Maidon hintariskeihin varautuminen : Katsaus hintariskien hallinnan välineisiin
Olli, Niskanen; Sami, Myyrä (2015)
Olli, Niskanen
Sami, Myyrä
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
58/2015
Sivut
29 s.
Luonnonvarakeskus
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-117-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-117-4
Tiivistelmä
Kiintiöjärjestelmän poisto lisää maidontuotantoa EU:ssa, jossa maidon omavaraisuus oli vuonna 2014 noin 111 prosenttia. Kotimarkkinoiden kysynnän kasvattaminen on vaikeaa, koska maidon kulutus on jo nyt läntisissä EU-maissa maailman korkeimmalla tasolla. EU-maiden tuotannon kasvu suuntautuu näin ollen vientimarkkinoille.
Pitkällä aikavälillä maidon kysyntä maailmanmarkkinoilla kasvaa. Eri mailla on erilaiset tuonti-intressit. Väkirikkaat, kehittyvät maat tuovat paljon perustuotteita kuten jauheita. Vauraammat ostajamaat, kuten Yhdysvallat tai Venäjä, sen sijaan tuovat korkeamman jalostusarvon tuotteita kuten juustoja. Isojen ostajamaiden kysyntä voi kuitenkin vaihdella politiikan epävarmuuden tai muiden markkinahäiriöiden seurauksena. Viennin häiriöistä seuraava tarjonnan ruuhkautuminen voi nopeasti vaikuttaa markkinahintoihin ja edelleen tuottajahintoihin.
Maidontuottajien tulojen vakauttamiseksi on kehitetty erilaisia riskinhallinnan menetelmiä ja monissa maissa ne ovat jo aktiivisessa käytössä. Yhteiskunnan tarjoamista vakuutusjärjestelmistä laajin ja tunnetuin on Yhdysvaltojen vapaaehtoisten järjestelmien kokonaisuus, jota on kehitetty jo pitkään. Vakuutusohjelmat on tarkoitettu tilanteisiin, joissa maidosta saatava kate rehukustannusten jälkeen laskee alle tuottajan määrittämän tason. Maidontuottajalla on kaksi vaihtoehtoa vakuutukseksi, joko futuurihintoihin nojaava Livestock Gross Margin for Dairy (LGM-D) tai kuukauden keskihintoja seuraava Dairy Margin Protection Plan (DMPP). Vuoden 2015 DMPP-ohjelmassa oli mukana jo 55 % viljelijöistä ja 80 % tuotannosta.
Eräissä EU-maissa meijeriyritykset tarjoavat kiinteähintaisia tai hintoja vakauttavia sopimuksia halukkaille tuottajille. Esimerkiksi Irlantilainen Glanbia tarjoaa kolmen vuoden pituisia hintojen va-kautussopimuksia. Vakautussopimuksessa tuottajahinta on kiinteä ja se muuttuu vain, jos markkinahinta poikkeaa sopimuksessa asetun ala- tai ylärajan ulkopuolelle. Tällöin kiinteä hinta muuttuu suhteessa siihen, minkä verran markkinahinta poikkeaa putkesta. Mallin uusimmissa versioissa on myös katetuottoa tarkasteleva osa LGM-D- ja DMPP-sopimusten tapaan, jossa seurataan tiettyjen tuotantopanosten hintojen muutoksia. Tällöin maidon hintaa muutetaan samassa suhteessa panoshintojen kanssa.
Vuosien väliseen tulojen tasaukseen kannustetaan myös verotuksen keinoin. Suomalaista ta-sausvarausta muistuttavia, tosin kertaluokkaa laajempia menetelmiä on käytössä esimerkiksi Australiassa ja Uudessa Seelannissa. EU on osaltaan esittänyt erilaisia keinoja markkinariskien hallintaan. Jo tällä hetkellä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan maaseudun kehittämisen pilari mahdollistaa ja tukee esimerkiksi viljelijöiden keskinäisten rahastojen perustamista riskinhallinnan kansallisiksi järjestelmiksi. Näitä keinoja ei haluttu ottaa käyttöön Suomessa vuoden 2014 CAP-uudistuksessa.
