Kumina tuotantokasvina : Ylivoimainen kuminaketju -hankkeen tutkimustuloksia viljelyvarmuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi
Toimittajat
Keskitalo, Marjo
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
136
Sivut
80 p
MTT
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-521-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-521-9
Tiivistelmä
Kumina on menestystarina Suomen olosuhteissa.
Viljelyalat ovat kaksin-kolminkertaistuneet kymmenessä
vuodessa ja myös sadon markkinahintainen
tuotto on ollut nousujohteinen vaihdellen 5-10
miljoonan euron välillä. Yhteensä satoa on saatu suomalaisilta
kuminapelloilta noin 8-10 miljoonaa kiloa. Vaikka
kuminan tuotanto ja myynti on ainakin vielä verrattain
pientä, poikkeuksellista on se, että kuminan lähes
koko sato viedään ulkomaille. Tämä on erikoisuus Suomen
maataloudessa.
Kuminaviljelyn laajenemisen seuraukset olivat nähtävissä
2000-luvun alussa. Kuminapeltojen rikkakasvien
runsastuminen, kuminakoin ja kuminanrengaspunkin
lisääntyminen sekä huolestuttavat kentän äänet heikosta
keskisadosta ja satovaihteluista olivat selvä viesti tutkimukselle.
Superior Caraway Chain-Ylivoimainen kuminaketju
2010-2014-hanke tarttui tähän haasteeseen.
Hanke sai rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta
2007-2013 ja rahoittajina toimivat
Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Uudenmaan
ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen toiminnasta
vastasi MTT yhdessä ProAgria Keskusten Liiton
kanssa.
Keskeinen tutkimuskysymys oli, mitkä tekijät parhaiten
edistäisivät kuminan satovarmuutta ja kilpailukykyä, ja
sitä varten kuminaa tutkittiin monipuolisesti hankkeen
eri työpaketeissa. Tilakäyntien avulla kartoitettiin kuminakoin
(Depressaria daucella), kuminan rengaspunkin
(Aceria carvi), rikkakasvien ja kasvitautien esiintymistä
ja hankittiin käsitys kuminapeltojen kasvukyvystä
ja käytössä olevista viljelymenetelmistä. Lannoituksen,
rikkakasvien torjunnan, kylvötiheyden ja lajikevalinnan
kenttäkokeissa tuotettiin tietoa tuotantomenetelmien
vaikutuksista satoon, satokomponentteihin ja siemenen
laatuun. Kestävien tuotantopanosten ja vaihtoehtoisten
viljelyjärjestelmien soveltumista kuminalle tutkittiin
osana tuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä
ja taloudellisen kannattavuuden parantamista. Penkkiviljelytutkimuksista
vastasi pääosin yhteistyökumppani
Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli myös
tuotannon kustannusrakenteen sekä katetuottojen ja
markkina-arvojen selvittäminen. Toteutuneisiin myynti-
ja kustannusvirtoihin perustuvaa tietoa hankittiin tiloilta
ja analysoitiin ProAgrian Lohkotietopankin kautta.
Hyviä käytäntöjä kerättiin hankkeen järjestämien satokilpailujen
sekä eri tilaisuuksien kautta. Seuraaviin kohtiin
on kiteytetty hankkeen tärkeimmät tulokset.
1. Kuminanrengaspunkki näyttää jo vakiintuneen pääviljelyalueille,
mutta määrät vaihtelevat lohkojen ja erityisesti
vuosien välillä. Kannanvaihteluiden syynä lienevät
punkille suotuisat sääolot keväällä ja jo edellisenä kesänä
ja talvena. Kuminakoin torjunta on jo vakiintunut
kasvinsuojelutoimenpide, ja pääosin kuminakoitilanne
on hallinnassa. Torjunnan oikea ajoitus vaatii kuitenkin
lohkokohtaista tarkkailua. Kasvitaudeista pahkahometta
(Sclerotinia sclerotiorum) ja versolaikkua esiintyi yksittäisillä
lohkoilla, joilla ne todennäköisesti alensivat myös
satoa. Rikkakasvien runsas esiintyminen lisäsi pahkahomeen
yleisyyttä. Tauteja voidaan torjua kasvustoruiskutuksin,
mutta tietoa sopivimmasta ruiskutusajankohdasta
ei ole. Versolaikun vähentämistä kylvösiemenen peittaamisella
tulisi selvittää. Kuminapeltojen tautikirjosta löytyi
ennen Suomessa tunnistamaton Phoma complanata.
