Identification of barley cultivars using SDS-PAGE electrophoresis
Roininen, Janne; Nissilä, Eero; Puolimatka, Matti; Pulli, Seppo (1992)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Roininen, Janne
Nissilä, Eero
Puolimatka, Matti
Pulli, Seppo
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
1
Numero
1
Sivut
73-82
Agricultural Research Centre of Finland, The Scientific Agricultural Society of Finland, The Finnish Society of Dairy Science Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1992
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin SDS-PAGE-elektroforeesimenetelmän soveltuvuutta ohran lajiketunnistukseen. Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista ohran jyvän varastoproteiinien eli hordeiinien uuttomenetelmää. Yhteensä 54 erilaista ohran genotyyppiä, joihin kuului kotimaisia ja ulkomaisia lajikkeita sekä kotimaisia jalostuslinjoja, analysoitiin ja ryhmiteltiin niiden elektroforegrammien mukaan. Tutkittujen genotyyppien varastoproteiinivyöhykkeiden suhteelliset liikkuvuudet (REM-arvot) määritettiin suhteessa kontrollina käytettyyn Atem-lajikkeeseen. Ensimmäisellä uuttomenetelmällä kahdeksan genotyyppiä pystyttiin erottamaan täysin erilleen muista. Loput koejäsenet jakautuivat 11 ryhmään, jotka sisälsivät kahdesta kahdeksaan koejäsentä. Uutoilla 2 ja 3 pyrittiin erottamaan toisistaan uutossa 1 samaan ryhmään kuuluneet genotyypit, ja näin tarkentamaan lajiketunnistusta. Verrattuna jyvän morfologiaan perustuvaan lajiketunnistukseen, käytetyillä elektroforeettisilla menetelmillä pystyttiin useimmissa tapauksissa tarkentamaan identifiointia. Yhteisen geneettisen taustan havaittiin voimakkaasti vaikuttavan eri ohragenotyyppien jyvän varastoproteiinikoostumuksen vaihteluun. Geneettisesti lähellä toisiaan olevien genotyyppien elektroforegrammit havaittiin usein samankaltaisiksi; huomattavan erilaisen geneettisen alkuperän omaavat genotyypit erottuivat sen sijaan helposti toisistaan. Kaksi- ja monitahoisia ohria ei kaikissa tapauksissa pystytty erottamaan, sillä molemmat tyypit tuottivat eräissä tapauksissa yhtenäisen elektroforegrammin. Varastovalkuaisainekoostumuksen lajikkeen sisäistä vaihtelua havaittiin kolmessa koejäsenessä.
Collections
- Julkaisut [85590]