Efficiency of split nitrogen fertilization with adjusted irrigation on potato
Kuisma, Paavo (2002)
Kuisma, Paavo
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
11
Numero
1
Sivut
59-74
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2002
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069164
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069164
Tiivistelmä
Suurten typpimäärien antaminen lannoituksessa yhdellä kertaa on riskialtista. Runsas lannoitetyppi kasvukauden alussa voi viivästyttää perunan kehitystä niin, että kasvustot eivät ehdi tuleentua riittävästi ennen sadonkorjuuta. Osa keväällä istutuksessa annetusta lannoitetypestä saattaa myös huuhtoutua pohjavesiin runsaan sateen tai sadetuksen seurauksena, sillä perunaa viljellään yleensä keveillä, helposti läpäisevillä maalajeilla. Keskieurooppalaisissa ja myös ruotsalaisissa tutkimuksissa suurten lannoitetyppimäärien jakamisesta useampaan lannoituskertaan on saatu hyviä tuloksia. Jaettua typpilannoitusta käytetäänkin jossain määrin käytännön viljelyssä. Perunantutkimuslaitoksella tutkittiin vuosina 1993-1995 kenttäkokeessa sadetukseen liitettynä perunan typpilannoitustarvetta ja suurimpien lannoitemäärien jakomahdollisuuksia suomalaisessa perunantuotannossa. Muuten viljelytekniikassa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin kaikki perunan kasvua aikaistavat toimet. Tutkimus osoitti, että kasvuoloissamme typpilannoituksen jakamisesta ei ole hyötyä, kun pitäydytään lannoitussuositusten mukaisissa typpimäärissä. Keskimäärin parhaat sadot saatiin, kun kaikki lannoitetyppi annettiin istutuksen yhteydessä. Tutkimus toi myös esille, että peruna käyttää tehokkaasti hyväkseen kasvukauden aikana maasta mobilisoituvan typen, jos vesitaloudesta pidetään hyvää huolta esimerkiksi sadetuksella. Tästä osoituksena olivat kuivan heinäkuun 1994 noston jälkeen sadettamattomassa maassa olleet yli 100 kg/ha typpimäärät. Sadetetussa maassa ja kosteampana kesänä 1995 maasta löytyi liukoista typpeä noston jälkeen noin kolmannes niistä määristä, mitä keväällä oli istutusvaiheessa. Parhaimmillaan typpilannoituksen näennäinen hyväksikäyttö sadossa oli yli yhden osoittaen, että lannoitetun perunakasvuston kyky ottaa käyttöönsä maan luontaisia typpivaroja oli itse asiassa parempi kuin ilman typpeä viljellyn perunan. Ilman typpilannoitusta perunasadossa pellosta poistuvat typpimäärät olivat 46-62 kg N/ha, ja lannoitetussa perunassa keskimäärin 76-176 kg N/ha.