fi=MTT:n selvityksiä|sv=MTT:s utredningar|en=Agrifood Research Working papers|https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/5192692024-03-28T10:24:48Z2024-03-28T10:24:48ZCryopreservation of crop species in Europe : CRYOPLANET - COST Action 871 20th-23rd of February 2008, Oulu, FinlandLaamanen, Jaana (eds.)Uosukainen, Marjatta (eds.)Häggman, Hely (eds.)Nukari, Anna (eds.)Rantala, Saija (eds.)https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4734472019-04-12T18:13:38Z2008-01-01T00:00:00ZCryopreservation of crop species in Europe : CRYOPLANET - COST Action 871 20th-23rd of February 2008, Oulu, Finland
Laamanen, Jaana (eds.); Uosukainen, Marjatta (eds.); Häggman, Hely (eds.); Nukari, Anna (eds.); Rantala, Saija (eds.)
2008-01-01T00:00:00ZSavimaiden eroosioAura, ErkkiSaarela, KatariinaRäty, Marihttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4629492019-05-08T06:13:15Z2006-01-01T00:00:00ZSavimaiden eroosio
Aura, Erkki; Saarela, Katariina; Räty, Mari
Valumisvesien kiinteiden hiukkasten merkitys vesistöjen kuormittajana voi olla paljon suurempi kuin vesiliukoisesta fosforista koituva kuormitus. Hapettomissa olosuhteissa jopa 35 60 % kiinteitten hiukkasten fosforista voi olla leville käyttökelpoista. Suomessa tärkeimmät eroosion mekanismit savimaissa ovat sadepisaroitten iskut maan pintaan ja saveshiukkasten diffuusio (lämpöliike) kiinteästä maasta maan veteen. Savimaan pinnan liettyminen ja kuorettuminen vähenevät maan jäykkyyden kasvaessa. Sen sijaan diffuusioeroosio kasvaa savespitoisuuden kohotessa. Diffuusioeroosion mekanismeihin ja torjuntaan on kiinnitetty tutkimuksissa vähän huomiota, vaikka se on maissamme ilmeisesti tärkein eroosion muoto. Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää savimaittemme 1)eroosiomekanismeja, 2)eroosion voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä, 3)keinoja vähentää savimaittemme eroosiota ja 4)tutkia eroosion mallintamista oloissamme. Maan fysikaalis-kemiallisesti aktiivisia komponentteja ovat savimineraalit, heikosti kiteytyneet alumiini- ja rautaoksidit ja humus. Nämä ainekset määräävät maan rakenteen kestävyyden. Tutkimushankkeessa saatiin odotettu tulos: Maan kestävyys sadepisaroitten iskulle paranee maan savespitoisuuden kasvaessa. Sen sijaan kestävyys diffuusioeroosiolle heikkenee savespitoisuuden noustessa. Humuspitoisuudelle ei saatu selvää vaikutusta. Humuksesta alle 10 % on lankamaisia tehokkaasti maahiukkasia liimaavia yhdisteitä. Ilmeisesti humuksen laatuun tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota. Heikosti kiteytyneet rautaoksidit stabiloivat tunnetusti maan mururakennetta. Maan rautaoksidien stabiloiva vaikutus tuli esille myös suoritetussa hankkeessa. Negatiivisesti varautuneet saveshiukkaset ovat ns. vaihtuvien kationien välityksellä kiinni toisissaan. Yleisin vaihtuva kationi on kalsium, joka flokkuloi maahiukkasia mikromuruiksi. Murujen synnyssä ovat mukana myös liimaavat nauhamaiset humusmolekyylit ja alumiini- ja rautaoksidit. Sadepisaroitten iskuja kestävän mururakenteen muodostuminen vaatii maan kuivumista välillä, jotta hiukkaset pääsevät riittävän lähelle toisiaan. Diffuusioeroosion torjumiseksi riittää kuitenkin vähäinenkin yksittäisten hiukkasten yhteenliittyminen. Tämä voitiin hankkeessa osoittaa nojautumalla Einsteinin 1905 luomaan teoriaan pienten hiukkasten lämpöliikkeestä nesteessä. Laskennan mukaan hieno saves (läpimitta alle 0,2 mikrometriä) on altista diffuusiolle maan veteen epästabiilista huokospinnasta. Vähäinenkin flokkulaation parantaminen estää diffuusion. Muokkaus leikkaa maahan tuoreita pintoja, jotka eivät ole ehtineet stabiloitua minkään mekanismin avulla. Näistä tuoreista pinnoista saveshiukkaset diffundoituvat nopeasti maan veteen. Muokkauksen eroosiota lisäävä vaikutus tuli tässäkin hankkeessa esille. Tutkimus osoitti, että maanparannusaineilla voidaan parantaa hiukkasten flokkulaatiotaipumusta ja siten tehokkaasti vähentää eroosiota ja fosforikuormitusta vesille. Tällaisia tehokkaita aineita ovat teollisuuden sivutuotteet: ns. piippukalkki hienojakoinen kalsiumkarbonaatti, puutavarateollisuuden sivutuote nollakuitu ja teollisuuden tuottama kipsi. Mielenkiintoinen on myös tulos, että maanparannusaineilla voidaan leikata korkeita liukoisen fosforin pitoisuuksia valumisvedessä. Tehokkaimmin voidaan torjua savimaan eroosiota yhdistämällä maan parannusaineiden käyttö minimimuokkaukseen tai suorakylvöön. Hankkeessa tutkittiin eroosion estämisessä myös synteettisiä nauhamaisia liima-aineita, jotka muistuttavat luonnossa syntyviä maahiukkasia koossa pitäviä yhdisteitä, mutta hajoavat maassa hitaasti. Synteettiset kuidut osoittautuivat tehokkaiksi murujen muodostajiksi, mutta käytännön tekniikka ja taloudellisuuden arviointi puuttuu.
