Sikojen hyvinvointia edistävien tuotantotapojen kustannusvaikutukset
Mäkimattila, Mauri (1998)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Mäkimattila, Mauri
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
4/98
Sivut
76 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1998
Kuvaus
Raportti perustuu HY:n taloustieteen laitoksella esitettyyn pro gradu- tutkielmaan maatalouden liiketaloustieteen oppiaineessa. Ohjaajina toimivat professori Matti Ylätalo HY:stä sekä erikoistutkija Ilkka P. Laurila ja tutkija Pasi Lempiö MTTL:sta
Tiivistelmä
Tuotannon tehokkuutta lisäämällä on voitu alentaa sianlihan tuotantokustannuksia, mikä on merkinnyt myös edullisia kuluttajahintoja. Tehokkaissa tuotantomenetelmissä eläintä kohti oleva ala on pieni ja kuivikkeiden käyttö vähäistä, minkä seurauksena eläimen mahdollisuudet toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistään vaarantuvat. Siirtyminen eettisempään, sian hyvinvointia lisäävään tuotantotapaan maksaa. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että lihakilon tuotantokustannus on kuivalantasikalassa noin 85 penniä ja purupohjasikalassa noin 50 penniä korkeampi kuin nykyisin yleisessä lietelantasikalassa. Sianlihan tuottajahinta on tällä hetkellä noin 7,80 mk/kilo. Mauri Mäkimattilan tutkimus perustuu viljelmämalleihin. Vertailussa oli mukana viisi erikokoista viljelmää, joista pienimmässä oli 150 sikapaikkaa ja suurimmassa 1500 sikapaikkaa. Vaihtoehtoisia tuotantomenetelmiä kuvaavien mallien valinnassa kriteereinä olivat eläinten hyvinvointiin ja kasvuympäristössä viihtymiseen oleellisesti vaikuttavat tekijät. Tärkeimpinä tekijöinä olivat kuivikkeiden käyttö, suurempi karsinatila eläintä kohti ja sian mahdollisuus toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistään. Lietelantasikalan intensiivisen tuotannon kustannuksia verrattiin kuivalantasikalan ja purupohjasikalan eläinystävällisemmän tuotannon kustannuksiin. Kuivalantasikalassa runsas kuivikkeiden käyttö on mahdollista, mikä on eläinten hyvinvoinnin kannalta suuri etu. Myös karsinatilaa on yleensä enemmän. Purupohjalla sioilla on mahdollisuus toteuttaa luonnonmukaista käyttäytymistään tonkimalla ja kääntelemällä purupatjaa. Myös suurempi liikkumatila on eläinten hyvinvoinnin kannalta myönteistä. Tulosten perusteella lihakilon tuotantokustannus on kiinteäpohjaisessa kuivalantasikalassa keskimäärin 85 penniä korkeampi ja purupohjasikalassa keskimäärin 50 penniä korkeampi kuin lietelantasikalassa. Kuivalantasikalassa tuotantokustannuksen korkeus selittyy lähinnä korkeammalla rakennuskustannuksella, oljen hankinta- ja varastointikustannuksella sekä korkeammalla lannanlevitys- ja työkustannuksella. Purupohjasikalassa tuotantokustannuksen korkeus selittyy lähinnä purukustannuksella (25 p/lihakilo) ja työkustannuksella. Lihantuottajan kannalta kuivalantasikala ja purupohjasikala eivät ole taloudellisesti mielekkäitä, ellei niissä tuotetusta lihasta saada korkeampaa tuottajahintaa kuin perinteisin tehotuotantomenetelmin tuotetusta lihasta. Lisähinnan saaminen on haaste markkinoinnille. Viime kädessä ratkaisu on kuitenkin kuluttajalla: jos tuotantomenetelmiin halutaan muutosta, on hyväksyttävä nykyistä korkeammat lihan kuluttajahinnat.
Collections
- Julkaisut [85546]