Rapeseed meal as a supplementary protein for dairy cows on grass silage-based diet, with the emphasis on the Nordic AAT-PBV feed protein evaluation system
Tuori, Mikko (1992)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Tuori, Mikko
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
1
Numero
4
Sivut
367-439
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1992
Tiivistelmä
Lypsylehmien väkirehun täydentämistä rypsirouheella tutkittiin viidessä ruokintakokeessa tuoresäilörehuun perustuvalla ruokinnalla. Rypsirouheen osuus väkirehuseoksessa vaihteli 0-33 % loppuosan ollessa ohran ja kauran seosta. Yhdessä kokeessa oli mukana samat koejäsenet sekä rypsirouheesta että soijarouheesta, ja toisessa kokeessa säilörehu tai samalla kasvuasteella korjattu latokuivattu heinä. Lisäksi tehtiin laskelmia rypsirouheen vaikutuksesta maitotuotokseen aineistosta, johon oli kerätty Suomessa viime vuosina tehdyt rypsivertailukokeet. Valkuaisen hyväksikäyttöä tarkasteltiin pohjoismaisen AAT-PBV -valkuaisjärjestelmän mukaan. Tutkimusaikana rypsilajikkeet muuttuivat runsaasti glukosinolaatteja (40-50 µmoolia per g rasvatonta rouhetta) sisältävistä 0-lajikkeista 00-lajikkeisiin, joiden glukosinolaattipitoisuus aleni noin kolmannekseen. Rypsirouheen lämpökäsittely Öpex-menetelmällä alensi rouheen glukosinolaattipitoisuuden edelleen noin puoleen. Kun viljaa korvattiin rypsirouheella (maks. 1.7 kg KA/d) säilörehun ollessa ad libitum, säilörehun syönti lisääntyi keskimäärin 0.43 kg KA per kg rypsirouheen kuiva-aineen lisäystä (n.s.). Vaikutus maitotuotokseen oli keskimäärin 0.77 kg (P<0.02) ja energiakorjattuun maitotuotokseen (ECM) 0.70 kg per kg rypsirouheen kuiva-aineen lisäystä (P<0.02). Rypsirouheen sisällyttäminen väkirehuun 12-16 % lisäsi tuotosta, mutta osuuden noustessa edelleen 24 %:iin vaikutus oli vähäinen. Maidon valkuaispitoisuuteen vaikutti merkitsevästi muuntokelpoisen energian saannin lisäys, valkuaispitoisuus nousi 0.07 g/kg per MJ ME:n lisäystä (P<0.02). Rypsirouheen Öpex-käsittely (kostea kuumennus) lisäsi maitotuotosta merkitsevästi yhdessä kokeessa (21.9 vs. 23.9 kg maitoa tai 23.4 vs. 25.2 kg ECM/d), (P<0.03). Kahdessa muussa kokeessa käsittelyllä ei ollut vaikutusta maitotuotokseen. Soijarouheella ja rypsirouheella ei ollut eroa vaikutuksessa maitotuotokseen, kun rouheita syötettiin sama määrä raakavalkuaisena mitattuna. Maidon goitriinipitoisuus aleni rypsilajikkeiden glukosinolaattipitoisuuden ja rypsirouheen määrän alentuessa. Käytettäessä Öpex-käsiteltyjä 00-rypsirouheita maidon goitriinipitoisuus oli enää alle 10 µg/1 (analyysin herkkyysraja 2 µg/l). AAT:N hyväksikäyttöä maidontuotannossa estimoitiin käyttämällä erilaisia vakioita AAT-PBV -arvojen laskemisessa. Hyväksikäytön vaihtelukerroin aleni, kun laskennallisesti lisättiin mikrobivalkuaisen osuutta AAT:stä. Tähän suuntaan vaikuttavat mikrobi-N kontaminaation huomioiminen in sacco määrityksessä, pötsin virtausvakion alentaminen 0.08:sta 0.03:een ja mikrobivalkuaissynteesin tehokkuuden lisääminen. Paras malli saatiin laskemalla mikrobivalkuaissynteesin tehokkuus VOIGT ja PIATKOWSKIN (1991) mukaan.
Collections
- Julkaisut [85590]