2006-01-01T00:00:00ZMTT:n Paikkatietoseminaari Jokioinen 15.4.2005Huitu, Hanna (toim.)Ikonen, Arsi (toim.)https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4610882019-04-12T18:04:25Z2005-01-01T00:00:00ZMTT:n Paikkatietoseminaari Jokioinen 15.4.2005
Huitu, Hanna (toim.); Ikonen, Arsi (toim.)
2005-01-01T00:00:00ZPikkuhiljaa sekin selvis... Kuluttajakeskeiseen tiedonrakenteluun ja kehittävän toiminnan vuorovaikutusmalliin perustuvan tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyön oppimisvaikutukset uuden elintarviketuotteen kehittämisessäKupiainen, TerriLähteenmäki, Markohttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423942019-05-09T10:07:38Z2009-01-01T00:00:00ZPikkuhiljaa sekin selvis... Kuluttajakeskeiseen tiedonrakenteluun ja kehittävän toiminnan vuorovaikutusmalliin perustuvan tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyön oppimisvaikutukset uuden elintarviketuotteen kehittämisessä
Kupiainen, Terri; Lähteenmäki, Marko
Yrityksen kyky etsiä ja tuottaa uutta tietoa ja soveltaa sitä on tärkeä kestävän kilpailukyvyn kehittymiseen vaikuttava tekijä. Kehityksen edellytyksenä on oppiminen. Kaikki oppiminen ei perustu yksinomaan koulutukseen ja opetukseen vaan tiedon rakenteluun ja yhteisölliseen tiedon siirtämiseen, sillä on mahdotonta opettaa sellaista, mistä kenelläkään ei ole vielä täyttä ymmärrystä. Tutkimuksessa on kuvattu kuluttajakeskeisesti etenevän tuote- ja konseptisuunnittelun yhteydessä tapahtuvaa oppimista yrittäjien, tuotekehittäjien ja tutkijoiden näkökulmasta. Tutkimus noudattaa empiirisen pitkittäistutkimuksen strategiaa ja siinä kuvataan ajallisesti etenevää prosessia, jonka avulla kuluttajatutkimustietoa viedään tuotekehityksen kautta konseptisuunnitteluun ja tuotekehitysprosesseihin. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa erilaisista sosiaalisista ja kognitiivisista prosesseista, jotka johtavat tehokkaampaan oppimiseen. Tutkimus on tehty tiedonrakentelun ja kehittäväntoiminnantutkimuksen viitekehyksessä. Konseptisuunnittelu on rinnastettu tiedonrakenteluun, jossa tiedon osasista yhdistellään ja tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa erilaiseen asiantuntijuuteen perustuen uutta tietoa, näkemystä ja osaamista. Näkökulma olettaa, että tietyissä olosuhteissa voidaan edeltävien mentaalisten mallien avulla rakentaa yhteinen visio, mikä tukee myös innovaatioaktiviteetteja ja tarjoaa käsitteellisiä välineet verkostoissa tapahtuvalle työskentelylle ja oppimiselle. Sovellettu kehittämismalli osoittautui oppimista edistäväksi toiminnan muodoiksi, sillä se antoi yrityksille, tuotekehitykselle ja tutkijoille aineksia uudenlaisten näkökulmien ja ajatusten kehittymiselle. Myös eri osapuolien kokonaisnäkemys tuotekehityksestä parani. Projektityöskentelyyn osallistuneiden osapuolten väliseen toimintaan sisältyi myös tiedon vaihtoon ja jakamiseen kuuluvaa työskentelyä tuote- ja konseptisuunnittelun lisäksi. Oppimisen kannalta kysymys ei siten ollut vain materiaalisen ja näkyvän tuotteen kehittämisestä, vaan uuden tiedon rakentamisesta olemassa olevista aineksista, kuten tutkimustiedosta, tuotekehitysosaamisesta ja yrittäjien aikaisemmista kokemuksista. Tiedon vaihtoon ja jakamiseen keskittyvällä toiminnalla lisättiin edellytyksiä uudenlaisen tuotekehitystoiminnan käyttöön ottamiselle yrityksissä. Projektiryhmän toiminnasta saatujen kokemusten perusteella kehittämistä voidaan suunnata enemmän kohti yhteisöllistä tiedonkehittelyä, joka palvelee yritysten tuotekehitysprosessia pitkällä aikavälillä paremmin kuin yksinomaan perinteisen kehittämisen tai konsulttityyppisen kehittämispalvelun tarjoaminen. Tämä edellyttää kuitenkin sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia tiedontuottamisen ajatusmalleissa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suunnitella sellaisia oppimisympäristöjä, joissa yrittäjät oppivat syvällisemmin ja tehokkaammin kuin esimerkiksi osallistuessaan perinteiseen tapaan järjestetyille luennoille, seminaareihin tai muuhun perinteisempään opetukseen. Tutkimuksen liittäminen aktiiviseksi osaksi tuotekehitystä vaatii lähtökohtaisesti enemmän aikaa ja koordinointityötä perinteiseen tuotekehitykseen verrattuna. Tuotekehityksen alkuvaiheessa esille tulleet epäilyt käytetyn kohderyhmästrategian sovellettavuudesta pk-yrityksille eivät poistuneet kokonaan projektin loppuun mennessä. Tästä voidaan päätellä, että kohderyhmäajattelusta ei tullut yrittäjille ehdotonta käsitteellistä välinettä, jonka varassa tuotekehitystä toteutetaan, vaikka tietyntyypistä lähenemistä tähän suuntaan oli havaittavissa. Yritysten on vaikea irrottautua aikaisemmista käytännöistä, jos ne ovat toimineet tutussa markkinointiympäristössä kohtalaisen hyvin. Tutkimuksen kohteena olleen kehittämismallin sovellettavuus riippuu myös yritysten liiketoiminnan painopistealueista. Tutkimuksen tuloksena saatujen kokemusten perusteella verkottuneen kehittämisen avulla saavutettavat edut riippuvat siitä, miten onnistuneesti tutkimustoiminta ja tieto kyetään yhdistämään tuotteen kokonaissuunnitteluun. Tutkitun tiedon arvo realisoituu täysimääräisesti, jos se kyetään sisällyttämään kriittisiin tuotekehitysvaiheisiin. Tutkimustulosten valossa verkosto tukee yritysten oppimista lisäämällä tietoisuutta uusista toiminnan kohteista ja käsitteistä, vaikka opitun soveltamisen todennäköisyyttä ei varmuudella pystytäisi vielä ennustamaan.; The