Lapin maatalouden rakenne ja tuotanto 2014
Kuha, Rauno (2015)
Kuha, Rauno
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
50/2015
Sivut
20 s.
Luonnonvarakeskus
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-101-3
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-101-3
Tiivistelmä
Lapin asukasluku ja elinkeinorakenne on vuosikymmenien vaihtuessa muuttunut paljon. Lappilaisen maaseudun yritystoiminnan peruskivi maatalous, on muuttunut rakenteeltaan ja lukumääräisesti. Eniten maatiloja Lapissa oli vuonna 1969. Tuolloin tiloja Lapissa oli 11647 kpl. Tästä tilojen määrä väheni tasaisesti ja nopea tilamäärän lasku käynnistyi 1980-luvulla. Vuoden 2014 tilaston mukaan maatiloja on enää 1612 kpl (MAVI 2015).
Lisääntynyt teknologia 1990- luvun taitteessa viritti viljelijöiden keskuudessa ajatuksen toimin-nan kasvattamisesta. Rehunkorjuutekniikan kehittymisellä oli tähän tavattoman suuri merkitys. Kun aikaisemmin nautakarjarehun tekemiseen piti varata lähes koko kesä ja työt olivat suurelta osin käsityötä, selvittiin 1990- luvulla samasta toimenpiteestä muutamalla päivällä tehokkaan koneellistumisen vuoksi.
Nykyisin suomalainen maatalous on voimakkaissa ristipaineissa. Euroopan Unionin maatalouspolitiikka ja globaalin talouspolitiikan ja elintarviketuotannon paineet heijastuvat suomalaiseen maatalouteen. Nämä paineet näkyvät maataloudessamme nopeana tilojen koon muuttumisena. Tämän globaalin paineen lisäksi omat vaikutuksensa on myös julkisuudessa näkyvällä viestillä, jonka mukaan Suomen maatalous on ahdingossa. Asiasta tehdyt tutkimukset eivät anna siitä näin yksioikoista kuvaa, osalla tiloista tosiasiallisesti menee hyvin. Näihin negatiivisiin viesteihin tuo oman lisänsä kertomukset byrokratian aiheuttamasta kuormasta, valtavasta työmäärästä ja jatkuvista viranomaistarkastuksista.
Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta ja se on aloittavien yrittäjien vähäi-syyden vuoksi edelleen nousussa. Lapin maito- ja lihayrittäjät ovat keskimäärin 45–55-vuotiaita ja omistavat noin 30–60 peltohehtaaria. Tämä keski-ikäisistä viljelijöistä ja keskikokoluokan maatiloista muodostuva ryhmä on siirtymässä lähitulevaisuudessa iän, tai muun syyn myötä pois aktiiviviljelystä. Tässä ryhmässä on paljon sellaisia maatiloja, joiden kannattavuus on hyvä ja velkataakka pieni. Toisaalta osa näistä tiloista on ollut niin sanotusti toimintaansa jäähdytteleviä, yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tehtävä suuria investointeja, tämä ”jäähdyttelystrategia” vaarantaa sukupolvenvaihdoksen, tai muun omistajanvaihdoksen.
Lapin kokonaismaitomäärä oli vuonna 2014 92 milj. litraa ja maidontuottajia oli 380. Kun Lapin maidontuotanto jaetaan tasaisesti kaikkien tuottajien kesken, on ikäluokan 51–65 tuottama laskennallinen maitomäärä 51 milj. litraa Lapin vuotuisesta maitomäärästä. Nuorempien ikäryhmien maitotiloja, 0–50 vuotta, oli156 tilaa ja Yli 65 -vuotiaita maidontuottajia oli 11 kpl. Huolestuttavaa tilarakenteessa on, että alle 51-vuotiaiden kokonaismäärä on pienentynyt vuodesta 2008 lähes sadalla tilalla.
