Effects of plant species and harvesting system on grassland production in northern Finland

Pohjois-Suomen viljellystä peltoalasta lähes 80 % käytetään nurmirehun tuotantoon. Sadonkorjuun tehostuminen on kuitenkin nopeuttanut timotein katoamista nurmista, alentanut satotasoa ja lyhentänyt nurmien taloudellista käyttöikää. Vuosina 1988-92 Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa ja Lapin tutkimusasemalla Rovaniemellä suoritetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kasvilajin ja niittotiheyden vaikutusta nurmen tuottokykyyn ja rehusadon laatuun. Kenttäkokeissa olivat mukana timotei, nurminata, niittynurmikka ja rehukattara sekä timotei-puna-apila-, timotei-nurminata- ja timotei-puna-apila-nurminataseokset. Nurmet korjattiin laidun-, säilörehu- ja heinäasteella. Niittotiheyden lisääminen heikensi kokonaissatoa kaikilla kasvilajeilla ja kasvilajiseoksilla. Eniten satotaso aleni ns. korsiheinillä, timoteilla ja rehukattaralla. Lehtiheinillä, niittynurmikalla ja nurminadalla korjuutavan vaikutus satoon oli verraten vähäinen. Näillä heinälajeilla sadonkorjuun jälkeen jää sänkeen aina myös lehtiä, joiden avulla odelman kasvu alkaa nopeasti heti niiton jälkeen. Laidunnurmien kokonaissadot olivat tutkimuksessa keskimäärin 74 % heinäasteella korjattujen nurmien sadosta. Puna-apila ei vaikuttanut rehusadon määrään, mutta paransi sen ruokinnallista laatua. Sadonkorjuutavasta riippumatta nurmien kuiva-ainesadot alenivat nopeasti kolmannesta satovuodesta lähtien. Tutkimuksessa timotei menestyi hyvin Ruukissa ja nurminata Rovaniemellä, mikä johtuu lähinnä erilaisista talvehtimisolosuhteista. Ruukissa talvituhojen aiheuttajina olivat etupäässä pakkanen ja jääpolte, kun taas Rovaniemellä tuhoja aiheuttivat talvituhosienet. Kuitenkin timotei-nurminataseosnurmi menestyi hyvin molemmilla koepaikoilla ja kaikilla sadonkorjuutavoilla. Kun käytännössä nurmea ei perusteta pelkästään yhtä korjuutapaa ajatellen, tutkimustulosten mukaan timotei-nurminataseos on hyvä yleisnurmi Pohjois-Suomeen. Myöhäisellä kasvien kehitysasteella tapahtunut sadonkorjuu lisäsi kuiva-ainesatoa, mutta huononsi rehun laatua. Niittotiheyden lisääminen kohotti huomattavasti sadon valkuaispitoisuutta ja useimmissa tapauksissa lisäsi myös valkuaisen määrää pienentyneestä kuiva-ainesadosta huolimatta. Säilörehuasteella korjattaessa useimmilla kasvilajeilla päästiin tavoiteltuun 15-16 % valkuaispitoisuuteen. Tällä valkuaistasolla tutkimuksen mukaan myös nurmisadon kuituisuus ja sulavuus täyttävät Pohjois-Suomessa hyvin ruokinnan asettamat vaatimukset