Perunan kolhiintumisen vähentäminen varastolla ja kauppakunnostuksessa
Lötjönen, Timo; Kemppainen, Mirja; Markus, Anu; Virtanen, Elina (2013)
Lötjönen, Timo
Kemppainen, Mirja
Markus, Anu
Virtanen, Elina
Julkaisusarja
MTT Raportti
Numero
122
Sivut
22 p
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-498-4
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-498-4
Tiivistelmä
Perunan kolhiintuminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita. Jopa 10 % perunasta voi joutua
biojätteeksi käsittelyketjun aiheuttamien kolhujen takia. Nostovaiheen kolhiintumariskit ovat viljelijöillä
aika hyvin tiedossa, mutta varastoinnin ja kunnostuksen aikana syntyvistä kolhuista tiedetään vähemmän.
Tärkeää olisi, että peruna on nostossa hyvin tuleentunutta, jolloin sen kuori on vahva. Usein tämä
edellyttää mm. peltojen peruskunnostusta, jotta istutustöihin päästään keväällä ajoissa.
Perunoiden kolhiintumiseen vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: pudotuskorkeus tai iskun voimakkuus,
perunoiden lämpötila, pehmustusmateriaalit, perunalajike, mukulakoko ja ominaispaino, mukulan muoto,
iskujen kokonaismäärä, perunan vesipitoisuus, tuleentumisaste sekä lannoitus. Nyrkkisääntönä voidaan
sanoa, että perunan pudotuskorkeus ei saisi olla missään kohdin linjastoa yli 30 cm. Mikäli on, iskuja
voidaan vähentää riittävällä pehmustuksella ja käyttämällä pudotusvaimentimia. Suurimmat riskit
ovat varastolaatikoita ja -säiliöitä täytettäessä. Linjastoilla peruna ei saisi muuttaa suuntaansa liian nopeasti,
eikä perunavirta puuroutua linjastolle. Tällöin mukulat kolhivat toinen toisiaan. Linjastossa ei saa
olla teräviä kohtia, joihin perunavirta törmää.
Varastokylmä peruna kolhiintuu herkästi esimerkiksi lajittelussa. Siksi on tärkeää lämmittää perunat yli
10 °C:een lämpötilaan ennen käsittelyä. Suurissa varastolaatikoissa tämä voi kestää useita päiviä. Lajikevalinnalla
ja lannoituksella pystytään vaikuttamaan perunoiden kolhiintumisalttiuteen, mutta usein
kolhiintumista saadaan tehokkaimmin vähennettyä puuttumalla edellä esitettyihin mekaanisiin tekijöihin.
biojätteeksi käsittelyketjun aiheuttamien kolhujen takia. Nostovaiheen kolhiintumariskit ovat viljelijöillä
aika hyvin tiedossa, mutta varastoinnin ja kunnostuksen aikana syntyvistä kolhuista tiedetään vähemmän.
Tärkeää olisi, että peruna on nostossa hyvin tuleentunutta, jolloin sen kuori on vahva. Usein tämä
edellyttää mm. peltojen peruskunnostusta, jotta istutustöihin päästään keväällä ajoissa.
Perunoiden kolhiintumiseen vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: pudotuskorkeus tai iskun voimakkuus,
perunoiden lämpötila, pehmustusmateriaalit, perunalajike, mukulakoko ja ominaispaino, mukulan muoto,
iskujen kokonaismäärä, perunan vesipitoisuus, tuleentumisaste sekä lannoitus. Nyrkkisääntönä voidaan
sanoa, että perunan pudotuskorkeus ei saisi olla missään kohdin linjastoa yli 30 cm. Mikäli on, iskuja
voidaan vähentää riittävällä pehmustuksella ja käyttämällä pudotusvaimentimia. Suurimmat riskit
ovat varastolaatikoita ja -säiliöitä täytettäessä. Linjastoilla peruna ei saisi muuttaa suuntaansa liian nopeasti,
eikä perunavirta puuroutua linjastolle. Tällöin mukulat kolhivat toinen toisiaan. Linjastossa ei saa
olla teräviä kohtia, joihin perunavirta törmää.
Varastokylmä peruna kolhiintuu herkästi esimerkiksi lajittelussa. Siksi on tärkeää lämmittää perunat yli
10 °C:een lämpötilaan ennen käsittelyä. Suurissa varastolaatikoissa tämä voi kestää useita päiviä. Lajikevalinnalla
ja lannoituksella pystytään vaikuttamaan perunoiden kolhiintumisalttiuteen, mutta usein
kolhiintumista saadaan tehokkaimmin vähennettyä puuttumalla edellä esitettyihin mekaanisiin tekijöihin.
Collections
- MTT Raportti [186]