelleen jalostettavaksi. Suomen liittyminen Euroopan unioniin toi mukanaan myös metallin kierrätykseen uusia toimintatapoja, kuten tuottajavastuuseen perustuvan pakkausten kierrätyksen. Nykyään pantilliset tölkit kierrätetään lähes kaikki 32 , metallipakkauksista noin 70 prosenttia 33 . Kotitalouksien pienempi metallijäte kierrätetään yleisökeräysjärjestelmän kautta. Keskeisinä toimijoina metallin keräyksessä ja kierrätyksessä toimivat yritykset, joilla on kattava metallijätteen vastaanottopisteverkosto, lajittelu ja murskaamot, ja jotka toimittavat keräämänsä metalliromun edelleen jatkokäsiteltäväksi. Muovien keräystä ei kovinkaan monella paikkakunnalla ole järjestetty hyötykäyttömahdollisuuksien puutteen takia. Lisäksi syntypaikkalajiteltu muovi on usein likaista ja se sisältää muita jätejakeita. 34 Teollisuuden muovijätteitä kierrättää Suomen Uusiomuovi Oy. Käytetty betoni voidaan murskata ja käyttää uudelleen uuden betonin raaka-aineena. Hienoimmista jakeista puhdistettu murska toimii tällöin uuden betonin runkoaineena. Tämän kaltainen kierrätys on kuitenkin vähäistä. Pääasiassa betonijäte meneekin routimattomiin täyttöihin, kuten teiden ja katujen rakennusmateriaaliksi. 35 Varsinaisia keräysjärjestelmiä betonijätteen kierrättämiseksi ei ole. Suurimpia kierrätyskelpoista jätettä jatkojalostusta ja -käyttöä varten esikäsitteleviä yrityksiä ovat Kuusakoski Oy, Stena Recycling Oy ja Lassila&Tikanoja Oy. Kierrätysjärjestelmistä toimivimpia ovat tuottajavastuusäädösten määrittelemien tuotteiden sekä metallin kierrätys, joka on olennaisesti laajempaa kuin tuottajavastuu edellyttää. Toimivuuden keskeisiä tekijöitä ovat keräyksen ja kierrätyksen kannattavuus sekä uusiokäytön mahdollisuudet. Arvokkaimmilla raaka-aineilla on toimivimmat kierrätysjärjestelmät. Kehittämishaasteita on eniten rakennusjätteen ja muovin kierrätyksessä. 32 Ympäristöyritysten liitto ry. Hyötykäyttö ja lopputuotteet. Luettavissa: http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta Luettu: 14.1.2010 33 Pakkausalan ympäristörekisteri PYR Oy. Luettavissa: http://www.pyr.fi Luettu: 4.11.2009 34 Ympäristöyritysten liitto ry. Hyötykäyttö ja lopputuotteet. Luettavissa: http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta Luettu: 14.1.2010 35 Ympäristöyritysten liitto ry. Hyötykäyttö ja lopputuotteet. Luettavissa: http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta Luettu: 14.1.2010 http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta http://www.pyr.fi/ http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta http://www.ymparistoyritykset.fi/tietoa-kierratyksesta Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 28 4.2 Puujätteen hyödyntäminen Energiantuotannossa kierrätyspuun merkitys on vähäinen. Vuonna 2008 kierrätyspuuta käytettiin energiantuotantoon 735 000 kuutiometriä. Kierrätyspuun käyttö on kuitenkin ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana nousussa. Sen osuus energiantuotannon käyttämästä puuraaka-aineesta on vaihdellut 1,4 prosentista vuonna 2000 vuoden 2008 5,1 prosenttiin. Jos asiaa tarkastellaan jätteen käsittelyn kautta, on kokonaiskuva täysin päinvastainen. Uusimman Jätetilaston mukaan vuonna 2007 syntyneestä noin 12,8 miljoonasta