Erilaiset ohrarehun käyttömäärät lihanautojen seosrehuruokinnassa
Huuskonen, Arto (2006)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Huuskonen, Arto
Sivut
18 p
2006
Tiivistelmä
Kokeen tarkoituksena oli määrittää alkoholiteollisuuden sivutuotteena syntyvän ohrarehun tuotantovaikutus kasvavien lihanautojen ruokinnassa. Kokeessa vertailtiin erilaisia ohrarehun käyttömääriä lihanaudan loppukasvatuksessa. Ruokintakoe alkoi syyskuussa 2005 ja päättyi elokuussa 2006, jolloin viimeiset koe-eläimet teurastettiin. Eläimet ryhmiteltiin kokeen alussa elopainon ja rodun perusteella neljään blokkiin, joista ne sijoitettiin satunnaisesti neljälle eri koeruokinnalle. Koeruokinnat erosivat toisistaan väkirehuruokinnan koostumuksen osalta. Ohrarehun osuus väkirehusta oli loppukasvatuskaudella (yli 450 kg:n painossa) 0, 25, 50 tai 75 %. Väkirehun osuus oli 55 % päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä kaikilla ruokinnoilla. Eläimet ruokittiin vapaasti seosrehulla. Kuiva-aineen ja orgaanisen aineen näennäiset in vivo -sulavuudet heikkenivät lineaarisesti (P<0,001) korvattaessa ohraa korvattiin ohrarehulla. Ohraruokintaan verrattuna dieetin orgaanisen aineen sulavuus heikkeni 17 %, kun ohrasta 75 % korvattiin ohrarehulla. Sonnien rehun syönti oli kokeen aikana keskimäärin 9,53 kg ka / pv. Ohran osittainen korvaaminen ohrarehulla vaikutti rehun syöntiin käyräviivaisesti (P<0,05). Rehun syönti lisääntyi, kun ohrasta 25 tai 50 % korvattiin ohrarehulla. Sen sijaan 75 %:n ohrarehun osuus aiheutti rehun syönnin vähenemisen. Sonnit painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 261 kilogrammaa. Kokeen lopussa eläinten keskimääräinen elopaino oli 650 kg ja teuraspaino 342 kg. Ohran osittainen korvaaminen ohrarehulla johti päivä- ja nettokasvutulosten lineaariseen heikkenemiseen (päiväkasvu P<0,05); nettokasvu P<0,01) keskimäärin kokeen aikana. On kuitenkin huomattava, että keskimääräiset kasvutulokset olivat selkeästi heikoimmat, kun 75 % ohrasta korvattiin ohrarehulla, ja itseasiassa 25 % ja 50 %:n tasoilla kasvut eivät käytännössä juuri poikenneet ohraruokinnasta. Koeruokinnoilla oli vaikutusta myös teurastuloksiin. Teurasprosentti ja ruhojen rasvaisuus pienenivät lineaarisesti (P<0,05), kun ohraa korvattiin ohrarehulla. Sen sijaan ruhojen lihakkuuteen ohrarehun osuudella oli käyräviivainen vaikutus (P<0,05): ohrarehutasoilla 25 ja 50 % lihakkuus näytti hieman paranevan ohraruokintaan verrattuna, mutta 75 %:n ohrarehutasolla lihakkuus oli heikoin. Tulosten perusteella ohrarehu osoittautui hyväksi energiarehuksi kasvaville lihanaudoille säilörehu-ohrapohjaisella ruokinnalla. Erityisesti korkeita väkirehutasoja käytettäessä ohrarehun käyttö yhtenä väkirehukomponenttina on hyvin perusteltua. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi olevan realistista korvata enintään puolet kasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ohrarehulla. Tätä suuremmalla ohrarehun osuudella eläimen rehun syönti ja energian saanti heikkenee, mikä vaikuttaa negatiivisesti kasvu- ja teurastuloksiin. Sen sijaan 25 ja 50 prosentin korvausosuuksilla oli tässä tutkimuksessa positiivinen vaikutus ruhoista saatuihin teurastilityksiin.
Collections
- Julkaisut [85593]