Liite 1/2010 n 15.3.2010 Karjatalouden fosforipäästöjä nurmilta voidaan vähentää Ahdekaunokki kiinnostaa energiakasvina Voimakkailla karjatalous- alueilla nurmien osuus pel- topinta-alasta on suuri, ja niiden aiheuttama fosfori- kuormitus näkyy myös sisä- vesistöjen rehevöitymisenä. MTT:ssä on kehitetty keino- ja, joilla nurmien aiheutta- maa fosforikuormitusta voi- daan vähentää. Sivu 3 Ahdekaunokki on helposti viljeltävä luonnonkasvi, jolla on potentiaalia energiakasvi- na. Syy on simppeli: sen kui- va-ainesato on suuri, korsia on paljon ja lisäksi se menes- tyy pohjoisessakin. MTT:ssä on selvitetty ahdekaunokin viljelytekniikkaa. Sivu 5 Laidunnurmen pintaosan fosforipitoisuus nousee vuosien kuluessa. Ahdekaunokki aloittaa kukintansa heinäkuun puolivälissä. Valitse viljan esikasvi oikein Viljan esikasvi kannattaa va- lita tarkoin. Esimerkiksi ke- vätvehnillä oikein valittu esikasvi voi nostaa hehtaari- satoa jopa satoja kiloja. Sivu 6 Luvassa rajusti tuomikirvoja MTT ennustaa ensi kesäk- si vahvaa kotimaista tuomi- kirvakantaa. Uusia nälkäisiä sukupolvia on kehittymässä etenkin Hauholla, Ruovedel- lä ja Kauhavalla. Sivu 7 Vilja-ala sai tietopankin Viljatietopankki-verkkopal- velu on avattu osoitteessa www.vyr.fi. Se sisältää tieto- ja Suomen ja Itämeren mai- den vilja- ja öljykasvien tuo- tannosta. Sivu 11 Itäsuomenkarjan maitoa tutkitaan MTT tutkii juuston, viilin ja jogurtin valmistusta itäsuo- menkarjan maidosta. Alus- tavissa kokeissa maito pro- sessoitui tuotteiksi vallan mainiosti. Sivu 14 Ravinnetase kertoo paljon Sivu 4 Mitoita sian fosfori oikein Sivu 12 Nurmirehua Venäjällä Sivu 15 Kirsi saarijärvi Mirja stålnacKe MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarvike- tutkimusta sekä maatalou- den ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uu- simmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa. MarKKu vuoriKari Talvi on suosinut syysviljoja ja hybridirukiin oraat ovat suojassa paksun lumipeitteen alla, tutkii maanviljelijä Seppo Hunsa Nousiaisista. Kasvitautien kurissa pito ja maan rakenne ovat tärkeimmät syyt kas- vinvuorotteluun Seppo Hunsan ti- lalla Nousiaisissa. Ennen vuoroviljelyyn kuului, että maata parannettiin viljan jäl- jiltä juurikasveilla tai nurmella. Suorakylvö on muuttanut tilan- teen: syysvilja ja pari vuotta ilman muokkausta ovat Hunsalle nyt maan rakenteen parantamista. Hunsalla on viljelyksessä soke- rijuurikasta, öljykasveja, syys- ja kevätviljaa, hernettä, mallasoh- raa ja öljypellavaa. Hän ei nouda- ta jäykkää viljelykiertoa, vaan so- veltaa sitä markkinoiden mukaan. Joskus suunnitelma vaihtuu vielä juuri kylvön alla sen mukaan, mil- le kasville pellon kosteus sopii par- haiten. Aikoinaan vuoroviljely syntyi Hollannissa ja Englannissa, jotta pellot saatiin pidettyä kasvamas- sa ilman kesannoinnin välivuosia. Nykyisessä markkinatilanteessa ja hinnoilla tuotannon lisääminen ei Hunsan mielestä ole enää saman- lainen kiihoke. Muut vuoroviljelyn synnyttä- neet tavoitteet pätevät kuitenkin yhä: maan rakenne, kasvitautien ja rikkakasvien kurissa pito, palko- kasvien typpi. Sivut 8–9 Vuoroviljely torjuu kasvitauteja Vuoroviljelyn tunnetuksi tehneessä Norfolkin kierrossa vuorottelivat kevät- ja syysvilja, apila ja juurikasvit. Kuvat: Kari salonen 2Tieto siirtyy käytännön ratkaisuiksi koko elintarvikeketjuun Tutkimustieto ei välity pelkästään tutkimusjulkai- sujen kautta. Yksittäisten tutkimustulosten sijasta tutkimus pyrkii hahmottamaan koko ruokaketjua tai elintarviketalouden järjestelmää. Tutkimus pyrkii vähentämään tuotannon epä- kohtia ja kehittää tuotantoa vastaamaan tiuken- tuneisiin eettisiin ja ympäristötavoitteisiin sekä niukkeneviin luonnonvaroihin. Samalla se tuottaa ratkaisuja, jotka helpottavat maatalousyrittäjän ar- kea. MTT:n osaaminen tuodaan viljelijöiden hyödyk- si muun muassa suunnittelupalveluina ja viljelyn tiedonhallinnan kehittämisenä tuotteiksi. MTT:n, ProAgrian ja koulutuksen yhteistyönä kehitetään tiedon ja teknologian siirtoa käytäntöön. Tässä lehdessä kerrotaan, miten maidontuotan- non johtaminen saadaan KarjaKompassin avulla tukevalle pohjalle ja viimeisin tutkimustieto suun- nittelun ja tuotannonohjauksen tueksi. Vastaavas- ti peltoviljelyyn rakennetaan yhdessä konevalmis- tajien, ohjelmistosuunnittelijoiden ja neuvonnan kanssa saumatonta tiedonkulkua tuotannonsuun- nittelun sekä traktorin ja työkoneen välille. Vilje- lyn suunnittelun, toteuttamisen ja raportoinnin tiedonkäsittelyssä siniruudullisen takataskuvihon kirous alkaa olla historiaa. Maatalouden rakennekehitys on johtanut Suo- messa viljelyn yksipuolistumiseen ja alueelliseen keskittymiseen. Valkuais- ja öljykasvit monipuo- listavat viljelyä, samoin kuin mahdolliset ener- giakasvit. Tällä hetkellä satsataan viljelykiertojen tutkimiseen. Monipuolisen kasvivalikoiman avul- la voidaan vähentää yksipuolisen viljelyn haitto- ja, kuten maan tiivistymistä ja kasvintuhoojien lisääntymistä. Edut voivat olla niin suuria, että esimerkiksi ruuantuotannon ja energiantuotan- non rinnakkaiselo voi kestävässä monipuolisessa viljelyssä toteutua ilman että elintarviketuotan- non määrä laskee. Myös fosforin suhteen on tärkeää hahmottaa ko- konaisuus: se puhuttaa ehtyvänä luonnonvarana, välttämättömänä kasvin- ja eläinravinteena sekä ympäristöhaittana. Varmaa on ainakin se, että vil- jelijän ei kannata ostaa lannoitteita ruokkiakseen leviä. Maailma – tai ainakin Itämeri – pelastuu vas- ta, kun elintarvikeketjun ravinteet kiertävät mah- dollisimman tehokkaasti pellolta pöytään ja pöy- dästä takaisin peltoon. Markku Järvenpää teknologiatutkimuksen johtaja, MTT n Lue tiedotteet kokonaan: www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset Nautatila voi pienentää vesistökuormitustaan Nautatila voi pienentää karjan- kasvatuksen aiheuttamaa vesistön typpi- ja fosforikuormitusta monin tavoin, osoitti väitöksessään tutki- ja Jaana Uusi-Kämppä MTT:stä. Hyviä keinoja ovat suojavyöhykkei- den perustaminen vesistön ja pel- lon tai muun kuormittavan alueen väliin sekä siirtyminen lietelannan sijoittamiseen. Lantaa kannattaa myös poistaa nautojen käyttämil- tä ulkoalueilta. Uusi-Kämppä tut- ki kuormitusta vuosina 1996–2008 kokeissa, jotka tehtiin Jokioisilla, Tohmajärvellä, Ruukissa ja Taival- koskella. Maataloustulo nousi lähes neljä prosenttia Maataloustulo nousi viime vuon- na lähes neljä prosenttia, kertoo MTT:n maa- ja puutarhatalouden kokonaislaskelma. Vuoden 2009 maataloustulo oli noin 845 miljoo- naa, kun se edellisvuonna jäi 814 miljoonaan euroon. Maataloustu- lo nousi pääasiassa siksi, että tar- vikkeiden hinnat laskivat roimasti. Maa- ja puutarhatalouden koko- naistuotto oli viime vuonna 4,3 mil- jardia ja kokonaiskustannukset 3,5 miljardia euroa. MTT arvioi, että tuotto laskee tänä vuonna noin vii- si prosenttia ja kustannukset noin seitsemän prosenttia. Viljelijöiden jaksamista halutaan kohentaa Tutkimusten mukaan neljännes maatalousyrittäjistä kokee voimat- tomuutta ja väsymystä, ja heidän työkykynsä on 10 % alhaisemmalla tasolla kuin muilla yrittäjillä ja pal- kansaajilla keskimäärin. MTT:ssä alkoi viime vuonna tutkimushanke, jonka tavoitteena on kohentaa se- kä maatilayrittäjien jaksamista et- tä eläinten hyvinvointia. Hankkeen tiimoilta noin 400 maidontuottajaa eri puolilta Suomea on saanut pos- titse kyselyn, ja lisäksi tutkijat haas- tattelevat noin 20 tuotantoaan laa- jentanutta maitotilallista. Malli arvioi ruuan ympäristövaikutukset MTT on kehittänyt Suomen elin- tarvikeketjun ympäristövaikutus- ten arviointimallin. Sen mukaan suomalaiskuluttajan ruuan ympä- ristövaikutuksista 60 % kohdistuu kotimaahan, ja niistä suurin osa syntyy alkutuotannossa. Loput 40 % ruuan ympäristövaikutuksista kohdistuu tuontimaihin, ja niistä vastaavat elintarviketeollisuus ja kauppa. MTT:n laatima arviointi- malli käsittää ruuan aiheuttamat vaikutukset ilmastomuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen, alail- makehän otsonin muodostumiseen sekä happamoitumiseen. Tuottavuusero selittää hintamarginaalin kasvua Väliportaiden osuus ruuan kulut- tajahinnasta on kasvanut 2000-lu- vulla, ja tuottajien saama osuus on pienentynyt. MTT:n tutkimuksen mukaan maatalouden tuottavuu- den nopea kasvu on pitkällä aika- välillä merkittävin syy tuottajan ruuan hinnasta saaman osuuden laskuun: maatalouden kokonais- tuottavuus on kohentunut keski- määrin nopeammin kuin elintar- viketeollisuuden sekä tukku- ja vähittäiskaupan. Kun tuottajahin- nat laskevat kuluttajahintoja nope- ammin, väliportaiden suhteellinen osuus ruuan hinnasta kasvaa. MTT:ssä tutkittua MTT:ssä laaditun elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arviointi- mallin mukaan suomalaiskuluttajan ruuan ympäristövaikutuksista 60 % kohdistuu kotimaahan ja 40 % tuontimaihin. ossi lehtonen/rodeo n MTT:n uusi tutkimusjoh- taja Anu Harkki aloitti työnsä vuodenvaihteessa. Hän pitää vahvaa kotimaista maatalo- us- ja elintarviketutkimusta tärkeänä jo Suomen luonnon- olojen erityisyyden takia. Harkin mukaan omat haasteensa tutkimukselle asettavat myös il- mastonmuutos sekä ruokaturvas- ta huolehtiminen. Lyhyemmällä aikajänteellä tarkasteltuna tutki- mustietoa tarvitaan myös EU:n maatalouspoliittisella taistelu- tantereella. – Jokainen EU-maa pitää maa- talouspolitiikassa tiukasti omia puoliaan, ja vaatimusten tueksi on oltava tutkimuspohjaa, Hark- ki huomauttaa. MTT:n uudella tutkimusjoh- tajalla on kokemusta sekä tut- kimuksesta, liike-elämästä että elintarvikesektorista. Hän aloitti uransa molekyy- libiologian tutkijana Helsingin yliopistossa ja VTT:llä, ja toimi 1990-luvulla liikkeenjohdon kan- sainvälisissä tehtävissä Cultor- konsernissa. 2000-luvulla Harkki on työskennellyt Noviant Oy:ssä, Sitrassa sekä omassa konsult- tiyhtiössään Life-science-man Oy:ssä. Sitoutuneisuus vahvuutena Anu Harkki on paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta maatalous tuli tutuksi jo lapsena maalla vie- tettyjen kesien myötä. Elintarvi- ketuotannon nykytilanteeseen ja haasteisiin hän perehtyi toimies- saan Sitran elintarvikeohjelman johtajana 2005–2008. Harkki pitää suomalaisen maa- talouden vahvuutena viljelijöi- den sitoutuneisuutta omaan ti- laansa ja siellä tehtävään työhön. Hän arvostaa myös ruokaturvalli- suuden korkeaa tasoa Suomessa. Maaseudun pitäminen asuttuna ja elävänä on hänen mielestään tärkeää. – Suomalaistilojen pientä ko- koa pidetään heikkoutena, mutta onko se niin? Esimerkiksi Tans- kassa tiloja on kasvatettu lainara- halla, ja nyt ne ovat vaikeuksissa kestämättömien velka-asteidensa takia, Harkki pohtii. Hän huomauttaa, että kau- as kuluttajista viedyt suuret tuo- tantoyksiköt eivät oikein sovi esi- merkiksi lähiruoka-ajatukseen. Kerettiläisesti hän epäilee, onko EU tuonut suomalaiseen maata- louteen pelkästään vahvuuksia. Tutkimusta kohdennettava Uusi tutkimusjohtaja arvioi, että MTT:llä on hyvät mahdollisuudet kehittää tutkimustaan yhä pa- remmin asiakkaita eli käytännön toimijoita palvelevaksi. – Se edellyttää toiminnan koh- dentamista ja päätöksentekoky- kyä, uskallusta luopua jostain ja panostamista rohkeasti johonkin, hän analysoi. MTT:n tutkimuksen suuria lin- joja Harkki ei aio reivata uusiksi, mutta katsoo, että tietyillä toimil- la tutkimuksesta voi saada tulok- sekkaampaa. – Tieteellistä osaamista strate- gisesti valituilla aloilla on syven- nettävä, ja yhteistyötä lisättävä alkutuotannosta kauppaan ulot- tuvassa ketjussa. Lisäksi tutki- muksen tuotteistamista on tehos- tettava, hän listaa. Minna Nurro Anu Harkki aloitti työnsä MTT:n tutkimusjohtajana MTT:n uusi tutkimusjohtaja Anu Harkki haluaa kehittää tutkimusta yhä kansainvälisemmäksi sekä asiakkaita paremmin palvelevaksi. veiKKo soMerpuro 3n Nurmien merkitys ra- vinnontuotantoketjun alkulenkkinä on Suomessa erittäin suuri. Voimakkailla karjatalousalueilla kuten Ylä-Savossa nurmien osuus ylittää 60 % peltopinta-alasta. Karjatalouden vaikutus näkyy alueella mm. Iisalmen reitin pohjoisosien rehevöitymisenä. Toisin kuin Itämerellä pääosa ravinteista ei kulkeudu vesiin savisamennuksen mukana vaan liuenneessa muodossa. Nurmilla maan pintakerroksen fosforipitoisuus on lannoituksen tai laiduntamisen seurauksena ta- vallisesti korkeampi kuin syvem- mällä maassa (Kuva 1). Kun nurmi uusitaan kolmen tai neljän vuoden jälkeen, pintamaa se- koittuu kyntökerrokseen ja liuen- nutta fosforia sitoutuu maahiukka- siin. Huuhtoutuneen fosforin määrä korreloi melko suoraan pintamaan fosforitilan kanssa. MTT Maaningalla tehdyssä tut- kimuksessa nurmen pintaan vuo- sittain toisen sadon lannoitteeksi levitetty kohtuullinen määrä lie- telantaa (20 m3/ha) ei lisännyt fos- forin huuhtoutumista verrattuna maan sisään muokattuun varas- tolannoitukseen. Nurmelta huuh- toutui vuodessa hehtaarilta kes- kimäärin 0,6 kg kokonais-P, josta n. 80 % oli liuenneessa muodossa. Määrä oli sama pintaan lannoite- tulla (vuosittain 20 kg P per heh- taari väkilannoite ja liete yhteensä) ja varastolannoitetulla käsittelyllä (69 kg P per hehtaari maan sisään annettuna nurmikierron alussa). Fosforin lannoitustekniikkaa tär- keämpi tekijä oli maan fosforinsito- miskapasiteetti, joka vaihteli huo- mattavasti pienen – kooltaan vain n. 0,1 ha – koekentän sisällä. Laidun kuormittaa säilörehunurmea enemmän Laitumen typpi- ja fosforisato koos- tuu pelkästään maidon sisältämistä ravinteista. Laitumen kuormitus- potentiaalia lisäävät sontakasat ja virtsalaikut. Sonnan fosfori on suu- relta osin liukenevassa muodossa, ja vaikka virtsa ei sisällä fosforia, lai- kun kohdalla maan fosforinsitomis- kyky heikkenee hetkellisesti ja osa aiemmin kiinnittyneestä fosforista vapautuu liuenneeseen muotoon. Tyypillisellä laitumella sonnan peit- toon jää vuosittain n. 4 % ja virtsan alle 17 % laitumen pinta-alasta. Pintamaan fosforipitoisuus nou- see laidunvuosien kuluessa (Ku- va 2). Laiduntavat eläimet rikkovat sorkillaan kasvustoa ja pintamaan huokosrakennetta sekä tiivistävät maata, mikä osaltaan lisää pintava- lunnan määrää. Laitumen fosforitase oli kokees- sa yli 20 kg/ha ylijäämäinen, kun säilörehunurmella tase lähestyy nollaa tai on alijäämäinen. Lai- tumelta huuhtoutui keskimäärin 0,8–1,3 kg kokonaisfosforia heh- taarilta vuodessa. Määrä oli alussa pienin ja kasvoi