Jukuri
https://jukuri.luke.fi:443
Jukuri on Luonnonvarakeskuksen (Luke) avoin julkaisuarkisto, jossa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. 2024-03-16T06:31:33ZMechanisms underlying the associations between different types of nature exposure and sleep duration: An 18-country analysis
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554750
Mechanisms underlying the associations between different types of nature exposure and sleep duration: An 18-country analysis
Martin, Leanne; White, Mathew P.; Elliott, Lewis R.; Grellier, James; Astell-Burt, Thomas; Bratman, Gregory N.; Lima, Maria L.; Nieuwenhuijsen, Mark; Ojala, Ann; Roiko, Anne; van den Bosch, Matilda; Fleming, Lora E.
2024-01-01T00:00:00ZReview of food security in Finland from the 17th to 21st century
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554749
Review of food security in Finland from the 17th to 21st century
Kovalainen, Noora; Niemi, Jyrki; Huan-Niemi, Ellen
Suomen ruokaturvaa ovat koetelleet historian aikana katovuodet ja sodat, joilla on ollut merkittävä vaikutus siihen, miten ruoan huoltovarmuus on pyritty turvaamaan. Ruotsin vallan aikana suurina kuolonvuosina 1695–1697 koettu ankara nälänhätä oli Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen. Viljasadot jäivät huonojen säiden vuoksi epätavallisen niukoiksi tai ne menetettiin kokonaan. Syötävää etsivien kerjäläislaumojen levittäessä tappavia tauteja arviolta yli neljännes Suomen väestöstä kuoli. Katovuosien aiheuttamien hankaluuksien lieventämiseksi aloitettiin 1720-luvulla viljan varmuusvarastointi, kun veroviljaan perustuvien kruununmakasiinien rinnalle perustettiin pitäjänmakasiineja. Järjestelmä ei tosin osoittautunut toimivaksi, sillä pitäjänmakasiinit olivat useimmiten tyhjiä kadon sattuessa.
Venäjän vallan alku 1800-luvulla ei tuonut muutosta krooniseen viljapulaan Suomessa. Kruunun- ja pitäjänmakasiinien järjestelmää ylläpidettiin edelleen vallan vaihduttua. Oman maan viljantuotantoa pyrittiin suojaamaan korkeilla tulleilla, joiden taustalla oli ajatus, että Suomen oli ruokittava kansansa oman tuotantonsa avulla. Käytännössä viljantuonnin vapauttaminen Venäjältä romutti kuitenkin edellytykset tämän tavoitteen saavuttamiseen. Heikot sadot 1860-luvulla johtivat niin pahaan viljapulaan, että viljatulleista luovuttiin kokonaan vuonna 1864. Useiden huonojen satovuosien seurauksena koettiin vuosina 1866–1868 suuret nälkävuodet. Tuhansia ihmisiä menehtyi nälkään tai nälän heikentäminä erilaisiin kulkutauteihin. Tämä vauhditti Suomessa osaltaan siirtymistä viljanviljelystä karjatalouteen, koska se nähtiin vähemmän sääherkäksi verrattuna kasvinviljelyyn.
Ennen itsenäistymistä Suomessa ei merkittävästi varauduttu mahdollisten kriisien varalta. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Suomi oli autonomisesta asemasta huolimatta osa Venäjää, eikä erityisiä kriisinhuoltoon liittyviä suunnitelmia ollut laadittu. Venäjällä puhjennut vallankumous ja maataloustyöläisten lakko keväällä 1917 johtivatkin Suomessa nopeasti vaikeaan elintarvikepulaan. Itsenäistyneessä Suomessa yhdeksi maatalouspolitiikan tavoitteeksi asetettiin leipäviljan omavaraisuus. Suomen omaa viljantuotantoa ryhdyttiin suojaamaan korkeiden tullien avulla, mikä johti vähitellen kotimaisen tuotannon kasvuun.