ability of an enterprise to search and create new knowledge, and to apply it, is an important factor in developing and sustaining competitiveness. Development necessitates learning. However, all learning is not solely based on teaching or consulting but on creating and transferring knowledge, as it is impossible to teach something no one has yet fully understood. The object of this study was to increase knowledge on various cognitive and social processes which lead to more effective learning. The study describes learning which takes place in connection with consumer-centred product and concept design from the viewpoints of entrepreneurs, product developers and researchers. The research follows the strategy of empirical longitudinal study and describes a process advancing in time by means of which consumer-research knowledge is brought through product development to concept design and research and development processes. The frame of reference of this study was knowledge building and developing action research. Concept design was paralleled with knowledge building in which pieces of information are combined and new knowledge, insight and knowhow are produced in social interaction founded on different fields of expertise. The viewpoint assumes that, in certain circumstances and by means of previous mental models, a common vision can be build, which also supports innovation activities and offers conceptual means for marketing and learning in networks. The applied development model proved to promote learning, since it gave the enterprises, product development and researchers material for creating novel ideas and viewpoints. In addition, the total outlook on product development of the parties was improved. The actions of the parties involved in the project also included exchanging and sharing knowledge in addition to product and concept design. From the viewpoint of learning, it was thus not a case of only developing a material and visible product, but building new knowledge from existing elements, such as research data, research and product development knowhow and the previous experiences of entrepreneurs. When focusing on the exchange and sharing of knowledge, prerequisites for employing new product development activities in the enterprises were increased. Based on the experiences of the work of the project group, it is possible to direct the development more towards collaborative knowledge building which serves the product development process of enterprises better in the long run than solely offering traditional development or consulting-type development services. However, this requires both structural and operational changes in the mental models of knowledge production. Based on our study results, such learning environments can be designed where the entrepreneurs will learn in a more deeper and effective way than, for example, when participating in conventional lectures, seminars or other more traditional teaching events. As starting point, incorporating research as an active part of product development requires more time and coordination than when compared with conventional product development. Doubts having appeared in the initial stage of product development on the applicability of the target-group strategy for small- and medium-sized firms were not altogether removed by the end of the project. From this, we are not able to conclude that the positioning or the target group marketing was adopted as a definite conceptual means for the entrepreneurs' marketing implementation, even though some approaching towards this was detectable. The enterprises find it difficult to detach from previous practices if they have worked quite well in a familiar marketing environment. The applicability of the new development model being the subject of this research also depends on the areas of focus of the businesses. Based on experiences acquired as the result of research, benefits gained by means of development in networks depend on how successfully the research activities and knowhow are integrated in the design of the product and business strategy. The value of research knowledge will be realised in full if it can be included in the critical stages of product development. In the light of the research results, the network supports the learning of enterprises by increasing awareness of new segments and marketing concepts, even though the probability of applying what has been learned cannot yet be predicted with certainty.
2009-01-01T00:00:00ZInnovaatiotoiminta ja taloudellinen menestyminen hevosalan ja bioenergia-alan pienyrityksissäTiilikainen, Sannahttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423912019-05-09T10:07:38Z2009-01-01T00:00:00ZInnovaatiotoiminta ja taloudellinen menestyminen hevosalan ja bioenergia-alan pienyrityksissä
Tiilikainen, Sanna
