Problem brown bears Ursus arctos in Finland in relation to bear feeding for tourism purposes and the density of bears and humans
Kojola, Ilpo; Heikkinen, Samuli (2012)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Kojola, Ilpo
Heikkinen, Samuli
Julkaisusarja
Wildlife Biology
Volyymi
18
Numero
3
Sivut
258-263
2012
Tiivistelmä
Ongelmakarhut Suomessa : karhujen ruokinnan, karhutiheyden ja ihmisasutuksen tiheyden vaikutus
Karhujen ruokinta turismin tarpeisiin on yleinen käytäntö itäisimmässä Suomessa. Ruokinta voi kuitenkin vähentää karhujen varovaisuutta ihmistä kohtaan. Vuosina 1995 – 2008 Suomessa kaadetuista karhuista 3 % (n = 20) tapettiin turvallisuussyistä joko poliisiluvalla tai itsepuolustukseksi metsästystilanteissa. Logistisessa regressiomallissa verrattiin (1) poliisiluvalla kaadettuja ja (2) itsepuolustukseksi ammuttuja karhuja tavanomaisessa metsästyksessä kaadettuihin karhuihin. Tarkasteltavat selittävät muuttuja olivat karhun sukupuoli, ihmisasutuksen tiheys, karhuhavaintojen tiheys ja etäisyys lähimpään ruokintapaikkaan. Ihmisasutuksen tiheys oli tärkein ero poliisiluvalla tapettujen ja metsästyksessä kaadettujen karhujen välillä. Sekä poliisiluvilla että itsepuolustukseksi kaadetut karhut tapettiin kauempana ruokintapaikoilta kuin normaalissa metsästyksessä ammutut karhut. Ongelmatapauksilla ei ollut selvää yhteyttä karhun sukupuoleen tai karhukannan tiheyteen.
Analyysimme ei osoittanut, että ongelmakarhutapaukset yhdistyisivät karhujen ruokintaan Suomessa. Tästä huolimatta karhujen ruokinta saattaa sisältää turvallisuusriskejä. Jos käytäntö pysyy laillisena, olisi mahdollisten ihmisarkuutensa menettäneiden karhujen varalle hyvä olla selkeä toimintasuunnitelma.
Karhujen ruokinta turismin tarpeisiin on yleinen käytäntö itäisimmässä Suomessa. Ruokinta voi kuitenkin vähentää karhujen varovaisuutta ihmistä kohtaan. Vuosina 1995 – 2008 Suomessa kaadetuista karhuista 3 % (n = 20) tapettiin turvallisuussyistä joko poliisiluvalla tai itsepuolustukseksi metsästystilanteissa. Logistisessa regressiomallissa verrattiin (1) poliisiluvalla kaadettuja ja (2) itsepuolustukseksi ammuttuja karhuja tavanomaisessa metsästyksessä kaadettuihin karhuihin. Tarkasteltavat selittävät muuttuja olivat karhun sukupuoli, ihmisasutuksen tiheys, karhuhavaintojen tiheys ja etäisyys lähimpään ruokintapaikkaan. Ihmisasutuksen tiheys oli tärkein ero poliisiluvalla tapettujen ja metsästyksessä kaadettujen karhujen välillä. Sekä poliisiluvilla että itsepuolustukseksi kaadetut karhut tapettiin kauempana ruokintapaikoilta kuin normaalissa metsästyksessä ammutut karhut. Ongelmatapauksilla ei ollut selvää yhteyttä karhun sukupuoleen tai karhukannan tiheyteen.
Analyysimme ei osoittanut, että ongelmakarhutapaukset yhdistyisivät karhujen ruokintaan Suomessa. Tästä huolimatta karhujen ruokinta saattaa sisältää turvallisuusriskejä. Jos käytäntö pysyy laillisena, olisi mahdollisten ihmisarkuutensa menettäneiden karhujen varalle hyvä olla selkeä toimintasuunnitelma.
Collections
- Julkaisut [85599]