Dissolved reactive phosphorus in runoff assessed by soil extraction with an acetate buffer

Neuvonnallisessa maa-analyysissä käytetyt fosforin uutot voidaan jakaa karkeasti niihin, joilla arvioidaan maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta ja niihin, joilla arvioidaan pitkän ajan kuluessa kasvien käyttöön vapautuvan fosforin kokonaismäärää. Maan helppoliukoiset fosforivarannot ovat keskeisiä pellolta valuvaan veteen liukenevan fosforin kannalta. Suomessa käytössä olevalla maa-analyysimenetelmällä, uutto happamalla ammoniumasetaattipuskurilla, arvioidaan juuri helppoliukoisia fosforivarantoja, ja teoreettiselta kannalta kansallinen menetelmämme saattaa siten soveltua valumavesien liuenneen fosforin pitoisuuden ennustamiseen. Tässä työssä tutkittiin happamaan asetaattiliuokseen uuttuvan fosforin määrän (maa-analyysin fosforiluku) ja veteen liukenevan fosforin välistä yhteyttä laboratoriossa ja peltokokeessa. Laboratoriossa maa-analyysin fosforiluku ja veteen liukenevan fosforin määrä olivat selkeästi yhteydessä toisiinsa, eikä maan orgaanisen hiilen pitoisuus, maan happamuus tai maalaji vaikuttanut tähän yhteyteen. Jokioisten Rehtijärven valuma-alueella (pääosin hiuesavimaita) tehdyissä kenttä mittauksissa maa-analyysin fosforiluvun ja valumavesiin liuenneen fosforin keskimääräisen valumapainotteisen pitoisuuden välillä havaittiin lähes samanlainen yhteys. Valumavesien liuenneen fosforin keskimääräinen pitoisuus voitiin 95 % tapauksista ennustaa ±0,10 mg/l tarkkuudella laboratoriokokeista saadun yhtälön avulla. Yhtälö hieman yliarvioi liuenneen fosforin pitoisuutta peltovalumavesissä, erityisesti suuremmissa fosforipitoisuuksissa. Puolet Rehtijärven valuma-alueella liuenneen fosforin huuhtoumasta saattaa tulla ainoastaan 20 % iljelyalalta. Viljavuuspalvelussa vuosina 1995-1998 tehtyjen määritysten fosforiluvun jakauman perusteella tilanne saattaa olla samankaltainen koko maassa.