Oulujoen lohi-istutusten merkintätulokset v. 1979–2015 : PIT-mikrosirumerkinnöillä uutta tietoa istutusten toteuttamiseen ja tuloksellisuuden seurantaan
Orell, Panu; Jaukkuri, Mikko; Marttila, Maare; Mäki-Petäys, Aki (2018)
Orell, Panu
Jaukkuri, Mikko
Marttila, Maare
Mäki-Petäys, Aki
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
9/2018
Sivut
23 p.
Luonnonvarakeskus, Luke
2018
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-542-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-542-4
Tiivistelmä
Oulujoen vaelluskalakantojen hoito ja vesivoimarakentamisen aiheuttamien kalataloushaittojen kompensointi perustuvat voimayhtiöille määrättyihin ja sovittuihin (nk. Montan sopimus) istutusvelvoitteisiin. Vuosittain Oulujokeen ja Oulujoen edustan merialueelle istutetaan noin 240 000 lohen ja noin 40 000 meritaimenen vaelluspoikasta. Luonnontuotannon mahdollisuudet ovat nykyään Oulujoella vähäiset ja vesistön vaelluskalakantojen sekä kalastusmahdollisuuksien ylläpito perustuukin lähes täysin istutuksiin.
Tässä raportissa esitellään lohen osalta Oulujoen velvoitehoidon pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen keskeiset tulokset vuosilta 1979–2012 ja Oulujoella vuosina 2011–2012 PIT-mikrosiruilla ja T-ankkurimerkillä merkittyjen lohen vaelluspoikasistutusten seurantatulokset sekä arvioidaan niiden perusteella istutushoidon ja istutusten tuloksellisuuden seurannan kehittämismahdollisuuksia.
Kuten muuallakin Suomessa myös Oulujoella pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen palautustulokset (=lohisaaliit) heikentyivät tasaisesti 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, minkä jälkeen palautusaste on ollut erittäin heikko. Parhaimmillaan 1980-luvun puolivälissä Oulujoen lohien ensimmäisen merikesän jälkeinen merkkipalautusprosentti oli yli 18 %, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut enää 0,2–0,9 %. Laskeva trendi merkkipalautuksien määrässä on ollut samanlainen sekä jokisuun merialueelle että Oulujokeen tehdyissä istutuksissa. Jokisuun merialueelle tehdyt istutukset tuottivat keskimäärin jonkin verran enemmän merkkipalautuksia kuin jokeen tehdyt istutukset. Nykyiset vähäiset merkkipalautusmäärät vaikeuttavat istutustutkimusten tulosten arviointia, koska sattuman merkitys tuloksissa kasvaa.
Carlin- ja PIT-merkintäaineistojen perusteella vaelluspoikasistutusten ajoittamisella on vaikutusta merkkipalautusmääriin ja siten lohisaaliisiin. Istutuksia ei kannata tehdä liian aikaisin kylmään veteen tai toisaalta liian myöhään lämpimään veteen. Parhaiten istutukset ovat tuottaneet, kun ne on tehty vasta jokiveden lämmittyä noin 5-8 asteeseen. Sidotun istutuspäivämäärän sijasta istutusten ajoittaminen kannattaakin tehdä veden lämpötilakehityksen mukaan. Oulujoelta ja muilta joilta saatujen smolttivaellushavaintojen perusteella vapauttamisen lämpötilarajana voitaisiin käyttää esimerkiksi 8 astetta.
Merkintämenetelmien vertailun perusteella PIT-merkinnöillä ja merkkejä lukevalla antennisysteemillä Merikosken kalatiessä päästään nykyään vähintään samoihin tai suurempiin merkkipalautusmääriin kuin Carlin- tai T-ankkuri merkinnöillä. PIT-merkkihavaintoja voidaan todennäköisesti vielä huomattavasti lisätä, jos kalatien lisäksi sijoitetaan PIT-antenneja myös Merikosken voimalaitoksen alakanavaan. Näin saataisiin havaintoja myös lohista, jotka eivät koskaan hakeudu kalatiehen ja parannettaisiin siten istutustutkimusten luotettavuutta.
