Metsäverotus - vaihtoehtojen tarkastelua

Abstract

Suomessa keskustellaan metsäverotuksen muuttamisesta tavoitteena joko valtion tai kuntien verokertymän kartuttaminen tai passiivisten metsänomistajien aktivoiminen tai jokin muu syy. Tässä raportissa tarkastellaan niitä teknisluonteisia kysymyksiä, jotka tulisi ratkaista, jos kiinteistöverotus, elinkeinotulojen verotus tai maatalouden tuloverotus koskisi myös metsiä ja metsätaloutta. Vertailukohtana kuvataan nykyinen puun myyntitulon verotus.

Suomessa yksityiset henkilöt ovat tärkein metsänomistajaryhmä. He omistavat 60 prosenttia metsämaasta ja 70 prosenttia puustosta. Yksityisiä metsänomistajia on noin 630 000. Runsaat puolet heistä omistaa metsää 2–20 hehtaaria keskikoon ollessa 30 hehtaaria. Metsänomistajat asuvat yleensä maaseudulla, ovat eläkeläisiä tai palkansaajia, ja ovat enintään keskituloisia metsätulot mukaan lukien. Metsäveromuutos tulisi koskettamaan myös muita omistajaryhmiä, eli valtiota, kuntia ja seurakuntia, jotka yhteensä omistavat 28 prosenttia metsämaasta sekä osakeyhtiöitä ja muita omistajaryhmiä, joilla on kaikkiaan 12 prosenttia metsämaasta.

Julkisessa keskustelussa on ollut paljon esillä kiinteistöveron ulottaminen metsiin. Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta tämä ei kuitenkaan olisi teknisesti yksinkertaista. Niin Verohallinnolla, Maanmittauslaitoksella kuin muillakaan tahoilla ei ole kattavia, ajantasaisia ja yhdenmukaisia tietoja kiinteistöjen metsäpinta-aloista eikä varsinkaan puustosta. Kiinteistöveron toteutus edellyttäisi näin ollen mittavaa ja kallista perustietojen hankintaa. Puutteellisista tiedoista seuraisi ongelmia metsänomistajien yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Kiinteistöveroa ei yleensä ole ajateltu ainoaksi metsäveroksi, vaan nykyisen puun myyntituloverotuksen kanssa päällekkäiseksi. Tällöin olennainen kysymys on, koskisiko kiinteistövero kirjaimellisesti vain kiinteää omaisuutta eli metsämaata vai myös puustoa (irrotettavaa omaisuutta). Jos se koskisi molempia, se tarkoittaisi puuston kaksinkertaista verotusta ja metsänomistajan verorasituksen merkittävää kiristymistä. Jotta muutos ei lisäisi metsätalouden verorasitusta, kiinteistöveron tulisi olla vähennyskelpoinen puun myyntitulon verosta tai – tappiollisen metsätalouden pääomatulon tavoin – muiden pääomatulojen veroista ja alijäämähyvityksenä ansiotulojen verosta.

Metsäpolitiikan tavoitteena on ollut yritysmäisen metsänomistuksen lisääminen ja metsätilojen keskikoon kasvattaminen. Tähän on eräänä keinona esitetty elinkeino- tai maatalouden veromallin ottamista käyttöön metsätaloudessa. Se olisi nykyiselle pääomatuloveromallille vaihtoehtoinen verojärjestelmä, jonka käyttöön ottamisesta metsänomistaja voisi itse päättää. Elinkeinoverotuksen käyttöönotto metsätalouden verotuksessa merkitsisi tulolähdejaosta luopumista, sillä on vaikea perustella maatalouden jäävän erilliseksi tulolähteeksi. Tulolähteistä luopumisesta on käytetty esimerkkinä Ruotsin elinkeinotulon verotusta. Sen sijaan puun myyntitulon verotuksen yhdistäminen maatalouden kanssa yhteiseksi maatilatalouden tuloverotukseksi olisi mahdollista, jos vain metsätalouden varat ja velat voidaan määrittää nettovarallisuuslaskelmia varten ja verovuosien välisiä tulontasausmahdollisuuksia lisätään olennaisesti. Myös puun myyntitulon verotuksen ennakkoverokäytäntöä tulisi tässä tilanteessa todennäköisesti muuttaa, jollei hyväksytä aikaisempaa suurempaa epätarkkuutta ennakkoverojen määräytymisessä.