vuosittain. Liukoi- sen fosforin osuus kokonaisfosfo- rista oli jatkuvasti yli 80 % ja usein lähellä 100 %. Talvi uuttaa fosforia – myös suojavyöhykkeiltä Talvinen kasvipeite vähentää eroo- siota, mutta toisaalta kasvustosta ir- toaa jäätymisen ja sulamisen yhte- ydessä liuennutta fosforia. Tämän takia nurmipeltojen ja vesistön vä- lissä oleva suojavyöhyke ei juuri vä- hennä liuenneen fosforin kuormi- tusta. Hienojakoisilla mailla suojavyö- hykkeille pidättyy pintaan fosfori- pitoista eroosioainesta ja sen lisäksi kasvusto ottaa fosforia syvemmistä kerroksista. Luonnontilaisilla suo- javyöhykkeillä, joilla karike hajoaa vuosittain maan pintaan, viljavuus- fosforipitoisuus voi nousta jopa kor- keammaksi kuin peltomaassa. Suojavyöhykkeen kasvustosta voi pahimmillaan huuhtoutua jo- pa useita kiloja fosforia hehtaarilta. Kasvuston fosforipitoisuus on kor- keimmillaan kukinnan ja siemen- ten muodostumisen aikaan, joten paras hetki korjata suojavyöhyk- keiden kasvusto on pian kukinnan jälkeen. Lannoitussuositukset kaipaavat uudistamista Nurmi on tehokas fosforinotta- ja, joten nykyiset lannoitussuo- situkset kaipaavat uudistamista. Ne on tehty harvalukuisten nur- mikokeiden perusteella, ja ennen kuin maan liukenevan fosforin pi- toisuus 1960–80-lukujen runsaan fosforilannoituksen seurauksena kohosi nykyisiin lukemiin. Täl- lä hetkellä monessa peltomaassa on fosforia varastoituneena, joten fosforitase voi muutamiksi vuosik- si painua alijäämäiseksikin ilman satotappiota. Uusimpien tutkimustulosten pe- rusteella nurmi ei tarvitse satovuo- sina fosforilannoitusta, jos maan vil- javuusfosforipitoisuus on yli 10 mg/l karkeilla kivennäismailla. Nurmen perustamisvaiheessa annettava lan- nan tai väkilannoitteen fosfori riit- tää turvaamaan sekä sadon laadun että määrän. Maan viljavuusfosforin pitoisuut- ta seurataan joka tapauksessa viiden vuoden välein, joten kun maan P-pi- toisuus laskee alle 10 mg/l, tilantee- seen voidaan reagoida lisäämällä fosfori taas vuosittaiseen lannoite- annokseen aluksi 3. vuoden nurmil- le, joissa lannoitevaste on korkein. Kynnön syventäminen vähentää fosforia nopeasti Korkean fosforipitoisuuden lohkoil- la lannoituksesta luopuminenkin on hidas keino maan fosforipitoisuu- den vähentämisessä. Mahdollisesti toimiva nopeampi keino voisi olla 5–7 cm normaalia syvempään teh- ty kyntö. Jankon fosforipitoisuus on suo- malaisissa maissa usein hyvin al- hainen ja se pystyy sitomaan liuke- nevaa fosforia itseensä. Syväkyntö kuitenkin nostaa pohjakerroksen kiviä pintaan ja myös happamoittaa maata hieman, joten jankon koostu- mus pitää tuntea ennen kuin syvä- kyntöä voi harkita. Maaningan valkoapilalaitumen pintamaan helppoliukoisen fosfo- rin pitoisuus ei noussut koevuosi- en aikana (Kuva 2). Apilaruuduilta ei kuitenkaan voitu kerätä pintava- luntaa, joten apilan mahdollisuudet fosforihuuhtouman vähentämises- sä ovat vielä selvittämättä. Lannan saostaminen kehitteillä oleva keino Lannan käsittely ennen käyttöä on kehitteillä oleva keino. Liete voi- daan käsitellä kemiallisella fosforin saostajalla ja sen jälkeen separoida, jolloin saostunut fosfori jää kiinte- ään fraktioon käytettäväksi nurmen uusimisvaiheessa. Nestefaasi taas voidaan käyttää nurmelle typpilan- noitteena. Kemiallisista saostajista ferri- ja ferrosulfaatti sekä alumiinikloridi si- tovat fosforin tiukasti lähes liukene- mattomiksi yhdisteiksi, jolloin sen lannoitearvo heikkenee. Fosforin saostamiseen käytetty kalkki nostaa lietelannan pH:ta ja aiheuttaa sitä kautta typen hävikkiä ammoniakki- na. Mahdollisia saostuskemikaaleja ovat myös kalsiumsulfaatti (kipsi) ja magnesiumoksidi, joiden fosforiyh- disteet ovat kasveille käyttökelpoi- sessa muodossa. Korkean fosforipitoisuuden mail- la on mahdollista käyttää suoraan maan pintaan ja nurmikasvustoon annosteltavia ”fosforinsieppaajia” liuenneen fosforin sitomiseen. Maa- ningalla tehdyissä kokeissa hienoja- koinen kalkki ei saostanut liuennut- ta fosforia nurmen pintavalunnasta. Kipsistä on saatu lupaavia tulok- sia eroosiontorjunnassa savimailla, mutta kipsin teho nurmien liuen- neen fosforin sitomisessa on vielä avoin. Maaningalla testataan par- haillaan ferri- ja ferrosulfaattia, alu- miinikloridia ja lantaanilla terästet- tyä bentoniittisavea. Nurmien liuenneen fosforin huuhtoutumisen vähentämiseen on siis olemassa keinoja, mutta suurin osa niistä on valitettavan hitaita. Tu- levaisuuden kannalta tärkeintä on vähentää fosforilannoitusta niin, et- tä fosforitase painuu alijäämäiseksi pelloilla, joiden viljavuusfosforiluku ylittää 10 mg/l. Lisäksi korkean vil- javuusfosforin mailla on syytä harki- ta kyntösyvyyden lisäämistä. Kirsi Saarijärvi ja Perttu Virkajärvi, MTT Lisätietoja: kirsi.saarijarvi@mtt.fi, puh. (017) 264 4822 Karjatalousalueen fosforikuormituksen vähentäminen vaatii uusia keinoja Kuva 1. Maan fosforipitoisuus nousee lannoitetulla (15 kg P/ha vuodessa) lypsykarjalaitumella lähes suoraviivaisesti kolmen laidunvuoden aikana. Vastaavasti laidunnetulla lannoittamattomalla apilavaltaisella laitumel- la pintamaan fosforipitoisuus pysyy kuitenkin lähes ennallaan. 0 5 10 15 20 25 30 alku 2001 2002 2003 2004 Maan viljavuus P mg/l Heinälaidun Apilalaidun Laidunvuodet KYNTÖ Laidunnurmi kuormittaa vesistöjä enemmän kuin säilörehunurmi. Nurmipeltojen ja vesistön välissä oleva suojavyöhyke ei juuri vähennä liuenneen fosforin kuormitusta. veiKKo soMerpuro/Mtt:n arKisto Kuva 2. Lannoitetulla säilörehunurmella pintamaan fosforipitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin alla olevien maakerrosten. Nurmen uusimisessa tehtävä muokkaus sekoittaa pintamaan noin 20 sentin paksuiseen kerrokseen 3–4 vuoden välein. 0 10 20 30 40 50 60 70 0 5 10 15 viljavuus P mg/l sy vy ys c m erKKi saarijärvi 4n Ravinnetaseen avulla seura- taan maatalouden ravinnevir- toja ja vähennetään ravintei- den hukkaantumista, jolloin niiden huuhtoutumisriski vesistöihin pienenee. Lisäksi ravinnetaseen avulla voidaan tarkkailla tuotannon kannat- tavuutta, sillä taselaskelmat kertovat pellolla käyttämättä jääneiden ravinteiden määrän. ProAgrian lohkotietopankkiaineis- to sisältää lohkokohtaista tietoa käytännön viljelmiltä. Lohkotieto- pankkiaineistojen perusteella voi- daan todeta, että alle 4 000 kilon hehtaarisadon lohkoilla ravinne- taseet ovat positiivisia ja satotason noustessa yli 4 500 kilon hehtaaril- ta ravinnetaseet ovat typpitasetta lukuun ottamatta negatiivisia. Helsingin yliopiston ja ProAg- ria Keskusten Liiton tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin lohko- tietopankkiaineistojen avulla re- huohraa. Sen viljelyä koskevassa aineistossa selvitettiin keskeisten viljelymenetelmien vaikutusta re- huohran satoon, taloudelliseen kan- nattavuuteen sekä ravinnetasei- siin viljelyvyöhykkeellä 1. Aineisto koostui 577 ohralohkosta, yhteensä noin 2 200 hehtaarin alalta vuosilta 2003–2005. Ravinteiden keskimääräinen käyttö ohran viljelyssä Tiloilla oli käytetty typpeä noin 90 kg/ha. Eniten typpilannoitetta oli käytetty yli 4 500 kg/ha satoa saa- neilla lohkoilla, keskimäärin 97 kg/ ha. Fosforia oli annettu lohkoille keskimäärin 12 kg/ha. Kaliumlannoitus vaihteli 17–39 kg/ha. Eniten typpilannoitetta oli käytetty yli 4 500 kg/ha satoa saa- neilla kivennäismaalohkoilla. Ky- seisten lohkojen kaliumlannoitus oli keskimäärin noin 30 kg/ha. Peltotase kuvasti ravinteiden hyötykäyttöä Ravinnetaseet laskettiin tässä ai- neistossa peltotaseina. Peltotase lasketaan vähentämällä lannoituk- sen ravinteista sadon mukana pois- tuvat ravinteet. Typen sitoutuminen satoon oli parhainta yli 4 500 kilon hehtaari- sadon lohkoilla, jolloin typpitase oli keskimäärin 8 kg/ha ylijäämäinen. Näillä lohkoilla typpeä oli poistu- nut sadon mukana 89 kg/ha. Alle 4 000 kilon hehtaarisadol- la lohkojen typpitase oli 40 kg/ha ylijäämäinen. Fosforitase ja ka- liumtase olivat ylijäämäiset alle 4 500 kilon hehtaarisadolla ja sa- totason noustessa yli 4 500 kg/ha P- ja K-tase muuttuivat negatiivi- siksi, mikä tarkoitti sitä, että kysei- siä ravinteita poistui sadon mukana enemmän kuin niitä vuotuislan- noituksen yhteydessä annettiin. Taseiden hyödyntäminen viljelyn suunnittelussa Ravinnetaseiden perusteella voi- daan havaita, että viljelijöiden tekemä lannoitus ei eroa mer- kittävästi eri satotasoilla. Satoon eniten vaikuttavat tekijät löytyi- vät esimerkiksi lajikevalinnasta ja kasvinsuojelusta. Lajikevalinnalla ja lajikeominaisuuksien tuntemi- sella pystytään osaltaan paranta- maan tuotannon tehokkuutta ja vähentämään ympäristön kuor- mitusta. Ravinnetaselaskelmia voidaan hyödyntää osana kasvintuotannon pidemmän aikavälin suunnitte- lua. Taseiden kehittymistä on jär- kevämpää seurata usean vuoden jaksolla kasvilaji- tai tilakohtaises- ti kuin yksittäisen vuoden tulokse- na. Ravinteiden sitoutumiseen vai- kuttavat muun muassa sääolosuh- teet sekä pellon kasvukunto. Nii- den vuosittainen seuraaminen esimerkiksi ravinnetaseiden avul- la antaa mahdollisuuden arvioi- da tuotannon kannattavuutta sekä ympäristöystävällisyyttä. Piia Kekkonen ja Pirjo Mäkelä, Helsingin yliopisto ja Sari Peltonen, ProAgria Keskusten Liitto Lisätietoja: piia.kekkonen@helsinki.fi, puh 040 748 8219 Ravinnetase kertoo viljantuotannon tehokkuudesta Ravinnetaselaskelmista saa parhaan hyödyn, kun seuraa niitä usean vuoden jaksolla kasvilaji- tai tilakohtaisesti. tapio tuoMela/Mtt:n arKisto n Helsingin yliopistossa tutkitaan uusien energia- kasvien mahdollisuuksia liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineena. Biometaanin tuotannossa tulokset näyttä- vät lupaavilta. Hyviä vaihtoehtoja ajoneuvojen biopolttoaineiksi ovat bioetano- li ja biokaasusta puhdistettu bio- metaani. Bioetanolin tuotannossa muiden kuin ruokakasvien muun- taminen etanoliksi vaatii yhä tek- nologian kehittämistä. Biometaa- nin tuotantoon kasveja osataan jo hyödyntää menestyksekkäästi. Metsät ja monivuotinen ruoko- helpi ovat Suomessa varteenotet- tavia biopolttoaineiden raaka-ai- nelähteitä, samoin monet muut peltokasvit. Helsingin yliopiston soveltavan biologian ja elintarvi- ke- ja ympäristötieteiden laitokset ovat osaltaan mukana haastavassa biopolttoaineiden raaka-ainetutki- muksessa. Maissi vaatii kitkentää Viikin koepelloilla kasvatettiin vuosina 2007–2009 Suomessa vielä harvinaisia yksivuotisia kas- veja. Niistä saatavaa biokaasun määrää tutkittiin laboratoriossa tuoreena ja säilöttynä materiaali- na. Pelloilta saadun biomassan ja energiapotentiaalin lisäksi kiin- nitettiin huomiota kasvien viljel- tävyyteen sekä mm. typpilannoit- teen määrään. Maissi on Euroopassa tunnettu biokaasun raaka-aine. Viikin pel- loillakin maissi kasvoi hyvin, mut- ta sen menestyminen vaatii kasvu- kaudella paljon kitkentää. Kuituhamppu osoittautui help- pohoitoiseksi lakoamattomaksi vaihtoehdoksi. Valkuaispitoisena rehukasvina suosiotaan nostanut härkäpapu edusti kokeessa typen- sitojakasveja. Sille tarvittiinkin typ- pilannoitusta ainoastaan 20 kg heh- taarille, kun hamppu vei kolmin- ja maissi kuusinkertaisesti typpeä. Lupaavia biokaasusaantoja Säilöntä- ja biokaasutuskokeet to- teutettiin laboratoriomittakaavas- sa. Silputut kasvit, joihin lisättiin muurahaishappoa, pakattiin koe- astioihin, suljettiin ilmatiiviisti ja säilytettiin viileässä 4 kk ajan. Biometaanin tuottomääritys teh- tiin Hämeen ammattikorkeakoulun laboratoriossa. Kaikki kasvit testat- tiin kokonaisina, joten ne sisälsivät varret, tähkät, pavut ja lehdet. Maissin tunnettu biometaanipo- tentiaali toimi hyvänä vertailuma- teriaalina ja saannot olivat samal- la tasolla aiempien tutkimusten kanssa. Lähes samoihin lukemiin ylsi myös paljon proteiinia sisältä- vä härkäpapu. Runsaimmin selluloosaa sisäl- tävä kuituhamppu tuotti tuoreena hieman muita vähemmän biome- taania, mutta säilöttynä saanto pa- rani huomattavasti. Vaikka säilön- nässä häviää muutama prosentti biomassasta ja pieni osa biometaa- nin tuotosta on peräisin säilöntäai- neen lisäyksestä, säilöntä selkeäs- ti edisti biometaanin tuottoa sekä maissilla että hampulla. Taseet selville seuraavana Tutkimustyötä uuden sukupolven energiakasveilla jatketaan Hel- singin yliopistossa tarkastelemal- la mm. energia- ja kasvihuonekaa- sutaseita biokaasu- ja bioetanolin tuotantoketjuissa. Perustellusti voidaan todeta, että ominaisuuksiensa ja energiapoten- tiaalinsa ansiosta kaikki koekasvit ovat varteenotettavia energiakas- vien vaihtoehtoja Suomessa jo nyt – tai viimeistään tulevaisuudessa, kun vihreistä polttoaineista tulee yhä suurempi tarve. Annukka Pakarinen, Pekka Maijala, Fred Stoddard ja Liisa Viikari, Helsingin yliopisto, Maritta Kymäläinen, HAMK Lisätietoja: annukka.z.pakarinen@helsinki.fi, puh. 040 735 3747 Hamppua tankkiin? Kuituhamppu osoittautui tutkimuksessa helppohoitoiseksi energiakasvikandidaatiksi. FredericK stoddard Typpi-, fosfori-, ja kaliumlannoitus sekä peltotaseet satoluokissa 3 200 kg/ha ja yli 4 500 kg/ha. Sato Sato noin 3200 kg/ha yli 4500 kg/ha Erotus kg/ha N yht. kg/ha 90 97 7 N-tase kg/ha 40 8 32 P yht. kg/ha 12 12 0 P-tase kg/ha 3 -4 7 K yht. kg/ha 23 24 1 K-tase kg/ha 7 -6 13 Koekasvien biometaanituotto bensiinilitroina hehtaarilta. Laskuissa pellolta saatavaksi biomassaksi (kuiva-aineena) on arvioitu maissille 15 tn, hampulle 14 tn ja härkäpavulle 10 tn. Parhaimmillaan maissin sato oli yli 22 tn ja härkäpavun 12 tn. Hampun sato oli tasainen 14 tn kaikkina koevuosina. 