Metsät muuttuvassa maailmassa: kansainväliset trendit ja keskeiset haasteet : Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) taustaselvitys Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkostolle

Abstract

Globaalit megatrendit määrittävät maailman metsien tulevaa kehitystä. Trendien tärkeitä muutos-voimia ovat väestönkasvu, keskiluokkaistuminen, kaupungistuminen ja kulutustapojen muutokset. Muutoksiin ja haasteisiin pyritään maailmalla vastaamaan kestävää kehitystä ja vihreää taloutta edis-tämällä. Keskeisiä metsien tulevaisuuteen liittyviä haasteita on tässä selvityksessä käsitelty neljänä temaattisena kokonaisuutena: 1) metsät, taloudellinen kehitys ja kauppa; 2) metsät, energia ja ilmas-tonmuutos; 3) metsät oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen hyvinvoinnin perustana; ja 4) metsät luon-non monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaajina.

Metsät, taloudellinen kehitys ja kauppa. Globalisaation myötä suurin metsäbiomassan käytön- ja kansainvälisten metsäteollisuusinvestointien kasvu on siirtynyt Etelä-Amerikan ja Aasian nouseviin talouksiin. EU on tärkeä kauppakumppani kehittyvien maiden tuotteille, mutta haasteena kansallisil-le, pienille yrityksille on pääsy EU:n markkinoille. Hallitusten toimilla, kansainvälisillä sopimuksilla ja politiikalla voidaan vaikuttaa metsäteollisuustuotteiden markkinoihin ja metsäbiomassan globaaliin kauppaan. Kauppapolitiikassa voidaan myös huomioida vähiten kehittyneet maat.

Metsäsertifioinnilla sekä erilaisilla muilla metsistä saatavien tuotteiden alkuperän todentamisjär-jestelmillä pyritään varmistamaan tuotteiden koko arvoketjun kestävyys kaupankäynnissä ja tuotan-nossa ja torjumaan laittomia hakkuita. Kestävän kaupan edistämiseksi olisi tarvetta myös lisätä met-säsertifiointia, jonka osuus etenkin tropiikin metsissä on pieni.

Metsien raivaaminen erityisesti maatalouden käyttöön ja laittomat hakkuut ovat johtaneet eri-tyisesti useissa kehittyvissä maissa mittavaan metsäkatoon. Pulaa raaka-aineesta lievittää viljelymet-sien lisääminen, ja tulevaisuudessa viljelymetsistä tulevan puun osuuden on ennakoitu kasvavan merkittävästi. Viljelymetsät voivat tarjota maaseudun asukkaille ja yrityksille mahdollisuuden toi-meentuloon, mutta niihin liittyvä sosiaalisen kestävyyden tavoite edellyttää selkeitä metsien omistus- ja käyttöoikeuksia. Samalla viljelymetsien ekologista kestävyyttä tulee kehittää ja seurata esimerkiksi peltometsätalouden (agroforestry) menetelmillä. Myös viljelymetsiin perustuvan yritystoiminnan tulee rakentaa kestävästi alueen sosiaalista, ekologista ja taloudellista hyvinvointia.

Metsiin perustuvassa taloudellisessa kasvussa on keskeistä tarkastella ekosysteemipalveluiden tuotantoa kokonaisvaltaisesti, turvaamalla ekosysteemien kestävyys ja kehittämällä aidosti kestäviä bio- ja kiertotalouden ratkaisuja. Ekosysteemipalveluiden saatavuus on metsien hyödyntämiseen perustuvien toimialojen perusta ja ne voivat myös tuottaa kilpailuetuja ja talouskasvua. Ekosystee-mipalveluita hyödynnetään eri tarkoituksiin ja käytön yhteensovittamiseksi tarvitaan ohjauskeinoja, jotka huomioivat kaikki kestävyyden osa-alueet. Kriittisen tärkeisiin ekosysteemipalveluihin ja luon-non monimuotoisuuteen erittäin haitallisesti vaikuttavat taloudelliset ohjauskeinot tulisi tunnistaa ja poistaa. Yhtenä haasteena kansainvälisen metsäpolitiikan linjauksissa on eri sopimusten ja markkina-vetoisten järjestelmien väliset mahdolliset päällekkäisyydet ja ristiriitaisuudet sekä se, miten sopi-musten valvonta järjestetään.