Innovaatiot ovat tärkeitä yritystoiminnalle, sillä ne parantavat yritysten kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maaseudulla yrityskeskittymissä sijaitsevien hevosalan ja bioenergia-alan pienyritysten innovaatiotoimintaa, kilpailukykyä ja taloudellista menestymistä. Tutkimusaineisto muodostui 124 uusmaalaisen ja itäuusmaalaisen hevosalan sekä 41 pohjoispohjalaisen bioenergia-alan yrittäjän posti- ja internet-kyselyaineistosta. Tutkimusmenetelminä käytettiin ei-parametrisiä testejä, faktorianalyysia ja ryhmittelyanalyysia. Tulosten mukaan eri osa-alueilla innovatiivisista yrityksistä useilla osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten keskinkertaisesti, kun taas joillakin osa-alueilla innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten hyvin. Ei-innovatiiviset olivat menestyneet useimmiten heikosti. Useilla osa-alueilla innovatiiviset kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja ei-innovatiiviset huonommin kuin muut yrittäjät. Eri tavoin taloudellisesti menestyneistä yrityksistä sekä hyvin että keskinkertaisesti menestyneet olivat harjoittaneet innovaatiotoimintaa useimmiten joillakin osa-alueilla. Heikosti menestyneistä huomattava osa ei ollut harjoittanut innovaatiotoimintaa lainkaan. Hyvin menestyneet yrittäjät kokivat kilpailukykynsä pääosin paremmin ja heikosti menestyneet huonommin kuin muut. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että innovaatiotoiminta joillakin osa-alueilla varmistaa parhaan taloudellisen tuloksen. Se heijastaa yrittäjän seuraavan aikaansa ja kehittävän toimintaansa kohtuullisessa määrin. Näissä yrityksissä lienee löydetty oma menestymiskonseptinsa. Innovaatiotoiminta useilla osa-alueilla voi olla merkki siitä, että yrityksessä ollaan käymässä läpi perusteellista muutosprosessia toiminnassa. Tämä saattaa heijastua yrityksen taloudelliseen tulokseen kielteisesti ainakin muutoshetkellä innovoinnin lisätessä kustannuksia. Innovaatiotoiminnan harjoittamattomuus näyttää heijastuvan yrityksen menestymiseen heikkona menestymisenä. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti, että innovaatiotoiminnan harjoittamisella, kilpailukyvyllä ja taloudellisella menestymisellä olisi suora yhteys toisiinsa, sillä sitä ei mitattu ja niiden vaikutuksia on haastavaa arvioida täsmällisesti. Kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että näillä tekijöillä on positiivinen yhteys toisiinsa.; Cluster of industries is the critical mass of industries, which are located into certain geographical areas. In cluster supporting and related industries are linked through vertical and a horizontal relationship. Rural clusters are based on local traditions, resources and knowledge. The key advantage of cluster of industries is the fact that innovations are often created in them. The purpose of this study is to find out how creation of innovations can be improved in rural cluster of industries. The subject of this study is the link between innovations and the financial success of enterprises. The research questions are formulated as: " What kinds of innovations take place in equine and bio-energy enterprises? " How different factors affect to innovations made in these enterprises? " How does competitiveness, the economic success of enterprises relate these innovations? Theoretical background of the study lies on the Schumpeter's' theory of entrepreneurship and innovations are defined broadly as doing new things or doing things already done on a new way. Data were collected by postal survey in August 2008 (n =165), the respondents were equine entrepreneurs from Uusimaa region and bio-energy entrepreneurs in Pohjois-Pohjanmaa region. Data were analysed using multivariate analyses. The study results reveal that, most of the innovations related to services or pricing the services. It was fairly uncommon to develop new business models, which was worrying, because many of the enterprises had enlarged or invested heavily on the capacity. The economic success did relate to innovations; those enterprises who performed poorly had not introduced any innovations or improvements during past three years, whist enterprises with good or average performance had introduced innovations or improvements.
2009-01-01T00:00:00ZMiksi kuluttaja ostaa valmisruokaa? Valmisruokien valintaan vaikuttavat tekijät eri kuluttajaryhmissäKupiainen, TerriJärvinen, Eevahttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423852019-05-09T10:08:14Z2009-01-01T00:00:00ZMiksi kuluttaja ostaa valmisruokaa? Valmisruokien valintaan vaikuttavat tekijät eri kuluttajaryhmissä
Kupiainen, Terri; Järvinen, Eeva
Tutkimuksen tarkoituksena on ollut lisätä tietämystä valmisruokien käyttäjäryhmistä, valmisruokien käytöstä ja niiden käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Vastausta tutkimuksen pääkysymykseen Miksi kuluttaja ostaa valmisruokaa? on etsitty aikaisemmista tutkimuksista ja kuluttajille suunnatun laajan survay-tyyppisen tutkimuksen avulla. Tutkimusaineiston muodostaa 1127 kuluttajalta saadut vastaukset, jotka hankittiin valtakunnalliseen satunnaisotokseen perustuen. Tutkimus lähetettiin 5000 Manner-Suomessa asuvalle suomen- ja ruotsinkieliselle 18-80-vuotiaalle henkilölle postin välityksellä. Tutkimuksessa käytettiin 57 esimerkkituoteryhmää, joiden avulla pyrittiin muodostamaan kuvaa siitä, eroavatko erityyppiset kuluttajat sen mukaan, millaisista tuoteryhmistä he valitsevat valmisruokatuotteita. Tutkimuksessa havaittiin, että esimerkkituoteryhmistä muodostui 12 päätuoteryhmää, joiden perusteella kuluttajista voitiin tunnistaa neljä toisistaan eroavaa valmisruokien käyttäjätyyppiä: Ensimmäisen ryhmän muodostivat kaikista tuoteryhmistä eniten ostavat kuluttajat ja toisen ryhmän deli-tyyppisiä tuotteita eniten ostaneet. Kolmas ryhmä yhdisti kuluttajia, jotka eivät ostaneet paljon valmisruokia mistään tutkitusta tuoteryhmästä. Neljäs ryhmä oli ostanut lähinnä vain