Kokemäenjoen vaellussiika – kutualueet ja poikasten esiintyminen
Veneranta, Lari; Harjunpää, Hannu (2017)
Veneranta, Lari
Harjunpää, Hannu
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
27/2017
Sivut
52 s.
Luonnonvarakeskus, Luke
2017
All rights reserved
Copyright: Luonnonvarakeskus, Luke
Copyright: Luonnonvarakeskus, Luke
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-401-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-401-4
Tiivistelmä
Kokemäenjoki on Selkämeren merkittävin siikajoki, niin historiallisesti kuin nykyään. Joen patoaminen ja rakentaminen sekä valuma alueiden maa- ja metsätaloudellinen käyttö voimakkaan teollisuuskuormituksen ohella heikensi aiemmin vedenlaatua merkittävästi. Alkuperäinen, nopeakasvuinen vaellussiikakanta oli kadota kokonaan lisääntymiskierrosta 1950-luvulla, mutta pelastettiin kalanviljelyn ja istutustoiminnan avulla. Vedenlaadun parantuessa jokeen kudulle nousevien siikojen lisääntyminen on tuottanut tulosta ja Kokemäenjoessa kuoriutuu keväisin merkittävä määrä siianpoikasia. Joessa toteutetussa mädin haudontakokeessa keskimäärin 61 % mädistä selvisi hengissä talven yli, vaikkakin mäti oli keväällä ennen kuoriutumista todennäköisesti sedimentin, levän ja sienirihmaston peittämä. Siianpoikasten kuoriutumisen aikaan toteutetussa poikashaavinnassa selvisi, että poikasia on koko joen matkalla ja voidaan otaksua, että alimman Harjavallan padon alapuolisen alueen lisäksi joessa on myös muita lisääntymisalueita. Luontaisesta kierrosta tulevien siianpoikasten määrä ja pyydystettävyys on suurimmillaan veden lämpötilan ollessa 4,5–6,5 °C. Haavintatyön perusteella kuoriutuminen ajoittuu noin kolmen viikon ajanjaksolle ja poikaset siirtyvät vähitellen virran mukana jokisuistoa kohden. Vastakuoriutuneiden istutuspoikasten havaittiin siirtyneen parissa vuorokaudessa 5 km alavirtaan.
Kokemäenjoessa Harjavallan padon alapuolella sijaitsevalla Lammaistenlahdella vaellussiian kutualue kartoitettiin mätipumppaustekniikalla. Alueen syvyys ja pohjan rakenne kartoitettiin kaikuluotauksin ja niiden perusteella alueelle sijoitettiin mätipumppauksen näytteenottopisteet. Näytteet kerättiin syksyllä kudun jälkeen sekä keväällä ennen kuoriutumista. Syksyn mätipumppauksissa mätitiheydet erityisesti voimalaitoskanavan alaosassa olivat korkeita, mutta mätiä löytyi myös varsinaisen päävirta-alueen reunamilta. Talven aikana mädin hävikki oli suuri, mädin keskitiheys oli keväällä 94.8 % alempi kuin syksyllä. Hävikki saattaa johtua voimakkaista virtaamavaihteluista, mätimuniin kohdentuvasta saalistuksesta tai ajoittain erittäin kiintoainepitoisesta vedestä sekä näiden yhdistelmistä. Mädin sijoittumisen perusteella tehty malli osoitti, että mätipumppuun jääneen hajoavan orgaanisen aineksen määrä (pumppausjäännös) ja pohjan tyyppi ovat eniten mädin sijoittumista ohjaavia tekijöitä. Vaellusiian kutu tapahtuu pääosin voimalaitoskanavan alaosassa tasaisessa virrassa ja kudettu mäti ajautuu virran mukana alapuoliselle sora-kivi -alueelle. Raekoko vaihtelee pääosin 63–200 mm välillä, lisäksi joukossa saattaa olla yksittäisiä lohkareita. Pumppausjäännöksen määrä mätialueella on enintään 104.2 g/m2 ja vähintään 10.5 g/m2. Pumppausjäännös korreloi virran nopeuden kanssa ja kertoo osaltaan pidemmän ajan virtaushistoriasta voimakkaasti vuorokausisäännöstellyssä joessa. Mädille liian suuri pumppausjäännös kertyy hitaasti virtaaville alueille ja liian alhainen kovavirtaisille paikoille, lähinnä voimalaitoskanavan alaosaan. Lähes kaikki kevään mätipaikat sijoittuivat mallin osoittamalle alueelle.
