Trädgårdssektorns struktur och ekonomi - en analys av olika statiker
Österman, Peter (2003)
Österman, Peter
Julkaisusarja
Jordbruk och livsmedelsekonomiMaa- ja elintarviketalous
Numero
23
Sivut
105 s. 27 liitettä
MTT MTT
2003
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-760-2
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-760-2
Kuvaus
Ei nykyistä tutkimusnumeroa
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää puutarhayritysten rakenne ja talous puutarhayrityksissä sekä yrityksissä, jotka harjoittavat puutarhatuotantoa. Tutkimus perustuu eri tilastoihin ja rekistereihin sekä näiden yhdistelmiin. Tutkimus jakautuu kahteen osioon, jotka ovat puutarhayritysten rakennekehitys ja verotus- ja tilinpäätöstiedot. Ensimmäisessä osiossa selvitetään puutarhatuotannon rakenne ja yritysmäärät EU-jäsenyyden aikana (1995-2000) sekä niissä tapahtunee muutokset. Siinä hyödynnetään MMM:n tietopalvelukeskuksen (TIKE) tietoja tukirekistereistä (IACS) sekä puutarhayritysrekisteristä. Puutarhayritykset luokitellaan päätuotantosuunnan ja taloudellisen koon (ESU, economic size unit) mukaan FADN:n (Farm Accountancy Data Network) typologialuokkiin. Typologialuokitus tarkennetaan vielä luokittelemalla yritykset päätuotteen/-tuotteiden mukaan. Tutkimuksen toisessa osiossa tarkastellaan, kuinka erikoistuneet puutarhayritykset ovat edustettuna eri tulotilastoissa ja miten näitä tilastoja voidaan käyttää puutarhayritysten taloudellisten tulosten kuvaamiseen. Tarkastelussa on yhdistetty Tilastokeskuksen maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) ja tilinpäätöstilaston tiedot luokitelluista yrityksistä. Muodostettujen yritysryhmien taloudellisia tuloksia on tarkasteltu vuoden 1998 tietojen perusteella. Kyseiset tilastot valmistuvat noin puolentoista vuoden viiveellä, tästä syystä aineiston hankintahetkellä ei ollut saatavilla uudempia tilastoja. Erilaisesta tilastoinnista johtuvia eroja tarkastellaan vertaamalla tuloksia saman vuoden kannattavuuskirjanpidon puutarhayritysryhmien kanssa. Vuonna 2000 löytyi eri rekistereistä 4 088 erikoistuneita puutarhayrityksiä. Näissä yrityksissä yli 2/3 kokonaisvakiokatteesta (sgm, standard gross margin) tuli puutarhatuotannosta. Yrityksiä, joissa puutarhatuotanto on sivuelinkeino (sgm 1/3 1/2) oli 1 184 kpl, ja yrityksiä, joissa puutarhatuotannon vakiokate-kertymä on 1/2 2/3 välillä 436 kpl. Avomaan tuotannossa erikoistuneet tilat vastaavat yli puolesta (57 %) tuotannosta ja 10 615 ha:n viljelyalasta. Vuonna 2000 tuotettiin kasvihuonevihanneksia 272 ha:n alalla. Tästä 87 % tuotettiin erikoistuneissa yrityksissä. Sekä kasvihuonekurkun että tomaatin kohdalla vastaava luku on yli 90 %. Kasvihuonetuotannon koristekasvialasta 94 % tai 164 ha viljellään tähän tuotantoon erikoistuneissa yrityksissä. Erikoistuneisiin päätoimisiin puutarhayrityksiin on luettu yritykset, joilla on korkea erikoistumisaste puutarhatuotantoon ja niiden taloudellinen koko ylittää 8 ESUa (n. 55 000 mk). Vuonna 2000 tällaisia yrityksiä löytyi 2 718 kpl. Näistä 1 185 kpl oli avomaanpuutarhayrityksiä, 1 441 kpl kasvihuoneyrityksiä ja 92 sekatuotantoa harjoittavia yrityksiä. Melkein kaikki kasvihuoneyritykset, mutta vain puolet avomaanyrityksistä, lukeutui erikoistuneisiin puutarhayrityksiin. Taloudellisen koon alarajan soveltaminen osoittaa, että avomaapuutarhatuotantoa harjoittaa suuri määrä yrityksiä melko alhaisella erikoistumisasteella. Toisaalta on myös paljon taloudellisesti hyvin pieniä avomaan yrityksiä, jotka kuitenkin ovat pitkälle erikoistuneet avomaatuotantoon. Yhdistely maatilatalouden yritys- ja tulotilaston kanssa (MYTT 1998) osoitti, että luokitelluista yrityksistä yhteensä 349 löytyy rekisteristä. Koko rekisterin yritysmäärästä 6 % tai 209 kpl ovat korkeasti erikoistuneita puutarhayrityksiä (sgm>2/3). Yhteensä on laadittu 28 yritysryhmää, johon sisältyi 224 yritystä. Koska yritykset on luokiteltu jopa päätuotetasolle asti, tutkimuksessa on ollut mahdollista tarkastella eräiden puutarhatuotteiden kuten mansikan kohdalla, myös kustannus- ja tuottorakennetta. Yhdistelyssä tilinpäätöstilastoon (1998) löytyi 669 yritystä. Näistä peräti 573 kpl oli korkeasti erikoistuneita puutarha-tuotantoon (sgm>2/3). Niistä laadittiin 57 yritysryhmää. Vertailussa kirjanpito-järjestelmän vastaaviin yritysryhmiin voitiin todeta, että tilikauden tuloksissa on merkittäviä eroja eri ryhmien välillä. Tilinpäätöstilaston mukaan niin koristekasvi- kuin myös vihannestuotannon kasvihuoneet näyttivät taloudellisesti kannattavilta, kun taas kannattavuuskirjanpidon mukaan vastaavien yritysryhmien kannattavuus jäi heikoksi. Erot johtuvat siitä, että tilinpäätöstilastossa yrittäjäperheen palkkakustannuksia eli laskennallista palkkavaatimusta ei ole otettu huomioon, ja toisaalta myös poistomenettely on tilinpäätöstilastossa erilainen kuin kannattavuuskirjanpidossa. Mikäli tilinpäätöstilaston tuloksia käytetään puutarhasektorin kannattavuuden tarkasteluun, nämä ongelmakohdat on ehdottomasti otettava huomioon. Puutteista huolimatta tilinpäätöstilaston informaatio on hyödyllinen, sillä se antaa hyvät edellytykset taloudelliseen analysointiin erityisesti kasvihuoneyrityksissä eri tuotantosuunnissa. Kun siihen yhdistetään rakennetilastojen luokittelutiedot, se mahdollistaa analysoinnin jopa päätuotetasolle, ja samanaikaisesti yritysten riittävä lukumäärä tekee mahdolliseksi ryhmittelyn sekä alueen että yrityskoon mukaan.