PUNKAHARJUN PUULAJIPUISTO HELSINKI 1955 Punkaharjun puulajipuiston sijaintia osoittava piirros. Puistoon päästään maantieltä helpoimmin tiepylvään 21 kohdalta radan yli ja kansakoulun ohi johtavaa (piirrokseen kaksoiskatkoviivalla merkittyä) tietä tie pylväälle 20. Siitä käännytään vasempaan kuusikon läpi vievälle polulle, joka päät tyy puulajipuiston metsäviljelmään n:o 76. Aseman suunnalta tultaessa voidaan rautatien ylikäytävälle saapua myös metsäntutkimuslaitoksen koeaseman pihan kautta. Hotelli Finlandiasta on puistoon matkaa noin puolitoista kilometriä sekä Punka harjun asemalta ja Lomakylästä kummastakin noin kilometri. Metsäntutkimuslaitoksen kokeilualueissa on kokeiltu myös ulkomaisten puulajien kasvatusta. Vuoteen 1955 mennessä niissä oli käytetty 110 täl laista puulajia ja alalajia. Niiden yhteinen viljelyala oli n. 375 ha. Punka harjun kokeilualueessa kasvatettujen puulajien luku oli 55, mistä havu puita 48 ja lehtipuita 7. Näiden metsäviljelmäin perustamiseen oli käy tetty n. 140 ha, siitä Metsäntutkimuslaitoksen aikana eli v:n 1922 jälkeen n. 105 ha. Punkaharjun ulkomaisten puulajien viljelmät ovat Laukansaarella, osittain verraten hajallaan. Jotta tällaisten puiden kasvatuksesta kiinnos tuneen olisi mahdollisimman vaivatonta tutustua kokeilujen tuloksiin, on Punkaharjun aseman läheisyyteen, kansakoulun taakse, perustettu ns. dendrologinen puisto, suomeksi lyhyesti puulajipuisto. Siinä on nyt 47 ulkomaista puulajia. Ne on istutettu melkein yksinomaan puhtaiksi metsi köiksi, joiden yleisin laajuus on 4—6 aaria. Tällaisia metsiköitä on 64 kpl ja niiden yhteinen ala 3.30 ha. Metsikköjen verraten suuri lukumäärä joh tuu siitä, että useista puulajeista (etenkin lehtikuusista) on useampia maan tieteellisiä rotuja. Vertailua varten näiden metsäviljelmien väliin on sijoi tettu kotimaisten puulajien vastaavanlaisia viljelmiä. Niitä on 9 kpl, mikä vastaa 0.51 ha. Kotimaisia puulajeja on 8. Alueella on myös luonnon metsiä, etenkin vanhaa männikköä sekä koivikkoa. Puiston sijainti selviää tässä opasvihkosessa olevasta Punkaharjun asemanseudun kartasta. Sinne johtavat kulkutiet on karttaan merkitty erityisen selvinä. Itse puistosta ja sen metsäviljelmistä on piirros vihkosen viimeisellä sivulla. Kartan mukaan saavutaan ensin metsäviljelmälle n:o 76. Punkaharjun puulajipuiston maantieteellinen sijainti on 61°47' X 29°18' ja korkeus merenpinnasta n. 100 m. Maa on enimmäkseen tyypillistä mo reenia, keskiosassa kuitenkin hiekkaa ja soraa, pohjois- ja eteläreunalla hiesunsekaista ja soistuvaa. Radan varrella on lehtoa, muualla kasvupaikat on luettu enimmäkseen käenkaalioravanmarja- (OMaT) ja käenkaali mustikka- (OMT) tyyppeihin. Keskiosassa on myös mustikka- (MT) ja puolukka- (VT) tyyppiä. Lehto-osa on kylmähköä. Tuuhea saniaiskasvusto, joka paikoin on ollut lähes metrin korkuista, on usein ehkäissyt puuntaimien kasvua ja tuhonnutkin niitä. 