Animal performance and carcass characteristics of growing Hereford bulls under insulated, uninsulated and outdoor housing conditions in Northern Finland
Huuskonen, Arto; Tuomisto, Leena; Joki-Tokola, Erkki; Kauppinen, Risto (2009)
Huuskonen, Arto
Tuomisto, Leena
Joki-Tokola, Erkki
Kauppinen, Risto
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
18
Numero
1
Sivut
16-26
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311191
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311191
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kasvatusympäristön vaikutusta hereford-rotuisten lihanautojen kasvuun, rehun syöntiin sekä ruhon laatuun. Koe toteutettiin MTT:n Ruukin toimipisteessä, jonne koe-eläimet (30 sonnivasikkaa) hankittiin Tohmajärven emolehmänavetalta syksyllä 1999. Kasvatuskokeen alkaessa eläimet olivat keskimäärin 6,8 kuukauden ikäisiä ja painoivat 285 kg. Kokeen alkaessa sonnit ryhmiteltiin elopainon perusteella kuuteen koeryhmään, joista kaksi (kummassakin 5 eläintä) sijoitettiin lämpimään parsinavettaan. Kaksi koeryhmää (5 eläintä/ryhmä) siirrettiin eristämättömään pihattoon, jossa ne sijoitettiin kahteen ryhmäkarsinaan. Kaksi viiden eläimen ryhmää sijoitettiin metsätarhaan vierekkäisiin aitauksiin. Parsinavetassa parsien etuosa oli kiinteää betonilattiaa ja takaosa metalliritilää. Parsissa ei käytetty kuiviketta. Eristämätön pihatto oli kolmiseinäinen rakennus, jossa karsina-alue muodostui lantakäytävästä ja kuivikepohjasta. Karsinassa oli tilaa 6,4 m2 eläintä kohti. Karsinan etuosassa sijaitsevalla ruokintapöydällä oli syöntitilaa 80 cm eläintä kohti. Kuivikepohjan päälle syntyvää makuualuetta kuivitettiin silputulla oljella tarpeen mukaan. Kuivikepohja tyhjennettiin säännöllisesti, samoin kuin lantakäytävälle kertynyt lanta. Metsätarha-alue oli nuorta sekametsää, joka jaettiin väliaidalla puoliksi kahdelle ryhmälle. Eläintä kohden tilaa oli 0,1 ha. Tarhaan rakennettiin pulpettikattoinen, kolmiseinäinen suojarakennus, joka puolitettiin väliseinän avulla kahden koeryhmän käyttöön. Rakennuksen takaosaan muotoiltiin hiekasta vinokuivikepohja, jonka päälle syntyvä makuuala oli kooltaan 3,2 m2 eläintä kohti. Makuualustaa käytettiin kestokuivikepohjan tavoin niin, että tarpeen mukaan makuupohjalle lisättiin silputtua olkea. Suojarakennuksen edessä sijaitsevan betonipohjaisen ruokinta-alueen etuosassa sijaitsevalla ruokintapöydällä oli syöntitilaa 100 cm eläintä kohti. Sonneja ruokittiin vapaasti seosrehulla, jonka kuiva-ainemäärästä 50% koostui esikuivatusta nurmisäilörehusta ja 50% kuivana litistetystä ohrasta. Rehua jaettiin kaksi kertaa päivässä, ja ruokinnassa huolehdittiin myös eläinten kivennäisaineiden sekä vitamiinien tarpeesta. Puhdasta juomavettä eläimet saivat vapaasti. Koe päättyi lokakuussa 2000, jolloin sonnit olivat keskimäärin 18,3 kuukauden ikäisiä ja painoivat 772 kg. Koko koeajalle laskettu päiväkasvu oli eristämättömässä pihatossa 7% suurempi kuin parsinavetassa (1436 vs. 1339 g d-1, p<0,05). Myös metsätarhakasvatuksessa sonnien päiväkasvu vaikutti olevan hieman parsinavettaa parempi (1414 vs. 1339 g d-1, p<0,1). Teuraspainon kasvu (nettokasvu) oli eristämättömässä pihatossa 8% suurempi kuin parsinavetassa (812 vs. 751 g d-1, p<0,05), mutta metsätarhan ja parsinavetan välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa nettokasvussa. Ruhon lihakkuus oli metsätarhasonneilla 23% parempi kuin parsinavetan sonneilla (7,6 vs. 6,2 EUROP laatuluokitus, p<0,05), mutta eristämättömän pihaton ja parsinavetan välille ei muodostunut eroa ruhojen lihakkuudessa. Ruohojen rasvaisuudessa ei ollut eroa kasvatusympäristöjen välillä. Rehun syönti ja energian saanti oli parsinavetan sonneilla selvästi pienempää kuin eristämättömässä pihatossa ja metsätarhassa kasvatetuilla sonneilla. Tulosten perusteella liharotuisia sonneja voidaan kasvattaa eristämättömissä rakennuksissa tai ulkotarhoissa Pohjois-Suomen ilmasto-olosuhteissa ilman, että eläinten tuotantotulokset heikkenevät. Tämä kuitenkin edellyttää, että eläimille tarjotaan vähintään tässä tutkimuksessa kuvatut kasvatusolosuhteet (säänsuoja, kuivitettu makuualue, puhdas juomavesi ja riittävästi rehua). Lisääntyneestä liikunnasta johtuen eläinten energian tarve on pihatto- ja ulkotarhakasvatuksessa suurempi kuin parressa kasvatetuilla sonneilla.