A dynamic model for predicting the falling number of rye grains in Finnish (Ostrobothnian) conditions
Laurila, Leena (1992)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Laurila, Leena
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
1
Numero
1
Sivut
57-71
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1992
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rukiin sakoluvun käyttäytymistä kasvukauden aikana. Pääpaino tarkastelussa oli lämpötilan ja sateen vaikutuksilla. Tutkimuksen aineisto oli Maatalouden tutkimuskeskuksen Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla. Aineistona käytettiin rukiin korjuuaikakokeen tuloksia vuosilta 1975-1987. Tässä kokeessa oli kolme korjuuaikaa. Dynaamisen mallin kehittämiseksi käytettiin myös rukiin sakolukupalvelua varten mitattuja sakolukuja. Nämä mittaukset aloitettiin, kun ruis oli maltotuleentumisasteella eli kun rukiin kosteus oli noin 50 %. Säätekijöiden, lämpötilan ja sateen, vaikutusta rukiin sakolukuun tutkittiin dynaamisen mallin avulla. Sen avulla tarkasteltiin viiden lajikkeen sakolukua. Nämä lajikkeet olivat Anna, Hankkijan Jussi, Sampo, Toivo ja Voima. Dynaaminen malli kykeni parhaiten selittämään Annan sakoluvun kehittymistä, selitysaste oli 0.81. Heikoimmin malli pystyi selittämään Sampon ja Toivon sakolukua. Molemmille lajikkeille selitysaste oli 0.70. Lajikkeiden optimoidut arvot vaihtelivat lajikkeiden ominaisuuksien mukaan. Aikaiset lajikkeet tarvitsivat alhaisemman tehoisan lämpötilasumman saavuttaakseen sen kehitysasteen, jossa jyvä vaipuu itämislepoon. Eri lajikkeiden väliset erot itämislevon pituudessa olivat pienet. Sen sijaan se tehoisa lämpötilasumma, jonka jälkeen itämislepo on päättynyt ja sateen vaikutus sakolukuun alkaa, oli korkein sakoluvunkestävällä Hankkijan Jussilla ja myöhäisillä lajikkeilla. Lämpötilan ja sen vaihteluiden parametrit olivat lähes samansuuntaiset eri lajikkeilla. Esille nousi se seikka, että myöhäiset lajikkeet näyttivät hyötyvän muita lajikkeita enemmän todella korkeista läpötiloista. Itämislevon päättymisen jälkeen sadannan vaikutus oli voimakas kaikilla lajikkeilla. Rukiin sakoluvun maksimi nousi korkealle niinä vuosina, jolloin jyvän tuleentumisvaiheessa oli korkeita maksimi lämpötiloja. Tässä tutkimuksessa raja-arvoksi saatiin 23º C. Näinä vuosina dynaaminen malli ei pystynyt ennustamaan sakoluvun nousua kyllin korkealle. Malli ei myöskään kyennyt ennustamaan sakoluvun vaihteluja kuin osittain. Jyvän itämislevon päättymisen jälkeen sakoluku laski nopeasti, erityisesti jos sakoluvun maksimi oli ollut korkea. Laskun aiheuttivat riittävän suuret sateet. Yleensä samaan aikaan sattui myös lämpötilassa selvä lasku tai jopa halloja. Mallin ennustama sakoluvun lasku oli yleensä nopeampi kuin mitatut arvot. Alhaiset rukiin sakoluvut Etelä-Pohjanmaalla eivät niinkään johdu sakoluvun maksimin alhaisuudesta, vaan siitä, että rukiin sakoluvun maksimi ajoittuu jyvän maitotuleentumisvaiheeseen. Maksimin saavuttamisen jälkeen sakoluku alkaa laskea sateen ja lämpötilan laskun vuoksi, ja leikkuupuintikuntoisuuden saavuttamiseen mennessä sakoluku on ehtinyt alentua huomattavasti.
Collections
- Julkaisut [86192]