HPLC analysis of vitamin B6 in foods
Ollilainen, Veli-Matti (1999)
Ollilainen, Veli-Matti
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
8
Numero
6
Sivut
515-619
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1999
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069190
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201604069190
Tiivistelmä
B 6 -vitamiini (pyridoksiini) on vesiliukoinen vitamiini, joka esiintyy erilaisissa kemiallisissa muodoissa biologisissa materiaaleissa kuten eläinkudoksissa, kasvisolukoissa ja niitä sisältävissä elintarvikkeissa. Elimistössä B 6 -vitamiini edesauttaa monia biokemiallisia reaktioita mm. valkuaisaineiden ja glykogeenin aineenvaihdunnassa. Perinteisen vitamiinivaikutuksen lisäksi pyridoksiini saattaa liittyä mm. altistumiseen sydän- ja verisuonitaudeille. Tieteellistä näyttöä näistä uusista yhteyksistä ei kuitenkaan vielä ole saatu. Perinteisesti B 6 -vitamiini on määritetty elintarvikkeista mikrobiologisesti, jolloin pyridoksiini on vapautettu ns. sidotuista muodoista. Tässä työssä selvitettiin nestekromatografian (HPLC:n) soveltuvuutta B 6 -vitamiinin vapaiden ja sidottujen muotojen määrittämiseen elintarvikkeista. Kehitetyn menetelmän luotettavuus varmistettiin mm. Euroopan unionin järjestämissä laboratorioiden välisissä vertailututkimuksissa. Menetelmällä määritettiin 50 elintarvikenimikkeen eri B 6 -vitamiinimuotojen pitoisuudet. Runsaasti pyridoksiinia tai sen johdannaisia sisälsivät mm. liha ja sisäelimet (maksa ja munuaiset), kananmunan keltuainen ja hasselpähkinä. Kasviperäisten elintarvikkeiden B 6 -vitamiini koostui suurelta osin sidotuista glykosyloiduista vitamiinimuodoista. Niiden hyväksikäytettävyydestä elimistössä on varsin ristiriitaisia tietoja. Työssä saadut elintarvikkeiden B 6 -vitamiinitulokset liitetään Kansanterveyslaitoksen elintarvikkeiden koostumustietopankkiin ja niitä hyödynnetään mm. ravitsemussuunnittelussa. Työ osoitti olevan tarpeellista yhdenmukaistaa käytettäviä määritysmenetelmiä, jotta eri laboratorioissa saadut tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia. Tätä menetelmien yhtenäistämistä jatketaan mm. Euroopan Standardoimisliiton (CEN) työryhmissä.