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Maissi tuore Maissi säilö Hamppu tuore Hamppu säilö HP tuore HP säilö Ekvivalentti bensiinilitra ha-1 5n Kosteikkojen merkitys maatalouden vesistökuormi- tuksen rajoittamisessa on tällä hetkellä vähäinen. MTT:ssä on alkamassa Active Wetlands -hanke, jossa etsitään keinoja kosteikkojen toiminnan tehos- tamiseen. Maatalouden hajakuormitus on ih- misen toiminnan takia Itämereen päätyvän typen ja fosforin suurin lähde. Maatalouden valuma-alueilla si- jaitsevat kosteikot on useissa tutki- muksissa todettu hyväksi keinoksi vähentää maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Hyvin suunni- teltujen ja toteutettujen kosteikko- jen avulla on ollut mahdollista jopa puolittaa typen ja partikkeleihin si- toutuneen fosforin määrä valuma- vesissä. Tehokkaiden kosteikkojen vaa- timat suuret pinta-alat ja korkeat rakentamiskustannukset – varsin- kin, jos luontaisia kosteikkopaik- koja ei ole olemassa – ovat osaltaan pitäneet maanomistajien mielen- kiinnon kosteikkoja kohtaan vä- häisenä. Kosteikkojen suunnitte- lusta, toteuttamisesta ja hoidosta on myös edelleen varsin vähän ko- kemuksia. Uusia keinoja kehitetään Uudessa Active Wetlands -hankkees- sa pyritään tehostamaan kosteikko- jen toimintaa niin, että pienetkin kosteikot saavuttaisivat valumavesi- en hyviä puhdistustuloksia. MTT:n kokeissa on saatu lupaavia tuloksia esimerkiksi liukoisen fosforin saos- tamisesta ferrisulfaatilla korkeimpi- en pitoisuuksien aikana. Saostusmenetelmän lisäksi kar- toitetaan ja testataan muita mene- telmiä, joilla pienten kosteikkojen puhdistustehoa voitaisiin lisätä. Uu- tena menetelmänä kokeillaan rau- tapitoisen raemassan käyttöä liuen- nutta fosforia sitovana puskurina. Hankkeen aikana kerätään tietoja ja kokemuksia kosteikkojen hoito- toimenpiteiden vaikutuksista puh- distustehoon. Talousnäkökulma mukana Kosteikkojen biologisen toiminnan ja kosteikkojen taloudellisen hyö- dyn mallintamisen avulla pyritään lisäämään kosteikkojen kustannus- tehokkuutta. Biologisten mallien osalta verrataan Suomen ympäris- tökeskuksessa käytettyjen kolmen mallin toimintaa Virossa käytettyyn malliin. Taloudellisessa tarkastelussa yh- distetään kosteikkojen avulla saadut kuormituksen vähennykset niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Asenteet myönteisiksi Kosteikkojen hyödyistä tiedottavat hankkeessa etenkin WWF Suomi ja Estonian Fund for Nature (ELF). Näin lisätään kosteikoille myöntei- siä asenteita niin maanomistajien, kuluttajien kuin päätöksentekijöi- denkin keskuudessa. Tavoitteena on lisätä kosteikko- jen määrää sekä Suomessa että Vi- rossa, ja Virossa myös säilyttää luon- nontilaisia kosteikkoja. Hanke on saanut kolmivuoti- sen rahoituksen EU:n Central Bal- tic -ohjelmasta, jonka Suomi–Vi- ro-alaohjelmaan se kuuluu. Kevään 2010 aikana perustetaan ensimmäi- siä testausalueita olemassa olevien pienten kosteikkojen yhteyteen ja aloitetaan niiden seuranta. Tapio Salo ja Risto Uusitalo, MTT Lisätietoja: tapio.salo@mtt.fi, puh.(03) 4188 2420 Kosteikkoja trimmataan vähentämään kuormitusta Pitkäikäisissä kosteikoissa on runsaasti kasvillisuutta, jonka poistami- sen tai säilyttämisen vaikutuksesta kosteikon ravinteidenpidätysky- kyyn ei ole riittävästi tietoa. Hankkeeseen ehdolla oleviin kosteikkoihin tutustutaan paikan päällä, jotta seurantaan saadaan hyvin soveltuvia kohteita. Kuvat: aaro närvänen n Ahdekaunokki on runsas- satoinen ja helposti viljeltävä luonnonkasvi. Sen biomas- salle voisi olla monipuolista käyttöä sekä lämpöenergiaksi poltettuna että biokaasuntuo- tannossa. Ahdekaunokki on umpivartinen, monivuotinen luonnonkasvi, jota esiintyy kuivilla ja tuoreilla kiven- näismailla. Kasvunsa se aloittaa he- ti roudan sulettua ja kerää juurak- koonsa ravintoa pakkasten tuloon asti. Maisemointikokeissa kauniin si- nipunakukkainen ahdekaunokki on ollut varma menestyjä. Kun sie- menet itävät hyvin, kasvustot ovat olleet helppoja perustaa. Kookas kasvi kiinnostaa myös mahdollisena energiakasvina. Sen kuiva-ainesato on suuri ja kor- sia on paljon. Etelä-Suomessa ah- dekaunokki on venähtänyt lähes puolitoistametriseksi. Taannoisis- sa Laukaan luonnonkasvikokeissa se tuotti jo toisena kasvuvuotena 20–24 tonnia kuiva-ainetta hehtaa- rilta. Vastaavanlaisia satoja on saatu myös Piikkiössä. Menestyy myös napapiirillä Ahdekaunokki tuntuu pärjäävän hyvin myös pohjoisessa. MTT Ro- vaniemen esikoe perustettiin ke- sällä 2003, joten havaintoja on kertynyt jo kuudelta vuodelta. Koeruuduille kylvettiin 100 kpl itä- viä siemeniä neliömetrille rivivälin ollessa 25 cm. Kasvustot harven- nettiin siten, että ruuduille jätet- tiin 20 tainta neliömetrille. Peruslannoituksena annettiin kaikille koejäsenille fosforia 10 ja kaliumia 60 kg/ha. Typpilannoi- tustasot olivat 0, 20, 40 ja 60 kg/ha. Viljavuusluvut olivat: pH 6,1; Ca 868; K 26,4; P 9,4 ja Mg 124 mg/lit- ra maata. Kasvualusta oli hiesuinen hietamoreeni. Juolavehnää joudut- tiin torjumaan kemiallisesti kesällä 2007 ja 2009. Syyssato on korjattu keskimää- rin syyskuun puolivälissä siemen- sadon kypsyttyä. Osa ruuduista on korjattu keväällä toukokuussa en- nen kasvun alkua. Kasvusto yli metristä Kasvusto on ollut yli metrin mittais- ta ja neljän ensimmäisen vuoden aikana kuiva-ainesadot kohosivat kaikilla koejäsenillä korkeimmil- laan yli 9 tonniin hehtaarilta. Suu- rimmalla typpilannoitustasolla sa- dot olivat yli 2 000 kuiva-ainekiloa korkeammat kuin lannoittamatto- milla ruuduilla. Syksyllä kasvuston kuiva-ainepitoisuus oli keskimää- rin 36 %. Pääsyy satotason laskuun neljän- nen vuoden jälkeen on todennäköi- sesti juolavehnän lisääntyminen harvassa kasvustossa. Taimettumi- sen jälkeen tehty kasvustojen har- vennus oli liikaa, ja ruusukepeittä- vyys jäi vajaaksi. Suurimmat kevätsadot olivat noin 5 200 kg hehtaarilta. Keväällä korjatun biomassan kuiva-ainepi- toisuus oli keskimäärin 85 %. Lapin runsaan lumipeitteen oloissakin korjuu onnistui keväällä helpos- ti. Ahdekaunokki on lakoontunut talven aikana 20–30cm korkeak- si “matoksi”, jolloin korjuutappiot ovat olleet vähäiset. Paljon yhä selvitettävää Biomassan määrän ohella oleel- lista energiakasvien sadon laadun kannalta on se, että korsia ja kuitua on runsaasti. Energiankasvin tulee myös sopeutua pitkäaikaiseen vil- jelyyn, eivätkä satoisuus ja kasvus- torakenne saisi huonontua oleel- lisesti sen aikana. Kasvien tulisi soveltua hyvin erityisesti kevätkor- juuseen, jolloin korren ja kuidun osuus sadossa kasvaa. Kaikkia ahdekaunokin viljelyyn liittyviä tekijöitä ei vielä tunneta riittävästi. Oikean viljelytekniikan ja sadontuotto-ominaisuuksien selvittämiseksi tarvitaan monipuo- lisia ja riittävän pitkäkestoisia kent- täkokeita. Tietoa ei ole myöskään siitä, kuinka ahdekaunokki kestää tehok- kaan viljelyn rasitukset. Kenttäko- keissa onkin tutkittava tarkemmin, mikä on sopivin kylvötiheys. Myös sadon kannalta tuottoisin lannoitus on selvitettävä. Oiva Nissinen, MTT, Asko Kukkonen ja Pekka Kalliainen, MTT Lisätietoja: asko.kukkonen@elisanet.fi, puh. 050 563 2311 Mirja stålnacKe Ahdekaunokin kuiva-ainesadot syyskorjuussa Rovaniemellä 2004– 2009. Ahdekaunokin kuiva-ainesadot kevätkorjuussa Rovaniemellä 2006– 2009. 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10000 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Vuosi Kuiva-ainetta kg/ha N0 N20 N40 N60 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Vuosi Kuiva-ainetta kg/ha N0 N20 N40 N60 Kaunis ja satoisa ahdekaunokki soveltuu mainiosti myös maisemointikasviksi. sta?Bioenergiaa ahdekaunoki 6n Kevätviljoilla muun kuin saman viljan käyttö esikasvina voi tuoda satoja lisäkiloja heh- taarilta. ProAgrian Lohkotie- topankin perusteella tehdyssä tarkastelussa kaikilla viljoilla paras esikasvi oli jokin muu kuin kevätvilja. Neljän vuo- den viljelykierroista parhaan katetuoton antoivat ne, joissa oli mukana muutakin kuin kevätviljaa. Tarkastelussa käytettiin ProAgrian Lohkotietopankkiin vuosina 2002– 2008 kerättyä aineistoa lähinnä Etelä-Suomesta. Pellon esikasvitar- kasteluun käytettiin 350 tilan tieto- ja peräkkäisiltä vuosilta, yhteensä 8 300 hehtaarilta. Viljelykasvit ryhmiteltiin seuraa- vasti: palkokasvit, kaura, kevätveh- nä, kevätruis, kesannot, nurmet, ohrat, perunat, sokerijuurikas, syys- viljat ja öljykasvit. Selvityksen mukaan seitsemään viljelykasvia yhdestätoista viljel- tiin niin, että sitä edeltävä esikasvi lohkolla oli yleisimmin sama kasvi. Poikkeuksen tekivät kevätruis, pal- kokasvit ja öljykasvit, joiden esikas- veina oli yleensä kevätvehnä ja syys- viljat, joiden esikasveina saattoi olla eri kasveja. Viljelykierrot tarkastelussa Viljelykiertotarkastelu paljasti, et- tä yleensä neljän vuoden kierrossa viljellään kevätviljojen lisäksi yh- tä muuta kasvia. Peltohehtaareista laskettuna näiden kiertojen osuus oli vähän yli puolet (55 %). Seuraavina tulivat viljelykierrot, joissa viljeltiin kevätviljojen lisäksi kahta muuta viljelykasvia (27 %) tai pelkästään kevätviljoja (16 %) neljä- nä peräkkäisenä vuotena. Kolmella prosentilla tarkastelualasta viljeltiin joka vuosi eri ryhmään kuuluvaa kasvia. 76 % kierroista oli sellaisia, että kevätviljaa viljeltiin vähintään kerran neljän vuoden aikana. Kun kevätviljoja tarkasteltiin erikseen, neljän vuoden viljelykier- rossa oli yleisimmin kolme viljely- kasvia (49 %). Seuraavaksi tulivat kahden (33 %), neljän (12 %) ja yh- den kasvin (6 %) viljelykierrot. Kasvilajien määrää tarkasteltiin neljän vuoden ajalta. On kuitenkin epätodennäköistä, että kasvilajien runsaus olisi ollut moninaisempi, vaikka jakso olisi ollut pidempi. Riittävän monipuolista? Onko viljely siis riittävän monipuo- lista? Vastausta varten tulee tarkas- tella sitä, mitä hyötyjä esikasviva- linnoilla ja viljelykierroilla voidaan saada aikaan, ja osaammeko käyttää tarjolla olevan tiedon. Esikasveilla oli merkitystä seuraa- van vuoden satoon. Esimerkiksi ke- vätvehnällä muun kuin saman viljan käyttö esikasvina voi tuoda satoja li- säkiloja ja euroja (katetuotto A) heh- taarilta. Kaikilla kevätviljoilla paras esikasvi oli jokin muu kuin sama tai muu kevätvilja. Muita kasveja kiertoihin! Neljän vuoden viljelykiertojen tilas- tovertailu osoitti, että kevätviljojen keskimääräiset sadot olivat 194 kg/ ha suurempia (p=0,02), kun kierros- sa oli ollut mukana jotain muutakin kuin pelkkiä kevätviljoja. Huomioitavaa on se, että kierto- jen vertailussa oli mukana esikas- viominaisuuksiltaan sekä huonoja että hyviä esikasveja. Kierron mer- kitys näkyi myös katetuotto A:n vertailussa, jolloin viljojen tulopuo- lelle jäi keskimäärin lähes 90 euroa enemmän silloin, kun kierrossa oli mukana muutakin kuin pelkkiä ke- vätviljoja. Kauralla katetuotto A parani kes- kimääräistä enemmän (189 euroa) ja kevätvehnällä vähemmän (25 eu- roa), kun kierrossa oli mukana ke- vätviljojen lisäksi muitakin kasveja. Suunnittelu kannattaa Tutkimuksen mukaan kevätviljojen esikasveina käytetään Suomessa yleisimmin samaa tai toista kevätvil- jaa, mikä ei sato- ja katetuottovertai- lun perusteella ole paras vaihtoehto. Viljelysuunnittelu, jossa oman tilan kevätviljoille etsitään sopivia esikas- veja, voi antaa 200–300 euron lisä- katteen hehtaarilta. Marjo Keskitalo ja Lauri Jauhiainen, MTT ja Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi, puh. (03) 4188 2462 Viljan oikea esikasvivalinta lisää satoa ja kannattavuutta MTT:n tutkimusten mukaan kevätviljojen esikasveiksi soveltuvat hyvin rypsin lisäksi esimerkiksi öljypellava ja härkäpapu. Suositus viljelykiertojen käytös- tä on todennäköisesti yksi vanhim- mista maatalouden ohjeistuksis- ta, ja nykyisin se on mukana myös maatalouden ympäristötuessa. Sii- tä huolimatta tavanomaiselle kas- vintuotannolle ei ole juuri kehitetty viljelykasvien ominaispiirteisiin pe- rustuvia ja paikallisiin oloihin koh- distettuja viljelykiertoja. Suunnitelmalliset viljelykier- rot ovat tällä hetkellä käyttämätön resurssi, jonka mahdollisuuksiin MTT:n MONISOPU-hanke paneu- tuu. Huomattava sadonlisäys Viljelykiertovaikutukseen perustu- va sadonlisä esimerkiksi vehnällä on tunnistettu maailmalaajuisesti. Maailman eri kolkissa vehnän vil- jely leveälehtisten kasvien jälkeen on antanut keskimäärin 14–33 % sa- donlisän verrattuna yksipuoliseen vehnänviljelyyn. Luku on linjas- sa ProAgrian Lohkotietopankin ai- neiston kanssa, jossa paras esikasvi lisäsi vehnän satoa noin 15 %. Useat tekijät yhdessä voivat vai- kuttaa sadon lisäykseen, jokin osa siitä saattaa tosin jäädä myös ilman selitystä. Kasvintuhoojat kuriin Viljelykierrossa vuorovuosina vil- jeltävät kasvit häiritsevät kasvintu- hoojien elinkiertoa ja estävät niiden runsastumista. Rypsinsukuisten öl- jykasvien ja pellavan on todettu ole- van parhaita vehnän kasvintuhoo- jien leviämisen estäjiä. Ainakin osa vaikutuksesta perustuu juurissa ole- vien ja maata puhdistavien aineiden esiintymiseen. Maaperässä elävillä bakteereilla ja mykorritsasienillä saattaa myös olla kiintoisa rooli eri kasvien väli- sessä vuorovaikutuksessa. Ravinteet käyttöön Ravinteista typpi on merkittävä esi- kasveista siirtyvä vuorovaikututtaja, ja esimerkiksi palkokasvien viljelyl- lä on ulkomailla saatu maltillisesta 10 % jopa 40–50 %:n sadonlisäyksiä. Osa viljelykasveista on erikoistunut vaikealiukoisen fosforin louhintaan juurieriteidensä avulla, mikä hyö- dyttää kierrossa seuraavaa kasvia. Pelto kuntoon Biomassaa tuottavien kasvien vilje- ly lisää maan orgaanisen aineksen määrää ja tehostaa typen, fosforin ja hiilen sitomista maaperään. Kier- rossa viljeltävien kasvien juuret se- kä maahan jäävien kasvinjätteiden maan rakennetta parantavat vai- kutukset pääsevät paremmin esille kevennetyssä muokkauksessa. Toi- saalta osa yksipuolisen viljelyn on- gelmista saattaa johtua maahan jää- vistä kasviyhdisteistä. Hyötyä ekosysteemille Viljojen kanssa vuorovuosin viljel- tävät leveälehtiset kasvit monipuo- listavat peltoympäristöä. Erityisesti aikaisin kesällä kukkivien viljelykas- vien yleistyminen toisi helpotusta monille pölyttäjähyönteisille. Marjo Keskitalo, Kaija Hakala, Erja Huusela-Veistola, Heikki Jalli, Marja Jalli, Hannu Känkänen, Katri Pahkala, Tapio Salo ja Yrjö Salo MTT Tulevaisuuden kasvintuotanto tarvitsee viljelykiertoa Esikasvien vaikutus kevätviljojen satoon ja katetuotto A:han ProAgrian Lohkotietopankin aineistoa hyö- dyntäen. Kevätvilja Sato eri esikasvien jälkeen Esikasvista johtuva katetuotto A:n vaihtelu Erotus, kun verrataan parasta esikasvia tilanteeseen, jossa sama vilja oli esikasvina kg/ha e/ha Sato, kg/ha Katetuotto A Kaura 2814-4134 347 942 251 Kevätvehnä 3210-4391 225 555 225 Ohra 3110-4177 419 499 338 Australialaisten tekemä kooste eri puolilla maailmaa julkaistuis- ta vehnän esikasvitutkimuksista. X-akselin arvot kuvaavat vehnä- satoja, kun esikasvina oli vehnä ja Y-akselin arvot vehnäsatoja, kun samoissa kasvuoloissa esikasvi- na oli palkokasveja. Apuviivoja ylempänä olevat pisteet kuvaa- vat tilanteita, joissa esikasvien viljely on parantanut vehnäsatoa verrattuna yksipuoliseen vehnän viljelyyn. Esikasvien merkitystä Suomen oloissa tutkitaan