Toisen maailmansodan alkaessa kriisivarautuminen oli Suomessa jo selvästi paremmalla tasolla verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan. Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota aiheutti kuitenkin uhan ruokaturvalle katkaisemalla kansainvälisen kaupan ja pienentämällä merkittävästi ruoan kokonaistarjontaa. Välttämättömyystarvikkeiden säännöstelyllä pystyttiin peruselintarvikkeiden jakelu silti hoitamaan jotakuinkin tyydyttävästi. Keskeisenä toimijana säännöstelyssä oli syyskuussa 1939 perustettu Kansanhuoltoministeriö, jonka tehtäviin kuului johtaa elintarvikkeiden ja eräiden raaka-aineiden kotimaista tuotantoa, jakelua sekä kulutusta.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa jatkettiin omavaraisuuteen panostamista, ja Suomi oli elintarvikkeiden osalta pitkälti suljettu talous. Maatalouspolitiikka rakentui vuosia maataloustulolakien pohjalle, joilla varmistettiin maatalousväestölle tietty osa kansantalouden tulokehityksestä joko tukien tai hinnankorotusten avulla. Viljan tuottajahinnat pidettiin Suomessa kansainvälisesti erityisen korkealla 1970-luvulta lähtien sekä hintatuen että tiukan rajasuojan avulla. Suomen hintataso erkaantuikin harjoitetun maatalouspolitiikan seurauksena täysin Keski-Euroopan hintatasosta. Sodan jälkeen myös Valtion viljavaraston varmuusvarastoja kasvatettiin.
Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 maatalouden toimintaympäristö muuttui täysin. Suomen harjoittama protektionistinen maatalouspolitiikka kävi mahdottomaksi ja maatalouden oli sopeuduttava EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Maataloustuotteiden markkinahintojen tasoa ei voitu enää aikaisemmasta poiketen säädellä kansallisella rajasuojalla ja vientituella, minkä seurauksena maataloustuotteiden hinnat laskivat rajusti. Samalla oli sallittava maataloustuotteiden vapaa tuonti EU:n muista jäsenmaista, joten Valtion viljavaraston tuontimonopoli oli purettava. Viljan varmuusvarastointi siirtyi EU:n myötä perustetulle Huoltovarmuuskeskukselle. Suomi sai kuitenkin tietyin ehdoin oikeuden tukea maatalouttaan kansallisin varoin.
Nykyiset Suomen elintarvikehuoltoa tukevat järjestelyt perustuvat huoltovarmuuden turvaamisesta annettuun lakiin vuodelta 1992. Huoltovarmuuslailla on perustettu Huoltovarmuuskeskus, joka hallinnoi muun muassa viljan varmuusvarastointia. Ruokahuollossa lähdetään siitä, että energiasisällöltään normaali ravinnon saanti turvataan myös poikkeusoloissa. Valtioneuvosto on vahvistanut huoltovarmuuden tavoitteet eri sektoreille määritellen huoltovarmuuden painopistealat ja määrälliset tavoitteet varmuusvarastoinnille ja muille toimenpiteille. Nämä uusitaan kerran hallituskaudessa. Tavoitteet jaetaan yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen ja kriittisen tuotannon turvaamiseen. Elintarvikehuolto on yksi kriittisistä tuotannonaloista mm. energiatuotannon, terveyshuollon ja maanpuolustusta tukevan tuotannon ohella.
Suomen kyky ylläpitää ruokaturvaa sekä näkemykset valtion roolista ruokaturvan varmistamisessa ovat muuttuneet läpi historian. Suomi on jatkanut panostusta ruokaturvaan kestävän maatalouden ja ympäristönsuojelun kautta. Suomi painottaa myös voimakkaasti terveyttä ja elintarviketurvallisuutta ruokapolitiikassaan. Keskeinen ruokaturvan parantumiseen Suomessa vaikuttanut tekijä on ollut taloudellinen kehitys ja kansalaisten ostovoiman kasvu. Parantuneen ostovoiman ansiosta kansalaisilla on varaa monipuoliseen ja ravitsevaan ruokavalioon, mikä on vähentänyt ruokaturvattomuuden riskiä. Suomessa on tällä hetkellä korkea ruokaturvan taso ja monipuolinen ja nykyaikainen elintarviketuotanto- ja jakelujärjestelmä.
2024-01-01T00:00:00ZValtakunnallisen alamitan noston vaikutukset vapaa-ajan kuhan kalastukseen : Vuoden 2020 kyselytutkimuksen tulokset
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554748
Valtakunnallisen alamitan noston vaikutukset vapaa-ajan kuhan kalastukseen : Vuoden 2020 kyselytutkimuksen tulokset
Olin, Mikko; Husa, Miikka; Moilanen, Pentti; Rahikainen, Mika; Raitaniemi, Jari; Ruuhijärvi, Jukka; Tiainen, Joni; Leskelä, Ari
Kuhan vapaa-ajankalastuksen valtakunnallista alamittaa nostettiin vuonna 2016 37 cm:stä 42 cm:iin. Vuonna 2020 Luonnonvarakeskus selvitti valtakunnallisen vapaa-ajankalastuskyselyn yhteydessä kalastajien mielipiteitä ja kokemuksia alamitan noston vaikutuksista. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella alamitan nosto oli erittäin hyväksytty ratkaisu vapaa-ajan kuhankalastajien keskuudessa. Kalastusmenetelmä, asuinpaikka tai ikäryhmä ei juuri vaikuttanut hyväksyttävyyteen. Kuhasaaliin määrää muutoksen ei katsottu erityisesti nostaneen, vaan perusteluina käytettiin erityisesti kuhakantojen hyvinvointia ja kalastuksen kestävyyttä. Kalastusaktiivisuudessaan tai -menetelmissään kuhan vapaa-ajankalastajat kokivat tapahtuneen vain vähän muutoksia. Suurimmiksi ongelmiksi mainittiin kuhan kasvun hidastuminen suurissa kuhatiheyksissä, paikoitellen ylikalastus verkoilla ja ympäristömuutoksista vesien pilaantuminen, mutta enemmistöllä ei ollut erityisiä huolenaiheita kuhakantojen suhteen.
