Phytoseiid mites (Acari:Gamasina) in Finnish apple plantantions with reference to integrated control of phytophagous mites

Abstract

Suurin osa omenapuun kasvinsuojeluruiskutuksista on omenaruven torjuntaa. Suomessa tähän käytetään ditianoni (Delan), bitertanoli- (Baykor), triforiini- (Saprol) ja diklofiuanidi-valmisteita (Euparen). Toistuvilla ruiskutuksilla on vaikutuksia myös hyönteisiin ja punkkeihin. Tässä tutkimuksessa on selvitetty valmisteiden vaikutusta ensisijaisesti hedelmäpuupunkkiin ja petopunkkeihin. Laboratoriokokeissa todettiin triforiinin heikentävän hedelmäpuupunkin talvimunien kuoriutumista, mikäli munat olivat saaneet kehittyä lähelle kuoriutumisajankohtaa. Muilla valmisteilla ei ollut vaikutusta talvimuniin. Triforiini ja diklofiuanidi aiheuttivat hedelmäpuupunkin toukkien huomattavaa kuolleisuutta ja lisäksi estivät niiden yksilönkehitystä. Muiden valmisteiden vaikutus toukkiin oli vähäinen. Kenttäkokeessa, jossa valmisteita ruiskutettiin neljä kertaa kesä-heinäkuussa, diklofluanidi häiritsi kaikkien punkkiryhmien lisääntymistä. Myös triforiini ehkäisi jossain määrin hedelmäpuupunkkien runsaslumista, ja vaikutti aluksi haitallisesti myös petopunkkeihin ja äkämäpunkkeihin. Tämä vaikutus oli kuitenkin lyhytaikainen ja petopunkkikanta toipui nopeasti ruiskutuksista. BitertanoliIla ja ditianonilla ei ollut haitallista vaikutusta mihinkään punkkiryhmään, sen sijaan ditianonilla ruiskutetuissa puissa oli selvästi enemmän petopunkkeja kuin muissa puissa. Käytännön johtopäätökset intgroidun torjunnan kannalta ovat seuraavat: 1. Bitertanolin ja ditianonin käyttö ei vaikuta haitallisesti punkkien luontaiseen torjuntaan petopunkkien avulla, mutta ei myöskään suoraan vähennä hedelmäpuupunkkien määrää. 2. Triforiinin käyttö keväällä ensimmäisissä ruiskutuksissa voi helpottaa hedelmäpuupunkin torjuntaa, aiheuttamatta kuitenkaan suurta vahinkoa petopunkeille. 3. Diklofluanidi vaikuttaa hedelmäpuupunkkia torjuvasti, mutta on haitallinen myös petopunkeille. Tilapäistä käyttöä voi harkita, jos petopunkkeja ei esiinny omenatarhassa.

On apple tree leaves, the most abundant predatory phytoseiid species were Euseius finlandicus (Oudemans), comprising 39% of specimens found in surveys in 1985 and 1989, Phytoseius macropilis (Banks), 32%, and Paraseiulus soleiger (Ribaga), 18%. Amblyseius subsolidus (Beglyarov) and A. reductus Wainstein occurred occasionally in relatively high densities, whereas Anthoseius rhenanus (Oudemans), A. suecicus (Sellnick), A. richteri (Karg), A. bakeri (Garman), A. viktorovi Wainstein, Paraseiulus talbii (Athias-Henriot) and P. triporus (Chant & Yoshida-Shaul) occurred rarely and always in low densities. On unsprayed trees, the mean density of phytoseiid mites was 1.2 mites/leaf. On sprayed trees, none or only a few phytoseiids were found, but the density of the European red spider mite Panonychus ulmi (Koch) was much higher than on unsprayed trees. Indigenous phytoseiid mites appeared to be capable of maintaining the P. ulmi population level under the economic threshold on unsprayed apple trees. The presence of the common prey mites, P.ulmi, the rust mite Aculus schlechtendali (Nalepa), or tydeid mites was not necessary for the presence of phytoseiid mites. Relatively high numbers of E. finlandicus, P. macropilis and P. soleiger were found, although prey mites were scarce. Many deciduous trees and bushes support high populations of phytoseiid mites. The highest numbers were found on Aesculus hippocastani, Corylus avellana, Fraxinus excelsior, Ribes nigrum, Rubus odoratus, Sorbus aucuparia, Tilia spp. and Ulmus glabra. E. finlandicus occurred most commonly and in the highest densities, followed by P. macropilis, P. soleiger, P. triporus and A. rhenanus. E.finlandicus can immigrate rapidly from adjacent vegetation into an orchard after harmful spraying if suitable plants are present, and tall trees appeared to be more important than low bushes as natural sources of phytoseiids for aerial dispersal. In acaricide tests, flubenzimine was effective against P. ulmi, but it was harmful to E. finlandicus and P. macropilis. A single treatment with clofentezine and hexythiazox, although effective against P. ulmi, was harmless to E.finlandicus and P. macropilis, but repeated sprays of both acaricides significantly reduced the density of phytoseiids. The fungicides dithianon and bitertanol were harmless to phytoseiids, but dichlofluanid was harmful. Triforine sprays also reduced the numbers of phytoseiid mites, but the effect was only temporary. It had a 75% effect on P. ulmi winter eggs when sprayed just before hatching. Dichlofluanid was effective against P. ulmi and A. schleehtendali.