MONI- SOPU-hankkeessa. Lähde: Angus JF, Peoples MB, Kirke- gaard JA, Ryan MH & Ohlander L (2008). The value of break crops for wheat. Pro- ceedings 14th Conference, Australian Society of Agronomy, Adelaide: www.re- gional.org.au/au/asa/2008/concurrent/ rotations/5786_angusjf.htm V e h n ä s a t o v e h n ä n j ä l k e e n t n / h a 0 2 4 6 8 1 0 1 2 V e h n ä s a t o p a l k o k a s v i e n j ä l k e e n t n / h a 0 2 4 6 8 1 0 1 2 V e h n ä s a t o v e h n ä n ( X ) j a h e r n e e n ( Y ) j ä l k e e n V e h n ä s a t o v e h n ä n ( X ) j a h ä r k ä p a v u n ( Y ) j ä l k e e n V e h n ä s a t o v e h n ä n ( X ) j a s i n i l u p i i n i n ( Y ) j ä l k e en Katri pahKala 7n Kotimainen tuomikirva- kanta on ensi kesänä selvästi vahvempi kuin viime vuon- na. Kasvukaudelle 2009 ennuste lupasi lähes tyhjää. Nyt tuomikirvoilla on hyvät mahdollisuudet synnyttää nälkäisiä uusia sukupolvia etenkin Hauholla, Ruovedellä ja Kauhavalla. Tuomikirva talvehtii talvimunana tuomen oksilla silmujen ympäril- lä. MTT:n tuomikirvaennuste teh- dään laskemalla munien määrät eri puolilta Suomea saaduista tuomen- oksista. Munamäärä 1–15 tarkoit- taa pientä tuomikirvan tuhoriskiä, 15–40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä. Viime syksynä tuomenoksia tu- li lähes viideltäkymmeneltä paik- kakunnalta. Eniten talvimunia oli Hauhon Eteläisissä, 176 munaa sa- taa tuomen silmua kohti. Ruove- dellä munia oli 89 ja Kauhavalla 60. Lapualla munamäärä oli 38, Hel- lanmaalla 34, Lohtajalla 28, Ylis- tarossa 29, Tervakoskella 27, Koke- mäellä, Tammelassa ja Orivedellä 22 ja Rengossa 18. Pohjanmaalla on siis vahva kir- vakanta, samoin Pirkanmaalla, Hä- meessä ja Satakunnassa. Muualla Suomessa talvimunamäärät olivat vähäisiä, mutta vain harvoin nol- lassa. Lasketuista talvimunamää- ristä vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka on 55–90 pro- senttia. Samallakin alueella mää- rissä voi olla huomattavaa vaihte- lua. Viime kesänä ei torjuntaa Alkukesän 2009 viileä ja epävakai- nen sää ei suosinut kirvoja. Tuo- mikirvoja havaittiin Etelä-Suo- men orasmailla jo touko-kesäkuun vaihteessa, mutta torjuntaa ei tar- vittu. Heinäkuun alussa tuomi- ja viljakirvoja oli viljalohkoilla siellä täällä, loppukuusta viljakirvoja ta- vattiin runsaastikin. Ilmajoella tuomikirvoja oli pai- koin kasvustoissa vielä puintiai- kaan. Monet kirvoista olivat loisit- tuja, mikä selittäisi niiden jäämisen paikoilleen liian pitkään. Viirihaavit vahdissa Viime kesänä jatkettiin tuulentuo- mien kirvojen seurantaa viirihaa- veilla ja säätutkilla. Suurta migraa- tiota ei todettu, mutta ilmavirtojen mukana kulkeutuu koko ajan eri- laisia hyönteisiä ja todennäköises- ti niiden mukana on tullut myös vähäisiä kirvamääriä. Merkittävää vaikutusta niillä ei ollut. Tuomikirvojen seurantaa vii- rihaaveilla pyritään jatkamaan myös ensi kesänä touko-kesäkuus- sa. Tarkkailua keltaisilla liimapyy- dyksillä jatketaan myös eri puolil- la maata. Seurannan tulokset ovat kasvukaudella nähtävissä osoit- teessa www.mtt.fi/kasperit. Oksasakset kovilla Ennusteen tekoon tarvitaan mar- raskuussa tuomen oksia eri puolil- ta Suomea erityisesti pellon lähei- syydessä kasvavista puista. Puissa ei tarvitse kiipeillä, noin puolen metrin mittaiset oksat nip- saistaan poikki mukavalta ulottu- makorkeudelta. Jokaisessa puus- ta otettavassa oksanipussa pitää olla vähintään sata elävää silmua. Puun pitää olla tuomi, eikä se saa olla kuiva. MTT:ssä oksat napsitaan käte- vämmiksi käsitellä mikroskoopin alla ja tuomikirvan talvimunat las- ketaan joka nipusta sadan silmun ympäriltä. Munamääristä vähen- netään todennäköinen kuolleisuus, joka on sisämaassa 55 % ja rannik- koalueilla selvästi suurempi. Oksanippuja ovat lähettäneet MTT:n tutkimusasemat, muut koe- tilat, maatalousalan opettajat ja op- pilaat sekä monet kasvinviljelyalan neuvojat ja viljelijät. Irmeli Markkula, MTT Lisätietoja: irmeli.markkula@mtt.fi, puh (03) 4188 2593 n Ympäristötukeen oikeut- tavat lannoitefosforin (P) määrät rajoittavat satoja eni- ten epäsuotuisissa juuriston kasvuoloissa. Pahinta puutos- ta ja kymmenien prosenttien sadonvähennyksiä esiintyy happamilla ja tiiviillä hiesui- silla mailla kuivina kasvukau- sina. Tukirajaa vastaavilla P-määrillä keskimääräinen satovaje verrat- tuna biologiseen optimiin kasvoi kymmenessä vuodessa viiteen pro- senttiin. Niukka P-lannoitus korostaa maan hyvän hoidon ja viljelyn ku- ten riittävän kalkituksen, ympäri- vuotisen kasvuston sekä olosuh- teisiin soveltuvan muokkauksen, kylvöajan ja lannoitteiden sijoitta- misen merkitystä. Lannoituskokeiden päivitys Professori Paavo Elosen johdolla perustettiin 1970-luvulla eri puolil- le maata useita monivuotisia kent- täkokeita, jotka kertovat vuosittain toistetun P-lannoituksen vaiku- tuksista maahan ja satoihin. Mitta- va aikaisempi aineisto ei soveltu- nut viljalle sijoitettujen eikä suurilla typpimäärillä lannoitetuille nurmil- le levitettyjen P-määrien optimoin- tiin lannoitefosforilla rikastetuilla pelloilla. Tutkimuksen tulokset päivitettiin vähennettyä lannoitusta vastaaviksi luokittelemalla kokeet uudestaan maan viljavuuden mukaan. Esimer- kiksi luokkien tyydyttävä ja välttä- vä raja, joka eri maalajien keskiar- vona on 8 mg/l, sovitettiin luokkien lannoitusten P-määrien keskiarvon 16 kg/ha mukaan aikaisemman 25 kg/ha tilalla. Näin huonoimpien P- luokkien osuus kasvoi ja tukiehtoja vastaava lannoitus suureni muuta- malla kilolla 9−18-vuotisten kokei- den lopussa. Edustava otos maalajeja Kuvassa esitettävä yhteenveto edustaa 218 vilja- ja rypsisatoa pa- riltakymmeneltä eri koepaikalta. Kaikkein karkeimpia maita oli vil- jakokeissa vähän, mutta muuten koepellot edustavat hyvin Suomen maalajeja ja yleisiä P-luokkia. Kaikkein runsasfosforisimmat maat eivät sisälly yhdistelmään, jon- ka keskimääräinen P-luku oli noin 7,0 mg/l sekä alussa että tukirajaa vastaavalla lannoituksella. Kymme- nellä kilolla vähennetty lannoitus pienensi keskiarvon koekauden ai- kana 5,5 mg:aan, ja saman verran runsaampi lannoitus suurensi sen 8,8 mg:aan. Vuotuisvaihtelut suuria Useimmilla koepaikoilla koevuosia 14–16 edustavat kasvukausien 1990 ja 1992 viljasadot, joita P-lannoitus kasvatti keskimäärin tonnilla heh- taarilta, eivät osoittane koekauden pituuden ja maan viljavuuden vai- kutusta oikein. 1980-luvulle tyy- pillisinä sateisina kesinä suuret P- määrät eivät olleet hyödyllisiä, vaan jopa pienensivät lakoviljoista puitu- ja jyväsatoja. Nykyiset lajikkeet to- dennäköisesti hyötyvät tällaisissa oloissa lannoituksesta enemmän kuin pitkäkortiset vanhat lajikkeet. Usean koepaikan keskisadois- sakin näkyvä vuotuisvaihtelu oli joissain yksittäisissä kokeissa vie- lä paljon suurempi. Vaikeimmissa kasvuoloissa tukirajaa vastaavan P- määrän tuottama sato oli alle 70 pro- senttia runsaalla P-lannoituksella saadusta. Kosteussuhteiltaan edul- lisilla hieta- ja multamailla vaihtelu oli vähäisempää. Tiiviiden turve- ja multamaiden P:n puutetta pahentaa usein orasvaiheen märkyys. Viljan, nurmen ja rypsin eri P- määrillä tuottamien satojen suhde- luvut olivat samankaltaisia. Aikaiset ohralajikkeet olivat kuitenkin mui- ta viljoja vaateliaampia ja nurmella P-lannoituksen merkitys kasvoi iän myötä. Into Saarela, MTT Lisätietoja: into.saarela@mtt.fi, puh. (03) 4188 2416 Tuomikirvat nostavat päätään Vähennetty fosforilannoitus rajoittaa satoa Ennustekartalla sininen väri tarkoittaa pientä tuhoriskiä ja keltainen väri varoittelee. Punaisella alueella tuhot ovat todennäköisiä. Niukka P-lannoitus korostaa maan hyvän hoidon tärkeyttä. hannu ojanen veiKKo soMerpuro/Mtt:n arKisto Vuosittain sijoitetun P-määrän vaikutus vilja- ja rypsisatoihin MTT:n mo- nivuotisissa lannoituskokeissa suhdelukuina 45–60 P-kilolla saaduista. Luvut osoittavat koepaikkojen P-määrien keskiarvoa, joka vaihteli maan P-tilan mukaan. Tukirajaa vastaava keskiarvo oli 17,7 kg P/ha, ja maan P-luokittain: hyvä 8, tyydyttävä 12, välttävä 20 ja huononlainen 24 kg/ ha. Pisteet osoittavat eri vuosien keskiarvoja noin 20 kokeesta. 70 75 80 85 90 95 100 105 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Koevuosi ja lannoituskertojen luku (x) Suhteellinen sato (y) 37,7 27,7 22,7 17,7 12,7 7,7 (27,7) (17,7) (7,7) 8n Viljelykiertoa ei voi juuri lisäsadoilla perustella, kun hinnat ovat mitä ovat, mutta säntillinen vuorottelu pitää kasvitauteja kurissa, toteaa maanviljelijä Seppo Hunsa Nousiaisista. Seppo Hunsa viljelee vuokramai- neen runsaan 150 hehtaarin vilja- tilaa Nousiaisten Paistanojalla. Vil- jelyssä on kahdeksan tai yhdeksän kasvia, määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Pellot ovat sen verran hajallaan ja maalajeiltaan vaihtelevia, et- tä kylvöt ehditään tehdä kaikessa rauhassa kohtuukokoisilla koneil- la, Hunsa kertoo. Kasvinvuorotus on olennainen osa tilanpitoa, on ollut niin kauan kuin isäntä muistaa. Monipuolinen kasvivalikoima auttaa pitämään tyvitauteja kurissa kosteilla mailla niin, etteivät taudit pääse pesiytymään pelloille. Suurin taloudellinen hyöty saattaa tulla si- tä kautta, että kemiallista tautitor- juntaa tarvitaan vähän. Ei pysyvää kiertoa Mitään pysyvää viljelykiertoa Hunsa ei noudata, vaan lohkojen viljelykasvit katsotaan vuosittain. – Yleensä päätän ensin sokerijuu- rikkaalle tulevat lohkot, ja muuta kasvit löytävät paikkansa sen jäl- keen. Myös markkinanäkymät vaikut- tavat, sillä sadolle pitää olla myös ostaja. Toisinaan Hunsa muuttaa viljelysuunnitelmaa vauhdissa, kun kylvettäväksi aiottu lohko on- kin turhan kostea. Juurikkaan lisäksi tilalla viljel- lään öljykasveja, ruista, syys- ja ke- vätvehnää, hernettä ja mallasohraa sekä öljypellavaa. Syysviljat ovat erinomaisia esi- kasveja ja maan rakenne on kuin kukkamultaa, kun peltoa ei ole pa- riin vuoteen muokattu. Herne puo- lestaan sopisi syysviljojen esikas- viksi, mutta rehuherneelle ei ole ollut juuri kysyntää. Hunsa odotti öljypellavasta apua viljelykiertoon, mutta huomasi, et- tä pellava on pahkahomeen kanta- ja eikä siten sovi rapsin ja rypsin kanssa samaan kiertoon peräkkäin. Öljykasvimaita on muutoinkin niu- kasti. Kauraa pidetään erinomaisena välikasvina ja pellon puhdistajana, mutta sitä ei ole ollut vuosiin kyl- vössä, kun pinta-alat eivät oikein anna myöten. Viljelykasveja on kuitenkin sen verran, ettei samaa kasvia tarvitse viljellä kahta vuotta peräjälkeen. Hunsa yrittää välttää myös oh- ran ja vehnän kylvämistä peräkkäi- sinä vuosina, mutta aina se ei on- nistu. Se kostautuu tautipaineessa ja toisena vuonna ruiskutuksia on pakko lisätä. Mieltä kaivertaa edellissyksyn pakkotilanne, kun puinnit viiväs- tyivät kylmän kesän takia ja ruista kylvettiin syysvehnän perään. Ru- kiiseen iski harvinainen keltaviiru- tauti. Öljykasvien ”pakko” onnistua Hunsa toivoo, että ensi kesän rypsi- sato onnistuu. Viljelijät on saatu in- nostumaan öljykasveista ja ala on kasvamassa roimasti. Huonot ko- kemukset kuoppaisivat kuitenkin viljelyinnon taas vuosiksi. Öljykasveja tarvitaan, jotta yksi- puoliseen viljakiertoon saadaan vä- likasveja. Rypsi ja rapsi edellyttävät valp- pautta kirppojen ja kuoriaisten seurannassa. Moni kylvös epäon- nistuu, kun tuholaisia ei osata seu- rata ja torjua riittävän varhain. Seurantatarve korostu suorakyl- vössä. Kun kynnetyllä pellolla kuo- riaiset ilmaantuvat ensin pellon reunoille, suorakylvössä tuholaisia on tasaisesti koko pellossa. Hunsa käyttää monenlaisia muokkaustapoja kynnöstä kevyt- muokkaukseen ja suorakylvöön. Juurikasmaat on pakko kyntää ja 30 prosenttia jätetään sängelle kas- vipeitteisyysvaatimuksen takia. Loppuala kevytmuokataan siipi- kultivaattorilla. Monipuolinen viljelykierto pitää kasvitauteja loitolla Kuvat: MarKKu vuoriKari Sokerijuurikkaan kylvökone taipui rapsin kylvöön, kun syöttöpyörän kolot täytettiin autojen korjausmassal- la, Seppo Hunsa näyttää. 9Järkeä typpirajoihin Hunsa toivoo joustoa ympäristötu- en lannoiterajoihin ja etenkin typ- pilannoitukseen. Kunnollinen typ- pilannoitus olisi nopein ja helpoin tie korjata alhaista valkuaisomava- raisuutta kotieläinten rehuissa. Lisäksi on järjetöntä, jos meille joudutaan tuomaan myllyvehnää sen takia, että ympäristötukieh- dot estävät riittävän typpilannoi- tuksen. Tämä on näkynyt parina viime vuonna, kun säät ovat suosineet viljoja, mutta niukka typpilannoi- tus vie laadukasta vehnää rehuksi, kun valkuaista on liian vähän. Veikko Niittymaa Viljelykierto on tarpeen, jotta kasvitaudit ja etenkin tyvitau- dit pysyvät kurissa, mutta liian tiukkapipoinen ei kannata olla, Seppo Hunsa myhäilee. Nousiaisissa maata viljelevä Seppo Hunsa päätti kokeilla vuoden 2008 keväällä rapsin kylvöä sokerijuurik- kaan kylvökoneella, kun lannoitetta jäi säiliöön juurikkaan jälkeen. Tulokset olivat niin lupaavia, että viime keväänä hän kylvi 10 hehtaa- ria rapsia juurikaskoneella ja saman verran tavallisella kylvölannoitti- mella, josta oli käytössä joka kolmas vannas. Hunsa ja maatalousopiskelujaan Varsinais-Suomen maaseutuoppi- laitoksessa päättelevä Ilmari Hunsa ovat silmin nähden innoissaan rap- sikokeista. Hybridirapsi tuotti lähes kolmen tonnin hehtaarisadon, kun riviväli oli 37 ja 42 senttiä. Normaalilla 12,5 sentin rivivälillä kylvetyssä osas- sa hehtaarisato jäi 500 kiloa pie- nemmäksi. Sadot mitattiin Borealin koeruutupuimurilla. Harva riviväli kasvatti etenkin siementen kokoa. Juurikkaan kylvökone sopi rapsil- le yllättävän helposti. Hunsat täytti- vät kolopyörien kolot autojen paik- kausmassalla ja siemenet syötettiin keskellä olevaa uraa pitkin. Siemen- tä meni ensin 5,5 kiloa hehtaarille ja täyteaineen lisäyksen jälkeen 3,5 kiloa. Sadoissa ei ollut eroa, Seppo Hunsa kertoo. Tulokset on kirjattu tarkkaan ylös, sillä Ilmari Hunsa tekee opiskelujen päättötyön rapsin kylvöstä. Rivivälit täyttyivät Harva riviväli näkyi vielä kukkimi- sen alussa, mutta sen jälkeen versot täyttävät tilan tarkasti. Harva rivi- väli helpotti puintia, kun jakolaite sopi vaivatta riviväliin. Lisäksi rapsi jäi tavanomaisesti kylvettyä kasvus- toa matalammaksi. Ero oli kymme- niä senttejä. Ilmeisesti kilpailu kasvien välillä vähenee, kun riviväliä kasvatetaan. Juurikkaan kylvökalusto soveltui lähes sellaisenaan rapsin kylvöön ei- kä työsaavutuksestakaan tarvinnut tinkiä. Ajonopeus nostettiin