raaka-ainetyyppisiä pakasteita. Tutkimuksessa havaittiin myös, että useimmat ostopäätökset liittyvät kiireeseen ja arkisiin tilanteisiin, mutta ostaminen voi olla myös hemmottelupäätös, jolloin valmisruokaa ostetaan herkuttelu- ja rentoutumistarkoituksessa joko itselle tai perheelle. Kuluttajien perusarvot, erilainen kiinnostuneisuus ruokaa koskeviin asioihin ja ruoanvalmistamiseen sekä erilaisten valmisruokien ostaminen näyttävät tämän tutkimuksen mukaan liittyvän toisiinsa. Esimerkiksi universalistinen arvomaailma liittyy itse tekemisen perinteen vaalimiseen, jopa selvemmin kuin perinteisyys. Universalistit ovat ostaneet erilaisia purkitettuja valmiskastikkeita ja kasvisruokia sekä etnisiä ruokalajeja herkkutiskeiltä. Hedonistiset tai vähemmän arvosensitiiviset kuluttajat ostavat muita useammin valmisruokia ja valitsevat niitä myös useammista tuoteryhmistä kuin muut kuluttajat. Hyvin arvosensitiiviset kuluttajat vastaavasti tekevät ruokaa itse, mutta ostavat myös valmisruokaa esimerkiksi herkkutiskeiltä (tyypillisesti muita kuin etnisiä ruokia). Perinteisiä arvoja tärkeinä pitävät kuluttajat ovat ostaneet raaka-ainetyyppisiä valmisruokia esim. pakasteita sekä kartonkiin pakattuja keittoja ja kiisseleitä. Mukavuudenhaluiset perinteiset, eli perinteisiä arvoja kannattavat mutta ruoanvalmistamisesta vähän nauttivat kuluttajat, ovat ostaneet myös deli-tyyppisiä tuotteita. Hedonististen tai vähemmän arvosensitiivisten kuluttajien erityinen mukavuudenhalu suhteessa ruoanvalmistamiseen liittyy pakastettujen ranskanperunoiden, pitsojen, hampurilaisten, piirakoiden, gratiinien ja mikroaterioiden ostamiseen. Marinoitujen ja kypsennettyjen paistien ja vastaavien kokolihatuotteiden ostajat ovat muita useammin ruokaa ja ns. kokkailua harrastavia. Valmisruokaan liitetään edelleen paljon kielteisiä mielikuvia terveellisyyden ja maun osalta. Tutkimus ei kuitenkaan tue käsityksiä, että valmisruokien käyttö suoraviivaisesti aiheuttaisi syyllisyyden tunnetta kuluttajille tai, että niiden käyttö olisi yhteydessä ihmisten vähäisempään terveystietoisuuteen.; The object of this study was to increase knowledge on the user groups of convenience foods, the use of convenience foods and factors affecting their use. The answer to the key question - 'Why does a consumer buy convenience food?' - was sought from the results of earlier research and by means of an extensive survey study aimed at consumers. The research data consisted of 1,127 consumer replies which were obtained based on a nation-wide random sample. The questionnaire was mailed to 5,000 Finnish- and Swedish-speaking 18-80 year olds living in mainland Finland. The study utilised 57 product subcategories examples by means of which we aimed at establishing a notion on whether various types of consumers differ from each other in relation to the product groups from which they choose convenience foods. We found that the product group examples formed 12 main product categories and based on them four different convenience food user types could be identified: The first group consisted of consumers who bought mostly from all product categories, followed by the second group of consumers who purchased mainly products of delicatessen type. The third group joints consumers who bought seldom and only a small amount of convenience foods from any of the groups studied. The fourth group bought principally frozen foods of foodstuff type. We also observed that most buying decisions were related to busy lifestyles and to everyday situations, but buying could also be an indulging decision, whereby convenience food was chosen for gourmandising and relaxation purposes for the purchaser or the family. According to this study, consumers' basic values, differing interests in food- and cuisine-related issues and buying of various convenience foods seem to be connected. For example, universal set of values relates to fostering the tradition of preparing food oneself, even clearer than traditional values do. Those with universal views bought various canned ready sauces, vegetarian foods and ethnic dishes from delicatessen counters. Hedonistic or less value-sensitive consumers purchased convenience foods more often than other consumer groups and chose products from all product categories more often than other consumer groups. Equally, very value-sensitive consumers bought convenience foods e.g. from delicatessen counters (typically others than ethnic dishes), but also prepared food themselves. Traditional consumers selected convenience foods of foodstuff type, e.g. frozen foods and soups and desserts packed in cartons. Comfort-seeking traditional consumers, i.e. ones who support traditional values but enjoy cooking less, bought also fresh products of delicatessen type. Seeking comfort in hedonic or less value sensitive consumer groups also seems to relate to purchasing frozen chips/French fries, pizzas, hamburgers, pies, and gratinated and microwave dishes. Buyers of marinated and cooked roasts and equivalent whole-meat products were often food and cooking enthusiasts. Many negative notions are still associated with convenience food from the viewpoint of health and taste. However, this study does not support such views that using convenience foods would straightforwardly inflict feelings of guilt on the consumers or that their use would relate to persons being less health conscious.