jätepuutonnista kaksi kolmannesta käsiteltiin polttamalla. Aineskäyttöön menneen kolmanneksen voidaan olettaa pääosin olevan ensivaiheen jalostuksen sivutuotteita, kuten purua ja vastaavia sivujakeita. Vaneri on valmistusteknisiltä ominaisuuksiltaan raaka-aineen suhteen varsin vaativa tuote. Raaka-aineeksi soveltuu ainoastaan tuore raakapuu. Valmistusprosessissa syntyy jonkin verran sivujakeita, kuten purilaita, leikkuutähteitä ja koepaloja. Yleisimmin sivujakeet menevät tällä hetkellä energian raaka-aineeksi. Koivupurilaat ovat erinomaista selluhakkeen raaka-ainetta ja osa havupurilaista päätyy kuljetuslavojen valmistusmateriaaliksi. Varsinaisesti vanerin kierrätykseen tarkoitettuja järjestelmiä ei tiettävästi ole olemassa missään päin maailmaa. Tämä johtunee suurelta osin vanerin välituoteluonteesta; se on tuote, jota käytetään muiden tuotteiden valmistukseen. Näin ollen kierrätyskin rakentuu lopputuotteiden kierrätysjärjestelmien kautta. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi puupakkaukset ja huonekalut, joiden kierrätysjärjestelmiä Suomessa jo onkin käytössä. Lastulevyn kierrätykseen pätee sama kuin vaneriinkin. Se on välituote, joka kiertää lopputuotteiden, kuten rakennusten ja huonekalujen kierrätysjärjestelmien kautta. Valmistusteknisesti lastulevyteollisuuden valmiudet käyttää kierrätyspuuta ovat varsin hyvät. Suomessa ei kuitenkaan ole kierrätyspuuta käyttävää lastulevyteollisuutta. Merkittävimpänä syynä tähän pidetään haastattelujen perusteella riittävän suurien kierrätyspuumäärien keräämisen kalleutta harvaan asutussa maassa. Etelä-Suomessa puujätemäärät vaikuttaisivat olevan riittävän suuria lastulevytehtaan raaka-ainepohjaksi. Kokeiluja kierrätyspuun käytöstä lastulevyn raaka-aineena on tehty. Ongelmaksi muodostui puun sisältämä metalli. Tarvittavan puhdistuslaitoksen vaatima arviolta neljästä viiteen miljoonan euron investointi näyttäisikin olevan toinen merkittävä este kierrätyspuun käytölle. Lisäksi puun energiakäyttö pitää haastateltujen mukaan myös kierrätyspuun hintaa korkealla tasolla. Näin ollen vallitsevana näyttäisi olevan ajattelumalli, jonka mukaan annetaan kierrätyspuu sovinnolla energiakäyttöön ja kilpaillaan ensivaiheen jalostuksen sivutuotteista, jotka ovat puhdasta puuta. Kansainvälisesti vertailtuna tilanne näyttäisi olevan sama kaikkialla Pohjois-Euroopassa. Virossa, Latviassa ja Ruotsissa lastulevy valmistetaan kokonaan puhtaasta puusta. Espanjassa ja Italiassa tuotannon raaka-aineena käytetään pelkkää kierrätyspuuta. Kuitulevy kiertää muun puujätteen mukana ja päätyy nykyisellään pääasiassa haketukseen ja sitä kautta energiakäyttöön. Kuitulevyn valmistuksessa puun puhtaus on suurin haaste. Puu ei saa sisältää metallia tai muovia. Koska kuiva puu kuiduttuu huonosti, on myös kierrätyspuun käytössä vedellä suuri merkitys. Jos kierrätettävä puu sisältää käsittelyaineita, kuten liimaa, lakkaa, maalia tai muita näiden kaltaisia aineita, muodostuu käytetyn veden puhdistaminen lisähaasteeksi ja kustannukseksi. Lisäksi huonosti kuiduttuvaa puuta käytettäessä joudutaan käyttämään enemmän kemikaaleja ja puristusaika pitenee. Tämä johtaa suurempiin yksikkökustannuksiin. Lisäksi kierrätyspuusta valmistettava kuitulevy on ominaisuuksiltaan