Vaellussiian lisääntymisalueita rannikolle laskevissa joissa ei ole aiemmin kartoitettu Suomessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan otaksua, että lisääntymisalueiden kohentaminen keinotekoisten kiviriuttarakenteiden avulla on mahdollista rakennetuissa joissa. Siian kutualueelle tulisi luoda mädin kehitykselle sopiva alusta, jossa virtaus riittää pitämään sedimentaation poissa, mutta toisaalta ei pyyhkäise ylivirtaamatilanteessa mätiä epäsuotuisalle alueelle. Vaellussiian lisääntymiseen ja luonnontuotantoon liittyvä tietopohja on edelleen ohut, joten lisäselvityksiä tarvitaan mahdollisten kunnostustoimenpiteiden kannattavuuden arvioimiseksi. Kokemäenjoen siikakantojen hoidossa tulisi ylläpitää kalastettavaa kantaa istutuksin, mutta pyrkiä kasvattamaan luonnontuotanto mahdollisimman suureksi kannan monimuotoisuuden vaalimiseksi. Soveltuvien kutualueiden pinta-alan kasvattaminen lisäisi todennäköisesti siian luontaisen lisääntymisen tuottoa voimalaitoksen alapuolisella alueella.
Kokemäenjoessa Harjavallan padon alapuolella sijaitsevalla Lammaistenlahdella vaellussiian kutualue kartoitettiin mätipumppaustekniikalla. Alueen syvyys ja pohjan rakenne kartoitettiin kaikuluotauksin ja niiden perusteella alueelle sijoitettiin mätipumppauksen näytteenottopisteet. Näytteet kerättiin syksyllä kudun jälkeen sekä keväällä ennen kuoriutumista. Syksyn mätipumppauksissa mätitiheydet erityisesti voimalaitoskanavan alaosassa olivat korkeita, mutta mätiä löytyi myös varsinaisen päävirta-alueen reunamilta. Talven aikana mädin hävikki oli suuri, mädin keskitiheys oli keväällä 94.8 % alempi kuin syksyllä. Hävikki saattaa johtua voimakkaista virtaamavaihteluista, mätimuniin kohdentuvasta saalistuksesta tai ajoittain erittäin kiintoainepitoisesta vedestä sekä näiden yhdistelmistä. Mädin sijoittumisen perusteella tehty malli osoitti, että mätipumppuun jääneen hajoavan orgaanisen aineksen määrä (pumppausjäännös) ja pohjan tyyppi ovat eniten mädin sijoittumista ohjaavia tekijöitä. Vaellusiian kutu tapahtuu pääosin voimalaitoskanavan alaosassa tasaisessa virrassa ja kudettu mäti ajautuu virran mukana alapuoliselle sora-kivi -alueelle. Raekoko vaihtelee pääosin 63–200 mm välillä, lisäksi joukossa saattaa olla yksittäisiä lohkareita. Pumppausjäännöksen määrä mätialueella on enintään 104.2 g/m2 ja vähintään 10.5 g/m2. Pumppausjäännös korreloi virran nopeuden kanssa ja kertoo osaltaan pidemmän ajan virtaushistoriasta voimakkaasti vuorokausisäännöstellyssä joessa. Mädille liian suuri pumppausjäännös kertyy hitaasti virtaaville alueille ja liian alhainen kovavirtaisille paikoille, lähinnä voimalaitoskanavan alaosaan. Lähes kaikki kevään mätipaikat sijoittuivat mallin osoittamalle alueelle.
Vaellussiian lisääntymisalueita rannikolle laskevissa joissa ei ole aiemmin kartoitettu Suomessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan otaksua, että lisääntymisalueiden kohentaminen keinotekoisten kiviriuttarakenteiden avulla on mahdollista rakennetuissa joissa. Siian kutualueelle tulisi luoda mädin kehitykselle sopiva alusta, jossa virtaus riittää pitämään sedimentaation poissa, mutta toisaalta ei pyyhkäise ylivirtaamatilanteessa mätiä epäsuotuisalle alueelle. Vaellussiian lisääntymiseen ja luonnontuotantoon liittyvä tietopohja on edelleen ohut, joten lisäselvityksiä tarvitaan mahdollisten kunnostustoimenpiteiden kannattavuuden arvioimiseksi. Kokemäenjoen siikakantojen hoidossa tulisi ylläpitää kalastettavaa kantaa istutuksin, mutta pyrkiä kasvattamaan luonnontuotanto mahdollisimman suureksi kannan monimuotoisuuden vaalimiseksi. Soveltuvien kutualueiden pinta-alan kasvattaminen lisäisi todennäköisesti siian luontaisen lisääntymisen tuottoa voimalaitoksen alapuolisella alueella.
Collections
- Julkaisut [85849]