Suomensupin virikehäkkikasvatus
Kupsala, Kirsi; Rekilä, Teppo (2007)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Kupsala, Kirsi
Rekilä, Teppo
Sivut
[3]
2007
Tiivistelmä
Taksonomisesti suomensupi (supikoira Nyctereutes procyonoides) kuuluu koiraeläinten heimoon (canidae). Samaan heimoon kuuluu myös sudesta (Canis lupus) kehittynyt koira (Canis lupus familiaris). Heimonsa eriytyneimpänä lajina suomensupi kuuluu kuitenkin eri sukuun (Nyctereutes) kuin koira, joka kuuluu koiransukuisten sukuun Canis (Stepniak, E. et al 2002). Myös suomensupin ja koiran kromosomien eri määrä ja erilainen morfologia paljastavat niiden olevan eri lajeja (Ward & Wurster-Hill 1990, ?wito?ski et. al. 1996). Lisäksi ne eivät risteydy keskenään. Suomensupi ja koira eroavat toisistaan myös käyttäytymiseltään. Suomensupi on kaikkiruokainen opportunisti, kun taas koira on selkeämmin lihansyöjä, joka on evoluution kuluessa kehittynyt syömään harvoin ja suuria annoksia (Bradshaw 2006). Ruokaa etsiessään suomensupi käyttää pääasiassa hajuaistiaan, koska sillä on muihin koiraeläimiin nähden huono näkö. Suomensupit eivät hauku eikä alistuvilla yksilöillä esiinny samanlaista hännän heilutusta kuin koirilla. Suomensupit sukivat toisiaan usein, mitä esiintyy harvoin muilla koiraeläimillä. Suomensupi on ainoa koiraeläin, joka nukkuu talviunta (Ward & Wurster-Hill 1990). Suomensupi lisääntyy kerran vuodessa, niiden kiima-aika on helmi-maaliskuussa (Kauhala 1992). Koira sen sijaan lisääntyy vuodenajasta riippumatta kiiman ollessa 1-2 kertaa vuodessa 5-12 kuukauden välein (Concannon et al. 1989). Suomensupilla on pieni pää, lyhyt terävä kuono ja pienet pyöreäkärkiset korvat. Lyhyiden jalkojen rakenteen vuoksi suomensupi liikkuu hitaasti verrattuna muihin koiraeläimiin. Keho on raskastekoinen ja pitkähkö, kun taas muilla koiraeläimillä on kevyempi ja virtaviivaisempi ruumiinmuoto. Pörrökarvainen häntä on lyhyt, alle 33 % ruumiin pituudesta (Ward & Wurster-Hill 1990). Luonnonvarainen supikoira painaa 4-6 kg kesällä ja 6-10 kg talvella ennen talviunen alkamista (Sheldon 1992). Turkistuotannossa kasvatetut suomensupit ovat painavampia: 6-8 kg kesällä ja yli 10 kg talvella. Suomensupin paksu karvapeite tiheine ja pehmeine pohjavilloineen ja pitkine peitinkarvoineen sekä standardityypin karvapeitteen väritys ovat hyvin lajityypillisiä, joten sitä on vaikea sekoittaa muihin lajeihin. Ainoastaan pesukarhun (Procyon lotor) naaman väritys on samantyyppinen kuin suomensupilla, mutta muita yhtäläisyyksiä lajien välillä ei ole. Koiran väritystä ja rakennetta on hyvin vaikea yleistää, sillä useiden satojen koirarotujen jalostaminen on johtanut siihen, että rotujen välillä on suurta vaihtelua eläinten koossa ja rakenteessa sekä turkin laadussa, pituudessa ja värissä. Vaikka lajina koiran monimuotoisuus on suurta, on rotujen sisällä vaihtelu pienempää (Vilà et. al. 1997). Vertailuja voidaan kuitenkin tehdä suomensupin ja yksittäisten koirarotujen välillä, jolloin havaitaan, ettei löydy suomensupin kokoista koirarotua, joka muistuttaisi kaikilta ulkoisilta ominaisuuksiltaan suomensupia. Suomensupin kasvatusmäärä suomalaisilla turkistiloilla