Kasvihuoneessa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannus
Outa, Pia (2000)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Outa, Pia
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
10/2000
Sivut
43 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
2000
Kuvaus
Pro gradu-työ: Helsingin yliopiston kasvintuotantotieteen laitoksen puutarhatieteen osastolla professori Irma Voipion ohjaamana ja Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa työtä ohjasivat tutkimusjohtaja Maija Puurunen ja tutkija Petri Knaapinen.
Tiivistelmä
Ruusu on säilyttänyt perinteisen asemansa kuluttajien valinnoissa arvokkaana leikkokukkana. Ruusun aseman keskeisyyttä kasvihuonetuotannossa kuvaa 75 %:n osuus koko leikkokukka-alasta ja 70 %:n osuus leikkokukkien tuotannon arvosta. Ruusuntuotantoa on tehostettu Suomessa ja siirrytty valotuksen avulla ympärivuotiseen tuotantoon. Nykyisin ruusuntuotanto vastaakin kotimaista kysyntää ylioppilaspäivää lukuunottamatta. Ympärivuotisen viljelyn ansiosta kotimaisen ruusun kilpailuasema hollantilaiseen ruusuun verrattuna on parantunut, vaikka ruusun tuotantokustannukset ovatkin Suomessa korkeammat. Saatavuuden ja uusien lajikkeiden myötä myös kuluttajien arvostus kotimaista ruusua kohtaan on lisääntynyt. MTTL:ssa julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty kasvihuoneessa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannukset Suomessa maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskirjanpitoaineiston perusteella sekä verrattu niitä Hollannissa tuotetun leikkoruusun tuotantokustannuksiin. Aineisto on osa EU:n maatalouden FADN-kirjanpitojärjestelmää, jonka tiedot toimitetaan jokaisesta jäsenmaasta vuosittain komissioon. Ruusun tuotantokustannus oli vuonna 1996 tarkasteltavien yritysten keskiarvona 364 mk/m2. Aine- ja tarvikekustannukset, palkkakustannukset sekä poistot muodostivat suurimman osan tuotantokustannuksesta. Kasvustoa valottavissa yrityksissä tuotantokustannus oli 22 % suurempi kuin ei-valottavissa yrityksissä. Ympärivuotinen viljely lisää energiakustannuksia, työkustannuksia ja muita muuttuvia kustannuksia. Leikkoruusun tuotantokustannus Hollannissa oli 20 % alempi kuin Suomessa. Suurimmat erot olivat aine-, tarvike- ja työkustannuksissa. Suomessa työnkäyttö ruusuviljelmillä oli kaksinkertainen Hollantiin verrattuna. Hollannissa puolestaan vakuutus- ja kunnossapito- sekä poistokustannukset olivat Suomea korkeammat. Suomen ruusuviljelmien korkeat työkustannukset aiheutuvat suuresta työnkäytöstä neliömetriä kohden. Tähän vaikuttaa pääasiassa pieni yrityskoko, lajikkeiden suuri määrä sekä jakeluverkoston puute. Hollantilaisiin ruusuviljelmiin verrattuna suomalaiset yritykset ovat pinta-alaltaan pieniä ja viljeltäviä lajikkeita on paljon. Hollannissa viljelmät tuottavat vain muutamaa ruusulajiketta. Hollannissa ruusujen yhteismarkkinointi huutokauppojen kautta vähentää viljelijän työtä. Suomessa tuottajat jakavat ruusut tukkuihin ja kauppoihin pääasiassa itse. Tuotoista tulisi kustannusten vähentämisen jälkeen riittää korvausta viljelijäperheen palkkaoikaisun ylittäville työtunneille, pääomalle sekä yrittäjän voitoksi. Hollannissa nämä kannattavuustavoitteet saavutettiin tarkasteluvuonna. Hollantiin verrattuna Suomen ruusuntuotanto oli tappiollista. Suomessa yrittäjäperheelle saatiin laskennallista palkkaa ainoastaan osalle tehdyistä työtunneista, eikä pääomalle jäänyt korvausta lainkaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ruusuntuotannosta oltaisiin luopumassa, vaan Suomessa ruusunviljelijät joutuvat tyytymään yleensäkin alempaan tuloon kuin hollantilaiset yrittäjät.
Collections
- Julkaisut [85621]