Peltojen viljavuuden kehitys Pohjanmaan ja Hämeen luomutiloilla
Ylivainio, Kari; Nikunen, Unto; Turtola, Eila (2009)
Ylivainio, Kari
Nikunen, Unto
Turtola, Eila
Julkaisusarja
Maa- ja elintarviketalous
Numero
138
Sivut
s. 161-189
MTT
2009
Tiivistelmä
Suomessa oli vuonna 2007 luomuviljelyssä 5,9 % peltoalasta. Luomussa tärkeitä fosforin lähteitä ovat karjanlanta ja maan omat fosforivarat. Kasvinviljelyyn suuntautuneilla luomutiloilla lannan saatavuus saattaa muodostua ongelmaksi erityisesti Etelä-Suomessa, ja fosforin puutos voisi silloin olla yhtenä syynä luomuviljelyn tavanomaista viljelyä heikompaan satotasoon. Luomupeltojen fosforipitoisuuden muutokset ja nykyinen viljavuustaso voivat antaa tietoa siitä, onko luomuviljelyssä puutetta fosforista ja kuinka paljon kotieläintuotannon ylijäämäfosforia luomuviljely voisi hyödyntää tuotostasonsa nostamiseksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kasveille käyttökelpoisen fosforin pitoisuudessa tapahtuneita muutoksia luomuun siirtymisen jälkeen Pohjanmaalla ja Hämeessä sijaitsevilla luomutiloilla. Luomutiloilta otettiin maanäytteet vuosien 2004 ja 2005 aikana niiltä kahdelta peltolohkolta, joiden viljavuusfosfori oli ollut matalin ja korkein luomuviljelyn alussa. Lisäksi viljelijöiltä kysyttiin lohkojen aikaisemmat viljavuustiedot, luomuviljelyn aikana käytetyt lannoitteet, niiden määrät ja satotasot. Pohjanmaalta tutkimukseen osallistui 43 ja Hämeestä 38 tilaa. Suurin osa tiloista oli aloittanut luomuviljelyn vuosina 1990-1995. Molemmilla alueilla kotieläintilojen osuus tutkituista luomutiloista oli noin 40 %. Pohjanmaalla kotieläintilojen peltolohkoille oli levitetty vuosittain lantaperäistä fosforia keskimäärin 49 kg ha-1. Maidontuotantotiloilla fosforin levitysmäärä oli 18 kg ha-1. Kasvinviljelytiloilla lantaperäisen fosforin määrä peltohehtaaria kohden oli 6 kg ha-1. Hämeessä lantaperäistä fosforia oli levitetty kotieläin- ja kasvinviljelytilojen peltolohkoille keskimäärin 11 ja 7 kg ha-1. Pohjanmaalla peltolohkojen keskimääräiset fosforiluvut olivat kasvaneet arvosta 16,7 arvoon 23,0 mg l-1. Fosforiluvut kasvoivat kotieläintiloilla ja varsinkin turkiseläinten lantaa saaneilla peltolohkoilla. Hämeessä fosforiluvut olivat sensijaan laskeneet luomuviljelyn aikana arvosta 13,1 arvoon 10,1 mg l-1. Tulosten mukaan luomutiloilla ei juurikaan esiintynyt fosforin puutosta vielä runsaan kymmenen vuoden kuluessa viljelyn aloittamisesta, vaikka lantaa käytettiin osalla tiloista vain pieniä määriä. Tämän vuoksi luomupelloilla ei ole lähitulevaisuudessa selvästi keskimääräistä suurempaa potentiaalia toimia ylijäämäfosforin vastaanottajina. 162 Ohra ja kaura olivat yleisimmin viljellyt kasvit tutkimukseen osallistuneilla luomutiloilla. Pohjanmaan kotieläintiloilla keskimääräinen viljelijän ilmoittama ohrasato oli 2650 kg ha-1, kun se kasvinviljelytiloilla oli hieman alhaisempi, 2370 kg ha-1. Kaurasadot olivat vastaavasti 2610 ja 2780 kg ha-1. Hämeessä kotieläintuotantoon suuntautuneiden tilojen kaurasadot olivat samalla tasolla kuin Pohjanmaan vastaavat (2670 kg ha-1), mutta kasvinviljelyyn suuntautuneilla tiloilla kaurasadot olivat pienempiä, 1950 kg ha-1. Kaurasadot olivat lantaa käyttäneillä Hämeen luomutiloilla keskimäärin 2360 ja lantaa käyttämättömillä tiloilla 2030 kg ha-1. Näidenkään satoerojen syynä ei kuitenkaan todennäköisesti ollut fosforin vaan typen puute. Pohjanmaan kotieläintiloilla lannassa keskimäärin vuosittain levitetty liukoisen typen määrä oli 34 ja kasvinviljelytiloilla 10 kg ha-1. Hämeessä vastaavat määrät olivat 14 ja 8 kg ha-1. Tulokset osoittavat, että vaikka luomuviljelyssä ei näyttäisi olevan yleistä puutetta fosforista, lannan vastaanotto voisi parantaa typen saatavuutta ja nostaa huomattavasti satotasoa
Collections
- Julkaisut [85612]