Copper in cultivated soils of Finland
Yli-Halla, Markku (1994)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Yli-Halla, Markku
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
3
Numero
5
Sivut
487-495
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1994
Tiivistelmä
Viljelysmaiden muokkauskerroksen kuparivaroja tutkittiin määrittämällä kuparin (Cu) kokonaismäärä sekä eri tavoin maahan sitoutuneita kuparin fraktioita. Kuparin kokonaismäärä (6,9 - 97,4 mg kg-1) oli suurin savimaissa (keskiarvo 59,0 mg kg-1) ja pienin karkeassa hiedassa ja moreenimaissa (18,3 mg kg-1). Kivennäismaissa kuparin kokonaismäärä oli vuorosuhteessa savespitoisuuden kanssa. Vesiliukoisen ja vaihtuvan kuparin sekä orgaanisen aineksen ja rauta- alumiini- ja mangaanioksidien sitoman kuparin summa oli kivennäismaissa 30 % ja eloperäisissä maissa 53 % kokonaismäärästä. Näitä osuuksia voidaan pitää potentiaalisesti kasveille käyttökelpoisilla. Kummassakin maalajiryhmässä mineraalirakenteisiin sitoutuneen, kasveille käyttökelvottoman kuparin osuus oli suuri (kivennäismaissa 70 %, eloperäisissä maissa 47 %). Viljavuusanalyysissä kupari uutetaan happamalla ammoniumasetaattietikkahappo-EDTA-liuoksella, pH 4,65 (CUEDTA) . Tämä liuos uutti vaihtuvasta, orgaanisen aineksen ja oksidien sitomasta kuparista kivennäismailla 56 % ja eloperäisillä mailla 71 %. Muokkauskerroksen CuEDTA- varat olivat lähes poikkeuksetta suuremmat kuin jankon, mutta varsinkin savimailla juuristovyöhykkeen alapuolisissa maakerroksissa oli runsaasti CuEDTA. Perinteisesti turvemaiden on sanottu tarvitsevan kuparilannoitusta. Vaikka tässäkin aineistossa monessa turvemaassa kuparin kokonaismäärä oli pieni, oli useimmissa turvemaissa melko runsaasti CuEDTA. Tästä syystä kuparilannoitus ei saa millään maalajilla olla automaattinen viljelytoimi vaan sen on perustuttava maa-analyysiin.
Collections
- Julkaisut [85546]