Metsät, energia ja ilmastonmuutos. Metsät ovat orgaanisen hiilen varasto ja nielu ja ne kytkey-tyvät siten globaalisti ilmastonmuutokseen ja sen hillintään. Samalla metsät ovat keskeinen uusiutu-vien materiaalien ja energian lähde ja tarjoavat mahdollisuuksia uusiutumattomien korvaamiseen. Metsien raivaus ruoan tuotantoon pelloksi ja laidunmaaksi sekä infrastruktuurin rakentaminen aihe-uttavat metsäkatoa, joka on globaalisti merkittävä hiilidioksidin lähde. Pariisin sopimuksen maan-käyttösektorin hiilinieluja koskevat tavoitteet heijastuvat voimakkaasti globaaliin metsäpoliittiseen keskusteluun. Sopimus korostaa metsityksen ja metsien käsittelyn muuttamisen merkitystä metsien ja maaperän hiilivaraston kasvattamisessa. Esimerkiksi REDD+ -mekanismi tähtää sekä metsäkadon että metsien heikkenemisen (rappeutumisen) rajoittamiseen. Maankäyttösektorin ’negatiivisia pääs-töjä’ koskeva sääntely ja luotettava inventaario- ja raportointijärjestelmä ovat aiheita, jotka edellyt-tävät toimiakseen laajaa kansainvälistä konsensusta, jota rakennetaan ilmastosopimuksen osapuoli-kokouksissa ja päätöksiä toimeenpantaessa.

Maankäytön hiilipäästöjen ja -nielujen sääntely mm. EU:ssa korostaa puunkäytön yhteyttä kasvi-huonekaasutaseiden kansainväliseen kirjanpitoon. Siten osa metsien hiilinielua pienentävästä puun-korjuusta, riippumatta siitä, meneekö puu metsäteollisuuden tarpeisiin vai energiaksi, käsitellään jatkossa ilmastopolitiikassa päästöksi rinnastettavana. Tämä voi sekä suoraan että epäsuorasti lisätä maan- ja puubiomassan käytön sääntelyä ja raportointivelvoitteita myös EU:n ulkopuolella. Lisäksi uusiutuvaa energiaa koskevat sääntelymekanismit, kuten bioenergian kestävyyskriteerit, vaikuttavat kaikkeen puuta raaka-aineenaan hyödyntävän teollisuuden toimintaan ja toimintaedellytyksiin. Ke-hittyvillä hiilipäästöjen ja -nielujen kansainvälisillä sääntelymekanismeilla on suuri merkitys Suomen kaltaisille metsäisille maille. Suomen kannattaakin pyrkiä siihen, että maat raportoisivat nykyistä systemaattisemmin metsiin ja metsien nieluihin vaikuttavista toimista ja niiden seurauksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tämä lisäisi myös luotettavien metsä- ja nieluinventaarioiden kysyntää.

Bioenergian tuotantoon liittyvät keskustelut kestävyyskysymyksistä (erityisesti sosiaalisesta ja ympäristönäkökulmasta) voivat edelleen polarisoitua. Ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävä bioenergian tuotanto ei ole mahdollista kaikissa olosuhteissa ja jatkossa on tarkemmin haet-tava sellaisia maankäytön, teollisuuden ja yhteiskunnan yhdistelmiä, joissa bioenergia on sekä kilpai-lukykyistä että kestävää.

Pariisin ilmastosopimuksen, globaalien metsätavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen eri tavoit-teiden samanaikaiseen saavuttamiseen liittyy merkittäviä tavoitteiden välisiin vaihtosuhteisiin kyt-keytyviä haasteita. Osa vaihtosuhteista liittyy suoraan kilpailuun maa-alasta, osa taas liittyy kysymyk-siin lyhyen ja pitkän aikavälin välisistä painotuksista. Pyrkimykset korvata uusiutumattomia raaka-aineita uusiutuvilla saattavat lisätä biomassan tuotantoon tarvittavaa maa-alaa. Tämä voi aiheuttaa metsäkatoa, pienentää olemassa olevien metsien hiilinielua ja/tai lisätä viljelymetsien määrää moni-muotoisten luonnonmetsien kustannuksella. Pariisin sopimuksen myötä hiilinielupolitiikan merkitys tulee voimakkaasti korostumaan. Metsäkadon hillitseminen ja metsien hiilinielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen edellyttävät puolestaan metsien arvon lisäämistä ja ilmastollisten ulkoisvaikutusten huomioon ottamista. Tämä voi edellyttää uusien ohjauskeinojen ja markkinoiden luomista hiilen va-rastoinnille, mikä nostaa puun hintaa ja lisää runsaasti puuta käyttävän teollisuuden kustannuksia. Lisäksi on keskeistä huolehtia metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen, mikä voi johtaa tilan-teisiin, joissa metsänhoidossa on tehtävä valinta lyhyellä aikavälillä taloudellisesti kannattavien ja pitkän aikavälin ekologisesti kestävien ratkaisujen välillä.