Rikkakasvien torjunnassa oleellista on onnistua heti perustamisvuonna.
Sadonlisäystä saatiin toukokuussa kylvetyn
kuminan rikkakasvitorjunnasta eniten, seuraava
vuoden sato jopa kolminkertaistui käsittelemättömään
verrattuna. Kylvön siirtäminen pienensi siemenrikkakasvien
tiheyttä sitä enemmän, mitä myöhemmin kumina
kylvettiin. Satoikäisen kuminan rikkakasvit ovat
yksivuotisista peltokasveista poikkeavia.
2. Kuminalajikkeet erosivat siementen varisemisessa.
Herkimpiä olivat Niederdeutscher, Volhouden ja Konczewickii,
joilla korjuun viivästyminen vei puolet sadosta.
Sylvia ja Prochan kestivät parhaiten korjuun siirtämistä
ilman satotappioita. Kivennäismailla kasvaneiden lajikkeiden
keskisadot ja öljypitoisuudet olivat multamaata
suurempia. Siemenmäärän lisäys kylvössä nosti taimettuneiden
määrää, mutta vähensi ensimmäisenä satovuonna
kukkivien määrää. Sadon määrään vaikuttivat puolestaan
kukkivien yksilöiden ja sarjojen määrä. Suurin
sato saatiin ensimmäisenä vuonna, kun kylvö oli tehty
pienellä (5-10 kg/ha), ja toisena vuonna, kun kylvö oli
tehty suuremmalla (15-30 kg/ha) siemenmäärällä. Suuremmalla
siemenmäärällä saatiin myös suurin yhteissato.
Toisaalta kylvösiemenmäärän lisääminen ei enää juurikaan
lisännyt satoa 3. Satovuosien keväinä pintalevityksenä annettu typpi
lisäsi kuminasatoja. Suurin sato saatiin, kun lannoitetyppeä
levitettiin Ylistarossa 90 kg/ha ja yli kymmenen
vuotta aiemmin Tammelan kokeessa 120 kg/ha. Ylistarossa
ensimmäisen vuoden sadonlisät olivat typpitasosta
riippuen 10-30 %, ja toisen vuoden 30-80 %, lannoittamattomaan
verrattuna. Fosforilannoitus ei tulosten perusteella
yleisesti lisännyt satoa. Sen sijaan satojen havaittiin
lisääntyvän fosforilannoituksen lisääntyessä, jos maa
oli välttävässä fosforiluokassa. Perustamisvuonna levitetyt
orgaaniset lannoitteet ja yhdyskuntajätteen mädätysjäännökset
tuottivat kuminasta satoa yhtä paljon kuin epäorgaaniset
lannoitteet.
4. Suorakylvetyn kuminan taimitiheys jäi kolmasosaan
muokatun maan taimitiheydestä. Siitä huolimatta molempien
kylvötapojen parhaat kylvökset tuottivat noin
1700 kg/ha sadon ensimmäisenä satokesänä. Parhaaseen
siemensatoon päästiin muokatussa maassa kylvömäärällä
10-15 kg/ha ja muokkaamattomassa 20-30 kg/ha, jolloin
kylvötapojen kokonaissato oli lähellä toisiaan. Kuminalle
parhaiten soveltuvat suojakasvit härkäpapu, ohra
ja herne korjattiin elokuussa. Suojakasvien seassa varttuneet
kuminat tuottivat ensimmäisenä satovuonna 30-
50 % vähemmän ja toisena 2-3 kertaa enemmän puhdaskuminaan
verrattuna. Erityisesti härkäpavun ja ohran
alta kasvaneiden kuminoiden kokonaissadot olivat lähellä
puhdaskuminan satoja. Rikkakasvien mekaaninen haraus
penkeistä tuotti heikoimmillaan 30 % vähemmän ja
parhaimmillaan 10 % enemmän kuin perinteisesti kylvetty
kumina. Kemiallinen tai yhdistetty mekaaninen ja
kemiallinen torjunta olivat edullisempia kuin pelkkä mekaaninen
rikkakasvien torjunta.