2009-01-01T00:00:00ZInnovaatiotoiminta Lounais-Hämeen hevostalouden yrityskeskittymässäVehmasto, Elinahttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423782019-05-09T10:07:38Z2009-01-01T00:00:00ZInnovaatiotoiminta Lounais-Hämeen hevostalouden yrityskeskittymässä
Vehmasto, Elina
Maaseutu on yrityksen toimintaympäristönä monella tapaa haastava. Siellä harjoitettava innovaatiotoiminta jää helposti korkean teknologian varjoon. Alueellisen kehittämisen julkiset tuet keskittyvät kaupunkeihin. Innovaatiopolitiikka on saattanut edistää aluekehityksen keskittävää kehitystä. Maaseutuympäristö ei tarjoa toimintaympäristöä, joka olisi määritelmällisesti innovatiivinen. Kuitenkin maaseudulla on voimavaroja, joilla voidaan luoda ja ylläpitää kannattavaa elinkeinotoimintaa. Tämä edellyttää innovaatiokykyä mahdollisuuksien havaitsemiseksi ja voimavaroja niiden hyödyntämiseksi. Koska yrityskeskittymät edesauttavat innovaatiotoimintaa, on niillä tärkeä merkitys maaseutumaisten alueiden elinvoimalle. Maaseudun osaamiskeskittymät ovat pääasiassa mikrokeskittymiä, osaamistihentymiä ja kumppanuusverkostoja. Yksi esimerkkialue maaseudun osaamiskeskittymästä on Lounais-Hämeen hevostalouden yrityskeskittymä. Selvitys on osa keväällä 2008 alkanutta "Innovatiivisuus maaseudun yrityskeskittymissä, esimerkkeinä bioenergia ja hevostalous" -hanketta. Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, miten innovaatio-osaamista ja sen välittymistä maaseudun yrityskeskittymissä ja toimijaverkostoissa voidaan edistää. Käsillä oleva raportti koskee tutkimuksen osiota 2., jonka tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat yrityskeskittymissä ja -verkostoissa toimivien maaseutuyritysten käsitykset nykyisten kehittämis- ja rahoitusvälineiden käytön esteistä ja mahdollisuuksista innovaatiotoimintansa tukemiseen. Tutkimus tehtiin hevostoimialan yrityskeskittymässä Lounais-Hämeessä, jossa on kaksi valtakunnallisesti tunnettua hevosalan osaamistihentymää. Toinen on Pilvenmäen ravirata sekä sen ravitalliyrittäjät, ja toinen on Ypäjän alueen ratsualan tihentymä, jossa ratsutallien lisäksi sijaitsee Ypäjän hevosopisto, MTT hevostutkimus sekä hevosalan osaamiskeskus Hippolis. Raportin empiirisenä aineistona käytettiin kahta ryhmähaastattelua, joista toinen tehtiin ravitalliyrittäjien keskuudessa ja toinen ratsualan keskittymässä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Lounais-Häme ei vielä ole yksi hevosalan osaamiskeskittymä, vaan sen sisällä on kaksi melko erillisistä, vielä vähän verkostoyhteistyössä ole keskittymää, joiden on mahdollista kehittyä yhdeksi hevosalan innovatiiviseksi ympäristöksi. Lisäksi havaittiin, että hevostalousyritysten innovaatiotoiminnalla on käytössään niukat resurssit, eikä se ole vielä kiinnittynyt kansallisen innovaatiopolitiikan välineisiin.; Rural areas are in many ways challenging as entrepreneurial environments. Innovations made by rural entrepreneurs are often overshadowed by urban innovations. Financial support of regional policies concentrates in urban surroundings. Countryside does not provide the kind of innovative milieu defined by many regional development theories. However, there are opportunities and special rural resources, which can be utilized for creating and maintaining profitable business activity. Thus, innovation is required to notice and take advantage of theses opportunities. Clusters of enterprises settled in geographical regions have been found to be advantageous for innovation activity, and similarly they are at least equally important in rural areas. The dynamics of rural clusters is at present not very well known. One nationally known cluster of rural enterprises is the equine cluster of the South-West region of Häme, Finland. This study is a part of larger research project "Innovation in Rural Clusters - cases of bio-energy and equine clusters" conducted by MTT Economic Research. The aim of this study was to clarify what are the main barriers of current financial and other supporting tools of national innovation policy, to successfully enhance the innovation activity in small equine stable enterprises in the case of the South-West Häme. The data were based on two separate group interviews that were conducted in the equine cluster of South-West Häme. One group interview was performed among trotting-horse entrepreneurs of trotting-track Pilvenmäki. The other group survey was conducted among entrepreneurs of horseback riding stables in the regional area of Ypäjä. Both of these clusters of equine businesses are separately well know nationally. The results of the study indicate that there are two micro clusters in the region, the trotting-horse cluster around Pilvenmäki, and the horseback riding cluster around Ypäjä. These micro clusters are currently functioning separate from each other. Nevertheless, there are very good preconditions for further development of the region to mature to be larger potential innovative environment of an overall equine sphere. Furthermore, the study indicates that at present there is scantiness of innovation resources among stable enterprises and only few connections to the national innovation policy tools.
2009-01-01T00:00:00ZTilavertailut maidontuotannossa - haasteita ja mahdollisuuksiaOvaska, Sami (toim.)Sipiläinen, Timo (toim.)Ryhänen, Matti (toim.)Ylätalo, Matti (toim.)https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423692019-05-08T14:50:48Z2009-01-01T00:00:00ZTilavertailut maidontuotannossa - haasteita ja mahdollisuuksia
Ovaska, Sami (toim.); Sipiläinen, Timo (toim.); Ryhänen, Matti (toim.); Ylätalo, Matti (toim.)
