METSÄ 150 : Metsänkasvatuksen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti

Abstract

Puun kysynnän arvioidaan kasvavan merkittävästi jo lähivuosina. Tämä raportti esittelee uusimpaan tutkimustietoon perustuen ne metsänkasvatuksen keinot, joiden avulla voidaan lisätä talousmetsien kasvua ja tehostaa puuntuotantoa kannattavasti ja kestävästi. Lisäksi tarkastellaan metsänkasvatuksen toimenpiteiden vaikutuksia metsän muille käyttömuodoille, mahdollisia ympäristövaikutuksia ja niiden hallintaa, sekä kerrotaan toimenpiteisiin liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta.

Suomen olosuhteissa metsän kasvatus on pitkäjänteistä toimintaa ja toimenpiteiden vaikutukset puuston kasvuun tapahtuvat viiveellä. Ainoa nopea keino vastata kasvavaan puun kysyntään on hakkuiden lisääminen, mihin nykyiset runsaat puuvarat antavat hyvät edellytykset. Se miten paljon puusto kasvaa hakkuun jälkeen riippuu metsän käsittelystä.

Varsinaiset kasvua lisäävät toimenpiteet voivat kohdistua joko puustoon tai kasvupaikkaan. Jalostetun siemen- ja taimimateriaalin käyttö ja tehokas metsänviljelyketju nopeuttavat puuston kasvua pitkällä aikavälillä. Nykyisin jalostetulla materiaalilla voidaan saada 10–15 % ja tulevaisuudessa 20–25 % lisäys runkopuun keskituotokseen. Puuston kasvuun voidaan myös vaikuttaa taimikonhoidolla ja harvennushakkuilla säätelemällä puulajisuhteita, puuston tiheyttä ja puiden kokojakaumaa.

Kasvupaikan tuotoskykyä voidaan lisätä maanmuokkauksella, kasvatusmetsien lannoituksilla sekä turvemaiden kunnostusojituksilla. Metsän uudistamisessa maanmuokkaus parantaa puiden siementen itävyyttä ja taimien kasvuolosuhteita. Lannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua lisäämällä ravinnetta, jonka niukkuus rajoittaa kasvua. Kivennäismailla typen puute on tavallisin kasvua rajoit-tava tekijä. Yhdellä lannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua 1,5–3 m3 ha-1 vuodessa 6–8 vuoden ajan. Turvemaiden tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua pitkäkestoisesti 1–3 m3 ha-1 vuodessa 20–30 vuoden ajan. Kunnostusojituksilla säädellään pohjavesipinnan tasoa turvemailla. Vesistövaikutukset huomioon ottaen kunnostusojitukset kannattaa kohdentaa alueille, joilla kuivatuksen parantaminen lisää selkeästi puuston kasvua.

Puubiomassan uusina tuotantomahdollisuuksina raportissa tarkastellaan lyhytkiertoviljelyä, heikkotuottoisia ojitusalueita ja suonpohjia sekä erikoispuulajeja. Lyhytkiertoviljelyllä voidaan tuottaa merkittäviä määriä puubiomassaa pienilläkin pinta-aloilla. Puulajeina voidaan käyttää mm. pajuja, hieskoivua, harmaaleppää sekä hybridihaapaa. Erikoispuulajit, kuten siperianlehtikuusi, visakoivu, tervaleppä ja jalot lehtipuut tuottavat ensisijaisesti arvokasta raaka ainetta erikoistarkoituksiin.

Suomen metsien terveydentila on pääsääntöisesti hyvä. Vakavimpia tuhonaiheuttajia metsissä ovat juurikääpä, tuuli ja hirvi, jotka aikaansaavat vuosittain mittavia taloudellisia tappioita. Tuhoriskeihin voidaan vaikuttaa metsänkasvatuksessa tehdyillä valinnoilla. Metsänhoito, hakkuiden oikea ajoittaminen sekä lehtipuiden kasvatus sekapuuna pienentävät tuhoriskejä. Muuttuva ilmasto voi kasvattaa tuhoriskejä nykyisestä muuttamalla niin puiden kuin tuhonaiheuttajienkin kasvuolosuhteita.