2024-01-01T00:00:00ZPellolta pöytään -strategian toteuttamisen politiikkaohjaus
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554747
Pellolta pöytään -strategian toteuttamisen politiikkaohjaus
Valtiala, Juho; Niemi, Jyrki
Euroopan komissio julkaisi vuonna 2020 pellolta pöytään -strategian osana vihreän kehityksen -ohjelmaa. Strategia asetti eurooppalaiselle maataloustuotannolle kunnianhimoisia tavoitteita, joista Suomen kannalta keskeisimmät ovat ravinnehävikin puolittaminen, kasvinsuojeluaineiden käyttömäärien ja riskien puolittaminen sekä luomualan kasvattaminen 25 prosenttiin peltoalasta. Tässä työssä tarkasteltiin keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja siihen tarvittavaa politiikkaohjausta. Työn tavoitteena on tarjota näkökulmia tulevaisuuden maatalouspolitiikan suunnitteluun. Keskeinen johtopäätös on, että nykyistä politiikkaa täytyy merkittävästi muuttaa, jos tavoitteet halutaan saavuttaa.
Politiikkaohjauksen sisältöä hahmoteltiin vaihtoehtoisten politiikkaskenaarioiden kautta. Menetelmänä käytettiin backcasting-tarkastelua, jossa tunnistetaan erilaisia kehityspolkuja tiettyyn tulevaisuusvisioon. Esitetyistä kehityspoluista ensimmäisessä maataloustuotannolle asetetaan nykyistä huomattavasti tiukempia rajoituksia ja vaatimuksia tuotantopanoskäyttöön ja ravinteiden kierrätykseen liittyen. Toinen kehityspolku pohjautuu tulosperusteiseen politiikkaan, jossa ympäristökuormituksen vähentämisestä palkitaan. Kolmas kehityspolku puolestaan nojaa politiikkaan, jossa politiikalla vaikutetaan ruokaketjuun laajemmin, kulutus mukaan lukien. Käytännön politiikkaohjaus voi parhaimmillaan olla sekoitus kaikkia kolmea. Vaikka politiikalla tulisi pyrkiä tehostamaan maatalouden panoskäyttöä, tulisi yhtä lailla ruuan kulutusta uskaltaa ohjata politiikalla.
2024-01-01T00:00:00ZSikojen salmonellatorjunnan rahaston maksut ja korvaukset
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554746
Sikojen salmonellatorjunnan rahaston maksut ja korvaukset
Niemi, Jarkko K.; Heinola, Katriina
Sikatilojen salmonellatartunnoista aiheutuvat kustannukset ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Salmonellatartunnan hävittämisen kustannukset voivat nousta useaan miljoonaan euroon suurella emakkotilalla. Tähän asti näistä kustannuksista ovat vastanneet pääosin kotieläintila ja vakuutusyhtiö. Salmonellavakuutusten ehdot ovat kuitenkin muuttuneet ja hinnat nousseet niin, että kaikki kotieläintilat eivät enää saa kattavaa vakuutusturvaa. Viimeisten noin kahden vuoden ajan valtio on voinut osallistua kustannuksiin korvaamalla osan salmonellatartunnan vuoksi lopetettujen eläinten arvosta. Salmonellatartuntojen hävittämisen kustannusten rahoittamiseen tarvitaan kuitenkin pysyvämpi ratkaisu.
Tämän selvityksen tavoitteena oli kartoittaa sikataloutta koskevan valtion salmonellarahaston maksuja ja korvauksia.