noin kahdeksaan kilometriin tunnissa, koska taimivälillä ei ole samanlaista merkitystä kuin juurikkaalla. Seppo Hunsan mielestä juurik- kaan kylvökalusto sopii rapsille ja rypsille. Maata muokataan 3–5 sent- tiä ja kokkareauralla höylätään liiat pois. Siemen saadaan kosteaan maa- han, mikä varmistaa orastumista. Haraus ehkäisee pahkahometta Hunsat kokeilivat myös rapsin ha- raamista tavallisella juurikasharal- la, jolloin rikkojen kemiallista tor- juntaa voidaan vähentää. Viimeiset rapsit harattiin yli puolimetrisinä, kun rivivälit alkoivat täyttyä. Vioi- tuksia ei tullut. Hunsa uskoo, että rivivälien ha- raaminen ja harva riviväli vähen- tävät pahkahometta ja muita öljy- kasvien tauteja, sillä kasvusto on ilmavaa. Rapsin korsi pysyi harvaa rivivä- liä käytettäessä vihreänä ja terveenä puinteihin saakka, kun normaalisti kylvetyllä lohkolla korsi oli puinti- hetkellä harmaata. Kokeilut jatkuvat ensi keväänä. Ilmari Hunsa huomasi koulussa, että rapsin ja lantun siemenet ovat samankokoisia. Tutulta saadaan lainaksi lantulle tarkoitetut kolo- pyörät. Samalla kylvömäärää aio- taan pudottaa alle kolmeen kiloon, jopa kiloon hehtaarille. Veikko Niittymaa Rapsista erinomainen sato liki puolen metrin rivivälillä Rapsi hyötyi leveästä rivivälistä viime kesänä Nousiaisissa tehdyssä tilakokeessa. ilMari hunsa Vuoroviljely syntyi tarpeesta pitää maa tuottavana ilman, että sitä piti välillä lepuuttaa kesannoimalla. Muinaiset kreikkalaiset kesan- noivat joka toinen vuosi. Roomalais- ten viljelykierto oli kolmivuotinen: syysvilja leipää varten, kevätvilja re- huksi, kesanto. Vähitellen huomattiin, että kan- nattaa vuorotella viljaa ja muita kasveja. Se auttaa pitämään maan kuohkeana, rikkakasvit, taudit ja tu- holaiset kurissa, ja palkokasvit jättä- vät typpeä seuraaville kasveille. Norfolkin kierto Vanhoissa oppikirjoissa kerrotaan ”kesantopakon” lopettaneesta Nor- folkin kierrosta: juurikasvi, ohra, apila, vehnä, tai: ohra, vehnä, api- la, juurikasvi. Apila tai yksivuotinen nurmi oli laitumena, jolloin se keräsi ravinteita myös karjan lannasta. Pohjoisessa lehmä oli enimmän vuotta navetassa, mutta sielläkin al- kuun jopa tärkeämpi lannan kuin maidon tuottajana. Lehmä jalos- ti metsästä tuodut kerput lannaksi, joka vietiin pellolle viljaa kasvatta- maan. Norfolkin kierto tuli tunnetuk- si samannimisessä kreivikunnassa Englannissa ennen 1700-luvun puo- liväliä. Siellä sen otti ensimmäisenä käyttöön Thomas Coke, mutta vuo- roviljelyn ja maan kalkituksen kuu- luisin puolestapuhuja oli varakreivi Charles Townshend. Hän sai liikani- men Turnipsi eli nauris, koska se oli hänen suosikkinsa viljelykierrossa. Vuoroviljelyä ei kuitenkaan kek- sitty Norfolkissa. Se oli ollut käytös- sä jo 1500-luvulla Hollannin Waas- landissa. Suomen kartanoissa Norfolkin vuoroviljelyä alettiin harjoittaa 1830-luvulla. Karjatalouteen luon- tui kuitenkin paremmin saksalainen koppeliviljely eli heinävuoroinen viljelyjärjestelmä: kesanto, syysvil- ja, monivuotinen heinä, kevätvilja. Monin paikoin Suomessa vuoro- viljelyä jarrutti naapurien tahtiin pakottava sarkajako. Kaskesta pelto syntyi Amerikan intiaanit osasivat soveltaa vuoroviljelyn periaatteita ilman vil- jelykiertoa. ”Kolmen sisaren” viljel- millä kasvoi yhtä aikaa maissia, her- nettä ja salaattia. Herne tukeutui maissiin ja antoi maahan typpeä; sa- laatti peitti kasvualustan niin, ettei rikkakasveille jäänyt valoa. Valkoisten valtaamassa Ameri- kassa vuoroviljely tuli tunnetuk- si 1800-luvun lopulla. Neekerior- jan jälkeläinen George Washington Carver opetti puuvillan viljelijöitä lisäämään kiertoon palkokasveja. Omanlaisensa viljelykierto on kaskiviljely. Se on tunnettu kaik- kialla, missä maataloutta on alet- tu tosissaan harjoittaa. Metsänpol- ton jälkeen pelto antoi hyvin satoa muutaman vuoden, sitten se jätet- tiin vesakoitumaan ja kaskettiin uudestaan 20–40 vuoden kuluttua. Joskus kaskeaminen uusittiin no- peammin, mutta satovuosiakin oli silloin vastaavasti vähemmän. Vä- hitellen parhaista kaskimaista tuli pysyvää peltoa. Toisin menetelmin kesannosta eroon yritti englantilainen Jethro Tull 1600-1700-lukujen vaihteessa. Hän päätteli maan kasvukunnon sa- laisuuden olevan sen kuohkeudessa. Hän kehitti rivikylvön, jotta pystyi haraamaan rivivälejä kasvukauden aikanakin. Heikki Vuorela Vuoroviljely syntyi korvaamaan kesannon 10 n Tärkkelysohraa käyttävä Altia on ottanut kuluvalle satokaudelle käyttöönsä ns. esilistan, jonka tärkkelys- ohralajikkeet ovat ehdolla varsinaisiksi sopimuslajik- keiksi. Lupaavien lajikkeiden menestymistä käytännön viljelyssä seurataan ennen niiden hyväksyntää varsinai- siksi sopimuslajikkeiksi. Esilistan lajikkeet ovat aikaisuus- järjestyksessä monitahoiset Einar, Elmeri, Edvin ja kaksitahoinen Justina. Näistä tehdään sopimuk- sia varsinaisten sopimuslajikkei- den tapaan. Varsinaiset sopimus- lajikkeet kaudella 2010–2011 ovat Edel, Erkki, Jyvä, Kunnari, Maa- ren, Olavi, Saana, Tolar, Vilde ja Voitto. Laatu korostuu Jos vastaanotetun sopimusohran tärkkelyspitoisuus ylittää 60,5 pro- senttia, siitä maksetaan lisähintaa. Kuluneella vastaanottokaudella tätä laatulisää on maksettu 94 pro- sentille vastaanotetusta sopimus- viljasta. Laatulisien suhteellinen merki- tys korostuu, kun viljan perushinta on alhainen. Viljan myynnin olles- sa tällä hetkellä ongelmallista ko- rostuu myös sopimusten tekemi- sen tärkeys. Satoisia uutuuksia Tärkkelyslajikkeiden viljelykokeis- sa satoisimpia ovat olleet Elme- ri, Edel ja Edvin. Seuraavina tule- vat Vilde, Einar ja Kunnari. Näistä Elmeri ja Kunnari ovat hyötyneet eniten kasvinsuojeluruiskutuksis- ta, yli 900 kiloa hehtaarilta. Korkeimmat tärkkelyspitoi- suudet viljelykokeissa ovat olleet sopimuslajikkeista Maarenilla ja Edelillä, kun ohrakasvustoille on tehty tauti- ja kasvunsääderuisku- tus. Esilistalla olevat lajikkeet Jus- tina, Edvin, Einar ja Elmeri tulevat seuraavina ennen Tolaria ja Kun- naria. Esilistan lajikkeista Einar ja El- meri ovat kasvuajaltaan Kunnaria päivää aikaisempia ja Edvin päivää myöhäisempi. Justina on Kunnaria viikon myöhäisempi, mikä rajoit- taa sen yleistymistä. Virallisten la- jikekokeiden perusteella Edvin ja Einar viihtyvät erittäin hyvin mul- tamaalla. Einarin happamuuden sieto on myös hyvä. Useita valintakriteerejä MTT tekee yhteistyötä Altian vil- jateollisuuden ja ohran jalostajien kanssa parempien tärkkelysohra- lajikkeiden löytämiseksi. Viime vuonna yhteistyössä olivat muka- na jalostajista Boreal Kasvinjalos- tus ja K-ryhmän koetila. Tutkimuksesta vastaa Etelä-Poh- janmaalla MTT:n Ylistaron toimi- paikka. Varsinaiset tärkkelysohra- kokeet ovat sijainneet Seinäjoella ja Laihialla. Kokeissa on ollut mukana yhteensä 45 ohralajiketta. Tärkkelystuotantoon soveltu- via lajikkeita on etsitty jo viljelyssä olevien sekä lajiketestausvaiheessa olevien ohralinjojen joukosta. Nii- den tärkkelyspitoisuuden kehitystä on seurattu myös analysoimalla vi- rallisten lajikekokeiden aineistoa. Tulosten perusteella kaksita- hoisten ohralajikkeiden tärkkelys- pitoisuudet ovat korkeampia kuin monitahoisilla. Myös kasvuajassa myöhäisempiin lajikkeisiin mentä- essä tärkkelyspitoisuus nousee. Korkea tärkkelyspitoisuus ei ole ainoa valintakriteeri. Viljelytek- nisissä kokeissa saadaan tietoa la- jikkeiden viljelyvarmuudesta ja kasvinsuojelutoimien antamasta vasteesta. Tietoja sopimuslajikkei- den viljelytuloksista löytyy MTT Ylistaron sivuilta www.mtt.fi/ylis- taro sekä Altian viljan hankinnan sivuilta. Merja Högnäsbacka ja Arjo Kangas, MTT ja Marjo Marttila, Altia Corporation Lisätietoja: merja.hognasbacka@mtt.fi, puh. (06) 474 6404 Houkuttelevia vaihtoehtoja tärkkelysohriksi Tärkkelysohralajikkeiden sadot ja kasvinsuojelun antamat sadonlisät sekä tärkkelyspitoisuudet vuosina 2004–2009 MTT Ylistaron kokeissa. Lajikkeet aikaisuusjärjestyksessä. 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 VO ITT O JY VÄ VI LD E O LA VI EI NA R EL ME RI KU NN AR I ED EL ED VIN TO FT A M AA RE N TO LA R JU ST IN A kg/ha 58,0 59,0 60,0 61,0 62,0 63,0 64,0 Tärkkelys-% n Ruokonata on osoittautu- nut rehuviljelyyn hyvin sopi- vaksi kasviksi maassamme. Kotimainen siementuotanto on jäänyt pahasti jälkeen tarpeesta: siemenen kotimai- suusaste on alle kaksikym- mentä prosenttia. Olisiko lisäämiseen mahdollisuuksia? Viimeisten vuosien aikana ruoko- nata on noussut siemenmäärällä mitattuna puna-apilan ohi kolman- neksi eniten käytetyksi nurmikas- vilajiksi timotein ja nurminadan jälkeen. Ruokonadan osuus nur- miin käytetystä natojen siemenestä on viime vuosina ollut 20–30 pro- senttia (Kuva 1). Ruokonadan siemenestä valta- osa on tuontia. Vuosittain tuodaan 130–200 tonnia. Kotimaista tuotan- toa on ollut vain 11–28 prosenttia käytetystä kokonaismäärästä. Nur- minadalla kotimaisen tuotannon osuus on huomattavasti suurempi, 60–85 prosenttia. Kuvassa 2 esitetyn kymmenen vuoden tarkastelun tarkastettu tuo- tantoala oli timoteilla keskimäärin 6 416 ha, nurminadalla 1 574 ha ja ruokonadalla 97 ha. Tarkasteluvuo- sien keskisadoista laskettu keskisa- to oli timoteilla 417 kg/ha, nurmi- nadalla 336 kg/ha ja ruokonadalla 309 kg/ha. Ruokonadan siementuotantoala lisääntyi vuoteen 2004 saakka, jol- loin ala oli 175 ha. Sen jälkeen tuo- tantoala on ollut 120–140 ha. Nur- minadan tuotantoala on vaihdellut välillä 1 400–1 600 ha. Syksy virittää kukintaa Ruokonata perustuu nurminataa hitaammin ja usein ensimmäisen vuoden nurmen siemensato jää pie- neksi. Suotuisina vuosina siementä voi muodostua runsaastikin. Ylis- tarossa korjattiin viime kesänä toi- sen vuoden nurmesta 900 kg/ha, ja Jokioisissa on saatu aiemmin lähes 800 kg/ha. Ruokonadan siemensadon muo- dostuminen alkaa heti edellisen siemensadon korjuusta. Ruoko- ja nurminadan kukinnan virittymi- nen tapahtuu kaksivaiheisesti. Syk- syn lyhyt päivä ja suhteellisen kor- keat lämpötilat edistävät kukinnan virittymistä. Tämä vaihe voi Suo- messa jäädä puutteelliseksi, jos tal- vi tulee varhain. Virittymisen toisessa vaiheessa tarvitaan pitkää päivää röyhyjen muodostumiseen ja kasvuun. Ke- vään ja kesän olosuhteemme var- masti täyttävät ruokonadan vaati- mukset. Syksyjen lämpeneminen ja piteneminen edistää kaksivai- heisen kukinnan virittymistä vaa- tivien kasvien siementuotannon edellytyksiä. Pitkäikäinen kasvi Ruokonata on rehutuotannossa pitkäikäinen kasvi. Sen satoisuus rehunurmissa kasvaa nurminataan nähden selvästi toisena ja kolman- tena vuonna. Kolmea vuotta vanhempien nur- mien koetuloksia on maastamme vähän, mutta kokeissa ruokonadan sato on säilynyt korkeana. Siemen- sadon ottaminen ruokonatanur- mesta monena vuonna olisi yksi tapa alentaa kustannuksia. Olisi py- rittävä 5–6 vuoden nurmiin. Ruokonata kasvaa kasvukauden loppupuolellakin voimakkaasti. Re- huviljelyssä satoetu nurminataan muodostuu suuresta jälkisadon en- simmäisen niiton jälkeen. Siementuotannossa ruokonadan puintiolki ja etenkin alusversos- ta tulisi hyödyntää. Ensimmäisen vuoden sato kannattaisi korjata re- huksi, ja aloittaa siemensadon kor- juu vasta toisesta nurmivuodesta, ja jatkaa sitä monta vuotta. Oiva Niemeläinen ja Markku Niskanen, MTT Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi, puh. (03) 4188 2459 Ruokonadan siementuotantoa olisi lisättävä Kuva 2. Ruoko- ja nurminadan sekä timotein keskimääräiset siemen- sadot 1999–2008. Kasvilajien vertaamisessa on otettava huomioon, että timoteita ja nurminataa on tuotettu huomattavasti suuremmalla alalla kuin ruokonataa, ja eri alueilla. Keskisadot on laskettu Eviran ti- lastoista. Kuva 1. Nurmi-, ruoko- ja rainadan siemenen tuotanto ja tuonti. Yli 80 prosenttia ruokonadan siemenestä tuodaan ulkomailta. Ruoko- ja nurminadan ja timotein keskimääräiset siemensadot (kg/ha) v. 1999-2008 0 100 200 300 400 500 600 700 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Siemensato kg/ha Nurminata Ruokonata Timotei 0 200 400 600 800 1000 RN tuotanto RAIN tuonti RN tuonti NN tuontiNN tuotanto 20 08 /0 9 20 07 /0 8 20 06 /0 7 20 05 /0 6 20 04 /0 5 20 03 /0 4 20 02 /0 3 20 01 /0 2 20 00 /0 1 19 99 /0 0 Nurmi-, ruoko- ja rainadan siemenen tuotanto ja tuonti (ton) Leveä riviväli antaa kasvutilaa rikkakasveille ensimmäisenä nurmivuonna. oiva nieMeläinen 11 n Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR julkisti helmikuussa Suo- men ja Itämeren maiden vilja- ja öljykasviketjuista tietoa tar- joavan Viljatietopankki-verk- kopalvelun osoitteessa www. vyr.fi. Se sisältää monipuolista aineistoa koko viljaketjusta. Verkkopalvelun taulukoissa, kuvi- oissa ja kartoissa kuvataan viljaket- jun eri osien toimintaa pitkinä ai- kasarjoina sekä tarjotaan ketjun eri osia koskevia ennusteita. Viljatietopankki-verkkopalvelu tarjoaa tietoa myös Suomen ja seit- semän muun Itämeren rantavaltion viljatilojen taloudesta sekä tuotto- ja kustannusrakenteista. Tältä osin Viljatietopankki hyödyntää MTT:n Taloustohtori-sivuston eri verkko- palveluita keräten niistä viljantuo- tantoa koskevat keskeiset raportit. Nämä tulokset perustuvat kannat- tavuuskirjanpitoaineistoon, MTT:n ennustejärjestelmän tuloksiin sekä kansainväliseen FADN-aineistoon. Viljaketjun muiden osien lähde- aineisto on Tikestä, Tilastokeskuk- sesta, Tullista ja Eurostatista sekä EU-laajuisen Agmemod-ennuste- mallin tuloksista. Viljatietopankin sisältöä päivite- tään ja kehitetään jatkuvasti. Täs- sä kuussa päivittyvät Itämeren alu- een ulkomaankauppaosion kartat ja taulukot heti kun vuoden 2009 lu- vut ovat saatavilla. Viljatietopank- ki-verkkopalvelusta on jatkossa tar- koitus tarjota tietoa mm. viljelyn viljalajikohtaisista yksikkökustan- nuksista. Helppo käyttää Viljatietopankin hyödyntäminen on helppoa, koska käyttöliittymä on tuttu MTT:n Taloustohtori-sivuston eri verkkopalveluista. Sivun yläosan linkeistä voi tar- kasteluun valita joko Suomen tai Itämeren maat. Käyttöliittymän va- semman reunan linkeistä valitaan haluttu viljaketjun osa, johon liitty- viä tulosteita, taulukoita, kuvioita ja karttoja on mahdollista tarkastella. Itämeren maat -osiosta löytyvät maakohtaiset tulokset. Palvelus- ta voi ladata myös raportteja Suo- men viljastrategiasta ja sen toteutu- misesta. MTT:n taloustutkimuksen kehittämä Viljatietopankki on en- simmäinen yksittäiselle sektorille suunnattu verkkopalvelu, joka hyö- dyntää Taloustohtori-käyttöliitty- mää ja sen eri verkkopalveluiden tuloksia. Pankkiin VYR:n sivustolta Viljatietopankkiin pääsee Vilja-alan yhteistyöryhmän verkkosivujen kautta (www.vyr.fi). Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR on vuonna 2003 perustettu vilja- alalla toimivien yritysten, yhdistys- ten ja valtion yhteinen toimielin. Vuodenvaihteessa alkoi kolmas toi- mintakausi vuosille 2010–2012. Vilja-alan yhteistyöryhmä käsit- tää koko suomalaisen viljaketjun kasvinjalostuksesta vilja-kauppaan. Ryhmän tavoitteena on parantaa suomalaisen viljaketjun kilpailuky- kyä ja toimivuutta yhdessä laaditun kansallisen viljastrategian avulla. Suomen ja Itämeren maiden vil- jaketjujen strategiaseurantaan liit- tyvät tiedot löytyvät juuri avatusta Viljatietopankista. Tietopankki on julkinen ja ilmainen, eikä sen käyttö edellytä kirjautumista. VYR haluaa näin tarjota viljaketjun tiedot mah- dollisimman avoimesti hyödyntä- mään koko Suomen viljasektoria. Arto Latukka ja Csaba Jansik, MTT ja Pekka Ijäs, MMM Lisätietoja: arto.latukka@mtt.fi, puh. (09) 5608 6220 Viljatietopankista monipuolista tietoa viljaketjusta n Tuotantotilojen puhtaudella on suuri vaikutus kotieläinten hyvinvointiin ja terveyteen. Helposti puhdistettavat ja likaa keräämättömät pintama- teriaalit vähentävät eläinten sairastumisalttiutta ja paran- tavat myös navetan työviihty- vyyttä ja -turvallisuutta. Navettaympäristöön on kehitelty uusia materiaaleja, joilla tavoitel- laan aikaisempaa parempaa kestä- vyyttä ja puhdistettavuutta. Useim- missa pintamateriaalivertailuissa pintoja on tutkittu uusina, vaikka to- dellisuudessa kuluminen vaikuttaa merkittävästi niiden ominaisuuk- siin. ”Helposti puhdistettavat pinnat maatilarakentamisessa” -hankkees- sa pintojen ominaisuuksia haluttiin selvittää myös kulutettuina. Pintamateriaalien kestävyydes- sä havaittiin osin suuriakin eroja. Kaksi ohuehkolla öljy- ja kumipoh- jaisella asfalttityyppisellä massalla pinnoitettua näytettä kuluivat pi- hattonavetan lattiassa puhki jo puo- lessa vuodessa. Muovipinnoitetut ja kyllästysai- neella käsitellyt pinnat kestivät ha- joamatta navetan lattiassa ja ruokin- tapöydällä, samoin betoni. Vähiten navetassa kului akryylipinta. Muovipinta helpoin siistiä Vaikka suurin osa navetan lattial- le sijoitetuista koepinnoista likaan- tui vuoden koejakson aikana selväs- ti enemmän kuin ruokintapöydällä, molemmissa koepaikoissa muovi- pinnoitetut pinnat olivat yleisesti ottaen helpommin puhdistettavia kuin pinnoittamattomat näytteet. Silaani-tiivistysaineella käsitel- lyn betonin puhdistuvuus oli koko- naisuutena vain keskitasoa eikä se ollut pinnaltaan kovin hylkivä. Tut- kimuksessa oli mukana kuitenkin vain yksi kyllästysaine: markkinoilla on useita kyllästysaineita, jotka saat- tavat toimia paremmin kuin nyt tut- kittu käsittely. Kuluminen vaikeuttaa työtä Mekaaninen kulutus alensi kaik- kien näytteiden puhdistuvuutta. Saumausaineiden puhdistuvuus heikkeni mekaanisen kulutuksen vaikutuksesta huomattavasti enem- män kuin pinnoitettujen materiaali- en puhdistuvuus. Kemiallinen kulutus, erityises- ti emäksiset aineet, heikensi kaik- kien saumausaineiden puhdistu- vuutta. Muovipinnoista akryyli kesti hyvin kemiallista käsittelyä, kun taas polyesteripinnoitteen puhdistuvuus heikkeni kulutuskä- sittelyissä. Muovipinnoitteet tasoittavat ja tiivistävät betonipintaa ja paranta- vat siten sen puhdistettavuutta. To- sin joidenkin muovipintojen mik- roskooppinen ”koloisuus” näytti jossain määrin selittävän likaantu- mista, mutta tällaista koloisuutta on hankala selvittää käytännön elä- mässä. Pinnoittamista suositellaan tiloi- hin ja pinnoille, joilta vaaditaan hy- gieenisyyttä, esimerkiksi ruokinta- pöydille ja lypsyasemille. Tieto tarkoilla mittauksilla Navetan pintamateriaalien puhdis- tuvuutta ja kestävyyttä selvitettiin Helsingin yliopistossa sekä labora- toriossa että käytännön olosuhteis- sa. Maa- ja metsätalousministeri- ön rahoittamassa hankkeessa olivat mukana myös MTT ja VTT. Laboratoriokulutus tehtiin me- kaanisesti vesihiekkasuihkutuksella ja lisäksi erilaisilla kemiallisilla liu- oksilla. Pintoja tutkittiin karheus- mittauksin, väri- ja kiiltomittauksin sekä tarkoin radiokemiallisin mene- telmin. Silmämääräistä arviointia on pe- rinteisesti käytetty puhtauden ar- vioinnissa, mutta siten saatava tie- to on usein varsin yleisluontoista. Numeerista tietoa tuottavat mene- telmät lisääntyvät todennäköisesti tulevaisuudessa myös maataloudes- sa. Nämä menetelmät ovat jo yleisiä esimerkiksi elintarviketeollisuudes- sa, materiaalitutkimuksessa ja ter- veydenhuollossa. Risto Kuisma, Jenni Määttä ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto Lisätietoja: risto.kuisma@helsinki.fi, puh. (09) 1915 8506 ja hanna-riitta.kymalainen@ helsinki.fi, puh. (09) 1915 8296 Kaikki pintamateriaalit eivät kestä navetan rasituksia Koepalat ruokintapöydällä. Kuvat: risto KuisMa Koepalat lattiassa älyportin lähellä. 12 n Sikojen fosforiruokinta on tasapainoilua sikojen riittävän fosforinsaannin turvaamisen ja lannan fosfo- ripitoisuuden minimoimisen välillä. Sikojen fosforisuo- situksia tarkennetaan, jotta rehujen fosforipitoisuuksien alentaminen lannan fosfori- pitoisuuden minimoimiseksi ei vaaranna sikojen luuston kehitystä ja riittävää lujuutta. Lihasika syö elämänsä aikana 1,5–2 kg fosforia kasvatusajasta ja rehu- jen koostumuksesta riippuen. Syö- dystä fosforista 500–600 g pidät- tyy sikaan. Emakko syö yhden tuotantosyk- lin aikana 3,5–4 kg fosforia rehun koostumuksesta ja tuotostasosta riippuen. Fosforista 100–150 g pi- dättyy tiineyden aikana sikiöiden kasvuun ja likipitäen saman ver- ran emakon itsensä kasvuun. Ime- tysaikana fosforia erittyy maitoon 13–18 g päivässä pahnueen koos- ta ja emakon maidontuotannosta riippuen. Neljä viikkoa kestävän imetyksen aikana maitoon erittyy kaikkiaan 350–500 g fosforia. Näiden lukujen valossa kasvavan sian syömästä fosforista noin kol- mannes ja emakon syömästä fos- forista vain noin 15 % jää sikoihin, ja loppu päätyy lantaan. Lannan fosforista suurin osa on peräisin sonnasta, joka sisältää sekä sula- matonta rehun fosforia että eläi- mestä peräisin olevaa endogeenis- ta fosforia. Virtsan fosforipitoisuus on yleensä pieni, jos sian fosforin- saanti on riittävää. Fosforintarve muuttuu tuotantovaiheen mukaan Maatiloilla lannan fosfori tulisi pystyä hyödyntämään mahdolli- simman hyvin peltoviljelyssä kas- vien ravinteena. Lannan fosforista osa voi huuhtoutua pelloilta vesis- töihin niitä rehevöittäen, ja fosfori- lannoitusta säädelläänkin tarkasti. Koska levitysalaa on usein niukas- ti tuotettuun lantamäärään nähden, sikojen ruokintaan on jo pitkään haettu ratkaisuja, joilla voitaisiin alentaa lannan fosforipitoisuutta. Tarpeettoman suuren fosforin- saannin välttämiseksi sikojen ruo- kintaa suositellaan muutettavan tuotantovaiheittain siten, että ruo- kinta seuraa sikojen fosforintar- peessa tapahtuvia muutoksia. Li- säksi fytaasi-entsyymin lisääminen sianrehuihin parantaa kasviperäis- ten rehujen fosforin käyttökelpoi- suutta ja vähentää epäorgaanisen fosfaatin lisäystarvetta rehuihin. Kasvien fytaatit pilkkoutuvat heikosti Kasveissa fosfori on varastoitunee- na pääasiassa fytiinihappona, jota yksimahaisten eläinten ruuansula- tusentsyymit eivät juuri pysty pilk- komaan. Fytiinihappo esiintyy ka- liumin ja magnesiumin suoloina eli fytaatteina, ja se muodostaa hel- posti komplekseja myös kalsiumin, raudan ja sinkin kanssa huononta- en näidenkin hyväksikäyttöä. Viljojen ja valkuaisrehujen fos- forista fytaatteina on yleensä yli puolet, mutta osuus voi olla jopa yli 90 %. Kasveissa on luontaista fytaa- sia, joka edesauttaa fytiinihapon pilkkoutumista sian ruuansulatus- kanavassa. Fytaasia on eniten veh- nässä ja ohrassa, kun taas kauran ja palkoviljojen fytaasiaktiivisuu- det ovat pieniä. Luontainen fytaasi tuhoutuu kuitenkin helposti lämpökäsitte- lyssä. Esimerkiksi vehnän ja oh- ran fosforista sulaa 50 ja 43 %, kun viljoja ei ole lämpökäsitelty, mut- ta lämpökäsitellyn vehnän ja oh- ran fosforin sulavuus on vain 28 ja 30 %. Fytaasia lisätään jo useimpiin sianrehuihin Kaupallisia fytaasivalmisteita on ollut markkinoilla 1990-luvun al- kupuolelta saakka, mutta vasta vii- me vuosina koettu fosfaattien hui- kea hinnannousu on laajentanut fytaasin käytön lähes kaikkiin si- kojen täysrehuihin ja täydennys- rehuihin. Osaltaan fytaasien käyttöä lisää ja niiden tehon luotettavuutta pa- rantaa lämpökäsittelyä hyvin kes- tävien fytaasien tulo markkinoille. Fytaasin vaikutus fosforin su- lavuuteen ei ole suoraviivaista, ja fosforin sulavuuden muutos pie- nenee fytaasilisäyksen kasvaessa. Hyöty on myös pienempi, kun re- hussa on luontaista fytaasia. Myös eri fytaasivalmisteet ovat teholtaan hieman erilaisia. Fytaa- sia tuotetaan useilla eri mikrobeil- la ja ne ovat fytiinihapon pilkkomi- sen alkamiskohdan mukaan joko 3- tai 6-fytaaseja. Lisäksi rehujen fytiinihappopitoisuus ja muut omi- naisuudet vaikuttavat fytaasien ky- kyyn parantaa fosforin sulavuutta. Sikojen fosforiruokinnan op- timoinnin helpottamiseksi rehu- taulukoihin lisätään tänä kevään fytaasin vaikutus rehujen fosforin sulavuuteen. Sika tarvitsee fosforia kasvuun ja lisääntymiseen Sian näkökulmasta fosfori ei ole haitallinen, vaan kasvun, lisäänty- misen ja luuston kunnon kannal- ta hyvin tarpeellinen ravintoaine. Sian on saatava fosforia rehustaan päivittäin ja riittävästi: muutoin se ottaa fosforia luustostaan. Pitkään kestävä fosforin saannin niukkuus johtaa luiden haurastumiseen ja voi näkyä myös sikojen liikunta- kyvyssä. Sikojen fosforiruokinta on siis tasapainoilua sikojen riittävän fosforin saannin turvaamisen ja lannan fosforipitoisuuden mini- moimisen välillä. Sian sulavan fosforin tarve voi- daan laskea faktoriaalisesti elintoi- mintojen ylläpitoon tarvittavan ja kasvuun pidättyvän fosforin mää- rästä. Ylläpitoon sika tarvitsee fos- foria 10 mg päivässä elopainoki- loa kohti. Mitä nopeammin sika kasvaa tai mitä enemmän emakko tuottaa porsaita, sitä enemmän se myös tarvitsee päivässä fosforia, jos rehun syönti ei muutu. Fosfo- rin tarve kasvuun on sama kuin si- an elimistön fosforimäärän muu- tos kasvatuksen aikana. Sikojen fosforisuosituksia tarkennetaan keväällä Sikojen fosforisuosituksia tarken- netaan tämän kevään aikana, jotta rehujen fosforipitoisuuksien alen- taminen ei vaaranna sikojen luus- ton kehitystä ja riittävää lujuutta. Tämä tarkoittaa kasvavilla sioilla entistä useampaan vaiheeseen pil- kottuja suosituksia, ja mm. emakon tuotostason huomioon ottamista fosforisuosituksissa. Oheisissa kuviossa on esimerk- keinä lihasian sulavan fosforin tar- peen muutos elopainon kasvaessa sekä emakon syönnin ja pahnueen kasvun vaikutus imetysrehun sula- van fosforin pitoisuuteen, ja luuston fosforivarastojen hupenemiseen. Monivaiheisen ruokinnan mah- dollisuuksia ei ole vielä täysin hyö- dynnetty sikatiloilla. Yleisimmät esteet monivaiheisen ruokinnan käytölle ovat osastojen jatkuva täyttö, riittämätön varastotila mo- nille rehuille, sikalan pienuus ja työmäärän lisääntyminen. Tärkeimpinä hyötyinä tilat pitä- vät rehukustannusten pienenemis- tä, parempia tuotantotuloksia ja eläinten hyvinvoinnin edistämistä. Nykyaikaisella ruokintatekniikalla jopa portaattomasti vaihtuva ruo- kinta on mahdollista toteuttaa. Kirsi Partanen, MTT Lisätietoja: kirsi.partanen@mtt.fi, puh. (019) 457 5756 Tasapainoilua fosforin kanssa: vähemmän lantaan, mutta sioille riittävästi olli häKäMies/Mtt:n arKisto Imetysaikana emakko erittää fosforia myös maitoon. Lihasikojen sulavan fosforin päivittäinen tarve ylläpitoon ja kasvuun sekä syötyä rehumäärää kohti laskettuna. 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 20 40 60 80 100 120 Elopaino, kg Sulavan P:n tarve, g/pv 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 Rehussa sulavaa P, g/ry Ylläpitoon, g/pv Kasvuun, g/pv Yhteensä, g/pv 2-rotusikojen tarve, g/ry 3-rotusikojen tarve, g/ry Imettävän emakon syömän rehumäärän ja pahnueen kasvun vaikutus emakon sulavan fosforin tarpeeseen ja luuston fosforivarastojen käyt- töön. 