Muutoksesta mahdollisuus? Yleiskatsaus Lapin maatilojen kehittämisen ja toimialamuutosten reunaehdoista
Juntti, Lauri; Rantamäki-Lahtinen, Leena (2007)
Juntti, Lauri
Rantamäki-Lahtinen, Leena
Julkaisusarja
MTT:n selvityksiä
Numero
145
Sivut
6-42
MTT
2007
Tiivistelmä
Maatalouden rakennemuutoksesta ja tukipolitiikkojen muutoksesta johtuen maatilojen lukumäärien ennustetaan laskevan ja tilakoon vastaavasti kasvavan Lapin Läänin alueella. MTT:n ja ProAgria Lapin yhteistyössä toteuttamassa Multimaaseutu-hankkeessa pyritään ohjaamaan taantuvien alueiden rakennemuutosta luomalla uusia mahdollisuuksia maataloudesta luopuville tiloille. Hankkeessa on tavoitteena myös selvittää käytännössä esiin tulevien markkinamahdollisuuksien käyttöönotto hankkeeseen osallistuvilla tiloilla. Tässä raportissa tavoitteena on kuvata lyhyesti Lapin maatilojen ja maaseutuyritysten toimintaympäristöön liittyviä asioita ja niiden kehitystä viimeisten vuosien aikana. Pohjoisesta sijainnista johtuen ilmasto-olosuhteet ovat Lapissa maataloustuotannon kannalta hyvin suuri rajoite. Tärkeimpiä viljelyyn liittyvät ilmasto-olosuhteita kuvaavia muuttujia ovat kasvukauden pituus ja lämpösumma, jotka ovat Lapissa muuta maata heikompia. Lapin sisällä on kuitenkin suuria eroja eri seutukuntien välillä ja osassa seutukunnissa olosuhteet ovat kohtuullisen hyvät. Ilmaston lisäksi viljelyyn vaikuttaa oleellisesti myös maaperä. Lapin maaperä ei ole viljelyn kannalta kovin hedelmällistä, sillä suuri osa maalajeista on luokiteltu heikkotuottoisiksi. Näistä tekijöistä johtuen Lapissa saavutetut satotasot ovat olleet muuhun maahan verrattuna heikkoja. Maatalouden rakennemuutos on ollut Suomessa viime vuosina melko nopeaa. Tilojen lukumäärä on ollut laskeva ja aktiivitilojen keskikoko on kasvanut. Kehitys on ollut samansuuntaista myös Lapissa. Pienimpien tilojen määrän vähetessä on suurimpien tilojen määrä kasvanut, mutta tilojen kokonaislukumäärä on vähentynyt. Karjakokoluokittain mitattuna maatilojen rakennemuutos on edennyt samalla periaatteella kuin peltosuuruusluokittaisessa tarkastelussa, mutta se on ollut nopeampaa. Pienimpien lypsykarjojen määrä on puolittunut 2000 luvun alkupuoliskolla ja suurimpien, yli 50 lehmän, lypsykarjojen määrä on samalla moninkertaistunut. Taloudellisilla tunnusluvuilla arvioituna Lapin alueen maatilat ovat kuitenkin menestyneet muuhun maahan nähden kohtuullisen hyvin. Tilojen kannattavuus on kuitenkin ollut melko heikko ja tulo- ja kannattavuuskehitys on ollut laskeva. Maaseudulla asuu noin kolmannes suomalaisista. Maaseutuväestön tuloilla ja maaseutuelinkeinoilla on näin merkittävä vaikutus koko maan talouteen. Lapissa maaseudulla on tätäkin suurempi suhteellinen merkitys: maaseutualueilla asuu 49 % väestöstä ja maapinta-alasta on 99,7 % voidaan luokitella maaseuduksi. Maaseudun pienyritykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: perustuotantotiloihin, monialaisiin tiloihin ja muihin maaseudun pienyrityksiin. Lapin TE-keskuksen alueella on suhteessa eniten monialaisia tiloja koko maassa, kaikkiaan 45 % lappilaisista aktiivitiloista harjoitti myös muun toimialan yritystoimintaa. Lapissa sijaitsevista kaikkien yritysten toimipaikoista 70 % on maaseudun pienyrityksiä. Yleiset kehitystrendit näkyvät myös Lapin yritysten rakennekehityksessä. Lapille leimallista on maakunnan yritysympäristöjen kaksinapaisuus; maaseututyypit edustavat yksinomaan ympäristöjen ääripäitä. Lapissa hyvin suuri osa alueista on Euroopan harvaanasutuinta maaseutua, jossa on vähän ihmisiä ja pitkät etäisyydet. Toisaalta mm. Rovaniemen seutu on kasvava kaupunkialue, jota ympäröi tyypillinen kaupunkien läheinen maaseutualue. Multimaaseutu-hankkeessa valitut toimialat (emolehmätuotanto, elintarvikkeiden jatkojalostus ja matkailu) tarjoavat lappilaisille tiloille hyviä mahdollisuuksia kehittää toimintaansa. Kaikki alat vaativat kuitenkin melko isojakin muutos/alkuinvestointeja ja erityisesti elintarvikkeiden jatkojalostus ja matkailu vaativat erityyppistä panostusta tuotekehitykseen, myyntiin ja markkinointiin kuin perusmaatalous.
Collections
- Julkaisut [85995]