Maatilojen tilusrakenne

Abstract

Viimeaikainen tilakoon kasvu on heikentänyt maatilojen tilusrakennetta. Kannattavuuden laskiessa osa tiloista on lopettanut tuotannon ja jäljelle jääneet pyrkivät laajentamaan sitä. Tilakoon kasvun myötä tuotantoaan laajentaneiden tilojen lohkojen koko ei ole kuitenkaan suurentunut; 35 % kirjanpitotilojen lohkoista oli vuonna 1999 kooltaan alle 1 ha. Peruslohkojen keskikoko oli 2,66 ha. Tuotantoaan jatkavat aktiivitilat, joita tutkimuksen kohteena olevat kannattavuuskirjanpitotilat edustavat, joutuvat hankkimaan lisämaita aikaisempaa kauempaa. 1970-luvun alussa lisämaita ostettiin keskimäärin alle yhden kilometrin etäisyydeltä talouskeskuksesta. Tämän tutkimuksen aineistossa vuosina 1997-1999 tiloille muodostuneet uudet lohkot olivat keskimäärin yli kahden kilometrin etäisyydellä talouskeskuksesta. Rakennekehityksen seurauksena on syntynyt myös etätiloja, jotka saattavat olla kymmenien kilometrien päässä viljelijän asuinpaikasta ja varsinaisesta talouskeskuksesta. Tiedot perustuvat Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehtyyn tutkimukseen. Noin puolet tilakoon kasvusta perustuu lisääntyneeseen pellonvuokraukseen. Vuokralohkojen keskimääräinen talouskeskusetäisyys on suurempi kuin omien lohkojen. Vuokralohkot ovat myös keskikooltaan tilojen omia lohkoja pienempiä. Vuonna 1999 vuokralohkojen keskikoko oli 2,16 ha. Vuokraamalla tilakokoaan suurentavat tilat saavat käyttöönsä usein tilusrakenneominaisuuksiltaan heikkoja lohkoja. Noin 1000 kirjanpitotilalla tehdyn selvityksen mukaan niiden peltoala on noussut 41 hehtaarista 46 hehtaariin vuosina 1997-1999. Tilakohtaisen peltopinta-alan nousun yhteydessä myös peruslohkojen lukumäärä on noussut keskimäärin 15,3 peruslohkosta 17,4 peruslohkoon tilaa kohti. Rakennekehitys onkin tapahtunut ainoastaan tuotantoa jatkavien tilojen peruslohkojen lukumäärää lisäämällä. Pellon siirtyminen tuotannosta luopuvilta tiloilta tuotantoaan jatkaville tiloille on kyllä suurentanut tilakokoa, mutta pieni lohkokoko ja etäisyydet vaikeuttavat edelleen viljelytöitä, millä on tuotantokustannuksia nostava vaikutus. Suuremmilla tiloilla on suuremmat peruslohkot kuin pienemmillä tiloilla. Osa suurempien tilojen paremmasta kannattavuudesta onkin aiheutunut näistä viljelyominaisuuksiltaan paremmista peruslohkoista. Viimeaikainen rakennekehitys ei kuitenkaan ole tuottanut tilakokoaan laajentaneille tiloille näitä perinteisesti suurten tilojen tuotannollisia etuja. Tilussuhteet vaikuttavat tuotannon järjestämiseen. Tilusrakenneominaisuuksiltaan epäedullisimpien lohkojen tuotanto on laajaperäisintä ja ne ovatkin usein kesantona. Epäedulliset tilussuhteet rajoittavat myös tilojen tuotantomahdollisuuksia. Tukijärjestelmä kompensoi kuitenkin tilusrakenteeltaan epäedullisimpien lohkojen taloudellisia vaikutuksia tilan kokonaistalouteen.

Finnish agriculture has been under a lot of pressure for change during the past few years. When profitability has weakened, some of the farms have discontinued the production. As part of the structural development production resources, like arable land, are transferred to farms continuing in production. The changes in ownership affect the structure of lands on a farm. The natural conditions in Finland do not favour the achievement of a good structure of lands - the relative area under cultivation is small (7,3%) compared to total land area. In this study the state and the development of the structure of lands on the bookkeeping farms have been studied in 1997-1999. The basic data has been compiled from the parcel register of the Ministry of Agriculture and Forestry. While the average farm size has grown, the size of base parcels has not. On the bookkeeping farms 35% of the parcels were smaller than 1 hectare in 1999. The average size of the base parcels of arable land was 2,66 hectares. Regional differences in the size of base parcels are remarkable. Today active farms have to buy additional arable land farther away from the economic centre of farms than in the past. In the early 1970s the additional land areas were bought, on average, not farther away than 1 km from the economic centre. During the years 1997-1999 additional land was bought more than 2 km away from the economic centre. Structural development has led to a new way of farming. Some farms have more than one economic centre,which makes it possible to cultivate arable areas located hundreds of kilometres away from the farmer's home. About half of the growth in the farm size is based on increase in the leasing of arable land, and in the case of leased land the average distance from arable land to the economic centre is even longer. Leased parcels are also smaller than parcels owned by the farmer. Farms enlarging their farm size through land leasing are often faced with a very weak land structure (the average size of a parcels is small and the parcels are located far away from the economic centre). The land structure also affects the arrangement of the production. On parcels with the least advantageous land structure the production is less intensive than on parcels with more favourable properties. The disadvantageous arable land structure restricts the production possibilities of a farm. However, agricultural support policy that is based on area payments reduces the negative economic effects due to the land areas that are structurally less advantageous.