Maataloustuotannon kannattavuus Virossa - vertailu Suomeen ja Ruotsiin

Abstract

Viro on yksi kuudesta maasta, joiden kanssa EU aloittaa jäsenyysneuvottelut ensimmäisenä. Suomen maatalouden kannalta Viron liittyminen yhteismarkkinoihin olisi merkittävää sen takia, että maataloustuotteiden hintataso on Virossa Suomea alempi. Elintarvikkeiden rajoittamaton tuonti on pitänyt Viron tuottajahinnat alhaalla, ja tuotantomäärät ovat alentuneet uuden itsenäisyyden aikana maatalouden kaikissa tuotantosuunnissa. Ne tilat, jotka jatkavat tuotantoa, ovat erittäin hintakilpailukykyisiä. Mahdollisen EU-jäsenyyden myötä virolaisille tuottajille avautuu mahdollisuus markkinoida tuotteitaan esimerkiksi Suomeen. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa on selvitetty tärkeimpien maataloustuotteiden tuotantokustannukset ja tuotannon kannattavuus Virossa vuonna 1996. Kustakin tuotteesta laadittiin kaksi laskelmaa, joista toisessa kuvataan maan keskimääräistä tuotantotapaa ja toisessa tehokasta, korkeaan tuotostasoon pyrkivää tuotantotapaa. Tulosten mukaan ne maito- ja viljatilat, jotka saavuttavat keskimääräistä paremmat tuotostasot, ovat parhaiten kannattavia. Viljanviljelyä koskevissa laskelmissa paras tulos saatiin vehnälle ja mallasohralle. Naudanlihan tuotanto osoittautui heikosti kannattavaksi. Tehokkaan tuotannon mallissa syntyi lievää tappiota. Sen sijaan laajaperäisen tuotannon mallissa syntyi voittoa. Asetelma kuvaa Viron maataloudessa yleistä piirrettä: paras tulos syntyy laajaperäisessä tuotantotavassa, jossa olemassa olevia kiinteitä resursseja kulutetaan ilman korvausinvestointeja. Sianlihan tuotanto ei synnytä riittävää katetta kiinteille kustannuksille. Laskelmien mukaan vuonna 1996 lihan tuotantokustannukset olivat lihasta saatavaa hintaa korkeammat. Tuotto kattaa muuttuvat kustannukset ja työkulut, mutta vähennettäessä tuotoista myös kiinteät kustannukset, tuotanto painui tappiolliseksi. Tutkimuksessa verrattiin tuotannon muuttuvia kustannuksia Virossa, Suomessa ja Ruotsissa. Maidon osalta Viron muuttuvat kustannukset tuotettua litraa kohden olivat vain puolet muuttuvista kustannuksista Suomessa ja Ruotsissa. Naudanlihassa Viron kustannus oli vain kolmanneksen Suomen kustannuksesta ja puolet Ruotsin kustannuksesta. Sianlihan ja viljojen osalta kustannuserot olivat vähäisemmät. Tulosten mukaan EU-jäsenyys parantaisi Viron maatalouden toimintaedellytyksiä. Maataloustuotteiden tuotantokustannukset verrattuna pohjoisiin jäsenmaihin - Suomeen ja Ruotsiin - ovat toistaiseksi kilpailukykyisiä.

This study is concerned with the production structure of Estonian agriculture, and it also presents profitability calculations for the most important products in Estonia. The gross margins were then compared to those in Finland and Sweden. The study is based on the prices of 1996, and agricultural support was not taken into account in the study. During the new independence the most significant changes with respect to Estonian agriculture have been the liberalization of the domestic prices and foreign trade as well as privatisation of agricultural production. Free import of agricultural products has lowered the producer prices of agriculture and caused market disturbances in the food sector. The production has decreased considerably in all production lines. The returns, variable costs, as well as fixed costs are specified in the production cost calculations concerning Estonia. The value of the by-products was deducted from the total costs, which gives us the production cost per unit. Net profit was calculated taken into account the return on by-products. The calculations describe the operations of farms that are slightly above the average in terms of their efficiency, and no generalisations on the profitability of the whole sector cannot be made on the basis of these. The data on the prices and quantities were obtained from the price statistics prepared by the advisory and training centres of Jäneda and Vana-Vöidu as well as from the bookkeeping data. The producer prices in Estonia used in the study were the realised average prices of 1996 in the most important production areas, and the input prices were the prices in October 1996. The prices do not include VAT. At the price relations of 1996 there was net profit in milk production at all yield levels. When the possibilities for increasing the yields per animal are taken into account, milk production can be considered a quite profitable production line in Estonia. In the production model chosen for comparison the variable costs of milk production in Estonia were about 95 ECU/ton. This is a little less than 50% of the variable costs in Finland and Sweden. The variable costs of beef production per produced kilo were about half of the cost level in Sweden and about a third of the Finnish cost level. In Estonia beef is mainly produced as a by-product of milk production and the price of beef remains low. In the case of pigmeat production the variable costs in Estonia are about 30-40% lower than in Finland and Sweden. In terms of operating on the common market of the EU, the cost level of animal products in Estonia is highly competitive.