Lapissa menestyvien tuotteiden kokonaiskulutuksen arvo on lähes 210 milj. €. Se on lähes puolet Lapin elintarvikkeiden kokonaiskulutuksesta, jonka arvo on n. 443 miljoonaa euroa. Naudanlihasta Lapissa jalostetaan arviolta n. 25 %. Poron jalostus Lapissa kattaa kokonaisuudessaan maakunnan kulutuksen, niin kuin myös lampaalla. Nämä ovat kuitenkin kulutusmääriltään niin pieniä, että niillä ei ole kokonaisuuteen kovin suurta vaikutusta. Lapin kannalta merkittävimpiä jatkojalostuksen kannalta ovat maito ja naudanliha. Molemmissa puhutaan suurista määristä ja niille on myös mahdollista rakentaa merkittävä maakunnallinen pohjoinen imago. Voidaan arvioida, että 57 milj. euron jalostusarvo työllistäisi suoraan lähes 700 henkilöä. Välillisen vaikutuksen kautta puhuttaisiin noin 3000–5000 hengen vuotuisesta työpanoksesta lappiin.
Kun puhumme jalostusarvosta, työpaikoista ja elintarvikehankinnoista, emme puhu mistään abstraktista asiasta. Puhumme todellisista olemassa olevista. Tehdessämme elintarvikehankintoja ja hankintasopimuksia, me samalla teemme päätöksiä työpaikoista ja maakunnan vakaudesta. Hankkimamme elintarvikkeet on joku jossain viljellyt, jalostanut, kuljettanut myyntiin ja toimittanut loppukäyttäjälle. Hankkimalla elintarvikkeita maakunnan ulkopuolelta, me samalla siirrämme työpanosta ja valuuttaa maakunnasta ulos. Nykyisellä elintarvikehankinnalla me siirrämme maakunnasta ulos vuosittain 443 miljoonaa euroa ja tuhansia työpaikkoja. Tästä elintarvikemäärästä olisi lähes puolet mahdollista tuottaa ja jalostaa maakunnassa.
Lapin maatalouden tulevaisuudelle on ehdottoman tärkeää panostaa toimenpiteisiin, joilla etsitään niitä maatiloja, jotka haluavat jatkaa ja kehittää yrittämistä tilalla. Lisäksi on tärkeää tehdä toimenpiteitä, joilla saadaan Lappiin maatilayrittäjiä niiden tilalle, jotka haluavat luopua yrittäjyydestä ja jättää yrittämisen nuoremmille. Huolimatta maatalouden alueellisesta rakennemuutoksesta, on tärkeää muistaa, että koko Lappi on aluetta, jossa maataloutta sen eri muodoissa voi harjoittaa kannattavasti. Tähän on syytä myös yrittäjiä kannustaa.
Lisääntynyt teknologia 1990- luvun taitteessa viritti viljelijöiden keskuudessa ajatuksen toimin-nan kasvattamisesta. Rehunkorjuutekniikan kehittymisellä oli tähän tavattoman suuri merkitys. Kun aikaisemmin nautakarjarehun tekemiseen piti varata lähes koko kesä ja työt olivat suurelta osin käsityötä, selvittiin 1990- luvulla samasta toimenpiteestä muutamalla päivällä tehokkaan koneellistumisen vuoksi.
Nykyisin suomalainen maatalous on voimakkaissa ristipaineissa. Euroopan Unionin maatalouspolitiikka ja globaalin talouspolitiikan ja elintarviketuotannon paineet heijastuvat suomalaiseen maatalouteen. Nämä paineet näkyvät maataloudessamme nopeana tilojen koon muuttumisena. Tämän globaalin paineen lisäksi omat vaikutuksensa on myös julkisuudessa näkyvällä viestillä, jonka mukaan Suomen maatalous on ahdingossa. Asiasta tehdyt tutkimukset eivät anna siitä näin yksioikoista kuvaa, osalla tiloista tosiasiallisesti menee hyvin. Näihin negatiivisiin viesteihin tuo oman lisänsä kertomukset byrokratian aiheuttamasta kuormasta, valtavasta työmäärästä ja jatkuvista viranomaistarkastuksista.
Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on hieman yli 50 vuotta ja se on aloittavien yrittäjien vähäi-syyden vuoksi edelleen nousussa. Lapin maito- ja lihayrittäjät ovat keskimäärin 45–55-vuotiaita ja omistavat noin 30–60 peltohehtaaria. Tämä keski-ikäisistä viljelijöistä ja keskikokoluokan maatiloista muodostuva ryhmä on siirtymässä lähitulevaisuudessa iän, tai muun syyn myötä pois aktiiviviljelystä. Tässä ryhmässä on paljon sellaisia maatiloja, joiden kannattavuus on hyvä ja velkataakka pieni. Toisaalta osa näistä tiloista on ollut niin sanotusti toimintaansa jäähdytteleviä, yritysten viimeaikaiset investoinnit ovat olleet minimaalisia. Koska jatkajan olisi tehtävä suuria investointeja, tämä ”jäähdyttelystrategia” vaarantaa sukupolvenvaihdoksen, tai muun omistajanvaihdoksen.
Lapin kokonaismaitomäärä oli vuonna 2014 92 milj. litraa ja maidontuottajia oli 380. Kun Lapin maidontuotanto jaetaan tasaisesti kaikkien tuottajien kesken, on ikäluokan 51–65 tuottama laskennallinen maitomäärä 51 milj. litraa Lapin vuotuisesta maitomäärästä. Nuorempien ikäryhmien maitotiloja, 0–50 vuotta, oli156 tilaa ja Yli 65 -vuotiaita maidontuottajia oli 11 kpl. Huolestuttavaa tilarakenteessa on, että alle 51-vuotiaiden kokonaismäärä on pienentynyt vuodesta 2008 lähes sadalla tilalla.
Lapissa menestyvien tuotteiden kokonaiskulutuksen arvo on lähes 210 milj. €. Se on lähes puolet Lapin elintarvikkeiden kokonaiskulutuksesta, jonka arvo on n. 443 miljoonaa euroa. Naudanlihasta Lapissa jalostetaan arviolta n. 25 %. Poron jalostus Lapissa kattaa kokonaisuudessaan maakunnan kulutuksen, niin kuin myös lampaalla. Nämä ovat kuitenkin kulutusmääriltään niin pieniä, että niillä ei ole kokonaisuuteen kovin suurta vaikutusta. Lapin kannalta merkittävimpiä jatkojalostuksen kannalta ovat maito ja naudanliha. Molemmissa puhutaan suurista määristä ja niille on myös mahdollista rakentaa merkittävä maakunnallinen pohjoinen imago. Voidaan arvioida, että 57 milj. euron jalostusarvo työllistäisi suoraan lähes 700 henkilöä. Välillisen vaikutuksen kautta puhuttaisiin noin 3000–5000 hengen vuotuisesta työpanoksesta lappiin.
Kun puhumme jalostusarvosta, työpaikoista ja elintarvikehankinnoista, emme puhu mistään abstraktista asiasta. Puhumme todellisista olemassa olevista. Tehdessämme elintarvikehankintoja ja hankintasopimuksia, me samalla teemme päätöksiä työpaikoista ja maakunnan vakaudesta. Hankkimamme elintarvikkeet on joku jossain viljellyt, jalostanut, kuljettanut myyntiin ja toimittanut loppukäyttäjälle. Hankkimalla elintarvikkeita maakunnan ulkopuolelta, me samalla siirrämme työpanosta ja valuuttaa maakunnasta ulos. Nykyisellä elintarvikehankinnalla me siirrämme maakunnasta ulos vuosittain 443 miljoonaa euroa ja tuhansia työpaikkoja. Tästä elintarvikemäärästä olisi lähes puolet mahdollista tuottaa ja jalostaa maakunnassa.
Lapin maatalouden tulevaisuudelle on ehdottoman tärkeää panostaa toimenpiteisiin, joilla etsitään niitä maatiloja, jotka haluavat jatkaa ja kehittää yrittämistä tilalla. Lisäksi on tärkeää tehdä toimenpiteitä, joilla saadaan Lappiin maatilayrittäjiä niiden tilalle, jotka haluavat luopua yrittäjyydestä ja jättää yrittämisen nuoremmille. Huolimatta maatalouden alueellisesta rakennemuutoksesta, on tärkeää muistaa, että koko Lappi on aluetta, jossa maataloutta sen eri muodoissa voi harjoittaa kannattavasti. Tähän on syytä myös yrittäjiä kannustaa.
Collections
- Julkaisut [85612]