huonompaa. Euroopan kuitulevytehtailla käytetään kierrätyspuuta jonkin verran levyn sisäosissa, johon käyttöön se voisi periaatteessa soveltua myös suomalaisessa tuotannossa. Tällä Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 29 hetkellä suomalaisessa kuitulevyn valmistuksessa kierrätyspuuta ei kuitenkaan edellä mainituista kustannuksia nostavista syistä käytetä. Huonekaluteollisuudessa on suuria eroja kierrätyksen tasossa. Osalla isoja valmistajia on hyvinkin kehittyneitä järjestelmiä etenkin toimistokalusteiden kierrättämiseksi. Suuri osa huonekaluista menee kuitenkin suoraan kaatopaikoille saavutettuaan käyttöikänsä pään. Yleisin malli on valmistaja-kierrättäjäkumppanuus. Tässä mallissa toimistokalusteiden valmistaja ottaa kierrätysmaksua vastaan vanhat kalusteet kierrätettäväksi toimittaessaan uudet kalusteet asiakkaalle. Vanhat kalusteet toimitetaan yhteistyökumppanina toimivalle kierrätysyritykselle käsiteltäväksi. Kierrätysyritys puolestaan kunnostaa ja myy käyttökelpoiset kalusteet eteenpäin uudelleen käytettäväksi. Käyttöön kelpaamattomat kalusteet hyödynnetään joko esimerkiksi pakkausmateriaalina tai toimittamalla metalliosat metallikierrätykseen ja puuosat energiakäyttöön. Parhaimmillaan puolet kalusteista pystytään myymään uudelleen käytettäväksi, neljännes hyödyntämään muussa käytössä ja neljännes joutuu raaka- ainekierrätykseen. Kaatopaikalle päätyy alle prosentti kokonaismäärästä, lähinnä muoviosia. Raaka-ainekierrätykseen päätyvästä materiaalista noin kaksi kolmannesta on puuta tai puuperäisiä levyjä ja yksi kolmannes erilaisia metalleja. Muilla kuin puhtaasti kaupallisilla perusteilla toimivat kierrätyskeskukset harrastavat hyvin samankaltaista toimintaa. Teollisen huonekaluvalmistuksen valmiudet käyttää kierrätyspuuta raaka-aineenaan ovat minimaaliset. Haastatellut huonekalualan toimijat pitivät kuitenkin yksilöllisten design-huonekalujen valmistusta varsin soveliaana käyttökohteena laadukkaalle kierrätyspuulle. Puupakkausten kierrätystä Suomessa koordinoi tuottajavastuullisena organisaationa Puupakkausten Kierrätys PPK Oy. Järjestelmään kuuluvat yritykset ottavat vastaan, ostavat, korjaavat ja kierrättävät kuljetuslavoja ja muita puupakkauksia. Tällä hetkellä korjausta ja kierrätystä harjoittavia yrityksiä kuuluu järjestelmään 35 kappaletta, joista 25 toimii lisäksi vastaanottopisteverkoston osana. Vastaanottopisteitä verkostossa on yhteensä 76 kappaletta. Pääosa kiertoon tulevista lavoista korjataan ja ne palautuvat alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Korjauskelvottomat lavat haketetaan ja myydään energiatuotantoon. Yhteistyökokeilut lastulevyteollisuuden kanssa ovat kaatuneet puun sisältämiin metallijäämiin. Kyllästetyn puun kierrättäminen polttoa lukuun ottamatta koetaan ongelmalliseksi. Kiertoon tulevan kyllästetyn sahatavaran dimensiot ovat varsin pieniä, joka jo lähtökohtaisesti rajoittaa niiden käyttöä. Lisäksi ne nykyisellään sisältävät siinä määrin paljon haitallisia kyllästysaineita, että lain mukaan ainoastaan rajattu teollinen käyttö on mahdollista. Näistä syistä johtuen käytännössä kaikki kestopuu päätyy poltettavaksi. Kyllästettyjen pylväiden uudelleen käyttöön laki sen sijaan antaa