2 Punkaharjun aseman lähellä tehtyjen havaintojen mukaan 10-vuotis kauden 1945—1954 keskilämpötilat ja sademäärät ovat vuoden eri kuu kausina olleet seuraavat: Seuraavassa luetellaan puiston viljelmät numerojärjestyksessä. Puu lajien suomenkieliset nimet ovat samat kuin A. K. Cajanderin v. 1917 ilmestyneessä teoksessa Metsänhoidon perusteet 11. Tieteelliset nimet taas vastaavat teoksessa Alfred Rehd e r, Manual of Cultivated Trees and Shrubs, Second Edition, olevia. Puulajin nimen lisäksi siinä mainitaan puulajin luontainen kasvualue, seutu, mistä viljelmän perusta miseen saatu siemen on kerätty, ns. 6 metrin ikä, ts. se vuosimäärä, joka on tarvittu vallitsevien puiden kasvuun 6 metrin korkuisiksi, sekä lisäksi vallitsevien puiden keskipituus jossakin myöhemmässä ikävaiheessa ja metsikön kokonaispuuntuotto m 3 kuorellista puuta hehtaarin alaa kohden laskettuna. Viimeksi mainitusta on tieto vain sellaisista metsiköistä, joissa on ns. kestokoeala. N:o 1. Murrayn mänty. Pinus contorta var. latifolia. On eräs Pohjois-Amerikan laajimmalle levinneitä havupuita ja kasvaa miltei koko Kalliovuoriston alueella. Suomessa se on menestynyt hyvin ja on ainakin nuorena omaa mäntyämme huomattavasti nopeakasvuisempi. Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Long Lake Forest Reserve, 1 260 m merenpinnasta. Syntynyt 1925. Ala 6 a. 6 m:n ikä 17 v., 29 vuoden iällä 13.5 m ja 197 m 3 /ha. N:o 2. Murrayn mänty, Pinus contorta var. latifolia. (Vrt. n:o 1.) Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Monte Ida Forest Reserve, 900 m mp. Syntynyt 1925. Ala 6 a. 6 m:n ikä 15 v., 29 vuoden iällä 13.0 m ja 194 m 3 /ha. N:o 3. Vuorimänty, Pinus Mugo. Keski-Euroopan vuoristoissa korkeimmalla kasvava, metsänrajan muodostava puulaji. Menestynyt meillä hyvin esim. kallioiden ja tieleikkausten koristepuuna. Siemenen kotipaikka Sveitsi. Synt. 1924. Ala 6a. Enimmäkseen pensasmainen, joidenkin runkojen korkeus 29 vuoden iällä 7.0 m. 6 m:n ikä näissä 27 v. N:o 4. Engelmannin kuusi, Pieta Engelmannii. Pohjois- Amerikan Kalliovuoristossa laajalti levinnyt kuusilaji. Kasvaa Suomessa jonkin verran kituen. Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Louis Creek. Synt. 1924. Ala 5 a. 6 m:n ikä 22 v., 29 vuoden iällä 11.5 m. N:o 5. Sembramänty, Pinus Cembra. Puulajin luontainen koti paikka on Neuvostoliiton pohjoisosa ja Keski-Euroopan vuoristot. Menestyy Suomessa hyvin ja onkin paljon viljelty koristepuuna. Metsätaloudellinen V VI VII VIII IX V uosi lämpötila °C —8.7 —9.8 —5.3 2.8 8.3 14.1 16.1 14.9 10.3 3.7 —1.3 —3.3 3.4 Sademäärä mm 39 28 24 31 38 59 64 74 52 52 49 43 55? 3 merkitys vähäinen. Tämän viljelmän siemen on Turun kaupungin puistosta. Synt. 1924. Ala 5 a. 6 m:n ikä 23 v., 29 vuoden iällä 9.0 m. N:o 6. Sembramänty, Pinus Cembra. (Vrt. n:o 5.) Tämän vil jelmän perustamiseen siemen on kerätty Punkaharjun kokeilualueen koe alalta n:o 21, sen taas Siperiasta. Synt. 1924. Ala 6 a. 6 m:n ikä 23 v., 29 vuoden iällä 9.0 m. N:o 7. Tavallinen kutisi, Picea Abies. Tämän viljelmän perus tamiseen käytetty siemen on Elimäeltä Mustilasta. Synt. 1925. Ala 5 a. 30 vuoden iällä 14. o m. N:o 8. Siperian lehtikuusi, Larix sibirica. Kasvaa erittäin laajoilla aloilla Neuvostoliiton pohjoispuoliskossa, sekä Euroopassa että läntisessä Siperiassa. Meillä parhaiten viihtyviä ulkomaisia puita. Nopean kasvunsa ja puun lahonkestävyyden vuoksi metsätaloudellisesti arvokas. Viljelmän perustamiseen käytetty siemen on kerätty Raivolan