Latvusmassan ja kantopuun määrän arviointi hakkuukonemittauksessa

Abstract

Harvesterihakkuussa tuotetaan automaattisesti runkokohtaista mittaustietoa. Hakkuun aikana mitataan ja tallennetaan niitä läpimitta- ja pituustietoja, joita tarvitaan lähtötietoina biomassamalleissa. Käytettävissä olevista biomassamalleista Repolan ym.(2007) esittämät mallit muodostavat kattavan kokonaisuuden sekä ositteiden että puulajien suhteen ja ovat sovellettavissa maantieteellisen käyttöalueen perusteella Suomessa. Malleilla pystytään laskemaan energiapuuksi korjattavan latvusmassan ja kantopuun biomassan määräarviot rungoittain ja metsiköittäin. Tässä tutkimuksessa koottiin ja osin kehitettiin ne latvusmassan ja kantopuun määräarvioinnissa käytettävät biomassamallit, joita voidaan käyttää perustana hakkuukonesovelluksen jatkokehittämisessä. Lisäksi tutkittiin tapaustutkimuksena hakkuukoneella määritettävien puun läpimittojen ja pituusennusteiden paikkansapitävyyttä pystymittauksella määritettyihin vertailuarvoihin nähden. Yhtenä edellytyksenä biomassamallien soveltamiselle hakkuukonemittauksessa on, että biomassamallien syöttötietoina käytettävät puukohtaiset läpimitta- ja pituustiedot pystytään määrittämään riittävän luotettavasti.Läpimitan mittauksessa ei havaittu systemaattista eroa hakkuukoneen ja pystymittauksen välillä. Hakkuukoneella puun pituusennuste laadittiin käyttöosan pituuden mittauksen ja latvaosan laskennallisen pituusennusteen perusteella. Pituuden määrityksessä hakkuukoneen ennustemallilla saatiin useammin pienempiä tuloksia pystymittaukseen verrattuna. Sekä pituuden että läpimitan määrityksen satunnainen vaihtelu oli verraten pientä. Hakkuukonemittaus tuotti noin 5 % alhaisemman runkobiomassan ja vajaa 4 % korkeamman latvusbiomassan pystymittaukseen verrattuna. Kantopuun määräarviot hakkuu-konemittauksen ja pystymittauksen välillä olivat lähellä toisiaan. Biomassamalleilla voidaan tuottaa arvio siitä latvusmassan ja kantopuun määrästä, joka on metsikössä hakkuuajankohtana. Metsikkökohtaisen arvion tarkkuutta heikentää biomassan määrän satunnainen vaihtelu metsiköiden välillä. Lisäksi latvusmassaa ja kantoja pyritään jättämään korjuualalle korjuusuositusten mukaisesti. Käytännössä tämä talteensaanto vaihtelee myös korjuuolosuhteiden mukaisesti. Menetelmällä on kuitenkin saatavissa nykyistä tarkempi määräarvio latvusmassan ja kantopuun kokonaismäärästä. Menetelmällä on käyttömahdollisuuksia puunhankinnan ja logistiikan suunnittelussa ja energiapuun mittauksessa.