Nestemäisten valkuaisrehujen tuotantovaikutus kasvavien sonnien ruokinnassa
Huuskonen, Arto (2006)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Huuskonen, Arto
Sivut
20 p
2006
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää alkoholiteollisuuden sivutuotteena syntyvien tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun tuotantovaikutus kasvavien lihanautojen ruokinnassa. Koe toteutettiin 32 maitorotuisella sonnilla ja neljällä erilaisella koeruokinnalla. Tällöin kullakin koeruokinnalla oli 8 sonnia. Koeruokinnat erosivat toisistaan valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kokeen perusrehuna oli nurmisäilörehu, joka oli korjattu syyssadosta (D-arvo tavoite 64-65). Väkirehuna kaikilla sonneilla oli ohra + ohrarehu (50 % + 50 % väkirehun kuiva-aineesta). Väkirehun tavoiteltu osuus sonnien päivittäisestä kuiva-aineen saannista oli 55-60 % kaikilla ruokinnoilla. Kokeessa käytettiin seosrehuruokintaa siten, että säilörehusta, ohrasta ja ohrarehusta tehtiin perusseos seosrehuvaunulla. Tässä perusseoksessa oli säilörehua 45 % ja väkirehua 55 % kuiva-aineesta. Valkuaislisäykset tehtiin käsin erikseen jokaisen sonnin päivittäiseen seosrehuannokseen. Tällä tavalla varmistettiin, että jokainen sonni sai varmasti halutun suuruisen valkuaislisäyksen. Perusseokseen lisättiin erilaiset valkuaisrehutäydennykset seuraavasti: Ryhmä 1: ei valkuaislisää. Kontrolliruokinta. (Tuloksissa ja taulukoissa käytetään lyhennettä 0). Ryhmä 2: valkuaislisänä rypsi - lisäys 600 g / eläin / pv. (Rypsi). Ryhmä 3: valkuaislisänä TTR - lisäys 2 kg / eläin / päivä. (TTR). Ryhmä 4: valkuaislisänä OVR+TTR -yhdistelmä (90% OVR, 10 % TTR) - lisäys 2,2 kg / eläin / päivä. (OVR). Sonnien rehun syönti oli kokeen aikana keskimäärin 9,95 kg ka / pv. Rehun syönti oli ensimmäisellä koejaksolla keskimäärin 6,97 kg ka / pv ja lisääntyi eläinten kasvaessa siten, että viimeisellä koejaksolla kuiva-aineen syönti oli keskimäärin 12,05 kg ka / pv. Sonnien rehun syönnissä oli eroja ruokintaryhmien välillä, sillä OVR-ryhmän sonnit söivät merkitsevästi 0-ryhmää enemmän rehua (P<0.05). Sen sijaan rypsi- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneet juurikaan 0-ruokinnasta rehun syönnin osalta. Ero rehun syöntimäärässä näkyi myös erona eläinten energian saannissa, sillä OVR-ryhmän sonneilla muuntokelpoisen energian saanti oli suurempaa kuin 0-ryhmän sonneilla (P<0.05). Rypsi- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi 0-ruokinnasta energian saannin osalta. Dieetin kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuudet olivat OVR ruokinnalla merkitsevästi 0-ruokintaa korkeammat (P<0.001). Rypsi- ja TTR-ruokinnoilla dieetin kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuudet eivät poikenneet 0-ruokinnasta. Sonnien nettokasvu kokeen aikana oli keskimäärin 678 g/pv ja koko elinajalle laskettu nettokasvu 622 g/pv. Nestemäisillä rehuilla kasvutulokset olivat 30-40 g/pv (5-6 %) korkeammat kuin 0- ja rypsiryhmillä. Erot kasvuluvuissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä, koska ruokintaryhmien sisällä oli varsin suurta eläinkohtaista vaihtelua. OVR-ruokinnan osalta tätä hieman parempaa kasvutulosta selittää 0-ruokintaa suurempi rehun syönti ja sitä kautta lisääntynyt energian saanti. TTR ruokinnalla saavutettiin sa-mat kasvuluvut kuin OVR-ruokinnalla, vaikka syönti ja energian saanti olivat hieman pienemmät. Rehun hyväksikäyttöä kuvaavat tunnusluvut olivatkin TTR-ruokinnalla hieman muita ryhmiä paremmat, mutta erot rehun hyväksikäytössä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Valkuaislisäyksestä saatava hyöty on lihanaudoilla yleensä varsin marginaalinen, kun ruokinnassa käytetään hyvälaatuista nurmisäilörehua. Tämän tutkimuksen perusteella myöskään sulavuudeltaan keskinkertaista (D-arvo 66) nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälle ei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten lihanautojen ruokinnassa. Tiivistetyllä tärkkelysrankilla saavutettiin tässä tutkimuksessa hieman rypsiä paremmat kasvutulokset ja myös rehuhyötysuhde oli hieman rypsiruokintaa parempi. Tulosten perusteella TTR soveltuu hyvin lihanautojen ruokintaan, ja sitä voidaan käyttää valkuaislisänä lihanaudoilla niissä tapauksissa, joissa lisävalkuaisen antaminen nähdään tarpeelliseksi. OVR-ruokinnalla saavutettiin tässä tutkimuksessa TTR-ruokintaa vastaava tulos. Ohravalkuaisrehu on kuitenkin tiivistettyä tärkkelysrankkia kalliimpi rehukomponentti, joka lienee jatkossakin järkevintä käyttää hyödyksi sikojen ruokinnassa, jossa se on soijan kanssa kilpailukykyinen tuote. Lihanautatiloilla OVR:n käyttöön ei nykyisillä hintasuhteilla liene perusteita.
Collections
- Julkaisut [85976]