on vuosittain noin 100 000 tuotettua turkisnahkaa. Myyntikaudella 2005-2006 myyntitulot olivat 10 miljoonaa euroa, kun koko turkismyynnin arvo oli 193 miljoonaa euroa. Siniketun alhaisen hintatason johdosta tuotantokapasiteetin jonkinasteista siirtymistä suomensupiin pidetään hyvin todennäköisenä. Tilanne on samantyyppinen myös muissa ketuntuottajamaissa. Suomensupia kasvatetaan kuten sini- (Alopex lagopus) ja hopeakettuja (Vulpes vulpes), mutta kasvatustavan vaikutuksista supin hyvinvointiin ei ole tutkittua tietoa. Mahdollisia hyvinvointiongelmia voivat aiheuttaa mm. virikeköyhä ympäristö, taudit ja jalkaongelmat (European Commission 2001). Aiemmat tarhaeläimistä tehdyt tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä lämmönsäätelyn ja talviunen (esim. Nieminen ym. 2005, Asikainen ym. 2002) sekä aktiivisuuden (Korhonen 1988) selvittämiseen. Hyvinvointitutkimukset ovat painottuneet ryhmäkasvatuksen ja sosiaalisten tekijöiden vaikutukseen tuotanto-ominaisuuksiin ja hyvinvointiin sekä stereotyyppiseen käyttäytymiseen (Hänninen ym. 2002, Ahola ym. 2004, Ahola ym. 2006, Korhonen & Harri 1988). Suomensupia kasvatetaan tavallisesti uros-naarassisaruspareittain, mutta tuottajien keskuudessa on herännyt kiinnostusta myös virikehäkkikasvatukseen sen kustannustehokkuuden vuoksi. Virikehäkki koostuu kahdesta päällekkäisestä häkistä, jossa eläimet pääsevät kulkuaukon kautta molempiin häkkeihin. Virikehäkissä voidaan kasvattaa useampia eläimiä ilman, että varjotalon tai hallin lattiapinta-alaa tarvitsisi kasvattaa, mutta lainsäädännön pinta-alavaatimukset eläintä kohden kuitenkin täyttyvät. Samalla eläimet saavat lisää sosiaalisia kontakteja ja niiden liikkumatila kasvaa ja häkkiympäristö monipuolistuu. Virikehäkkikasvatusta on tutkittu aiemmin minkillä (esim. Vinke ym. 2004). Siniketuilla tehdyssä virikehäkkikokeessa havaittiin, että siniketut kasvoivat kokeen aikana yhtä hyvin sekä virikehäkkiryhmässä että vertailuryhmässä, mutta vertailuryhmän nahat olivat noin 3 cm virikehäkin nahkoja pidemmät sekä puhtaampia (Rekilä & Nenonen 2005). Eläinten hyvinvointiin häkillä ei ollut merkittävää vaikutusta. Suomensupilla kasvatusmenetelmästä ei vielä ole tutkimuksia. Suomensupin ryhmäkasvatusta rinnakkaisissa häkeissä ja ryhmäkasvatuksen vaikutusta tuotanto-ominaisuuksiin ja eläinten hyvinvointiin on tutkittu aiemmin. Hänninen ym. (2002) havaitsivat, että ryhmäkasvatuksella ei ollut vaikutusta suomensupien kasvuun verrattuna käytäntönä olevaan uros-naaras-sisaruspari-kasvatukseen. Turkin laatu oli hieman huonompi ryhmässä kasvatetuilla suomensupeilla, mutta laadun huononeminen johtui todennäköisemmin karvan kulumisesta, kun eläimet kulkivat pienen aukon läpi häkistä toiseen, kuin ryhmäkasvatuksesta sinänsä. Ryhmässä kasvatetut suomensupit olivat myös stressaantuneempia kuin pareittain kasvatetut eläimet, joten ryhmäkasvatus vaatii vielä lisätutkimuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomensupin virikehäkkikasvatuksen vaikutus eläinten terveyteen, kasvuun, tuotantotulokseen ja stressitasoon. Lisäksi selvitetään rehunkulutus ja sen vaikutus kasvuun.
Collections
- Julkaisut [85843]