mahdollisuuden. Tuottajayhteisönä kyllästettyä puuta käsittelevä Demolite Oy ei kierrätä pylväitä uudelleen käytettäväksi, mutta verkkoyhtiöt kierrättävät. Rakentamisen puujätteet päätyvät yleisen jätehuollon piiriin. Puujäte pyritään lajittelemaan erilleen jo syntypaikalla, josta se viedään puujätteen vastaanottopisteisiin. Osa puusta päätyy lajittelemattoman rakennusjätteen joukkoon. Lajittelemattoman rakennusjätteen käsittely vaihtelee valtakunnan sisällä suuresti. Suuremmilla paikkakunnilla toimii jätteen teollinen lajittelu, jolloin kaatopaikalle ei käytännössä päädy puuta ollenkaan. Osalla paikkakunnista jätteet lajitellaan varastokentällä koneellisesti, jonka jälkeen arvioidaan kaatopaikalle päätyvän puuta noin prosentti lajittelemattoman rakennusjätteen kokonaismäärästä. Haastatteluissa esitettyjen arvioiden mukaan paikkakunnilla, joilla ei ole käytössä minkäänlaista rakennusjätteen lajittelua, kaatopaikalle päätyvän puun määrä on keskimäärin kymmenen prosenttia lajittelemattoman rakennusjätteen kokonaismäärästä. Paikkakuntakohtaiset arviot vaihtelevat muutamasta prosentista jopa 20 prosenttiin. Ilman perusteellisempaa selvitystä Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 30 sekalaisen rakennusjätteen mukana kaatopaikoille päätyvän puun määristä valtakunnan tasolla voidaan esittää vain hyvin karkeita arvioita. Voidaan kuitenkin olettaa, ettei määrä ole huomattava. Ensisijaisen tärkeää olisi saada jätehuoltojärjestelmiä kehitettyä siten, että kaikilla kaatopaikoilla lajittelematon rakennusjäte lajiteltaisiin, ja näin saataisiin nykyisellään kaatopaikalle menevä puu hyötykäyttöön, vaikkapa poltettavaksi. Rakentamisen mahdollisuuksia käyttää kierrätyspuuta raaka-aineenaan rajoittaa toisaalta lainsäädäntö ja toisaalta hinta. Kantavissa rakenteissa voidaan käyttää vain lujuusluokiteltua puuta. Kierrätyspuulla tällaista luokitusta ei ole, ja sen hankkiminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Lisäksi käyttökelpoisen puumateriaalin talteen otto vaatii paljon käsityötä, joka tekee kierrätyspuun kalliiksi. Rakennusyrityksillä sinänsä on valmiudet käyttää kierrätyspuuta lattioihin ja sisäverhouksiin sekä toisarvoisiin kohteisiin, joissa ei vaadita lujuusluokituksia. Tällaisina kohteina mainittiin esimerkiksi ravintoloiden ja yksilöllisesti suunniteltujen rakennusten sisustukset. Avaimet asiassa ovat kuitenkin kuluttajilla ja arkkitehdeillä. Tarjontaa ei ole, jos ei ole kysyntää. Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa toimii kaupallisia yrityksiä, jotka kierrättävät rakennusmateriaaleja. Pienemmissä kaupungeissa toimintaa pyörittävät lähinnä ei kaupalliselta pohjalta toimivat yritykset. Valtaosa metsäteollisuuden ja metsätalouden ulkopuolelle jäävästä jätepuusta poltetaan. Jätepuun osuus energiantuotannon käyttämästä puuraaka-aineesta on vaihdellut vuoden 2000 1,4 prosentista vuoden 2008 5,1 prosenttiin (735 000 m 3 ), mihin ei kuulu teollisuuden jätepuu. Erillistä jätevanerin kierrätystä ei ole käytössä. Myös lastulevy on välituote, joka kiertää lopputuotteiden, kuten rakennusten ja huonekalujen kierrätysjärjestelmien kautta. Kuitulevy kiertää muun puujätteen mukana ja päätyy nykyisellään pääasiassa haketukseen ja sitä kautta