lehtikuusi metsästä, sen siemen taas lienee peräisin pääasiassa Itä-Venäjältä, Ufan seuduilta. Synt. 1925. Ala 13 a. 6 m:n ikä 14 v., 30 vuoden iällä 16.5 m. N:o 9. Dahurian lehtikuusi, Larix Gmelini. Koillis-Aasiasta kotoisin oleva puulaji, joka voi kasvaa varsin kookkaaksi. Kun tämän metsäviljelmän siemen on saatu Sahalinilta, voi olla mahdollista, että laji onkin Kurilien lehtikuusi, siis sama kuin viljelmässä n:o 11. Synt. 1926. Ala 13 a. 6 m:n ikä 15 v., 29 vuoden iällä 17.5 m. N:o 10. Korean lehtikuusi, Larix Gmelini var. olgensis. Tämä lehtikuusi muodostaa metsiä etenkin Pohjois-Korean vuoristoissa. Se näyttää viihtyvän myös meillä. Siemen kotipaikka on Korea. Synt. 1926. Ala 5 a. 6 m:n ikä 15 v., 29 vuoden iällä 16.0 m. N:o 11. Kurilien lehtikuusi, Larix Gmelini var. japonica. Kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasian saarilla, etenkin Kurdeilla ja Saha linilla. Tämä siro puu ei saavuta samaa pituutta kuin monet muut lehti kuuset. Kasvaa kuitenkin nuorena nopeasti. Siemenen kotipaikka Neu vostoliitto, Sahalin. Synt. 1926. Ala 13 a. 6 m:n ikä 15 v., 29 vuoden iällä 17.0 m. N:o 12. Vuorimänty, Pinus Mugo. Kuten viljelmän n:o 3 koh dalla on mainittu, on, Keski-Euroopan vuoristojen puu. Siemenen koti paikka Sveitsi. Ilmoitettu kerätyn puumaisista yksilöistä (ns. arborea muodosta). Jälkeläiset ovat kuitenkin enimmäkseen pensasmaisia. Synt. 1924. Ala 5 a. 29 vuoden iällä korkeimmat 5.0 m. N:o 13. Pe u k e-m änt y, Pinus Peuce. Tämä Balkanin vuoristossa verraten pienillä alueilla kasvava puulaji menestyy Suomessa, siis n. 20 leveysastetta pohjoisempana, odottamattoman hyvin. Sopii etenkin puisto puuksi. Tätä viljelmää on kuitenkin vaurioittanut versoissa esiintyvä sienitauti. Siemenen kotipaikka Bulgaria, Rino Pianino. Synt. 1924. Ala 5 a. 29 vuoden iällä 7.5 m. 4 Vasemmalla edessä metsäviljelmä n:o 80, Korean kuusi, takana n:o 7, tavallinen kuusi (Elimäen siemenestä), keskellä n:o 37, tavallinen kuusi (Muonion siemenestä), sen takana n:o 34, douglaskuusi, oikealla edessä n:o 77, Amerikan punakuusi, sen takana n:o 58, o m o r i k a-k uusi, ja taustalla vanhaa männikköä. N:o 14. Pihtak uusi, Abies sibirica. Luonnonvaraisena puu kasvaa etupäässä Neuvostoliiton pohjoisosissa, etenkin Siperiassa. Se on meillä yleisimmin viljeltyjä ulkomaisia puita. Varsinaista metsätaloudellista arvoa sillä ei meillä ole. Puistoissa sille on varattava vapaa kasvutila. Tämän viljelmän siemen on kerätty Punkaharjun kokeilualueessa olevista vanhem mista pihtakuusikoista. Synt. 1924. Ala 4 a. 29 vuoden iällä 9.0 m. N:o 15. Lännen palsamikuusi, Abies subalpina (A. lasiocarpa). On Pohjois-Amerikan Kalliovuorten ylimpien osien puulaji, jonka menes tyminen meillä on osoittautunut useasta syystä epävarmaksi. Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia. Synt. 1924. Ala 4 a. 29 vuoden iällä 5.5 m. N:o 16. Varsinainen jalokuusi, Abies alba. Kuuluu Keski ja Etelä-Euroopan arvokkaimpiin metsäpuihin. Kylmänarkuutensa takia se menestyy meillä kohtalaisesti vain Lounais-Suomen kaikkein edullisim missa oloissa. Viljelmän perustamiseen on käytetty Ruotsin Ombergista saatuja luonnontaimia. Synt. 1922. Ala 4 a. 6 m:n ikä 31 v. N:o 17. Tav a 1 1 inen vaahtera, Acer platanoides. Siemenen kotipaikka Parikkala. Synt. 1925. Ala 9 a. 5 N:o 18. Kynäj alava, Ulmus laevis. Siemenen kotipaikka Suomi, Hattula. Synt. 1925. Ala 9 a. N:o 19. Kanadan tui ja, Thuja occidentalis. Luontaisella esiin tymisalueellaan, jonka keskuksena on Pohjois-Amerikan itäosan suurten järvien seutu, tällä hitaasti kasvavalla ja verraten lyhyeksi jäävällä puu lajilla ei toistaiseksi ole huomattavampaa taloudellista arvoa. Meillä sitä on käytetty puistoissa ja hautausmailla. Siemenen kotipaikka Kanada, Ontario. Synt. 1925. Ala 5 a. 28 vuoden iällä 6.5 m. N:o 20. Tervaleppä, Alnus glutinosa. Siemenen kotipaikka Suomi, Särkisalo. Synt. 1927. Ala 5 a. 28 vuoden iällä 13 m. N:o 21. Japanin lehtikuusi, Larix leptolepis. Puulajin var sinainen kotiseutu on Japanin, pääsaaren Hondon vuoristo. Nopean kas vunsa vuoksi sitä on viljelty sekä kotimaassaan että ulkomailla. Meillä se menestyy suotuisissa oloissa kohtalaisesti. Tämä viljelmä on peräisin Elimäen Mustilassa olevista istutetuista puista. Joukossa voi olla kahden lehtikuusilajin risteytymiäkin (ehkä Larix leptolepis x sibirica). Synt. v. 1927. Ala 5 a. 6 m:n ikä 13 v., 25 vuoden iällä 15.5 m. N:o 22. Japanin marjakuusi, Taxus cuspidata. Tämä hidas kasvuinen ja pienehköksi jäävä puu kasvaa luonnonvaraisena etenkin Japanissa. Meillä sen tapaa etupäässä hautausmailla, useimmiten pensas maisena. Synt. 1925. Ala 5 a., 27 vuoden iällä 3.0 m. N:o 23. Douglaskuusi, Pseudotsuga taxifolia. On suuren kokonsa (saavuttaa jopa 100 metrin pituuden) ja puuaineensa hyvän laadun vuoksi Pohjois-Amerikan itäosien arvokkaimpia metsäpuita. Menestyy meillä edullisissa kasvupaikoissa, mutta sen metsätaloudellisesta merkityksestä ei vielä olla varmoja. Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Shusvap Lake, 360 m mp. Synt. 1926. Ala 4 a. 27 vuoden iällä 9.5 m. N:o 24 ja 25. Ulkomaiset puulajit tuhoutuneet. N:o 26. Amerikan hieskoivu, Betula papyrifera var. neoalas kana. Päälaji on Pohjois-Amerikan laajimmalle levinneitä puulajeja. Tämä alalaji on peräisin mainitun laajan alueen luoteisosasta. Se kasvaa meillä hitaammin kuin oma rauduskoivumme. Siemenen kotipaikka Kanada, Alberta, Cooking Lake. Synt. 1928. Ala 6 a. 27 vuoden iällä 10.5 m. N:o 27. Euroopan lehtikuusi, Larix decidua. Tavataan luon nonvaraisena Keski-Euroopan alppiseuduissa sekä Sleesiassa, Unkarissa ja Puolassa. Tämä arvokas puulaji menestyy meillä metsäpuunakin, mikäli käytetään sopivaa maantieteellistä rotua. Siemenen kotipaikka Etelä- Ranska. Synt. 1927. Ala Ba. 6 m:n ikä 16 v., 28 vuoden iällä 16.0 m. N:o 28. Euroopan lehtikuusi, Larix decidua. (Vrt. n:o 27.) Siemenen kotipaikka Itävalta, Tyroli, 1 000 m mp. Synt. 1925. Ala 6 a. 6 m:n ikä 20 v., 30 vuoden iällä 15.0 m. 6 N:o 29. Ajan, i n kuusi, Picea jezoensis. Tämä Koillis-Aasian tärkein kuusilaji menestyy meillä kohtalaisesti. Metsätaloudellista arvoa sillä ei meillä kuitenkaan ole. Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Sahalin. Synt. 1925. Ala 6 a. 28 vuoden iällä 6.5 m. N:o 30. Euroopan lehtikuusi, Larix decidua. (Vrt. n:o 27.) Siemenen kotipaikka Skotlanti, johon tämä puulaji on, aikoinaan siirretty. Synt. 1927. Ala 6 a. 6 m:n ikä 14 v., 27 vuoden iällä 15.5 m ja 193 m 3 /ha. N:o 31. Euroopan lehtikuusi, Larix decidua. (Vrt. n:o 27.) Pidetään tämän puulajin arvokkaimpana rotuna, sillä siemenen kotipaikka on Saksa, Sleesia, Sudetit, 600 m mp. Synt. 1927. Ala 6a. 6 m:n ikä 15 v., 27 vuoden iällä 15.5 m ja 161 m3 /ha. N:o 32. Jättiläistuij a, Thuja plicata. Tämä Pohjois-Amerikan länsiosien arvokas puulaji (joka voi saavuttaa 60 metrin korkeuden ja 2 metrin läpimitan) voidaan saada meillä menestymään vain poikkeuksellisen edullisissa kasvupaikoissa. Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Celiste, 900 m mp. Synt. 1927. Ala 3 a. 26 vuoden iällä 4.5 m. N:o 33. Douglaskuusi, Pseudotsuga taxifolia. (Vrt. n:o 23.) Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Salmon, River, 700 m mp. Synt. 1927. Ala 4 a. 26 vuoden iällä 10.5 m. N:o 34. Douglaskuusi. Pseudotsuga taxifolia. (Vrt. n:o 23.) Siemenen kotipaikka Kanada, Alberta, Crows Nest Pass. Synt. 1927. Ala 5 a. 6 m:n ikä 20 v., 26 vuoden iällä 10.5 m. N:o 35. Valkokuusi, Picea glauca. Pohjois-Amerikan pohjois osien laajimmin levinnyt, siellä metsätaloudellisesti tärkeä kuusilaji, josta sen esiintymisalueen eri osissa on alalajeja. Ei voi meillä kilpailla kotimaisen kuusemme kanssa. - Siemenen kotipaikka Kanada, Alberta, Lesser Slave Lake. Synt. 1927. Ala 6 a. 6 m:n ikä 21 v., 26 vuoden iällä 9.5 m. N:o 36. Mustak u u s i, Picea mariana. Tämän Pohjois-Amerikan pohjois-osien, puulajin levinneisyys on jotakuinkin yhtä laaja kuin valko kuusen. Sitä tavataan pääasiallisesti soistuneilla alueilla. Hallankestä vyytensä vuoksi sitä voitaneen meilläkin käyttää ojitettujen korpien met sittämiseen. On kuitenkin hidaskasvuinen ja pienehkö puu. - Siemenen kotipaikka Kanada, Alberta, Olds. Synt. 1927. Ala 6a. 26 vuoden iällä 6.5 m. N:o 37. Tavallinen kuusi, Picea Abies. Siemenen kotipaikka Suomi, Muonio. Synt. 1926. Ala 5 a. 29 vuoden iällä 9.0 m. N:o 38. Kataja, Juniperus communis. Siemenen kotipaikka Suomi, Leppäkoski. Siemen on kerätty puumaisista katajista. Synt. 1926. Ala 6 a. 29 vuoden iällä 2.0 m. N:o 39. Mustakuusi, Picea mariana. (Vrt. n:o 36.) Siemenen kotipaikka Kanada, New Brunswick, John River Valley. Synt. 1928. Ala 6 a. 25 vuoden iällä 6.5 m. 7 Vasemmalla edessä metsäviljelmä 11:0 29, Ajanin kuusi, taempana 11:0 35, valkokuusi, oikealla n:o 36, mustakuusi. N:o 40. Mustakuusi, Pieta mariana. (Vrt. n:o 36.) Siemenen kotipaikka Kanada, New Brunswick, St. John-joen laakso. Synt. 1928. Ala 6a. 6 m:n ikä 22 v., 25 vuoden iällä 7.0 m. N:o 41. Euro o p an lehtikuusi, Larix decidua. (Vrt. n:o 27.) Siemenen kotipaikka Sveitsi, Miinstertal, 1 300 m mp. Synt. 1926. Ala 5 a. 6 m:n ikä 16 v., 25 vuoden iällä 14.0 mja 113 m 3 /ha. N:o 42. Rauduskoivu, Betula verrucosa. Siemenen kotipaikka Punkaharjun kokeilualue. Synt. 1929. Ala 4 a. 26 vuoden iällä 15. o m. N:o 43. Hi e s k o iv u, Betula pubescens. Siemenen kotipaikka Punka harjun kokeilualue. Synt. 1925. Ala 4a. 30 vuoden iällä 13.0 m. N:o 44. Siperian lehtikuusi, Larix sibirica. (Vrt. n:o 8.) Siemenen kotipaikasta ei ole varmaa tietoa (saatu prof. E.Laitaka rilta). Voi olla risteytymä. Synt. 1928. Ala 4 a. 6 m:n ikä 14 v., 22 vuoden iällä 14. o m ja 108 m^ha. N:o 45. Siperian lehtikuusi, Larix sibirica. (Vrt. n:o 8.) Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Novo-Sibirsk. Synt. 1929. Ala 4 a. 6 m:n ikä 16 v., 24 vuoden iällä 11.0 m. N:o 46. Lännen lehtikuusi, Larix occidentalis. Tämä kookkain lehtikuusilaji (voi tulla 60 m:n pituiseksi ja 2 m:seksi läpimitaltaan) kasvaa Pohjois-Amerikassa Kalliovuorten keskiosissa sekä Kanadan että Yhdys 8 valtojen puolella. Ei ole viihtynyt meillä hyvin. Siemenen kotipaikka USA, Idaho, Priest River, 1 260 m mp. Menestynyt heikosti. 6 m:n ikä 18 v., 20 vuoden iällä 7.0 m. N:o 47. Siperian lehtikuusi, Larix sibirica. (Vrt. n:o 8.) —• Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Pinega. Synt. 1930. Ala 5 a. 6 m:n ikä 16 v., 23 vuoden iällä 10.0 m. N:o 48. Kurilien lehtikuusi, Larix Gmelini var. japonica. (Vrt. n:o 11.) Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Sahalin, 100 m mp. Synt. 1929. Ala 5 a. 6 m:n ikä 15 v., 22 vuoden iällä 13.0 m ja 86 m 3/ha. N:o 49. Siperian lehtikuusi, Larix sibirica. (Vrt. n:o 8.) — Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Arkangelin seutu. Synt. 1928. Ala 4 a. 6 m:n ikä 16 v., 23 vuoden iällä 13.0 mja 105 m 3 /ha. N:o 50. Mantsurian koivu, Betula mandshurica var. japonica. Tavataan Koillis-Aasiassa. Siemenen kotipaikka Neuvostoliitto, Ha barovsk. Synt. 1931. Ala 3a. 24 vuoden iällä 11.0 m. N:o 51.. Banksin mänty, Pinus Banksiana. Sitä kasvaa Yhdys valtain koillis- sekä Kanadan keski- ja itäosassa. Puu on hento ja verraten pienikokoinen, joten sen kasvattamiseen meillä ei ole syytä. Siemenen kotipaikka Kanada, Saskatchewan. Synt. 1928. Ala 5 a. 6 m:n ikä 19 v., 25 vuoden iällä 9. o m. N:o 52. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 53. Pe u k e-m änt y, Pinus Peuce. (Vrt. n:o 13.) Siemenen kotipaikka Balkan. Synt. 1928. Ala 6 a. 25 vuoden iällä 6.0 m. —Pakka nen ja versosyöpä tappaneet ja vikuuttaneet puita. N:o 54. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 55. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 56. Japanin lehtikuusi, Larix leptolepis. (Vrt. n:o 21.) Siemenen kotipaikka Japani, Hondon ylävuoristo. Synt. 1929. Ala 4 a. 6 m:n ikä 16 v., 24 vuoden iällä 12.0 m. Viljelmää vaivaa lehtikuusen syöpäsieni. N:o 57. Tavallinen mänty, Pinus silvestris. Siemenen koti paikka Punkaharju. Synt. 1931. Ala 4a. 6 m:n ikä 17 v., 24 vuoden iällä 10 m. N:o 58. Omo r i k a-k uusi, Picea Omorika. Tämän lyhytoksaisen, vaaleaneulasisen ja verraten kookkaaksi (40 m) kasvavan kuusen laajim mat esiintymisalueet ovat nykyisen Jugoslavian lounaisosat ja Albanian pohjoisosa. Se on menestynyt meillä yllättävän hyvin, joten sitä voidaan suositella etenkin puistopuuksi. Siemenen kotipaikka Balkan, 1 600— 1 800 m mp. Synt. 1929. Ala 7 a. 6 m:n ikä 21 v., 23 vuoden iällä 7.0 m. N:o 59. Hem 1 o k-k uusi, Tsuga mertensiana. Pohjois-Amerikan länsi-osien vuoristojen puu, joka menestyy meillä vain kaikkein edullisim 9 9 missä kasvupaikoissa.