2009-01-01T00:00:00ZEtelänjauhiaisen suoja-alueen kustannushyötyanalyysiHeikkilä, Jaakkohttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423462019-05-09T10:07:38Z2008-01-01T00:00:00ZEtelänjauhiaisen suoja-alueen kustannushyötyanalyysi
Heikkilä, Jaakko
Erityisesti luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot sekä ihmisten ja ympäristön terveys ovat alttiina vierasperäisille taudeille ja tuholaisille. Kansainvälisen turismin, liikenteen ja kaupan kasvaminen sekä muutokset ilmasto-olosuhteissa lisäävät riskiä yhä useampien eksoottisten lajien ja tautien leviämisestä myös Suomeen. Samalla oma haavoittuvuutemme muuttuu esimerkiksi tuotannon keskittyessä ja tullessa entistä intensiivisemmäksi. Haitallisen lajin invaasio tai taudin epidemia Suomessa voi aiheuttaa erilaisia kustannuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi tuotannolliset tappiot, torjunta- ja riskinhallintakustannukset, kuluttajavaikutukset (hintamuutokset), epäsuorat markkinavaikutukset (ulkomaankauppa ja muut sektorit) sekä ympäristö-, terveys- ja kulttuurivaikutukset. Bioturvallisuuspolitiikan haasteet Suomessa ovat samat kuin muuallakin: on huolehdittava ainakin elintarviketurvallisuudesta, ihmisten terveydestä, ruoan tuotannon huoltovarmuudesta sekä ympäristömme elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta. Tämän maa- ja metsätalousministeriön MTT:n taloustutkimukselta tilaaman selvityksen tavoitteena on arvioida etelänjauhiaisen (Bemisia tabaci) suoja-alueen kustannuksia ja hyötyjä. Selvityksessä tarkastellaan kustannushyötyanalyysin keinoin politiikkatoimenpiteitä siten, että verrataan suoja-aluepolitiikan kustannuksia niihin kustannuksiin, joita mahdollisesti syntyisi jos suoja-alueesta luovuttaisiin ja etelänjauhiainen pääsisi maahan. Tuloksia tarkastellaan kokonaisuutena yhteiskunnan näkökulmasta (kaikkien toimijoiden vaikutusten summa), mutta tulokset on myös esitetty jaettuina hallinnon sekä tomaatin, kurkun ja joulutähden tuottajien kustannuksiin. Skenaariosta riippuen suoja-alueen hyötykustannussuhde 30 vuoden aikana torjunnan keskiarvokustannuksilla laskettuna on välillä 0,93-1,99. Toisin sanoen skaalan alapäässä suoja-alueesta luopuminen tulisi noin 7 % edullisemmaksi kuin sen ylläpitäminen, ja skaalan yläpäässä suoja-alueoikeudesta luopuminen tulisi maksamaan yhteiskunnalle noin kaksinkertaisesti suoja-alueen ylläpitämiseen verrattuna. Kun otetaan mukaan torjunnan arvioidut vähimmäiskustannukset ja enimmäiskustannukset, päästään skaalaan 0,52-2,63, jolloin vähimmillään suoja-alueesta luopuminen maksaisi 52 % suoja-alueen ylläpitämisen kustannuksista ja enimmillään se tulisi maksamaan noin 163 % enemmän. Perusoletuksilla skenaarioissa käytetyistä kuudesta eri vertailuparista viisi puoltaa suoja-alueen säilyttämistä ja yksi siitä luopumista. Tulosten perusteella kokonaiskustannukset suoja-alueesta näyttäisivät olevan ainakin toistaiseksi varsin maltilliset siitä luopumisen aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna, mutta kustannusten jakautuminen on varsin erilainen politiikkavaihtoehdoissa. Herkkyystarkastelun keinoin tarkastellaan yksittäisten tekijöiden vaikutuksia siihen, kumpi politiikkavaihtoehdoista on taloudellisesti kannattavampi. Voidaan esimerkiksi todeta, että jos etelänjauhiainen suoja-alueesta luopumisen yhteydessä pääsisi leviämään tomaatille ja kurkulle ja aiheuttaisi maltillisiakin satotappioita, suoja-alueesta luopuminen ei olisi missään tapauksessa kannattavaa. Koska olemassa oleva tieto leviämisen riskeistä on hyvin vähäistä, on vaikea arvioida, mikä skenaario olisi todennäköisin toteutumaan. Epäselvissä tilanteissa eksoottisten tuholaisten suhteen varovaisuusperiaatteen käyttö on usein harkinnan arvoinen vaihtoehto, varsinkin tilanteissa joissa toinen politiikkavaihtoehto on peruuttamaton valinta.; Industries based on use of natural resources, together with human and environmental health, are prone to exotic pests and diseases. The increases in international tourism, traffic and trade, combined with changes in climatic conditions, increase the risk of ever more exotic species and diseases spreading also to Finland. At the same time, our own vulnerability is changing due to, for instance, spatial concentration and intensification of production. An invasion or outbreak of an exotic pest or disease can cause different types of costs, including production costs, eradication, control and risk management costs, consumer impacts (e.g. price changes), indirect market effects (e.g. foreign trade and other sectors) and environmental, health and cultural impacts. The challenges in biosecurity policies are the same in Finland as elsewhere: we need to take care of food safety, human health, supply security of food, and vitality and diversity of the environment. This report was ordered from MTT Economic Research by the Ministry of Agriculture and Forestry, and its aim is to assess the costs and benefits of the protected zone for the whitefly Bemisia tabaci. The report uses cost benefit analysis to study the available policy actions by comparing the costs of the protected zone policy to costs that might ensue if the protected zone was denounced and Bemisia tabaci would spread to the country. The results are discussed in aggregate from the society's perspective as well as divided into costs by the government and by the producers of tomato, cucumber and poinsettia. Depending on the scenario, the benefit cost ratio for a period of 30 years, using the mean price of pest control, is between 0,93 and 1,99. In other words, at the low end of the scale giving up the protected zone would be about 7% cheaper than continuing with it, but at the high end of the scale giving it up would cost the society about twice as much as continuing with it. If we consider also the estimated minimum and maximum costs of pest control, the scale is 0,52-2,63, suggesting that at the minimum giving up the protected zone would cost 52% of the costs of the protected zone, and at the maximum giving it up would be 163% more expensive. Using the baseline assumptions, in five out six scenario comparisons continuing with the protected zone is the cheapest option. The results suggest that the costs of the protected zone are moderate compared to the costs that giving it up might cause. The distribution of costs in the two policy options is, however, quite different. Using sensitivity analysis it is possible to study the impacts of separate parameter values on the results and on which policy option is more economical under different circumstances. It can be said, for instance, that if there is a risk that Bemisia tabaci would spread to tomato and cucumber production and cause even very moderate quantity or quality losses in crop, it would never be optimal to give up the protected zone. Because the information on the risks of spread is scarce, it is not possible to assess which scenario would be the most likely to occur. In uncertain situations regarding exotic pests, use of the precautionary principle is often warranted, especially given that one of the policy options is an irreversible one.