5. Satokilpailuun saapui 26 vastausta. Voittosadot löytyivät
Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta.
Kilpailun paras yhden vuoden lajiteltu hehtaarisato
ylsi 1870 kiloon. Kuminan viljely on sopimustuotantoa
ja yhteydenoton helpottamiseksi oppaassa esitellään kaikki
suomalaiset sopimusviljelyttäjät.
6. Tuotantokustannukset hehtaaria kohti olivat kuminalla
vertailukasveja (rehuohra, rypsi) pienemmät, mutta
satokiloa kohti laskettuna suuremmat. Kuminan tuotot
kattavat noin 80 % kustannuksista, mikä on enemmän
kuin vertailukasveilla. Kuminan tuotanto laskettiin kannattavaksi
750 kilon hehtaarisadolla laskelmissa käytetyillä
hinnoilla. Tilaseurannassa mukana olleiden tilojen
hehtaarisadot olivat keskimäärin 800 kg/ha. Kuminan
viljelyn taloudellinen tulos nettovoitolla mitattuna on
viimeisten vuosien aikana ollut näillä tiloilla noin 320
euroa hehtaarilta, eli keskimäärin 170 euroa viljoja parempi.
Kuminan taloudellinen tulos on ollut seurantatiloilla
tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavasti
pienempiä kuin kevätviljoilla.
Hyvä kuminasato edellyttää tasaista, sopivan tiheää ja
mahdollisimman runsaana kukkivaa kasvustoa. Parempi
satopotentiaali varmistetaan lajikkeen ja siemenmäärän
valinnalla, huolellisella rikkakasvien ja tuholaisten
torjunnalla sekä oikea-aikaisella maan viljavuuslukuihin
perustuvalla lannoituksella. Vaihtoehtoiset viljelyjärjestelmät
edistävät kuminatuotannon sopeutumista muuttuviin
tuotanto-oloihin, ja turvaavat alan kilpailukyvyn
myös tulevaisuudessa. Kuminaketjun toiminnan vahvistaminen
lisää kokonaisuudessaan viljavaltaisten viljelykiertojen
monipuolistamista, jolla on edullisia seurannaisvaikutuksia
koko suomalaiseen elintarvikeketjuun.
Viljelyalat ovat kaksin-kolminkertaistuneet kymmenessä
vuodessa ja myös sadon markkinahintainen
tuotto on ollut nousujohteinen vaihdellen 5-10
miljoonan euron välillä. Yhteensä satoa on saatu suomalaisilta
kuminapelloilta noin 8-10 miljoonaa kiloa. Vaikka
kuminan tuotanto ja myynti on ainakin vielä verrattain
pientä, poikkeuksellista on se, että kuminan lähes
koko sato viedään ulkomaille. Tämä on erikoisuus Suomen
maataloudessa.
Kuminaviljelyn laajenemisen seuraukset olivat nähtävissä
2000-luvun alussa. Kuminapeltojen rikkakasvien
runsastuminen, kuminakoin ja kuminanrengaspunkin
lisääntyminen sekä huolestuttavat kentän äänet heikosta
keskisadosta ja satovaihteluista olivat selvä viesti tutkimukselle.
Superior Caraway Chain-Ylivoimainen kuminaketju
2010-2014-hanke tarttui tähän haasteeseen.
Hanke sai rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta
2007-2013 ja rahoittajina toimivat
Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Uudenmaan
ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen toiminnasta
vastasi MTT yhdessä ProAgria Keskusten Liiton
kanssa.