Tulevaisuudessa harkintaan kannattaa ottaa Oulujoen velvoiteistutuksissa käytettävän lohikannan vaihtaminen kantaan, joka tuottaisi parempia saaliita ja jonka yksilöt nousisivat jokisuulle ja jokeen nykyistä Montan kantaa aiemmin. Tällaisen muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin pilotti-tutkimuksia, joiden perusteella saadaan tietoa kannan vaihtamisen todellisista hyödyistä.
Tässä raportissa esitellään lohen osalta Oulujoen velvoitehoidon pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen keskeiset tulokset vuosilta 1979–2012 ja Oulujoella vuosina 2011–2012 PIT-mikrosiruilla ja T-ankkurimerkillä merkittyjen lohen vaelluspoikasistutusten seurantatulokset sekä arvioidaan niiden perusteella istutushoidon ja istutusten tuloksellisuuden seurannan kehittämismahdollisuuksia.
Kuten muuallakin Suomessa myös Oulujoella pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen palautustulokset (=lohisaaliit) heikentyivät tasaisesti 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, minkä jälkeen palautusaste on ollut erittäin heikko. Parhaimmillaan 1980-luvun puolivälissä Oulujoen lohien ensimmäisen merikesän jälkeinen merkkipalautusprosentti oli yli 18 %, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut enää 0,2–0,9 %. Laskeva trendi merkkipalautuksien määrässä on ollut samanlainen sekä jokisuun merialueelle että Oulujokeen tehdyissä istutuksissa. Jokisuun merialueelle tehdyt istutukset tuottivat keskimäärin jonkin verran enemmän merkkipalautuksia kuin jokeen tehdyt istutukset. Nykyiset vähäiset merkkipalautusmäärät vaikeuttavat istutustutkimusten tulosten arviointia, koska sattuman merkitys tuloksissa kasvaa.
Carlin- ja PIT-merkintäaineistojen perusteella vaelluspoikasistutusten ajoittamisella on vaikutusta merkkipalautusmääriin ja siten lohisaaliisiin. Istutuksia ei kannata tehdä liian aikaisin kylmään veteen tai toisaalta liian myöhään lämpimään veteen. Parhaiten istutukset ovat tuottaneet, kun ne on tehty vasta jokiveden lämmittyä noin 5-8 asteeseen. Sidotun istutuspäivämäärän sijasta istutusten ajoittaminen kannattaakin tehdä veden lämpötilakehityksen mukaan. Oulujoelta ja muilta joilta saatujen smolttivaellushavaintojen perusteella vapauttamisen lämpötilarajana voitaisiin käyttää esimerkiksi 8 astetta.
Merkintämenetelmien vertailun perusteella PIT-merkinnöillä ja merkkejä lukevalla antennisysteemillä Merikosken kalatiessä päästään nykyään vähintään samoihin tai suurempiin merkkipalautusmääriin kuin Carlin- tai T-ankkuri merkinnöillä. PIT-merkkihavaintoja voidaan todennäköisesti vielä huomattavasti lisätä, jos kalatien lisäksi sijoitetaan PIT-antenneja myös Merikosken voimalaitoksen alakanavaan. Näin saataisiin havaintoja myös lohista, jotka eivät koskaan hakeudu kalatiehen ja parannettaisiin siten istutustutkimusten luotettavuutta.
Tulevaisuudessa harkintaan kannattaa ottaa Oulujoen velvoiteistutuksissa käytettävän lohikannan vaihtaminen kantaan, joka tuottaisi parempia saaliita ja jonka yksilöt nousisivat jokisuulle ja jokeen nykyistä Montan kantaa aiemmin. Tällaisen muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin pilotti-tutkimuksia, joiden perusteella saadaan tietoa kannan vaihtamisen todellisista hyödyistä.
Collections
- Julkaisut [85614]