Tulovaihtelut ovat haitallisia erityisesti investointien kannalta, sillä kasvaneen tulovaihtelun sie-täminen tarkoittaa investointien tuottovaatimuksen kasvua. Hintariskien hallintaa parantamalla voidaan lisätä investointien onnistumisen todennäköisyyttä. Tasainen investointitahti puolestaan on olennaista koko maitosektorin tuottavuuskehityksen kannalta.
Pitkällä aikavälillä maidon kysyntä maailmanmarkkinoilla kasvaa. Eri mailla on erilaiset tuonti-intressit. Väkirikkaat, kehittyvät maat tuovat paljon perustuotteita kuten jauheita. Vauraammat ostajamaat, kuten Yhdysvallat tai Venäjä, sen sijaan tuovat korkeamman jalostusarvon tuotteita kuten juustoja. Isojen ostajamaiden kysyntä voi kuitenkin vaihdella politiikan epävarmuuden tai muiden markkinahäiriöiden seurauksena. Viennin häiriöistä seuraava tarjonnan ruuhkautuminen voi nopeasti vaikuttaa markkinahintoihin ja edelleen tuottajahintoihin.
Maidontuottajien tulojen vakauttamiseksi on kehitetty erilaisia riskinhallinnan menetelmiä ja monissa maissa ne ovat jo aktiivisessa käytössä. Yhteiskunnan tarjoamista vakuutusjärjestelmistä laajin ja tunnetuin on Yhdysvaltojen vapaaehtoisten järjestelmien kokonaisuus, jota on kehitetty jo pitkään. Vakuutusohjelmat on tarkoitettu tilanteisiin, joissa maidosta saatava kate rehukustannusten jälkeen laskee alle tuottajan määrittämän tason. Maidontuottajalla on kaksi vaihtoehtoa vakuutukseksi, joko futuurihintoihin nojaava Livestock Gross Margin for Dairy (LGM-D) tai kuukauden keskihintoja seuraava Dairy Margin Protection Plan (DMPP). Vuoden 2015 DMPP-ohjelmassa oli mukana jo 55 % viljelijöistä ja 80 % tuotannosta.
Eräissä EU-maissa meijeriyritykset tarjoavat kiinteähintaisia tai hintoja vakauttavia sopimuksia halukkaille tuottajille. Esimerkiksi Irlantilainen Glanbia tarjoaa kolmen vuoden pituisia hintojen va-kautussopimuksia. Vakautussopimuksessa tuottajahinta on kiinteä ja se muuttuu vain, jos markkinahinta poikkeaa sopimuksessa asetun ala- tai ylärajan ulkopuolelle. Tällöin kiinteä hinta muuttuu suhteessa siihen, minkä verran markkinahinta poikkeaa putkesta. Mallin uusimmissa versioissa on myös katetuottoa tarkasteleva osa LGM-D- ja DMPP-sopimusten tapaan, jossa seurataan tiettyjen tuotantopanosten hintojen muutoksia. Tällöin maidon hintaa muutetaan samassa suhteessa panoshintojen kanssa.
Vuosien väliseen tulojen tasaukseen kannustetaan myös verotuksen keinoin. Suomalaista ta-sausvarausta muistuttavia, tosin kertaluokkaa laajempia menetelmiä on käytössä esimerkiksi Australiassa ja Uudessa Seelannissa. EU on osaltaan esittänyt erilaisia keinoja markkinariskien hallintaan. Jo tällä hetkellä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan maaseudun kehittämisen pilari mahdollistaa ja tukee esimerkiksi viljelijöiden keskinäisten rahastojen perustamista riskinhallinnan kansallisiksi järjestelmiksi. Näitä keinoja ei haluttu ottaa käyttöön Suomessa vuoden 2014 CAP-uudistuksessa.
Tulovaihtelut ovat haitallisia erityisesti investointien kannalta, sillä kasvaneen tulovaihtelun sie-täminen tarkoittaa investointien tuottovaatimuksen kasvua. Hintariskien hallintaa parantamalla voidaan lisätä investointien onnistumisen todennäköisyyttä. Tasainen investointitahti puolestaan on olennaista koko maitosektorin tuottavuuskehityksen kannalta.
Collections
- Julkaisut [85599]