—Siemenen kotipaikka Kanada, Br. Columbia, Larch Hills, 1 000 m mp. Synt. 1927. Ala 3 a. 26 vuoden iällä 4. o m. N:o 60. Okakuusi, Picea pungens. Tämän meilläkin puistopuuna paljon käytetyn kuusen kotiseutuja ovat Pohjois-Amerikan Kalliovuoriston ne osat, jotka ovat 2 000—3 000 m merenpinnasta. Puu on hidaskasvuinen ja usein oikukas. Siemenen kotipaikka USA, Colorado. Synt. 1929. Ala 6 a. 24 vuoden iällä 4.5 m. j\":o 61. Harmaa jalokuusi, Abies concolor. Yhdysvaltain länsiosan vuoristojen puu, joka siellä voi saavuttaa valtavia kokoja (70 m pituutta). On meillä verraten yleisesti käytetty puistopuuna vaihtelevin tuloksin. Siemenen kotipaikka USA, Colorado. Synt. 1929. Ala 4 a. 24 vuoden iällä 3.5 m. N:o 62. Sahalinin jalokuusi, Abies sachalinensis. Kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasian saarilla (Kurilit, Sahalin ja Hokkaido). Voidaan viljellä meillä puistopuuna suotuisissa oloissa. Siemenen koti paikka Japani, Hokkaido, 750 m mp. Synt. 1929. Ala 4 a. 6 m:n ikä 22 v., 24 vuoden iällä 7.0 m. N:o 63. Tälle kahdessa osassa olevalle alalle (3 a) on istutettu 9 jalo kuusilajia ja 3 ulkomaista kuusilajia. Osa näistä on tuhoutunut. Jäljellä ovat mm. seuraavat lajit: Mantsurian jalokuusi, Abies nephrolepis, Mantsuria. Sahalinin jalokuusi, » sachalinensis . (Vrt. n:o 62.) Veitchin jalokuusi, » Veitchii. (Vrt. n:o 71.) Ajanin jalokuusi, Picea jezoensis. (Vrt. n:o 29.) Glehnin kuusi, » Glehnii. (Vrt. n:o 70.) N:o 64. Varsinainen palsamikuusi, Abies balsamea. Tämän puulajin levinneisyysalue on laajempi kuin minkään muun jalo kuusen. Se käsittää suuren osan Kanadaa ja siihen liittyviä alueita Yhdys valloissa. Menestyy meillä, mutta varsinaiseksi metsäpuuksi siitä ei ole. Siemenen kotipaikka Kanada, New Brunswick. Synt. 1928. Ala 4 a. 6 m:n ikä 23 v., 25 vuoden iällä 7.0 m. N:o 65. Tälle 10 a:n laajuiselle alalle on istutettu mm: lännen palsamikuusta, Abies subalpina (vrt. n:o 15) ja douglaskuusta, Pseudotsuga taxifolia (vrt. n:o 23), jotka tiheän verhopuuston vuoksi ovat kasvaneet heikosti. N:o 66. Tälle 5 a:n alalle on istutettu valesypressi- ja elämänpuulajeja, joista jäljellä olevat on varustettu nimitaululla. Mielenkiintoisin on kaunis Korean tuija, Thuja lcoraiensis (Koreasta), joka on säilynyt verraten hyvin. N:o 67. Purp pu r a-j alokuusi, Abies amabilis. Puulajin luon tainen esiintymisalue on Pohjois-Amerikan länsirannikon seutu sekä Kana dan että Yhdysvaltain puolella. Tämä kotioloissaan kookkaaksi (60 m) 10 Vasemmalla edessä metsäviljelmä n:o 64, varsinainen palsamikuusi, keskellä n:o 68, Kaukasian jalokuusi, takana n:o 14, pihtakuusi, oikealla edessä n:o 81, lännen palsamikuusi, keskellä n:o 67, purppura jalokuusi, ja takana n:o 62, Sahalinin jalokuusi. kasvava tummanvihreä ja siro puu menestyy meillä vain erittäin edullisissa kasvupaikoissa. Siemenen kotipaikka USA. Synt. 1929. Ala 3a. 26 vuoden iällä 1.5 m. Arka ja menestyy heikosti. N:o 68. Kaukasian jalokuusi, Abies Nordmanniana. Tätä Länsi-Kaukasian ja Armenian vuoristojen kaunista ja kookasta (50 m) jalokuusta on meillä vaikea saada menestymään puistopuunakin. Sieme nen kotipaikka Kaukasia. Synt. 1928. Ala 3a. 24 vuoden iällä 1.5 m. On kylmänarka ja altis sienituhoille. N:o 69. Tälle 8 a:n alalle on istutettu seuraavat vaahtera-, marja omena- ja lehmuslajit: Acer triflorum, Japani, Acer pictum, Japani, Acer Negundo, Kanada, Malus