Suomalaisella osaamisella voidaan edesauttaa metsiin, ilmastonmuutokseen ja energiaan eri puolilla maailmaa liittyvien kysymysten ratkaisemista. Ratkaisujen siirtäminen maasta toiseen on kuitenkin vaativaa ja edellyttää syvällistä perehtymistä ja ratkaisujen sovittamista vastaanottavien maiden oloihin. Metsiä koskevien kansainvälisten ilmasto- ja energiapoliittisten ratkaisujen saavut-taminen ovat samasta syystä haasteellisia.

Metsät oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen hyvinvoinnin perustana. Metsillä on globaalisti merkittävä rooli oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen hyvinvoinnin pohjana. Metsäperäisiin tuotteisiin ja ekosysteemipalveluihin perustuvan kestävän liiketoiminnan ja uudenlaisten vastuullisten arvoket-jujen toivotaan myötävaikuttavan köyhyyden vähentämiseen. Metsät ja puut tukevat ruokaturvaa tuottamalla ruokaa ihmisille ja eläimille sekä epäsuorasti parantamalla ravitsemukseen käytettävissä olevia tuloja ja ylläpitämällä maanviljelykselle suotuisia olosuhteita ekosysteemipalvelujen kautta. Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ovat tärkeitä erityisesti haavoittuville ihmisryhmille, koska ne puskuroivat esimerkiksi sään ääri-ilmiöistä aiheutuvia ravitsemustilanteen ja ympäristön vaihtelu-ja. Metsien ja muiden puustoisten ympäristöjen terveyshyötyjen saatavuus kaikille tulisi taata otta-malla metsien saavutettavuus huomioon maankäytön suunnittelussa, erityisesti kaupungistumisen yhteydessä.

Perusvaatimuksena oikeudenmukaisen ja kestävän metsiä hyödyntävän kehityksen toteutumi-selle on tässä selvityksessä kiinnitetty huomiota erityisesti metsiin liittyvien oikeuksien tunnistami-seen ja toteutumiseen, koulutuksen ja tietotaidon saatavuuteen sekä naisten asemaan. Selkeät omis-tus- ja hallintaoikeudet luovat pohjan metsien kestävälle hoidolle ja käytölle sekä metsiin perustuvan tuotannon ja liiketoiminnan kehittämiselle. Samalla on huomattava, että oikeuksien määrittely ja vahvistaminen tuottaa usein voittajia ja häviäjiä erityisesti tilanteissa, joissa metsien ja niiden ekosys-teemipalvelujen hyödyntämiseen liittyy päällekkäisiä vaatimuksia. Demokraattiset ja tasa-arvoisen osallistumisen mahdollistavat rakenteet ja käytännöt metsiä koskevassa päätöksenteossa edesautta-vat oikeudenmukaista metsäoikeuksien määrittelyä ja siitä seuraavaa metsien aineettomien ja ai-neellisten hyötyjen jakamista. Jotta eri toimijat ylipäätään ovat tietoisia omistus- ja osallistumisoi-keuksistaan ja pystyvät hyödyntämään niitä, tarvitaan riittävää koulutusta ja tietotaitoja. Jatkuva tietotaidon kehittäminen korostuu erityisesti nopeasti muuttuvilla aloilla, kuten ilmastopolitiikan mekanismien, ekosysteemipalvelumaksujen ja uusien innovatiivisten arvoketjujen luomissa mahdolli-suuksissa.

Naisilla on maailmanlaajuisesti merkittävä rooli metsien hoidossa ja käytössä. Naisten aseman parantaminen suhteessa metsiin ja niiden hyödyntämiseen ei siksi ole pelkästään periaatteellinen tasa-arvokysymys, vaan voi merkittävästi edesauttaa useiden kestävän kehityksen tavoitteiden toteu-tumista köyhyyden vähentämisestä ruokaturvan parantamiseen, energian ja veden luotettavaa saan-tiin, maaekosysteemien suojeluun ja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.

