Comparison of different protein evaluation systems for growing pigs: Digestible crude protein, and total, faecal digestible and ileal digestible amino acid intakes as performance response predictors
Valaja, Jarmo (1994)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Valaja, Jarmo
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
3
Numero
5
Sivut
429-437
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1994
Tiivistelmä
Selvityksessä verrattiin eri tavoin laskettujen raakavalkuaisen ja aminohappojen saantien luotettavuutta lihasikojen tuotantotulosten selittäjinä. Tutkimus oli osa maa- ja metsätalousministeriön käynnistämää rehutaulukoiden uudistusprojektia. Aineistoksi valittiin viisi lihasikojen ruokintakoetta Maatalouden tutkimuskeskuksen sikatalouden tutkimusasemalla. Rehun koostumustietojen sekä kirjallisuudesta saatujen sulavuuskertoimien perusteella laskettiin ruokintaryhmien päivittäinen sulavan raakavalkuaisen, ja tärkeimpien välttämättömien aminohappojen, lysiinin, metioniinin ja treoniinin, kokonaissaanti sekä ko. aminohappojen kokonaissulava tai ohutsuolessa sulava osuus. Valkuaisen ja aminohappojen saanteja verrattiin ruokintaryhmien tuotantotuloksiin (päiväkasvu ja rehuhyötysuhde) ja teuraslaatuparametreihin (selkä- ja kylkisilavan paksuus, koko ruhon sekä sen arvokkaiden osien lihaprosentti). Päivittäisellä sulavan raakavalkuaisen saannilla ei pystytty selittämään eroja sikojen tuotantotuloksissa tai teuraslaadussa. Osa syynä tähän oli, että neljässä kokeessa viidestä oli ruokintaryhmien sulavan raakavalkuaisen saanti tasattu. Aminohappojen, erityisesti lysiinin, päivittäiset saannit selittivät varsin hyvin tuotantotulosten muutoksia. Korrelaatiokertoimet olivat suurimpia eri tavoin laskettujen lysiinin saantien sekä päiväkasvun välillä. Ohutsuolessa sulava aminohappojen saanti selitti kokonais- tai sontasulavaa saantia paremmin tuotantotulosten ja teurasparametrien muutokset. Ero oli suurin rehuhyötysuhteessa sekä selkä- ja kylkisilavan paksuudessa. Myös regressioyhtälöihin ohutsuolisulavan lysiinin saanti sopi paremmin kuin lysiinin kokonais- tai kokonaissulava saanti. Ohutsuolessa sulavan lysiinin saanti selitti paremmin rehuhyötysuhteen, selkä- ja kylkisilavan paksuuden sekä ruhon arvokkaiden osien lihaprosentin muutoksia verrattuna lysiinin kokonais- tai kokonaissulavaan saantiin (selkäsilavan paksuudessa ainoastaan kokonaissulavan lysiinin saanti heikompi). Selvitys vahvistaa käytännössä ohutsuolisulavuuskertoimien paremmuuden rehujen valkuaisen laadun arvioimisessa.
Collections
- Julkaisut [85968]