energiakäyttöön. Kalusteista enimmillään puolet pystytään myymään uudelleen käytettäväksi, neljännes hyödyntämään muussa käytössä ja neljännes joutuu raaka- ainekierrätykseen, jolloin kaatopaikalle päätyy alle prosentti kokonaismäärästä. Puupakkauksista pyritään tuottajavastuun kautta kierrättämään 15 prosenttia niiden painosta. Kyllästetystä puusta käytännössä kaikki päätyy poltettavaksi. Rakentamisen lajittelemattomista puujätteistä päätyy kaatopaikalle paikkakunnasta riippuen 1–20 prosenttia. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 31 5 Kierrätysraaka-ainepotentiaali 5.1 Raaka-aineen lähteet Kun puu on kertaalleen valmistettu tuotteeksi ja käytetty käyttötarkoituksensa loppuun, siitä syntyy jätettä, ellei sille ole uutta käyttötarkoitusta. Suurin osa materiaalista syntyy talon- ja maanrakennustoiminnan tuloksena. Osa materiaalista kierrätetään uudelleen käytettäväksi tai uusiokäytön raaka-aineeksi. Merkittävä osa kuitenkin viedään kaatopaikoille, joissa se haketuksen jälkeen käytetään joko energiantuotannon raaka-aineena tai kompostoinnin tukimateriaalina. 5.2 Valtakunnan taso Tilastokeskuksen julkaiseman Jätetilaston 36 mukaan Suomessa tuotettiin vuonna 2007 erilaisia jätteitä 74 miljoonaa tonnia (Taulukko 1). Puujätteen hyödyntäminen on ollut varsin tehokasta, sillä syntynyt 12,5 miljoonaa tonnia puujätettä hyödynnettiin lähes kokonaan joko aineskäytössä tai polttamalla se energiaksi. Aineskäytön osuus oli noin kolmannes ja energiakäytön kaksi kolmannesta. Pysyvästi kaatopaikoille päätyi vain noin 25 000 tonnia eli 0,2 prosenttia jätepuusta. Käsitellystä puujätteestä ongelmajätteeksi luokiteltavaa oli noin 39 tuhatta tonnia. Toimialoittain tarkasteltuna merkittävimpiä puujätteen lähteitä olivat maa- ja metsätalous (1,6 miljoonaa tonnia vuodessa), sahatavaran ja puutuotteiden valmistus (7,3 miljoonaa tonnia vuodessa) sekä massan, paperin ja paperituotteiden valmistus (3,2 miljoonaa tonnia vuodessa). Näiden toimialojen tuottama jäte on kuitenkin rajattu sivutuoteluonteensa takia tämän tarkastelun ulkopuolelle. Tarkastelun piiriin kuuluvista toimialoista omassa luokassaan on rakentaminen, jonka toiminnan tuloksena syntyi puujätettä 651 000 tonnia vuonna 2007. Palvelut ja kotitaloudet kerryttivät puujätemäärää vajaalla 50 000 tonnilla. Koneiden ja laitteiden, elektroniikka ja sähkötuotteiden sekä kulkuneuvojen valmistuksen osuus oli noin 40 000 tonnia. Toimialoittain jaoteltu ja lajiteltuna tilastoitu puujätteen määrä antaa yhden kuvan jätepuupotentiaalista maassamme. Kuitenkin kaikilta toimialoilta syntyy sekajätettä, jonka mukana kaatopaikoille päätyy vaihtelevassa määrin myös puuta. Tämän selvityksen yhteydessä pyrittiin tilastotiedon ja aiempien tutkimusten tuloksia yhdistelemällä muodostamaan kokonaisvaltainen arvio yhteiskuntamme koko puujätemäärästä. Arvion ulkopuolelle on jätetty metsätalouden, puun sahauksen, höyläyksen ja kyllästyksen sekä massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteena syntyvä puujäte, joka ei kuulu selvityksen piiriin. Selvityksen perusteella voidaan arvioida Suomen puujätteen kokonaismäärän olevan noin 847–865 tuhatta tonnia vuodessa. Määrä vastaa vajaata kahta miljoonaa kiintokuutiota. Kuva 1 havainnollistaa selvityksen piiriin kuuluvien toimialojen puujätekertymää. 