baccata (Suomi, Elimäki) sekä Tiliä cordata (Suomi). Tien toiselle puolelle on v. 1938 istutettu Sit k a n kuusta, Picea sitchensis (vrt. n:o 74), joka on kärsinyt verhopuustosta. N:o 70. Gleh n i n kuusi, Picea Glehnii. Ivoillis-Aasian (Sahalinin ja Hokkaidon) puu, joka on kasvanut meillä hitaasti, osittain myös kituen. Siemenen kotipaikka Japani. Synt. 1927. Ala 0.5 a. 26 vuoden iällä 4.5 m. N:o 71. Veit chin jalokuusi, Abies Veitchii. Tämä Japanin Hondon saaren eteläosan vuoristojen jalokuusi on meillä osoittautunut 11 verraten kestäväksi. Neulastensa valkoisen värin ja kauniin muotonsa vuoksi sitä voidaan suositella puistopuuksi edullisiin oloihin. Siemenen kotipaikka Japani. Synt. 1928. Ala 4a. 25 vuoden iällä 3.5 m. N:o 72. Aomorin jalokuusi, Abies Mariesii. Japanin pää saaren Hondon vuoristojen puu, joka ei näytä sopeutuvan Suomen ilmastoon. Siemenen kotipaikka Japani. Synt. 1928. Ala 4a. 25 vuoden iällä 1.5 m. N:o 73. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 74. Sitkan kuusi, Picea sitchensis. On meri-ilmaston puu laji, joka kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosan n. 10 peninkulmaa leveällä Alaskaan, Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosaan ulottuvalla rannikko kaistalla. Täällä se voi saavuttaa valtavia kokoja (pituus 70 m, läpimitta 4 m). Meillä se on säilynyt parhaiten maan lounaisosien rannikolla ja saa ristossa. Siemenen kotipaikka Alaska, Juneau Sealever. Synt. 1932. Ala 10 a. 21 vuoden iällä 2.5 m. Osa tuhoutunut saniaisen vuoksi. N:o 75. Turkestanin kuusi, Picea Schrenkiana. Keski-Aasian korkeiden vuoristoseutujen puu, joka ei viihdy meillä. Siemenen koti paikka Turkestan, Alma-ata. Synt. 1930. Ala 4 a. 25 vuoden iällä 0.6 m. Menestynyt heikosti. N:o 76. Ajanin kuusi, Picea jezoensis. (Vrt. n:o 29.) Siemenen kotipaikka Japani, Hokkaido. Synt. 1926. Ala 5 a. 27 vuoden iällä 6.5 m. N:o 77. Amerikan pu nakuusi, Picea rubens. Tätä puulajia tavataan Pohjois-Amerikan itäosassa sekä Kanadan että Yhdysvaltain puolella. Hitaan kasvunsa ja verraten pienen kokonsa takia sillä ei meillä voi olla metsätaloudellista merkitystä. Siemenen kotipaikka USA, New Hampshire. Synt. 1931. Ala 2 a. 22 vuoden iällä 4.5 m. N:o 78. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 79. Ulkomainen puulaji tuhoutunut. N:o 80. Korean kuusi, Picea Koyamai (Picea koraiensis). Tämä Pohjois-Korean vuoristojen kuusi on toistaiseksi menestynyt meillä aika hyvin. Varsinaista metsätaloudellista arvoa silläkään ei meillä liene. Siemenen kotipaikka Korea, 1 360 m mp. Synt. 1932. Ala 7 a. 21 vuoden iällä 5.0 m. N:o 81. Lännen palsamikuusi, Abies lasiocarpa (A. subal pina). Tätä Yhdysvaltain länsirannikon vuoristojen jalokuusta pidetään usein samana lajina kuin Abies subalpina (vrt. n:o 15). Sen menestyminen meillä on epävarma. Siemenen kotipaikka USA, Washington, Stabler Colombia National Forest, 1 260 m mp. Synt. 1932. 23 vuoden iällä 2.5 m. 12 Punkaharjun puulajipuiston kartta. Luvut vastaavat metsäviljelmien numeroita. Korean tuija. Metsäviljelmä n:o 66. Julkaisija: METSÄNTUTKIMUSLAITOS K irj o ittaj a: OLLI HEIKINHEIMO Valokuvien ottaja: MATTI KANERVA Helsinki 1955. Valtioneuvoston kirjapaino