Keskeinen tutkimuskysymys oli, mitkä tekijät parhaiten
edistäisivät kuminan satovarmuutta ja kilpailukykyä, ja
sitä varten kuminaa tutkittiin monipuolisesti hankkeen
eri työpaketeissa. Tilakäyntien avulla kartoitettiin kuminakoin
(Depressaria daucella), kuminan rengaspunkin
(Aceria carvi), rikkakasvien ja kasvitautien esiintymistä
ja hankittiin käsitys kuminapeltojen kasvukyvystä
ja käytössä olevista viljelymenetelmistä. Lannoituksen,
rikkakasvien torjunnan, kylvötiheyden ja lajikevalinnan
kenttäkokeissa tuotettiin tietoa tuotantomenetelmien
vaikutuksista satoon, satokomponentteihin ja siemenen
laatuun. Kestävien tuotantopanosten ja vaihtoehtoisten
viljelyjärjestelmien soveltumista kuminalle tutkittiin
osana tuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä
ja taloudellisen kannattavuuden parantamista. Penkkiviljelytutkimuksista
vastasi pääosin yhteistyökumppani
Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli myös
tuotannon kustannusrakenteen sekä katetuottojen ja
markkina-arvojen selvittäminen. Toteutuneisiin myynti-
ja kustannusvirtoihin perustuvaa tietoa hankittiin tiloilta
ja analysoitiin ProAgrian Lohkotietopankin kautta.
Hyviä käytäntöjä kerättiin hankkeen järjestämien satokilpailujen
sekä eri tilaisuuksien kautta. Seuraaviin kohtiin
on kiteytetty hankkeen tärkeimmät tulokset.
1. Kuminanrengaspunkki näyttää jo vakiintuneen pääviljelyalueille,
mutta määrät vaihtelevat lohkojen ja erityisesti
vuosien välillä. Kannanvaihteluiden syynä lienevät
punkille suotuisat sääolot keväällä ja jo edellisenä kesänä
ja talvena. Kuminakoin torjunta on jo vakiintunut
kasvinsuojelutoimenpide, ja pääosin kuminakoitilanne
on hallinnassa. Torjunnan oikea ajoitus vaatii kuitenkin
lohkokohtaista tarkkailua. Kasvitaudeista pahkahometta
(Sclerotinia sclerotiorum) ja versolaikkua esiintyi yksittäisillä
lohkoilla, joilla ne todennäköisesti alensivat myös
satoa. Rikkakasvien runsas esiintyminen lisäsi pahkahomeen
yleisyyttä. Tauteja voidaan torjua kasvustoruiskutuksin,
mutta tietoa sopivimmasta ruiskutusajankohdasta
ei ole. Versolaikun vähentämistä kylvösiemenen peittaamisella
tulisi selvittää. Kuminapeltojen tautikirjosta löytyi
ennen Suomessa tunnistamaton Phoma complanata.
Rikkakasvien torjunnassa oleellista on onnistua heti perustamisvuonna.
Sadonlisäystä saatiin toukokuussa kylvetyn
kuminan rikkakasvitorjunnasta eniten, seuraava
vuoden sato jopa kolminkertaistui käsittelemättömään
verrattuna. Kylvön siirtäminen pienensi siemenrikkakasvien
tiheyttä sitä enemmän, mitä myöhemmin kumina
kylvettiin. Satoikäisen kuminan rikkakasvit ovat
yksivuotisista peltokasveista poikkeavia.
2. Kuminalajikkeet erosivat siementen varisemisessa.
Herkimpiä olivat Niederdeutscher, Volhouden ja Konczewickii,
joilla korjuun viivästyminen vei puolet sadosta.
Sylvia ja Prochan kestivät parhaiten korjuun siirtämistä
ilman satotappioita. Kivennäismailla kasvaneiden lajikkeiden
keskisadot ja öljypitoisuudet olivat multamaata
suurempia. Siemenmäärän lisäys kylvössä nosti taimettuneiden
määrää, mutta vähensi ensimmäisenä satovuonna
kukkivien määrää. Sadon määrään vaikuttivat puolestaan
kukkivien yksilöiden ja sarjojen määrä. Suurin
sato saatiin ensimmäisenä vuonna, kun kylvö oli tehty
pienellä (5-10 kg/ha), ja toisena vuonna, kun kylvö oli
tehty suuremmalla (15-30 kg/ha) siemenmäärällä. Suuremmalla
siemenmäärällä saatiin myös suurin yhteissato.
