Yritysmuodon vaikutus sikatilojen tuloveroon
Uusitalo, Pekka (2000)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Uusitalo, Pekka
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
1/2000
Sivut
7-37 p
MTT Taloustutkimus Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
2000
Kuvaus
Pro gradu-työ: Opinnäytetyön on ohjannut professori Matti Ylätalo Helsingin yliopistossa, jossa tutkimusta on kommentoinut MMT Matti Ryhänen. Tutkimuksen empiirisen osan Pekka Uusitalo teki Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa, jossa työtä ohjasi MML Anna-Maija Heikkilä.
Tiivistelmä
Sianlihantuottajat ovat investoineet voimakkaasti viime vuosina. Usein investoivilla viljelijöillä on kuitenkin verotettavan tulon ansiotulo-osuus noussut nettovarallisuuden pienentyessä. Nyt julkaistavan tutkimuksen perusteella suurella ansiotulo-osuudella ja jaettavalla yritystulolla saavutettaisiin tuloverotuksellista säästöä, mikäli tila toimisi osakeyhtiö -muotoisena. Erilaisten yhteistyömallien lisääntyessä ja tilakoon kasvaessa tulee yhä useammin ajankohtaiseksi toimintamuodon pohdinta. Yritysmuodon valintaan vaikuttavat monet tekijät. Tutkimuksessa pyrittiin etsimään (mahdollisia) neutraalisuuspoikkeamiin liittyviä eroja yksityisen elinkeinonharjoittajan, kuolinpesän ja verotusyhtymän sekä osakeyhtiön yhtiöoikeudesta ja verotuksesta. Eri yritysmuotojen vertailu osoitti, että maatalouden perinteiset yritysmuodot (yksityinen elinkeinonharjoittaja, kuolinpesä ja verotusyhtymä) ovat keskenään varsin samanlaisia, mutta ne eroavat osakeyhtiöstä useassa kohdassa. Verotukselliset eroavaisuudet tulevat esiin maatalouden verotettavasta tulosta maksettavan veron suuruutta määritettäessä. Esimerkkilaskelmissa verrattiin yksityisen elinkeinonharjoittajan ja osakeyhtiön tuloverorasitusta keskenään. Yhden yrittäjän yrityksessä, jossa verotettava tulo on pelkästään ansiotuloa, osakeyhtiöllä saavutettava tuloverosäästö on varsin huomattava jo 300 000 markan jaettavalla yritystulolla. Mikäli ansiotuloja on alle 50 prosenttia yritystulosta, yksityisen elinkeinonharjoittajan tuloverorasitus ei poikkea 300 000 markan jaettavilla yritystuloilla kovinkaan paljon osakeyhtiön eri voitonjakovaihtoehdoista. Esimerkkilaskelmissa, jossa aviopuolisot jakavat tilan tuloksen, tai tilanteessa, jossa toisella aviopuolisolla on maatalouden lisäksi muita ansiotuloja, tuli yksityinen elinkeinonharjoittaja kilpailukykyisemmäksi yritysmuodoksi ja erot osakeyhtiöön supistuivat. Osakeyhtiöllä mahdollisesti saavutettava tuloverosäästö perustuu sekä taseen erilaiseen arvostamiseen että mahdollisuuteen jättää osa tuloksesta yhtiöön. Samalla yhtiön nettovarallisuutta ja siitä tulevaisuudessa saatavaa pääomatulo-osuutta voidaan kasvattaa. Juuri nettovarallisuus- ja voitonjakotasolla on ratkaiseva merkitys yritysmuotojen keskinäiseen edullisuuteen. Tutkimuksessa on tarkasteltu ensimmäisen toimintavuoden osakeyhtiötä. Miten osakeyhtiön tuloverorasitus tulee kehittymään toimintavuosien lisääntyessä, riippuu ensisijaisesti voitonjakotasosta sekä tuloveroasteesta. Yhtiöittäminen ja osakeyhtiömuotoisena toimiminen aiheuttaa lisäkustannuksia. Siten olisikin etukäteen laskettava, miten kauan menee ennen kuin yhtiöittämiseen liittyvät kustannukset saadaan verosäästöinä takaisin. Samalla tulisi ottaa huomioon yhtiöittämiseen liittyvät muut epävarmuustekijät.
Collections
- Julkaisut [85612]