Maatalouden ympäristötuki ympäristöhyödykkeiden tuotannon sopimusjärjestelmänä
Pentinmäki, Jari (2000)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Pentinmäki, Jari
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
4/2000
Sivut
37 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
2000
Kuvaus
Pro gradu-työ: Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella esitetty maatalouspolitiikan pro gradu-tutkielma. Tutkimuksen ohjaajana toimi professori Jukka Kola Helsingin yliopistosta ja tutkija Jukka Peltola MTTL:stä. Tutkimus on tehty MTTL:ssä.
Tiivistelmä
Maatalouden ympäristöohjelma 1995-1999 edustaa uutta viljelijöiden vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvaa lähestymistapaa maatalouden ympäristöohjauksessa. Ajatuksena on, että ympäristötukisopimuksessa julkinen valta ostaa viljelijältä ravinnepäästöjen vähennysten kaltaisia ympäristöpalveluja tuottavia toimenpiteitä. Sopimuksiin perustuvaan ympäristöohjaukseen liittyy kuitenkin tiedollisia ongelmia ja haasteita. Julkisen vallan käytössä ei esimerkiksi ole tarkkaa tietoa toimenpiteiden todellisista kustannuksista tilatasolla. MTTL:n tuore tutkimus osoittaa, että lannoiterajoitteen valinnaisuutta lisäämällä voidaan ympäristöohjauksen kannalta tärkeän tiedon puuttumisesta aiheutuvaa kustannushaittaa vähentää ja parantaa näin sopimuksen yhteiskunnallista tehokkuutta. Toisaalta sopimusten suunnittelussa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota pellon huuhtoumaherkkyyteen. Julkinen valta voisi näin parantaa sopimusten kohdistuvuutta. Lisäämällä vaihtoehtoisuutta tarjottaviin sopimuksiin voidaan kasvattaa viljelijöiden halukkuutta osallistua ympäristöohjelmiin. Osallistuminen vaikuttaa vallitseviin ympäristöasenteisiin. Sopimusehtojen suunnittelu vastaamaan mahdollisimman hyvin todellisia tuotanto-olosuhteita ja -päätöksiä on haastava tehtävä julkiselle vallalle. Ympäristötuen kaltaisten, vapaaehtoiseen sopimukseen perustuvien ohjauskeinojen vaikeutena on toiminnan tuloksellisuuden voimakas riippuvuus sopimusehtojen onnistuneesta määrittelystä. Peltojen ominaisuudet vaihtelevat paljon, mikä selvästi vaikeuttaa sopimusehtojen suunnittelua. Toisaalta maatalouden ympäristöpäästöjen hajakuormitusluonteesta johtuen sopimusten tuomia ympäristöparannuksia on vaikea todentaa lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lannoiterajoitteen suhteen erilaisia sopimusvaihtoehtoja ja verrattiin niitä tilanteeseen jossa julkinen valta tietää tilakohtaiset vähentämiskustannukset. Tarkastelussa oli myös maatalouden ympäristötuen perustuen lannoiterajoitteen mukainen sopimusvaihtoehto. Saadut tulokset puoltavat valintamahdollisuuksien lisäämistä tarjottaviin sopimuksiin. Jos julkinen valta tietää lannoitteiden käytön vähentämisen tilakohtaiset kustannukset, voidaan haluttu typenkäytön vähennys tuottaa hinnalla 2,21 mk/kg. Samansuuruisen kokonaisvähennyksen aikaansaaminen ainoastaan yhtä rajoitevaihtoehtoa tarjoamalla nostaa vähentämiskustannuksen 18,65 markkaan kiloa kohden. Kahden rajoitetason valintamahdollisuuden tarjoaminen pienentää vähentämiskustannusta 7,99 markkaan/kg. Perusympäristötuen tarkennetun lannoituksen kaltaisilla sopimusehdoilla vähentämiskustannukseksi saatiin 3,99 mk/kg. Sopimusehtojen valinnaisuuden lisääminen parantaa näin ollen ohjelman kustannustehokkuutta. Parhaimmillaan sopimus ottaa huomioon alueen ympäristön erityispiirteitä. Sopimusten kohdistaminen erityisesti valuma-alueiden kaltaisille ympäristöherkille alueille on ympäristönäkökulmasta kannattavaa. Sopimusten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta on tärkeää että mahdollisimman moni hyväksyy tarjottavan sopimuksen. Näin voidaan pitkällä aikavälillä vaikuttaa luonnonresursseja käyttävän viljelijän ympäristöasenteisiin
Collections
- Julkaisut [85621]