36 Tilastokeskus (2009), Jätetilasto. Luettavissa: http://tilastokeskus.fi/til/jate/2008/jate_2008_2009-12-16_fi.pdf Luettu: 31.1.2011 http://tilastokeskus.fi/til/jate/2008/jate_2008_2009-12-16_fi.pdf Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 32 Taulukko 1. Jätteiden määrät (1000 tonnia) jätelajeittain vuonna 2007. Lähde: Jätetilasto 2007. Jätelaji Käsittelytapa Käsittely Aineskäyttö Energiakäyttö Muu Kaatopaikka yhteensä poltto Kemialliset jätteet 994 77,9 7,1 76,4 832,6 - josta ongelmajätettä 354,9 62,2 6,3 75,8 210,5 Metallijätteet 1306 1304 0 0 2 Lasijätteet 126,1 119,2 0 .. 6,9 Paperi ja pahvijätteet 799,3 736 37,6 0,1 25,5 Muovi ja kumijätteet 63,7 58,8 2,9 0 2 Puujätteet* 12457,8 4145 8280 8,3 24,5 - josta ongelmajätettä 39,2 0 30,9 8,3 0 Romuajoneuvot 30,3 30,2 0 0 0,1 - josta ongelmajätettä 22,5 22,4 0 0 0,1 Sähkö- ja elektroniikkaromu 49,4 39,3 0 0,3 9,8 - josta ongelmajätettä 22,7 22,4 0 0,2 0 Eläin- ja kasvijätteet 458 397,4 9,3 0,1 51,2 Kotitalous ja muut sekalaiset jätteet 1841,7 87,2 76 74 1604,5 - josta ongelmajätettä 20,9 0 0 1,8 19,1 Lietteet 643,6 111,6 243,4 21,3 267,3 - josta ongelmajätettä 83,2 0,6 0 19,3 63,3 Mineraalijätteet 53712 13421 7,6 19,4 40264 - josta ongelmajätettä 1327,6 230,2 0,2 19,3 1077,9 Muut jätteet 14,7 0 0 0,3 14,4 - josta ongelmajätettä 1,1 0 0 0,3 0,8 Yhteensä 72496,6 20527,6 8663,9 200,2 43 105 - josta ongelmajätettä 1871,9 337,8 37,4 125 1371,7 * luvut sisältävät myös maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen, sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksen sekä massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksen puujätteet. Suomen kaltaisessa pinta-alaltaan laajassa ja harvaan asutussa maassa suuret etäisyydet nostavat kuljetuskustannukset helposti tasolle, jolla liiketoiminta ei ole kannattavaa. Puujätteen kierrätyksen ja uusiokäytön kannalta onkin merkittävää, missä raaka-ainepotentiaali syntyy. Koska rakentaminen sekä palvelut ja kotitaloudet muodostavat lähes 90 prosenttia arvioidusta kokonaispuujätekertymästä, on perusteltua arvioida alueellista kertymää väestömäärien pohjalta. Menetelmä ei anna tarkkaa kuvaa, mutta kuitenkin karkean arvion. Tämän perusteella logistisesti tehokkaimmin hyötykäyttöön saatava puujäte syntyy kuvassa 2 esitetyllä alueella, jonka muodostavat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnat. Alueella syntyy vuosittain arviolta 400 tuhatta tonnia puujätettä. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 33 Kuva 1. Puujätteen kokonaismäärä (tuhatta tonnia) Suomessa vuonna 2007 Kuva 2. Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien muodostamassa väestökeskittymässä syntyy lähes 50 prosenttia Suomen puujätteestä. Metlan työraportteja 191 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp191.htm 34 Valtaosa tilastojen puujätteestä sisältää myös maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen, sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksen sekä massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksen puujätteet, jotka muodostavat noin 93 prosenttia tilastoidusta puujätteestä. Tämän selvityksen piiriin kuuluva puujäte on vajaa 7 prosenttia