2008-01-01T00:00:00ZMuuttuva maaseutuyrittäjyys - Monialaisten tilojen, perusmaatilojen ja maaseudun muiden yritysten yrittäjyys ja resurssienhallinta 2000-2006Rantamäki-Lahtinen, LeenaVesala, Hannu T.Vesala, Kari MikkoKarttunen, JanneTuure, Veli-Mattihttps://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/4423392019-05-09T10:07:38Z2008-01-01T00:00:00ZMuuttuva maaseutuyrittäjyys - Monialaisten tilojen, perusmaatilojen ja maaseudun muiden yritysten yrittäjyys ja resurssienhallinta 2000-2006
Rantamäki-Lahtinen, Leena; Vesala, Hannu T.; Vesala, Kari Mikko; Karttunen, Janne; Tuure, Veli-Matti
Suomalaisen maatalouden rakennekehitys on ollut viime vuosina nopeaa ja yrityskoon kasvattaminen on ollut jo nyt monille suomalaisille viljelijöille elinehto. Voidaan kuitenkin arvioida, että jo lähivuosina viljelijöillä ja koko elinkeinolla on edessään vielä huomatta-vasti suurempia haasteita. Tässä tutkimuksessa tarkastelukohteena on monialaisen tilan muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat niin maatilatalous, muu yritystoiminta kuin viljelijäperhekin. Vertailukohteina ovat perustuotantotilat ja -tilayhtymät sekä maaseudun muut pienyritykset. Tutkimushankkeen tarkoituksena on auttaa viljelijää johtamaan maata-lous- tai maaseutuyrityksensä kokonaisuutta ja näin edistää suomalaisten maaseutuyritys-ten kilpailukykyä ja maaseudun elinvoimaisuutta. Johtamista tarkasteltiin resurssijohtami-sen ja yrittäjyyden näkökulmista soveltaen sosiaalipsykologian, liiketaloustieteen ja tekno-logiatutkimuksen lähestymistapoja. Tutkimusaineistona käytettiin kahta postikyselyaineis-toa, jotka kerättiin vuonna 2001 (N=1 093) ja vuonna 2006 (N=871). Yrittäjäidentiteettiä koskevan osion keskeisimmäksi tulokseksi nousi se, että vaikka suo-malaiset viljelijät vahvasti identifioivat itsensä tuottajiksi, niin se ei estä heitä näkemästä itseään myös yrittäjinä. Suurin osa tavanomaisista viljelijöistä piti itseään sekä tuottajina että yrittäjinä. Monialaisilla viljelijöillä, joilla harjoittivat myös muuta yritystoimintaa maatalouden ohella, yrittäjä-identiteetti oli vielä tavanomaisia viljelijöitä vahvempi, eivät-kä monialaiset viljelijät tässä suhteessa poikenneet kovin paljoa muista maaseutuyrittäjistä. Liiketaloustieteen näkökulmasta tehdyn osion keskeisten tulosten mukaan yrityksen talou-dellinen menestymisen ja sen erilaisten resurssien välillä on yhteys. Yrittäjien oman arvion mukaan yrityksillä on keskimäärin kohtuullisen hyvin erilaisia resursseja. Tulosten perus-teella voidaan sanoa, että maaseutuyrityksissä on keskimäärin hyvät sisäiset valmiudet sopeutua muutoksiin ja rakentaa tulevaa. Maataloustöiden organisointia koskevan osion keskeisin tulos on se, että kaikkien töiden tekeminen itse on hyvin harvinaista sekä perustuotanto- että monialaisilla tiloilla. Töitä jaetaan hyvin yleisesti tilayhteistyöllä ja ulkoistamalla tai niitä tehdään edellä mainittujen ja oman työn yhdistelminä. Kuvaavaa maamme maatiloille on monimuotoisuus maatilata-louden töiden organisoinnissa. Perustuotanto- ja monialaisten tilojen omistajat korostavat tilayhteistyössä erityisesti yhteistyön tuomia taloudellisia etuja. Lisäksi yhteistyön koetaan antavan henkisiä virikkeitä. Urakoitsijan palkkaamisen koetaan puolestaan vähentävän maatalousyrittäjän työperäistä kuormitusta ja edistävän yrittäjäperheen työturvallisuutta.; At the moment rural areas are going through a rapid socio-economic change in Finland. Agriculture is under severe pressures. Farmers and other rural entrepreneurs, who are developing their enterprises in this uncertain situation, face demands towards better com-petitiveness and efficiency. The most common "development trends" among farmers are A) enlargement of farm size and specialisation within agriculture or B) diversification to non-agricultural industries. The number of diversified farms has increased during past years. However, the management of the diversified or enlarged farm is a very challenging task. The main objectives of this research are: 1) to investigate entrepreneurial identities of farmers, diversified farmers and other rural entrepreneurs. 2) To study the farms, diversi-fied farms and other rural enterprises from resource-based view and 3) To investigate what kind of the different forms of co-operation exists between farms and outsourcing. Two data sets were utilised in this study: first, data collected in a postal survey in 2001, and second, data collected in a follow-up survey in 2006. The 2006 data consist of two data sets: panel data from the 2001 survey and an additional sample. In both cases, the data consisted of three main groups: 1) non-agricultural small-scale businesses ('non-farm enterprises'), 2) farmers who also had non-agricultural business ('diversified farms'), and 3) conventional farmers concentrating only on agriculture ('conventional farms'). The findings of the study indicate that even though Finnish farmers had strong producer identity, they simultaneously had also strong entrepreneurial identity. However, the self-definitions of diversified farmers appear more entrepreneurial than those of conventional farmers. According to the management study, there is link between resources and financial success. Farmers who have diversified are well placed in possessing general resources to run their farm-firm complexes. In addition also conventional farms and non-farm enter-prises had reasonable situation possessing needed resources. According to the 2006 survey, outsourcing and co-operation are very comm
2008-01-01T00:00:00Z