Metsät luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaajina. Vaikka ihmiskunta on täysin riippuvainen luonnosta ja siihen perustuvien ekosysteemipalveluiden kestävästä tuotannosta ja saatavuudesta, biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden uudet hallintajärjestelmät ovat toistai-seksi olleet hyvin tutkimusvetoisia. On kuitenkin todennäköistä, että kansainvälisessä metsäpolitii-kassa ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa tullaan lähiaikoina yhä lisääntyvässä mää-rin kehittämään uusia, vapaaehtoisuuteen perustuvia suojelutyökaluja ja ohjauskeinoja (esim. Pay-ments for Ecosystem Services, Habitat banking, Ecosystem Based Approaches, Nature Based Solu-tions, Ecological compensation). Niitä tarvitaan varsinkin ekosysteemien luonnontilan palauttami-seen ja elinympäristöjen ennallistamiseen liittyvien kunnianhimoisten kansainvälisten tavoitteiden ja haasteiden toteutuksessa.

Alkuperäisen luonnon suojelu ja ekosysteemien luonnontilan palauttaminen (ennallistaminen) ovat tehokkaita luonnon monimuotoisuuden turvaamiskeinoja, mutta ne tarvitsevat rinnalleen myös muita lähestymistapoja, kuten metsien kestävän hoidon ja käytön globaalia hallintaa. Luonnonhoito on linjattu kehittyneissä metsätalousmaissa tärkeäksi keinoksi turvata talousmetsien monimuotoi-suutta. Ekosysteemien ja niiden tuottamien palvelujen monikäyttö edellyttää, että näiden palvelujen sekä yleensä luonnonvarojen eri käyttömuotojen vaikutukset luontoon ja ekosysteemipalveluihin selvitetään ja käyttömuotojen väliset synergiat ja ristiriidat tunnistetaan. Esimerkiksi Suomessa soi-den suojelu ja ennallistaminen ovat synergiassa matkailun, virkistyskäytön ja poronhoidon kanssa, kun taas soiden ottaminen esimerkiksi turvetuotantoon voi estää näiden toimintojen harjoittamisen pitkäksi aikaa, ainakin silloin kun suoekosysteemi muutetaan kokonaan toiseksi elinympäristöksi. Suomessa metsien talouskäyttöä on kyetty melko hyvin sovittamaan yhteen virkistyskäytön ja luon-nontuotteiden tuotannon tarpeiden kanssa. Luonnon monimuotoisuuden maailmanlaajuiseen, ny-kyistä tehokkaampaan suojeluun ja hoitoon sekä ekosysteemipalveluiden kestävään hallintaan liittyy kuitenkin kaiken kaikkiaan paljon kehittämistarvetta ja tiedontuotannollista haastetta.

Viime aikoina on keskusteltu paljon metsien hiilinieluista ja -varastoista ilmastonmuutoksen hil-linnässä, mutta monet muutkin ekosysteemipalvelut ansaitsevat tulla paremmin huomioiduiksi met-sien käytön kestävyyttä tarkasteltaessa. Esimerkiksi puhtaan veden poliittinen ja käytännön merkitys tulee edelleen lisääntymään kaikkialla maailmassa, myös Euroopassa, sillä ilmastonmuutoksen myötä kuivuusjaksot ja niukkuus vedestä tulevat lisääntymään eri puolilla maapalloa (esim. Pohjois-Afrikka, Välimeren maat, Lähi-Itä, Iran, Irak, Itä- ja eteläinen Afrikka). Tämä kehitys lisää kiinnostusta metsien rooliin puhtaan veden turvaajana ja kuivuuden (aavikoitumisen) ehkäisemisessä, mutta myös ilmas-tonmuutoksen haitallisten vaikutusten hillinnässä erityisesti alueilla, joilla sademäärät lisääntyvät. Avainkysymys on metsien sopeutuminen ilmastonmuutokseen, sillä metsät ja vesi nivoutuvat kiinte-ästi ilmastopakolaisuuteen, mikä lisää entisestään teeman poliittista merkitystä.

Tässä selvityksessä kartoitettujen lähitulevaisuuden merkittävien metsiin liittyvien haasteiden pohjalta on Luken ja SYKEn tutkijaryhmän näkemyksenä nostettu esiin seuraavat kriittisimmät kysy-mykset ja niihin liittyviä suomalaisia ratkaisumalleja ja osaamista, joiden kautta Suomi voisi olla myö-tävaikuttamassa kansainvälisen metsäpolitiikan suuriin haasteisiin vastaamisessa:

1. Metsäkadon pysäyttäminen ja hiilinielujen lisääminen 2. Metsien omistusoikeus- ja hallintaoikeudet ja niihin kiinteästi liittyvinä kysymyksinä naisten sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen asema ja oikeudet 3. Riittävän koulutuksen ja tietotaidon saatavuus