puujätteen kokonaismäärästä. Vuosittain rakentamisessa, palveluissa, kotitalouksissa ja muissa palveluissa syntyy noin 850 000 tonnia eli noin 2 miljoonaa kiintokuutiometriä puujätettä, josta noin 650 000 tonnia rakentamisessa. Kaikesta puujätteestä pysyvästi kaatopaikalle päätyy noin 25 000 tonnia. Ongelmajätteeksi luettavaa käsiteltyä puuta syntyy vuodessa noin 39 000 tonnia. Logistisesti tehokkaimmin hyötykäyttöön saatava puujäte syntyy Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien alueella, jossa syntyy vuosittain arviolta 400 000 tonnia puujätettä. 5.3 Helsingin seutu/YTV YTV:n alueella kaatopaikalle ei lähtökohtaisesti oteta puujätettä vastaan ollenkaan. Vuonna 2008 Ämmässuon kaatopaikka otti tarveharkintaisesti vastaan puujätettä noin 700 tonnia, jonka se haketti kompostin tukimateriaaliksi. Puujätettä otetaan vastaan myös YTV:n jäteasemilla, mutta se toimitetaan kilpailutuksen perusteella valitulle jatkokäsittelijälle. Hinnoittelulla pyritään ohjaamaan lajittelu tapahtuvaksi jätteen syntypaikalla. Varsinaisen jätepuun vastaanoton ja käsittelyn hoitavat yksityiset käsittelylaitokset kuten Kuusakoski ja L&T Biowatti. YTV:n alueella rakennusliikkeet pyrkivät kierrättämään käyttämänsä puumateriaalin silloin kun se on mahdollista. Tämä onnistuu lähinnä betonivalujen muottien osalta. Uudisrakentamisessa syntyvä puujäte on pääasiassa puhdasta puuta, joka toimitetaan puujätteen vastaanottopisteisiin. Korjausrakentamisessa puhtaan ja käsitellyn puun osuudet vaihtelevat voimakkaasti kohteesta riippuen. Haastatellut rakennusyritysten ympäristöasioista vastaavat arvioivat korjausrakentamisen puujätteestä keskimäärin 70 prosentin olevan puhdasta puuta ja loput käsiteltyä. Käsitelty puu on pääosin maalattua, lakattua tai liimaa sekä muita vastaavia pintakäsittelyaineita sisältävää. Varsinaisen kyllästetyn puun määrä on vähäinen. Pääkaupunkiseudun rakentamisessa nousi selkeästi esille lajittelun vaikeudet. Kuinka hyvin syntynyt puujäte lajitellaan työmaalla, riippuu käytettävissä olevasta vapaasta tilasta ja urakan aikataulusta. Kaikki jäte kuitenkin toimitetaan sitä vastaan ottaville yrityksille. Puujätteen käsittelylaitoksille ongelmallisinta on puun sisältämä metalli sekä purku- ja saneerauskohteista tuleva käsitelty puu. Puhdas puu pystytään hakettamaan ja myymään vapaasti energiakäyttöön. Käsitelty puu vaatii murskauksen ja sen jälkeisen lajittelun. Lajittelun keskeisinä kriteereinä ovat palakoko ja puun sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet. Nämä tekijät määrittävät, missä mikäkin puu voidaan polttaa energiaksi. Haitallisia aineita sisältävä hake asettaa polttolaitosten savukaasujen puhdistukselle omat erityisvaatimuksensa. Osassa käsiteltyä puuta pitoisuudet ovat niin korkeita, että se luetaan jätteeksi ja voidaan polttaa ainoastaan laitoksissa, joilla on jätteenpolttolupa. Puun uusiokäyttöön on pääkaupunkiseudulla haastatteluissa syntyneen kuvan perusteella olemassa mielenkiintoa. Tähän mennessä toiminta on kuitenkin jäänyt lyhytaikaisiksi kokeiluiksi. Jotkin suuret vastaanottopisteet sen sijaan kierrättävät hyvälaatuista puhdasta rakennuspuuta. Alueella on myös puun kierrätysliiketoimintaa harjoittavia yrityksiä. Näiden merkitys on