Selvitystä varten eri yrityksiltä kerättiin tietoja vuosina 2018–2022 todettujen salmonellavahinkojen suuruudesta. Simulaatiotulosten mukaan vuosien 2023–2024 hintatasolla sika-alan salmonellavahinkojen odotusarvo oli 9,9 miljoonaa euroa vuodessa, eli noin 50 miljoonaa euroa viiden vuoden tarkastelujaksolla. Tämä vastasi noin viiden euron kustannusta ja maksua per tuotettu sika. Tarkastelujaksolle osuu yksittäisiä suuria salmonellavahinkoja, joten pitkällä aikavälillä kustannustaso voi poiketa tässä selvityksessä esitetyistä luvusta. Merkittävimpiä korvattavia kustannuseriä olivat eläinten arvon menetys, katetuoton menetys ja salmonellan saneerauksen kustannukset.
2024-01-01T00:00:00ZKarhukanta Suomessa 2023
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554745
Karhukanta Suomessa 2023
Heikkinen, Samuli; Kojola, Ilpo; Mäntyniemi, Samu
Vuoden 2023 havaintoaineistoon pohjautuva ennuste karhujen kokonaisyksilömäärästä ennen metsästyskautta 2024 on 2 100–2 250 yksilöä. Arvio Suomen karhukannan yksilömäärästä on noin 20 % suurempi kuin vuotta 2022 koskeva arvio. Tämä ennuste ei ota huomioon metsästyskuolleisuudessa tapahtunutta laskua kahden viimeisen vuoden aikana. Pentueiden kokonaismäärän Suomessa arvioitiin olleen 208–234 vuonna 2023, mikä on noin 24 % enemmän kuin vuonna 2022 (167–203 pentuetta). Karhuhavaintoja oli vuodesta 2023 tallennettu yhteensä 9 084, mikä on 13 % enemmän kuin vuonna 2022. Näistä karhun pentuehavaintoja oli 1 178 havaintoa. Pentuehavaintojen kokonaismäärä (2022: 750 havaintoa) ja suhteellinen osuus (2022: 9,3 %) kaikista havainnoista oli kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna ja oli samalla tasolla kuin ennen vuotta 2022.
2024-01-01T00:00:00ZBiodiversity and carbon sequestration on golf courses
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554744
Biodiversity and carbon sequestration on golf courses
Korhonen, Aku; Siitonen, Juha; Hamberg, Leena
2024-01-01T00:00:00ZAssessing leverage points for strengthening adaptive capacity in a Global South food system: A psychometric approach
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554743
Assessing leverage points for strengthening adaptive capacity in a Global South food system: A psychometric approach
Rosengren, Linda M.; Kaseva, Janne; Sell, Mila; Raymond, Christopher M.
Despite the burgeoning literature on adaptive capacity, there is a lack of psychometric approaches for assessing the determinants of adaptive capacity, particularly in food systems in the Global South. The study addressed this knowledge gap by investigating four determinants, previously identified as leverage points, for strengthening adaptive capacity: access to finance, access to and use of information and knowledge, social learning, and gender equality. Drawing on a survey (n = 1,271) of food system actors in Kisumu County, Kenya, we conducted a confirmatory factor analysis, which yielded factors of moderate-high internal validity and reliability. We then used structural equation modelling to examine the causal effect of food system actors’ attitudes and beliefs towards the four leverage points with regards to their perceived adaptive capacity. Two factors, access to finance and social learning, were significant positive predictors of adaptive capacity. A third leverage point factor, gender equality, contributed to the respondents’ perceived adaptive capacity through the mediating factor of assets. The results reveal entry points for strategic adaptation planning and raise complexities related to gender norms and values. We discuss the implications of these findings for adaptive capacity and transformative adaptation theory in food systems in the Global South.
2024-01-01T00:00:00ZGene co‐expression patterns in Atlantic salmon adipose tissue provide a molecular link among seasonal changes, energy balance and age at maturity
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554742
Gene co‐expression patterns in Atlantic salmon adipose tissue provide a molecular link among seasonal changes, energy balance and age at maturity
Ahi, Ehsan Pashay; Verta, Jukka‐Pekka; Kurko, Johanna; Ruokolainen, Annukka; Singh, Pooja; Debes, Paul Vincent; Erkinaro, Jaakko; Primmer, Craig R.
2024-01-01T00:00:00ZProspects for evolution in European tree breeding
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/554741
Prospects for evolution in European tree breeding
Fugeray-Scarbel, A; Bouffier, L; Lemarié, S; Sánchez, L; Alia, R; Biselli, C; Buiteveld, J; Carra, A; Cattivelli, L; Dowkiw, A; Fontes, L; Fricano, A; Gion, JM; Grima-Pettenati, J; Helmersson, A; Lario, F; Leal, L; Mutke, S; Nervo, G; Persson, T; Rosso, L; Smulders Marinus, J; Steffenrem, A; Vietto, L; Haapanen, M
2024-01-01T00:00:00Z