Toisaalta kylvösiemenmäärän lisääminen ei enää juurikaan
lisännyt satoa 3. Satovuosien keväinä pintalevityksenä annettu typpi
lisäsi kuminasatoja. Suurin sato saatiin, kun lannoitetyppeä
levitettiin Ylistarossa 90 kg/ha ja yli kymmenen
vuotta aiemmin Tammelan kokeessa 120 kg/ha. Ylistarossa
ensimmäisen vuoden sadonlisät olivat typpitasosta
riippuen 10-30 %, ja toisen vuoden 30-80 %, lannoittamattomaan
verrattuna. Fosforilannoitus ei tulosten perusteella
yleisesti lisännyt satoa. Sen sijaan satojen havaittiin
lisääntyvän fosforilannoituksen lisääntyessä, jos maa
oli välttävässä fosforiluokassa. Perustamisvuonna levitetyt
orgaaniset lannoitteet ja yhdyskuntajätteen mädätysjäännökset
tuottivat kuminasta satoa yhtä paljon kuin epäorgaaniset
lannoitteet.
4. Suorakylvetyn kuminan taimitiheys jäi kolmasosaan
muokatun maan taimitiheydestä. Siitä huolimatta molempien
kylvötapojen parhaat kylvökset tuottivat noin
1700 kg/ha sadon ensimmäisenä satokesänä. Parhaaseen
siemensatoon päästiin muokatussa maassa kylvömäärällä
10-15 kg/ha ja muokkaamattomassa 20-30 kg/ha, jolloin
kylvötapojen kokonaissato oli lähellä toisiaan. Kuminalle
parhaiten soveltuvat suojakasvit härkäpapu, ohra
ja herne korjattiin elokuussa. Suojakasvien seassa varttuneet
kuminat tuottivat ensimmäisenä satovuonna 30-
50 % vähemmän ja toisena 2-3 kertaa enemmän puhdaskuminaan
verrattuna. Erityisesti härkäpavun ja ohran
alta kasvaneiden kuminoiden kokonaissadot olivat lähellä
puhdaskuminan satoja. Rikkakasvien mekaaninen haraus
penkeistä tuotti heikoimmillaan 30 % vähemmän ja
parhaimmillaan 10 % enemmän kuin perinteisesti kylvetty
kumina. Kemiallinen tai yhdistetty mekaaninen ja
kemiallinen torjunta olivat edullisempia kuin pelkkä mekaaninen
rikkakasvien torjunta.
5. Satokilpailuun saapui 26 vastausta. Voittosadot löytyivät
Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta.
Kilpailun paras yhden vuoden lajiteltu hehtaarisato
ylsi 1870 kiloon. Kuminan viljely on sopimustuotantoa
ja yhteydenoton helpottamiseksi oppaassa esitellään kaikki
suomalaiset sopimusviljelyttäjät.
6. Tuotantokustannukset hehtaaria kohti olivat kuminalla
vertailukasveja (rehuohra, rypsi) pienemmät, mutta
satokiloa kohti laskettuna suuremmat. Kuminan tuotot
kattavat noin 80 % kustannuksista, mikä on enemmän
kuin vertailukasveilla. Kuminan tuotanto laskettiin kannattavaksi
750 kilon hehtaarisadolla laskelmissa käytetyillä
hinnoilla. Tilaseurannassa mukana olleiden tilojen
hehtaarisadot olivat keskimäärin 800 kg/ha. Kuminan
viljelyn taloudellinen tulos nettovoitolla mitattuna on
viimeisten vuosien aikana ollut näillä tiloilla noin 320
euroa hehtaarilta, eli keskimäärin 170 euroa viljoja parempi.
Kuminan taloudellinen tulos on ollut seurantatiloilla
tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavasti
pienempiä kuin kevätviljoilla.
Hyvä kuminasato edellyttää tasaista, sopivan tiheää ja
mahdollisimman runsaana kukkivaa kasvustoa. Parempi
satopotentiaali varmistetaan lajikkeen ja siemenmäärän
valinnalla, huolellisella rikkakasvien ja tuholaisten
torjunnalla sekä oikea-aikaisella maan viljavuuslukuihin
perustuvalla lannoituksella. Vaihtoehtoiset viljelyjärjestelmät
edistävät kuminatuotannon sopeutumista muuttuviin
tuotanto-oloihin, ja turvaavat alan kilpailukyvyn
myös tulevaisuudessa. Kuminaketjun toiminnan vahvistaminen
lisää kokonaisuudessaan viljavaltaisten viljelykiertojen
monipuolistamista, jolla on edullisia seurannaisvaikutuksia
koko suomalaiseen elintarvikeketjuun.
Collections
- MTT Raportti [186]