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 1750 2000 2250 2500 2750 3000 Pahnueen kasvu, g/pv Sulavaa P, g/kg rehua 0 5 10 15 20 25 Luuston demineralisaation, % 4 kg/pv 5 kg/pv 6 kg/pv 7 kg/pv 4 kg/pv 5 kg/pv 6 kg/pv 13 n Perinnölliseltä rehuhyöty- suhteeltaan parempien nautojen etsiminen ja tunnis- taminen on maailmalla isossa roolissa. Tuotantokustannuk- sia voidaan alentaa rehujen tehokkaammalla hyväksikäy- töllä. Nauta käyttää ¾ rehujen energi- asta ylläpitotarpeen täyttämiseen. Naudanlihantuotannossa on vali- tettavan alhainen rehun muunto- suhde myytäväksi lihaksi. Rehujen energiasta vain kuusi prosenttia menee lihaksen muodostamiseen. Perinteisesti rehuhyötysuhde on määritetty rehun muuntosuh- teella, jolla on vahva yhdysvaiku- tus eläimen kasvun ja aikuiskoon kanssa. Jos rehun muuntosuhdetta käytetään jalostuksellisen valin- nan perusteena, eläinten aikuis- koko ja kasvuominaisuudet kas- vavat seuraavissa sukupolvissa. Tällöin ylläpitotarve muodostuu korkeammaksi ja aikuiskooltaan suurempien eläinten lisääntymis- tehokkuus voi olla heikompi. Ti- lan kokonaistehokkuus voi kärsiä suuremmasta rehukustannukses- ta siitä huolimatta, että tuotanto- tulokset nousevat. Residuaalinen syönti Residuaalinen syönti on eläimen yksilöllisen rehunsyönnin tulos, joka muodostetaan eläimen todel- la syömän rehumäärän ja arvioi- dun syönnin erotuksena. Eläinten rehunsyöntimäärä arvioidaan elopainon, päiväkas- vun ja ns. vertaisryhmän avul- la. Vertaisryhmä on eläinryhmä, joka koostuu ominaisuuksiltaan samanlaisista eläimistä. Rehu- hyötysuhteeltaan muita tehok- kaampien eläinten residuaalisen syönnin tulos muodostuu nega- tiiviseksi. Poikimakausi voi venyä Residuaalisella syönnillä on eniten merkitystä emolehmien ylläpito- kauden rehuntarpeeseen. Pitkällä aikavälillä emojen hedelmällisyys voi kuitenkin muodostua jonkin- asteiseksi ongelmaksi. Vähemmän rehua kuluttavat emot ovat poikineet 5–6 päivää myöhemmin kuin enemmän re- hua kuluttavat emot. Poikimisen siirtyminen on epäedullinen omi- naisuus, kun tavoitellaan säännöl- listä ja lyhyttä poikimakautta. Rehuhyötysuhteeltaan tehok- kaampien eli matalan residuaali- sen syönnin eläinten rehunkulutus on keskimäärin 10–17 % pienempi kuin korkean residuaalisen syön- nin eläimillä. Kaikkia pienempään syöntiin vaikuttavia tekijöitä ei tunneta. Ruhossa vähemmän rasvaa Kasvavilla eläimillä selvästi vai- kuttava ominaisuus on matalan re- siduaalisen syönnin eläinten taipu- mus muodostaa vähemmän rasvaa verrattuna korkean residuaalisen syönnin eläimiin. Arvioidaan, et- tä teurasruhojen rasvan määrä voi vähentyä (5 ± 2 %), jos eläinainek- sen valintaan käytetään residuaa- lista syöntiä. Matalan residuaalisen syönnin eläimet ovat tuottaneet 25–30 % vähemmän metaania ja 15–20 % vähemmän lantaa verrattuna kor- kean residuaalisen syönnin eläi- miin. Lisäksi sonnan sisältämät ty- pen, fosforin ja kaliumin määrät ovat olleet 15–17 % pienempiä ma- talan residuaalisen syönnin eläi- millä. Residuaalisen syönnin periy- tyminen on noin 40 %. Perinnöl- lisesti rehuhyötysuhteeltaan te- hokkaammat eläimet saavuttavat samat tuotannolliset tulokset pie- nemmällä rehumäärällä, jolloin ympäristöä kuormittavien pääs- töjen osuus jää vähäisemmäksi. Peltopinta-alan tarve eläinyksik- köä kohden pienenee, ja tuottajil- le muodostuu suurempi joustavuus ohjata tuotantoaan. Tulevaisuutta myös meillä Elektronisten tunnistus- ja mit- tausjärjestelmien kehittyminen on mahdollistanut yksilöllisen re- hunkulutuksen seurannan ryh- mäkasvatuksessa. Eläinten testaus suoritetaan yleensä vieroituksen jälkeen. Testaus on aina hyvin kallista. Geenitesti vähentää tunnistamisen kustannuksia, mutta sen tarkkuus on vielä keskinkertainen. Tulevai- suudessa geenitesti on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto rehu- hyötysuhteeltaan tehokkaampi- en eläinten tunnistamiseen, myös Suomessa. Maiju Pesonen, MTT Lisätietoja: maiju.pesonen@mtt.fi, puh. 050 542 4569 Parempi rehuhyötysuhde voi auttaa lihanautatilojen kustannuskamppailussa Matalan residuaalisen syönnin eläinten rehunkulutus on keski- määrin 10–17 % pienempi kuin korkean residuaalisen syönnin eläimillä. Rehuhyötysuhteeltaan tehokkaammat eläimet, joilla on perinnöllinen taipumus syödä rehua vähemmän = - RFI (tavoiteltava arvo). Rehu- hyötysuhteeltaan vähemmän tehokkaat eläimet, joilla on perinnölli- nen taipumus syödä rehua enemmän = + RFI. saKari alasuutari/plugi RFI -2,22 RFI + 2,07 RFI 0 -3 -2 -1 0 1 2 3 4 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Päiväkasvu, kg/pv Residuaalinen syönti, kg ka/pv + RFI - RFI n Lypsykarjan tuotannon uutta suunnittelu- ja seuranta- ohjelmistoa sekä uusia palve- luja luodaan KarjaKompassi- projektissa. Tähän mennessä projektissa on saatu valmiiksi osiot Rehuvaste ja Ruokinnan seuranta. KarjaKompassin Rehuvaste-työka- lu antaa mahdollisuuden vertailla erilaisia ruokintoja ja väkirehuvaih- toehtoja. Se ennustaa kunkin ruo- kintavaihtoehdon antaman tuotos- vasteen ja taloudellisen tuloksen. Parhaimmillaan on käytännön karjoissa saatu tämän työkalun kautta yli 200 e taloudellista hyötyä lehmää kohti vuodessa. Ruokinnan seurannan päivälas- kelma otettiin käyttöön tammikuus- sa 2010. Sen avulla voi analysoida yhden päivän ruokintaa ja tuotan- toa sekä nähdä helposti niissä olevat poikkeamat laadittuihin suunnitel- miin nähden. Maidon tuotantokus- tannuslaskenta on myös uudistettu siten, että se saadaan laskettua ve- rotilinpäätöksen tietoja täydentä- mällä. Ruokinnan seuranta laajenee seuraavaksi Tämän kevään aikana Ruokinnan seurantaa laajennetaan siten, että sillä voi analysoida myös pidemmän ajanjakson ruokintaa päivälaskel- mia yhdistämällä. Syksyllä saadaan käyttöön uusi rehujen tuotantokustannuslaskenta ja loppuvuodesta Ruokinnan suun- nittelu, jota voi syystä nimittää Kar- jaKompassin pääosioksi. Ruokinnan suunnittelussa saa- daan käyttöön uusin tutkimuksen tuottama tieto rehujen syönnis- tä ja sulatuksesta sekä ruokinnan tuotosvasteista. Se pystyy siis var- sin tarkasti ennustamaan ruokin- nalla saatavan tuotoksen ja rahalli- sen tuloksen. Näin KarjaKompassin Ruokinnan suunnittelu voi myös optimoida ruokinnan parhaan talo- udellisen tuloksen mukaan. Tämä ei ole ollut mahdollista muissa ruokin- taohjelmissa. Tuottoennusteesta eläin- ja maitomäärät Vuoden 2011 keväällä valmistumis- vuoroon tulee Tuottoennuste, jolla pystytään suunnittelemaan karjan tulevia eläin- ja maitomääriä. Sen lehmäkohtaisen ennustetuotoksen laskenta perustuu jalostusarvoste- lun tietoihin. Tuottoennuste antaa myös ar- vion kunkin lehmän lähimmän 12 kuukauden aikana tuomasta tulos- ta. Vuoden 2011 aikana laajenevat myös talouslaskelmien simulointi- mahdollisuudet. KarjaKompassin uudet palvelut ovat saatavilla ProAgrian maitoti- laneuvojilta. Projektiin osallistuvat ProAgrian lisäksi Suomen Meije- riyhdistysten jäsenmeijerit, MTT, Helsingin yliopisto ja Työtehoseu- ra. Juho Kyntäjä, ProAgria Keskusten Liitto ja Marketta Rinne, MTT Lisätietoja: juho.kyntaja@proagria.fi, puh. 040 517 6972 KarjaKompassi alkaa näyttää suuntaa KarjaKompassin osioista valmiina ovat Rehuvaste ja Ruo- kinnan seuranta. Muut seuraavat vauhdilla perästä niin, että koko kokonaisuus on valmis kesällä 2011. KarjaKompassin ohjelmaosat Ruokinnan suunnittelu Ruokinnan seuranta Karja- Kompassi Rehuvaste Taloudellinen simulointi Tuotto- ennuste Rehun tuotanto- kustannus Maidon tuotanto- kustannus 14 n MTT:ssä on vertailtu itä- suomenkarjan ja suomenayr- shiren maitoa juuston, viilin ja jogurtin teossa. Alustavan kokeen mukaan itäsuomen- karjan maito osoittautui pro- sessointiominaisuuksiltaan paremmaksi, mikä antaa hy- vän mahdollisuuden jalostaa siitä erityistuotteita. MTT:ssä tehdyssä kokeessa halut- tiin selvittää, olisiko itäsuomenkar- jan ja ayrshire-rotuisten lehmien maidoista valmistettavien tuottei- den teon eri vaiheissa havaittavissa eroavaisuuksia juustoumassa tai kä- sittelyominaisuuksissa. Aiemmin tehty tutkimus pohjois- maisten lypsykarjarotujen maidon proteiinien perinnöllisistä tyypeistä antoi epäsuoran viitteen siitä, että kyyttöjen eli itäsuomenkarjan mai- dolla voisi olla hyvä juustoutumis- kyky. κ-kaseiinissako salaisuus? Useat maitotutkimukset ovat osoit- taneet, että naudan κ-kaseiinin (kappa-kaseiinin) B-geenimuodolla olisi yhteys maidon hyvään juustou- tumiseen. Tämä geenimuoto esiin- tyy hyvin yleisenä suomalaisissa alkuperäisroduissa. Itäsuomenkar- jalla sen frekvenssi eli esiintymisen yleisyys on 56,5 %, mutta suomen- ayrshirellä vain 7,6 %. Toisaalta yhteys juustoutumi- seen lienee perinnöllisiltä mekanis- meiltaan monimutkaisempi, sillä κ -kaseiinin AB-tyypin ayrshire- ja hosteinrodun lehmät ovat tuotta- neet myös täysin juustoutumaton- ta maitoa. Kokeet tehtiin MTT:n tuote- kehityslaboratoriossa pilot plant -laitteistoilla. Itäsuomenkarjan ja ayrshiren maito saatiin MTT:n tut- kimusnavetalta, jossa kokeeseen osallistuneet lypsylehmät oli ruo- kittu samalla tavalla samoissa hoi- to-olosuhteissa. Kokeet tehtiin 120 litran maito- näytteestä siten, että kummankin rodun näytteeseen oli yhdistetty usean lehmäyksilön tuottamaa mai- toa. Kiinteämpää ja maukasta Tulokset osoittivat, että itäsuomen- karjan raakamaidossa oli lieväs- ti korkeammat rasva-, proteiini- ja laktoosipitoisuudet kuin ayrshiren raakamaidossa. Juustonkeitossa oli havaittavissa, että itäsuomenkarjan maidon juok- settuma oli kiinteämpi, hera kirk- kaampi ja juoksettumisaika puolta lyhyempi kuin ayrshiren maidon. Nämä ovat positiivisia, tavoitelta- via ominaisuuksia juuston valmis- tuksessa. Molempien juustojen lasku-pH:t olivat lähes samat ja asianmukaiset. Esi- ja laskuheroissa oli havaittavis- sa yllättävä asia. Vaikka itäsuomen- karjan raakamaidon rasva- ja prote- iinipitoisuudet olivat korkeammat kuin ayrshiren, sekä esi- että las- kuherassa niiden pitoisuudet olivat itäsuomenkarjalla kuitenkin alhai- semmat. Tämä kertoo, että itäsuo- menkarjan maidosta valmistetun juuston juoksettuma on ollut hyvä, se on kestänyt leikkauksen ja katti- lakäsittelyn paremmin kuin ayrshi- ren maidosta tehty juusto. Näissä keitoissa itäsuomenkar- jan maito oli juustonvalmistukseen parempaa kuin ayrshiren maito. Aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan molempien rotujen maidoista val- mistetut juustot olivat parasta I- luokkaa. Hyvännäköisiä tuotteita Viilien ja jogurttien koetuloksista kävi ilmi, että molempien rotujen maidoista valmistetut tuotteet kes- tivät hyvin myyntikelpoisina 14 vuo- rokautta, ja olivat edelleen laaduk- kaita 31 vuorokauden jälkeen. Hyvä säilyvyys ei ole yllätys, sillä hapan- maitotuotteet säilyvät matalan pH:n vuoksi normaalisti pitkään. Tuotteiden aistinvaraisissa omi- naisuuksissa oli havaittavissa, että itäsuomenkarjan maidosta valmis- tetut viilit ja jogurtit olivat kiin- teämpiä ja ulkonäöltään parempia kuin ayrshirelehmien maidosta val- mistetut tuotteet. Alkuperäisrotujen maidon eri- tyisominaisuuksien tutkimuksia jatketaan MTT:ssä. Tutkimusta ra- hoittaa Suomen Kulttuurirahasto ja sen tavoitteena on tuottaa uut- ta tietoa alkuperäisrotujen maidon perinnöllisistä, biokemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista sekä edistää jatkojalostusta. Tuomo Tupasela, MTT, Juha Lundström, Ahlmanin koulun Säätiö ja Juha Kantanen, NordGen Lisätietoja: tuomo.tupasela@mtt.fi, puh. (03) 4188 3291 veiKKo soMerpuro/Mtt:n arKisto n FutureFarm-hankkeessa visioidaan huomisen maa- tilaa Euroopassa. EU:n 7. puiteohjelman rahoittamassa hankkeessa kehitetään tek- nologisia konsepteja vastaa- maan todettuihin haasteisiin. Yhtenä päätutkimuskohteena on tiedonhallinnan tehosta- minen. Nykytilanteen kartoittamiseksi ky- seltiin kesällä 2009 myös suoma- laisilta viljelijöiltä heidän toimis- totöihin käyttämäänsä aikaa sekä tietotekniikan, koneautomaation ja täsmäviljelytekniikoiden käyt- töä. Suomessa kirjalliseen kyselyyn vastasi 0,11 % aktiiviviljelijöistä maamme eri alueilta, eri tuotanto- suuntia edustaen. Vastausten mukaan suomalaiset viljelevät tilaansa yhden henkilön voimin, pääasiassa ilman palkat- tua kausi- tai aputyövoimaa. Vas- tanneista tiloista 72 % oli kooltaan 0–50 ha. Kolme tuntia toimistotöitä Suomalaiset tilat käyttivät ajastaan keskimäärin kolme tuntia viikossa töihin toimistossa ja vajaan tunnin ”paperitöihin” toimiston ja tilan ul- kopuolella. Työntekijää kohden laskettu- na suomalaiset käyttivät eri mais- ta eniten aikaa toimistotöihin. Toimistossa käytetty aika kului kir- janpitoon ja talouslaskentaan (35 %), hakemusten tekemiseen (20 %), viljelysuunnitteluun (15 %), opiske- luun (7 %) ja neuvotteluihin (8 %), konsultointiin (4 %) sekä maatalou- den ulkopuolisiin asioihin (6 %) ja viihteeseen (5 %). Toimiston ulkopuolinen työ koh- dentui pääasiassa asiointiin neu- vonnan kanssa (40 %), seminaa- reihin ja näyttelyihin (28 %) sekä kokouksiin ja verkostoihin (23 %). Toimistossa käytetyn ajan koh- dentumisesta voidaan päätellä, et- tä suomalaisilla tiloilla toimistotöi- den määrä jakaantuu epätasaisesti vuoden eri sesongeille. Hakemus- ten täyttö ja viljelysuunnitelmien viimeisteleminen osuvat päällek- käisiin ajankohtiin keväällä. Yleen- sä tähän työhön kuuluu olennaises- ti myös talouslaskentaa. Datan haaliminen hankalaa Usein myös kevään peltotyöt ovat jo käynnissä tukihakemuksia täy- tettäessä, mikä lisää työn henkistä kuormittavuutta. Kuormittavuut- ta aiheuttaa myös se, että erilaisten taloudellisten tukijärjestelmien ehdot, laatujärjestelmien tai brän- dien säännöt, koneautomaation ja erilaisten rekistereiden tarvitsema ja tuottama data on sirpaloitunut- ta: sitä on työlästä haalia kokoon ja hankalaa käyttää. Viljelysuunnitelmat on tehtävä ja toteutettava oikein ja vaatimus- ten mukaisesti. Paineita tähän li- säävät tulevaisuuden skenaariot mm. tuotannon ja tuotantotapojen jäljitettävyyden vaatimuksista se- kä tarpeesta noudattaa erilaisia tu- ki- ja tuotantosopimusvaatimuksia paremman taloudellisen kannatta- vuuden ja viljelyn yleisen hyväksyt- tävyyden takaamiseksi. Apua tiedonhankintaan FutureFarm-hankkeessa kehite- tään tiedonhallinnan konseptia, jossa viljelijän käyttämä tietojär- jestelmä etsii tietoverkoista auto- maattisesti viljelijän haluamat, tilaa koskevat tuki- ja tuotantosopimus- säännöt. Järjestelmä tarkistaa automaat- tisesti sekä suunnitelmien että vil- jelyn toteutuksen sääntöjenmukai- suuden. Tällä pyritään ensisijaisesti helpottamaan viljelijän henkistä stressiä, mutta myös parantamaan tuotantoprosessien laatua. Liisa Pesonen, MTT Lisätietoja: liisa.pesonen@mtt.fi, puh. 0400 733539 Automaatiosta apua viljelyn suunnitteluun ja varmentamiseen anita polKutie Itäsuomenkarjan lehmien maito prosessoituu mainiosti MTT:ssä tutkitaan alkuperäisrotujen maidon biokemiallisia ja fysikaalisia eri- tyisominaisuuksia ja selvitetään maidon tuotteistamisen mahdollisuuksia. 