Kannuksessa pohdittiin turkiseläinten rasvamaksasyndroomaa
Koskinen, Nita (2006)
Koskinen, Nita
Julkaisusarja
Turkistalous
Volyymi
78
Numero
5/2006
Sivut
11-12
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto
2006
Tiivistelmä
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) turkistutkimusasema järjesti Kannuksessa kesäkuussa seminaarin: "rasvamaksasyndrooma turkiseläimillä - synty ja aineenvaihdunnalliset seuraukset". Juhannusviikosta ja kiireisestä ajankohdasta huolimatta paikalla oli noin 60 "rasvamaksan ystävää" kuten tilaisuuden puheenjohtaja FT Teppo Rekilä asian ilmaisi. Seminaariin oli saatu arvostetut kansainväliset luennoitsijat: professori FT, Kirsti Rouvinen-Watt Nova Scotian maatalousyliopistosta Kanadasta sekä rehuekspertti ja -neuvoja FT Mikael Lassen Tanskan maatalouden neuvontakeskuksesta. Mikä on rasvamaksasyndrooma? MTT:n tutkija FM Nita Koskinen alusti pääpuhujia esittämällä yleiskatsauksen rasvamaksasyndroomasta ja sen esiintymisestä Suomessa. Hepaattisella lipidoosilla eli "rasvamaksalla" tarkoitetaan rasvan runsasta kertymistä maksasoluihin. Rasvamaksa on normaalia maksaa suurempi, väriltään kellertävä, rakenteeltaan hauras ja sen rasvapitoisuus voi olla korkea, jopa yli 50 %. Normaali maksan rasvapitoisuus on n. 2-4 %. Monet tekijät voivat johtaa rasvamaksan syntyyn mm. rehun heikko kemiallinen tai hygieeninen laatu, korkea määrä monityydyttymättömiä rasvoja, voimakas ruokinta, voimakas laihdutus, stressi, E-vitamiinin puute, yksittäisten aminohappojen (metioniini, kysteiini), foolihapon, B12 vitamiinin, biotiinin ja koliinin puute. Viimeisen kuuden vuoden aikana vuosittain keskimäärin 23 %:lla tutkituista siniketuista on diagnosoitu rasvamaksa. Rasvamaksatapauksia esiintyy eniten myöhään syksyllä, kun eläimet ovat lihavimmillaan sekä lisääntymiskaudella joko voimakkaan laihdutuksen tai syömättömyyden seurauksena (Kuvio 1.). Maksa ohjaa elimistön rasva-aineenvaihduntaa ja sokeritasapainoa Professori FT, Kirsti Rouvinen-Watt puhui aiheesta "Rasvamaksa: pullonkaula verensokerin ja ruumiin rasvan aineenvaihdunnassa". Maksan tehtävinä on mm. verensokerin varastointi, verensokerin sekä triglyseridien tuottaminen, veren vapaiden rasvahappojen vastaanottaminen sekä rasvojen valmistaminen, varastointi ja vapauttaminen verenkiertoon. Insuliinilla on tärkeä säätelevä rooli sekä verensokerin että ruumin rasvan aineenvaihdunnassa. Rasvamaksa on yleinen löydös tyyppi 2 diabeteksessa, ja rasvan kertyminen maksaan onkin merkittävä insuliiniresistenssin osatekijä. Maksan insuliiniresistenssissä maksan kyky poistaa ja varastoida ylimääräistä verensokeria häiriintyy. Rasvan kertyminen kudoksiin, kuten lihakseen ja maksaan, heikentää niiden insuliiniherkkyyttä ja insuliinin kykyä alentaa maksan glukoosintuottoa. Verensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt voivat johtaa maksan, munuaisten ja hermoston pysyvään vaurioitumiseen ja sitä tietä ennen pitkää kuolemaan. Rouvinen-Watt esitti myös mielenkiintoisia tuloksia kanadalaisista minkkikokeista, joissa eläimen kunnolla ja verensokeripitoisuudella paritusaikaan oli suora yhteys pentutulokseen. Emillä, joilla oli korkea verensokeripitoisuus paritusaikana, oli erityisen heikko pentutulos. Sinikettujen osalta verensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan yhteys pentutulokseen on vielä selvittämättä. Rehun koostumus ja ruokinta Rehuneuvoja FT Mikael Lassen kävi kattavasti läpi rehun koostumuksen ja laadun sekä ruokinnan vaikutuksia rasvamaksan syntymiseen turkiseläimillä. Voimakas laihduttaminen tai ruokahaluttomuus vaikuttaa eläimen metaboliaan, erityisesti rasva-aineenvaihduntaan maksassa. Laihdutuksessa elimistön rasva mobilisoidaan maksan kautta. Rasvan aineenvaihdunnan häiriintyessä rasva ei mobilisoidu vaan sitä alkaa kertyä maksaan. Maksa ei pysty liiallisen rasvan vuoksi toimimaan normaalisti, solut tulehtuvat ja eläin saa keltataudin. Eläimellä on nälkiintymisen vuoksi pulaa vitamiineista ja ravintoaineista kuten välttämättömistä aminohapoista, joita maksasolut tarvitsevat toimiakseen normaalisti. Välttämättömien aminohappojen lähde eli rehun proteiinin laatu ja määrä ovat erittäin tärkeitä maksan normaalille toiminnalle. Runsaasti rasvaa ja vähän proteiinia sisältävä rehu voi aiheuttaa rasvamaksaa samoin kuin paljon hiilihydraattia sisältävä rehu sekä heikentynyt rasvan vapautuminen maksasta verenkiertoon esim. koliinin, inositolin, proteiinin, välttämättömien rasvahappojen, pyridoksiinin ja pantoteenihapon puutteen vuoksi. Runsaasti kuitupitoisia hiilihydraatteja sisältävä rehu vaikuttaa myönteisesti eläimen sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Kuitupitoinen rehu, jossa rasva- ja hiilihydraattipitoisuudet ovat tasapainossa, estää liikalihavuutta ja siten seurannaissairauksia kuten rasvamaksaa.
Collections
- Julkaisut [85617]