Hormonilihariita EU:n ja USA:n välillä - SPS-sopimuksen merkitys vapautuvassa maailmankaupassa
Virolainen, Meri (1999)
Virolainen, Meri
Julkaisusarja
MTTL Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, tutkimuksia
Numero
233/1999
Sivut
71 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1999
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-042-2
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-042-2
Tiivistelmä
EU ja USA ajautuivat 1980-luvun alussa eri linjoille hormonien käytöstä naudanlihantuotannossa. Kun EU kielsi hormonilihan tuottamisen ja tuonnin 1980-luvun alussa, Yhdysvallat syytti sitä kansainvälisen kaupan estämisestä. EU perusteli tuontikieltoa hormonilihan vaarallisuudella terveydelle, kun taas USA:ssa hormoneja pidettiin turvallisina naudan kasvuntehosteina. Erimielisyys kärjistyi noin kolme vuotta sitten, kun Maailman kauppajärjestön WTO:n riitojenratkaisuelin alkoi käsitellä riitaa. Reilun kahden vuoden pohdinnan jälkeen riita päättyi EU:n tappioksi. Hormonilihan tuontikielto määrättiin purettavaksi, koska EU:n tieteelliset perusteet kaupan estämiseksi katsottiin riittämättömiksi. EU:ssa hormonilihaa on vastustettu ihmiselle aiheutuvien haitallisten terveysvaikutusten, mm. syöpäriskin vuoksi. Näin ollen EU vetosi kansainväliseen kasvin- ja terveydensuojelusopimukseen (SPS-sopimus) perustellakseen hormonilihan tuontikieltoa. SPS-sopimuksen tarkoituksena on suojella ihmisten, kasvien ja eläinten terveyttä esimerkiksi tuholaisilta, taudinkantajilta ja saastuneelta ruokaerältä. SPS-sopimuksessa määrätään kansainväliset standardit, joiden mukaan suojelutaso asetetaan ja tuontia voidaan estää. Mikäli kansainväliset standardit katsotaan kuitenkin riittämättömäksi, toisena mahdollisuutena on tehdä ns. riskinarviointi, jossa osoitetaan elintarvikkeen riski ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneessa tutkimuksessa on kuvattu tähän mennessä merkittävimmän SPS-riidan vaiheita. Tutkija Meri Virolaisen tutkimuksen mukaan EU on toiminut riidassa kuluttajien toiveiden mukaisesti. Tutkimus vahvistaa sen, että riskinarviointi on terveysperusteisissa riidoissa ensiarvoisen tärkeää. USA ja EU neuvottelivat hormonilihan tuontikiellon purkamisesta 1990-luvun puolivälissä. USA vaati EU:lta tieteellistä näyttöä hormonilihan riskeistä, mutta EU:lla ei ollut esittää riskinarviointia hormonilihasta. Koska asiaa ei saatu neuvotteluteitse sovittua, se eteni WTO:n riitojenratkaisuelimen puitavaksi. Riitojenratkaisuelin vaati EU:ta purkamaan vientikiellon. Tieteellisten todisteiden puutteellisuus aiheutti sen, että EU:n tappio oli itse asiassa jo ennen riidan käsittelyä melko varmaa. Riskinarvioinnin puutteellisuutta voi hieman ihmetellä, sillä riita ei tullut EU:lle yllätyksenä, ja riskinarvioinnin välttämättömyys tiedettiin. EU tosin aloitti tieteellisten todisteiden keräämisen heti tappion jälkeen, mutta tutkimukset valmistuvat vasta ensi vuonna. EU:n tuontikiellon purku oli WTO:n riitojenratkaisuelimen mukaan tapahduttava 13.5.1999 mennessä. EU ei kuitenkaan purkanut tuontikieltoa, ja Yhdysvallat toteuttanee uhkaamansa rangaistustullit keräämällä joiltakin EU:n vientituotteilta ylimääräisiä tulleja. Näin EU on jatkanut 1980-luvun alussa valitsemallaan linjalla, eli painostuksesta huolimatta EU on estänyt hormonilihan pääsyn markkinoilleen. Tässä se on noudattanut eurooppalaisten kuluttajien enemmistön tahtoa. Samalla EU rahoittaa tutkimuksia, joissa selvitetään hormonilihan terveysvaikutuksia.
Collections
- MTTL:n tutkimuksia [249]