15 n Venäjän karjatalous perus- tuu edelleen suuriin tuotanto- yksiköihin. Nurmirehun oikea- aikainen korjuu on haastavaa, sillä niitettävä pinta-ala voi olla tuhansia hehtaareja. MTT on kehittänyt karkearehun tuotantoa Leningradin ja Mur- manskin alueilla sekä Karjalan tasavallassa. Suomen lähialueet erikoistuivat Neuvostoliiton aikana kotieläintuo- tantoon ja maidontuotanto on edel- leen alueen maatalouden tärkein tuotannonala. Lypsykarjan koko on tyypillisesti 500–1 000 lehmää. Moni vanhoista suurtiloista on ajautunut konkurssiin, mutta osa jatkaa toimintaansa osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoisena. Tuotan- non tehokkuus on vielä kaukana eu- rooppalaisesta tasosta, ja yksittäis- ten tilojen korkeat maitotuotokset perustuvat runsaaseen väkirehun syöttöön. Nurmia uudistetaan Tuotannon tehostamiseen pyrkivil- lä tiloilla nurmia uudistetaan ja nur- mirehun tuotantoa kehitetään ak- tiivisesti mm. MTT:n ja ProAgrian osaamiseen perustuen. Olosuhteet ovat enimmäkseen erinomaiset, sil- lä peltolohkot ovat suuria, yhtenäi- siä ja kivettömiä. Ongelmana nurmen perustami- sessa on pellon pinnan jääminen epätasaiseksi suuren muokkaussy- vyyden, puutteellisen jyräyksen ja kovan ajonopeuden vuoksi. Siemen kylvetään helposti liian syvälle. Yleistä on myös nurmien vä- häinen lannoitus, mikä näkyy kas- vustojen typenpuutteena erityi- sesti silloin, kun seoksissa ei ole palkokasveja. Osa tiloista ei käy- tä lainkaan mineraalilannoitteita kustannussyistä, ja karjanlannan hyödyntäminen on puutteellista. Korjuuta nopeutettava Venäjällä ei ole käytössä korjuuai- kaennustejärjestelmää. Artturi-kor- juuaikapalvelun toimintatapaa tes- tattiin hankeen aikana Karjalassa ja Leningradin alueella. Myöhemmin säilörehun laatua tutkittiin rehusäi- löistä otetuin näyttein, jotka analy- soitiin Valion laboratoriossa. Ensimmäisen nurmisadon kor- juu kestää poikkeuksetta liian kau- an, jolloin säilörehun sulavuus heikkenee. Kesän 2009 säilörehu- näytteiden (N=37) sulavuuden kes- kiarvo (D-arvo) oli Leningradin alueella 61,4 % ja Karjalassa 61,2 %. Myös valkuaispitoisuudet olivat al- haisia. Hankkeen suositusten mukaan alueella kannattaisi suosia toisen sadon korjuuta nykyistä enem- män, huolehtia kasvustojen ty- pensaannista ja kasvattaa koko- viljasäilörehun tuotantoa. Tällä tavalla nykyistä korjuupinta-alaa voitaisiin pienentää, korjuun ajoi- tukseen tulisi lisää joustavuutta ja säilörehun ravitsemuksellinen laatu paranisi. Säilöntäteknologia hallussa Rehun korjuuteknologia hallitaan varsin hyvin. Säilörehu tehdään esikuivattuna betonisiin laakasäi- löihin ja peltoaumoihin. Myös tuu- bien käyttö yleistyy. Osa hankkeen tiloista teki re- hua kokonaan ilman säilöntäainet- ta, osa käytti maitohappopohjaisia valmisteita. Happopohjaisiin säi- löntäaineisiin suhtaudutaan Ve- näjällä varauksella. Rehusäilön pintaan levitetään suolaa, minkä uskotaan parantavan rehun säily- vyyttä. Valiolla tehtyjen analyysien pe- rusteella vuoden 2009 säilönnäl- lisen laadun keskiarvo (asteikolla 4–10) oli Leningradin alueella 8,3 ja Karjalassa 7,7. Ilman säilöntäai- netta tehtyjen rehujen erinomai- nen säilönnällinen laatu kertoo korkeasta ammattitaidosta rehun- teon prosessien hallinnassa. Johanna Logrén ja Harri Huhta, MTT Lisätietoja: harri.huhta@mtt.fi, puh. 040 522 7785 Nurmirehun tuotanto kehittyy Luoteis-Venäjällä Rehunkorjuuta Novoladozhski-tilalla Volhovin piirissä. Traktorivetoi- nen niittomurskain-tarkkuussilppuri-yhdistelmä ja ajettava tarkkuus- silppuri ovat alueella tyypillistä korjuukalustoa. Harri Huhta ja Reijo Pesonen MTT:stä ja Päivi Näkki Viljavuuspalvelusta arvioivat säilörehuauman sisältöä Sortavalassa. Auma on avattu liian suurelta alalta, kun käytössä ei ole rehuleikkuria. Gomontovon tila Volosovon piirissä pääsi painorehumenetelmällä erin- omaiseen säilöntätulokseen rehun hyvän tiivistyksen ansiosta. Megrega-tilan uusi navetta Aunuksessa. Investointien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää myös rehuntuotannon kehittämistä. Apua lajikevalintaan Peltokasvilajikkeet 2010 -kirja aut- taa maatilayrittäjää valitsemaan peltojensa mukaan parhaan sato- tuloksen antavat lajikkeet. Siihen on koottu maassamme viljeltävien viljojen, palko-, öljy- ja nurmikas- vien, perunalajikkeiden, kuminan ja sokerijuurikkaan ominaisuudet, sadon määrät ja laadut sekä keskei- set viljelytekniset erityispiirteet. Uutuutena mukana on tietoa vil- jojen tautiruiskutuksista saaduista sadonlisistä, ohrien sopimuslajik- keista, vehnien leivontalaadusta ja nurmien jälkisadoista. Kirja perus- tuu pääosin vuosien 2002–2009 virallisten lajikekokeiden tulok- siin. Julkaisussa esitellään myös lajikekoetoimintaa, kylvösieme- nen sertifiointia, siemenen valin- taa ja määrän laskemista. – Hanne Teräväinen Arjo Kangas ja Taina Harmoi- nen (toim.) 2010. Peltokasvilajik- keet 2010. Tieto tuottamaan 131. 96 s. Kirjan voi ostaa useimmista Pro- Agria Keskuksista, kirjakaupoista tai verkkokaupasta: www.proagria. fi/julkaisut tai puh. 020 747 2485. Julkaisu on ostettavissa myös e- kirjana: www.ellibs.fi -> e-kirja- kauppa. Lisätietoja: www.proagria.fi/julkaisut tai puh. 020 747 2485 Uudenlainen kevätrypsi ja aikaiset ohrat uutuuslajikkeiden kärjessä Kevätrypsilajike Aurea CL hyväk- syttiin lajikeluetteloon yhdentois- ta muun uuden peltokasvilajik- keen kanssa vuoden alussa. Aurea CL on uudentyyppinen rypsilajike. Se kestää imidatsolinoni-ryhmään kuuluvia rikkakasvien torjunta-ai- neita toisin kuin tähän asti viljellyt lajikkeet. Uudet keinot rikkakasvi- en torjuntaan rypsistä tulevat mah- dolliseksi, kunhan tarvittava rikka- torjunta-aine saa myyntiluvan. Uudet ohralajikkeet nostavat oh- ran satoisuutta. Altti, Aukusti, Wol- mari ja Brage ovat monitahoisia lujakortisia ohria. Ne kaikki ovat kasvuajaltaan vastaavia vanhoja lajikkeita selvästi satoisampia. Antti-herne on satoisa parannus hernevalikoimaan. Myös kevätveh- nään, kauraan ja nurminataan saa- tiin uusia lajikkeita. – Arjo Kangas Kangas, Arjo ja muut 2009. Vi- rallisten lajikekokeiden tulokset 2002–2009. MTT Kasvu 6. 184 s. Maksullisen julkaisun voi tila- ta osoitteesta www.mtt.fi/mttkas- vu tai sähköpostitse julkaisut@ mtt.fi. Julkaisu on myös ladattavis- sa maksutta pdf-tiedostona osoit- teessa: www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/ mttkasvu6 Lajikeluetteloon 2010 hyväksytyt uudet peltokasvilajikkeet. Laji Lajike Tunnus Hakija Kevätvehnä Aallotar Bor 03026 Boreal Kasvinjalostus Oy Sertori CH221.10002 S.G. Nieminen Oy Ohra Altti Bor 03708 Boreal Kasvinjalostus Oy Aukusti Bor 04509 Boreal Kasvinjalostus Oy Wolmari Bor 04559 Boreal Kasvinjalostus Oy Brage GN 02146 Rautakesko Oy Kaura Bettina SW031805 Rautakesko Oy Iiris Bor 04093 Boreal Kasvinjalostus Oy Herne Antti SWC6198 Rautakesko Oy Kevätrypsi Aurea CL IMI4003 Huoltovarmuuskeskus Juliet Bor 04567 Boreal Kasvinjalostus Oy Nurminata Valtteri Bor 22003 Boreal Kasvinjalostus Oy Kuvat: johanna logrén Virallisten lajikekokeiden tulokset 2002-2009 6 Arjo Kangas, Antti Laine, Markku Niskanen, Yrjö Salo, Martti Vuorinen, Lauri Jauhiainen ja Hannele Nikander 16 vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio) Yhteistyössä: Toimituskunta: Toimittanut: Minna Nurro, MTT Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 41 881 Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet www.mtt.fi Seuraava liite ilmestyy MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Markku Järvenpää Pirjo Mattila Hilkka Vihinen Minna Nurro Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela Liite 1/2010 15.3.2010 67. 31.5.2010 n Suomalainen ruokaketju voi olla ylpeä puhtaudesta, turval- lisuudesta ja suomalaisuudes- ta, mutta ketjun kilpailukykyä tulisi parantaa. Kuluttajien luottamuksen säilyttäminen on keskeinen liiketoimin- nan menestystekijä, kertoo elintarvikeketjun toimijoille suunnattu MTT:n kysely. Ruokaketjun toimijoille tehtyjen haastattelujen perusteella suoma- laisen ruokaketjun lisäarvotekijöitä tarkasteltiin vastuullisuuden seitse- män ulottuvuuden kautta: ne ovat ympäristövastuullisuus, tuotetur- vallisuus, ravitsemus, eläinten hy- vinvointi, työhyvinvointi, paikalli- suus ja taloudellinen vastuullisuus. Kyselyn perusteella niin maata- lousyrittäjät kuin ketjun muutkin toimijat pitivät tärkeimpänä ulot- tuvuutena tuoteturvallisuutta. Sen lisäksi maatalousyrittäjät korosti- vat eläinten hyvinvointia ja paikal- lisuutta. Koko ruokaketju on yhtä miel- tä siitä, että kuluttajien kiinnostus tuotantoeläinten kohtelua ja ruo- antuotannon ympäristövaikutuksia kohtaan lisääntyy tulevaisuudessa. Lisää kuluttajainformaatiota Kyselyn perusteella käy ilmi, et- tä suomalainen maatalousyrittä- jä tuntee työnsä arvon ja on sii- tä terveellä tavalla ylpeä, mutta ei koe, että muut arvostaisivat si- tä. Lähempänä kuluttajaa toimiva kauppa kuitenkin uskoo, että tule- vaisuudessa maatilayritysten ja lä- hellä tuotetun ruuan arvostus kas- vaa. Suomalainen tuottaja kaipaa kei- noja, joilla kertoa kuluttajille suo- malaisen ruokaketjun työstä ruu- an hyväksi. Vastaajista 92 % oli sitä mieltä, että ruokaketjun menettely- tapoja tulisi tuoda nykyistä enem- män esille. Lisäksi tuottajat toivovat muun muassa ruokaketjun hinnan- muodostuksen avaamista kulutta- jille. Vaikka kuluttajien luottamus suomalaiseen ruokaketjuun arvioi- tiin hyväksi, täytyy sen eteen tehdä koko ajan töitä. Luottamuksen säi- lyttämiseksi sekä harhaluulojen ja väärinkäsitysten välttämiseksi maa- talousyrittäjät korostivat tosiasioi- hin perustuvan avoimen ja puolu- eettoman informoinnin tärkeyttä. Laatujärjestelmästä apua? Useimmissa EU-maissa ja myös Eu- roopan ulkopuolella elintarvike- talouden laadun ja kilpailukyvyn edistämiseksi on käytössä erilai- sia vapaaehtoisia laatujärjestelmiä ja niiden viestintäkonsepteja. Suo- messa tällaisia järjestelmiä ei tois- taiseksi ole. Maatalousyrittäjien mielikuvat laatujärjestelmistä ovat kahdenlai- sia. He uskovat laatujärjestelmi- en kehittävän osaamista, toimin- nan vastuullisuutta, tuotekehitystä, elintarvikeketjun yhteistyötä ja ku- luttajien luottamusta, mutta myös lisäävän päivittäistä työmäärää, kus- tannuksia ja byrokratiaa. Työn kannattavuuden ja jousta- vuuden uskotaan vähenevän, mut- ta tuottavuuden paranevan pitkällä aikavälillä. Kotimaiset vahvuudet kehiin Useiden vastaajien mielestä ku- luttajien halukkuutta maksaa suo- malaisista elintarvikkeista korke- ampaa hintaa kuin ulkomaisista voitaisiin vahvistaa tuomalla esille ruuan tuottamiseen liittyvät kan- salliset vahvuustekijät. Kuluttajien maksuhalukkuutta ja näkemyksiä lisäarvotekijöistä selvitetään ke- vään aikana toteutettavalla kulut- tajakyselyllä. Tulokset perustuvat MTT:n vii- me kesänä toteuttamaan kyselyyn, joka tehtiin osana mmm:n Laatu- ketjun rahoittamaa Lisäarvoa laatu- työstä -hanketta. Sen tavoitteena on tunnistaa ruokaketjun vahvuudet ja mahdollisuudet, jotka tekevät suo- malaisesta ruoantuotannosta kilpai- lukykyisen, ainutlaatuisen ja kulut- tajia kiinnostavan, ja konkretisoida ne selkeiksi kuluttajille viestittävik- si tekijöiksi. Jaana Kotro ja Sari Forsman-Hugg, MTT Lisätietoja: jaana.kotro@mtt.fi, puh. (09) 5608 6256 Ainekset: 600–700 g kirjolohi- tai lohifilettä iso punainen paprika purjo 1 sipuli kesäkurpitsa nippu tilliä rasia tuoreita herkkusieniä (200 g) 1 prk kevyt creme fraichea 2 dl juustoraastetta Poista kalasta halutessasi selkä- ruotojono esim. pinseteillä. Paloit- tele huuhdellut sienet ja kasvikset ja freesaa niitä pannulla, niin että ne vähän pehmenevät. Kaada kasvikset voideltuun vuokaan. Viipaloi nahattomia noin 3–4 cm paksuisia kalanpaloja fileerausveit- sen avulla ja lisää ne kasvispedin päälle. Pilko tilli ja lisää se kalapalo- jen päälle. Raasta juusto ja sekoita se creme fraichen kanssa. Lisää juusto- creme fraiche -seos päällimmäiseksi vuokaan. Paista uunissa (200 ºC) noin puoli tuntia, kunnes pinta saa kauniin rus- kean värin. Nauti tuoreen salaatin ja esim. uuniperunoiden kera. Liian vähän D-vitamiinia D-vitamiini on tärkeä rasvaliukoi- nen vitamiini, joka vaikuttaa luuston muodostumiseen ja hyvinvointiin. Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinilla on todennäköises- ti myös paljon muita terveysvaiku- tuksia. Se saattaa suojata mm. syö- vältä, diabetekseltä ja useilta muilta kroonisilta sairauksilta. Paras D-vitamiinin lähde on ihon altistaminen auringonvalolle, jonka vaikutuksesta elimistömme muo- dostaa D-vitamiinia. Pohjoisilla le- veysasteilla asuvat eivät kuitenkaan pysty hyödyntämään tätä lähdettä talvella. Tämän vuoksi ravinnosta saatava D-vitamiini on tärkeä kai- kille talvisaikaan ja ympäri vuoden niille, jotka eivät liiku ulkona. Ravinnonkaan D-vitamiini ei kui- tenkaan näytä riittävän, koska useis- sa tutkimuksissa on havaittu, että suomalaiset saavat D-vitamiinia ai- van liian vähän. Kalasta sitä saa! Kala on suomalaisten tärkein D-vi- tamiinin lähde ravinnosta, ja meil- lä on edelleen varaa kasvattaa sen kulutusta. Valtion ravitsemusneu- vottelukunta suosittelee kalaa syö- täväksi kaksi kertaa viikossa kalala- jeja vaihdellen, ja monella on tässä petrattavaa. Runsaasti D-vitamiinia sisältä- viä kalalajeja ovat esim. lohi, kirjo- lohi, kuha, siika, ahven, silakka ja muikku. D-vitaminipitoisuus ei rii- pu kalan rasvapitoisuudesta ja vähä- rasvaisetkin saattavat olla hyviä D- vitamiinin lähteitä. Kuitenkin esimerkiksi seiti ja pa- kastettu puna-ahven sisältävät D- vitamiinia niukasti. D-vitamiinin lisäksi kalasta saadaan mm. hyviä rasvahappoja sekä korkealaatuista proteiinia. Kalan lisäksi D-vitamiinia on merkittäviä määriä vitaminoiduis- sa levitteissä ja maitotuotteissa se- kä kanamunissa ja metsäsienissä. Pieniä pitoisuuksia löytyy myös li- hasta, eniten broilerista. Pirjo Mattila, MTT Lisätietoja: pirjo.mattila@mtt.fi, puh. (03) 4188 3235 Suomalaisen ruokaketjun ylpeydenaiheet esiin Juustoinen lohi kasvispedillä MTT:n teettämään kyselyyn vastasi noin 560 ruokaketjun toimijaa rehu- ja lannoiteteollisuudesta, maata- loudesta, elintarviketeollisuudesta sekä kaupasta. Lado 3–4 cm paksuiset kalanpalat freesattujen kas- visten päälle. Paloittele sienet ja kasvikset. Kuvat: pirjo Mattila Tarjoile valmis ruoka salaatin ja uuniperunan kanssa. Todennäköisuus tulevaisuudessa n=kysymykseen vastanneet Hinnan merkityksen väheneminen elintarvikkeiden valintakriteerinä Kuluttajien maksuhalukkuuden kasvaminen vastuullisesti tuotetuista elintarvikkeista Maatilayritysten arvostuksen kohoaminen Elintarvikekauppojen siirtyminen ulkomaiseen omistukseen Ruokaskandaali Suomessa Kotimaisten raaka-aineiden käytön väheneminen elintarviketeollisuudessa Elintarvikealan arvostuksen kohoaminen Kasvispainotteisemman ruokavalion lisääntyminen Elintarvikkeita valmistavien tuotantolaitosten siirtyminen ulkomaiseen omistukseen Vastuullisuuden voimistuminen kuluttajien ostokriteerinä Yritysten panostaminen vastuullisuuden kehittämiseen Suomalaisista raaka-aineista valmistettujen elintarvikkeiden arvostuksen voimistuminen Lähellä tuotetun ruuan arvostuksen voimistuminen Elintarviketuonnin lisääntyminen Kuluttajien kiinnostuksen lisääntyminen ruuan ympäristövaikutuksista Kuluttajien kiinnostuksen lisääntyminen tuotantoeläinten kohtelusta 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 Keskiarvo (1-5) 3,96 3,90 3,89 3,77 3,72 3,66 3,59 3,53 3,49 3,38 3,37 3,20 3,19 3,18 3,07 2,77 Kaikki vastaajat, n=478 Yrityksen toimiala Maatalous, n=292 Kauppa, n=46 Teollisuus, n=140 n Talven selkä on taittumassa, ja pian D-vitamiinia saa run- saasti auringon valon vaiku- tuksesta. Ennen sitä on kuiten- kin vielä pari kuukautta pär- jättävä muilla keinoilla. Voit paikata D-vitamiinivajetta esi- merkiksi tällä helppotekoisella ja herkullisella kalaruualla.