fi=MTT Raportti|sv=MTT Rapport|en=MTT Report|
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/395552
2024-02-29T10:44:18ZVälikasvatusporsaiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Kirjallisuusselvitys
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485456
Välikasvatusporsaiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Kirjallisuusselvitys
Kortelainen, Tiina
Tämä kirjallisuusselvitys on osa Sikalan toimivuus sian näkökulmasta -hanketta, jossa selvitetään mm.
porsaiden välikasvatuksen ongelmakohtia. Välikasvatus jää usein vähemmälle huomiolle ja siksi tarvitaan
tietoa toimivista työtavoista välikasvatuksessa. Hankkeessa pohditaankin mitä asioita välikasvattamoissa
tulee seurata ja miten, jotta tuotantoa ja eläinten terveyttä pystytään hallitsemaan paremmin. Tässä kirjallisuusselvityksessä
käsitellään välikasvatusporsaiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä tarkastellaan
sianlihan tuotantoa ja porsimisosaston sekä välikasvattamon toimintatapoja porsaan näkökulmasta.
Tuottaja voi omalla toiminnallaan edesauttaa porsaiden menestymistä jo ennen niiden syntymää ja koko
niiden elinkaaren ajalla välikasvatuksen loppuun asti ottamalla huomioon porsaan näkökulman oman tuotantonsa
ja toimintatapojensa suunnittelussa.
Jo emakon ruokintaan ja porsimisympäristöön tulee kiinnittää huomiota, jotta varmistetaan porsaiden ternimaidon
saanti. Myös porsimista helpottavien valmisteiden, kuten prostaglandiinin ja oksitosiinin, käyttöön
tulee perehtyä väärinkäytösten ja siitä aiheutuvien haittojen ja riskien minimoimiseksi. Nykyään tavoitellaan
suuria pahnueita, minkä vuoksi syntymäpainot eivät ole niin suuria ja porsaiden syntymäpainoissa
on paljon hajontaa. Kuitenkin juuri suuri syntymäpaino edesauttaisi porsasta koko sen elinkaaren
ajan.
Porsaan elämän alkuvaiheessa ternimaito ja sen yhdisteet aiheuttavat muutoksia suolessa ja edistävät suolen
kasvua. Myöhemmin porsaan syömä rehu vaikuttaa ruoansulatuskanavan rakenteiden ja toiminnan
kehitykseen ja hormonit ja hermosto avustavat muutosta. Vieroituksen aikana kehittyy suoliston mikrobikanta
ja vieroitus onkin yksi vaikeimmista ja stressaavimmista tekijöistä porsaan elämässä. Vieroituksen
jälkeistä kasvun heikkenemistä voidaan ehkäistä, kun vieroituksen jälkeen tarjottu rehu on jo tuttua ja vesinipan
käyttö on myös opeteltu jo porsimiskarsinassa. Rehuautomaatin muodolla, ulokkeilla ja kiinnityspaikalla
voidaan houkutella porsaita automaatille. Nopea syömään oppiminen vieroituksen jälkeen on tärkeää,
sillä syömättömyys voi edesauttaa mahahaavan syntymistä. Porsasrehulla on myös omia vaatimuksia
mm. valkuaispitoisuuden ja happoja sitovien aineiden suhteen. Orgaanisten happojen käyttö rehussa ja
liemirehun tarjoaminen ovat hyviä keinoja parantaa porsaiden suoliston terveyttä. Liemirehun käymiseen
tulee kiinnittää huomiota, jotta vältetään haitallisten aineiden muodostuminen rehuun ja ehkäistään ripuliin
sairastuminen
2014-01-01T00:00:00ZDjurens välfärd på finländska minkfarmer - resultat av farmbesök. Pälsfarm 2020 -projektet
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485239
Djurens välfärd på finländska minkfarmer - resultat av farmbesök. Pälsfarm 2020 -projektet
Ahola, Leena; Huuki, Hanna; Koistinen, Tarja; Mononen, Jaakko
Pälsfarm 2020 – Pälsdjurs välfärdsprojekt (TT2020-projektet) genomfördes av Forskningscentralen för
jordbruk och livsmedelsekonomi MTT och Östra Finlands universitet. Ett mål i projektet var att utreda
nivån på pälsdjurens välfärd på finländska räv- och minkfarmer. I TT2020-projektet utnyttjades och
testades utvärderingsmetoder för djurens välfärd som utvecklats i det allmäneuropeiska WelFur-projektet
(s.k. WelFur-protokoll) på rävar och minkar. I den här rapporten presenteras resultaten av
välfärdsutvärderingarna för rävfarmernas del.
Sex utvärderare av välfärd som utbildats i TT2020-projektet samt fyra forskare och forskningsbiträden
som arbetade i TT2020-projektet (och WelFur-projektet) utvärderade minkarnas välfärd på 39 pälsfarmer
under tiden mellan hösten 2012 och vintern 2014. Utvärderingarna gjordes enligt minkprotokollet under
tre olika perioder i produktionsomloppet: på vintern, sommaren och på hösten. På två minkfarmer gjordes
utvärderingen emellertid endast två gånger och totalt utvärderades minkarnas välfärd under 115 besök.
I genomsnitt var välfärdsproblemen på minkfarmerna rätt så små. På största delen av farmerna
observerades inga problem alls vid flera enskilda mätare. På enstaka farmer kunde emellertid förekomma
till och med många problem. De mest typiska välfärdsproblemen hos minkar var stereotypt beteende,
pälsbitning och diarré.; The project Turkistila 2020 – Welfare of Farmed Fur Animals (TT2020) was implemented by MTT
Agrifood Research Finland and University of Eastern Finland. One of its objectives was to examine the
level of animal welfare of farmed foxes and minks in Finland. TT2020 utilized and tested the welfare
assessment methods developed for farmed foxes and mink in the European cooperation project WelFur
(the so-called WelFur protocols). This report presents the results of the welfare assessments of mink
farms.
Six welfare assessment experts, trained within the TT2020 project, as well as four researchers and
research assistants working in TT2020 (and WelFur) carried out the welfare assessments on 39 mink
farms between the autumn 2012 and the winter 2014. The assessments took place in the three different
production periods in fur farming, in accordance with the welfare assessment protocol for farmed mink:
in the winter, summer and autumn. However, the assessment was carried out in only two production
periods on two mink farms. All in all, there were 115 animal welfare assessment visits on mink farms.
On an average, there were quite few animal welfare problems on mink farms. A large number of farms
had no problems in several animal welfare criteria. On the other hand, some farms had quite a lot of
problems. The most typical welfare problems in mink included stereotypic behaviour, fur-chewing and
diarrhoea.
2014-01-01T00:00:00ZEläinten hyvinvointi suomalaisilla minkkitiloilla - tuloksia tilakäynneiltä. Turkistila 2020 -hanke
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485238
Eläinten hyvinvointi suomalaisilla minkkitiloilla - tuloksia tilakäynneiltä. Turkistila 2020 -hanke
Ahola, Leena; Huuki, Hanna; Koistinen, Tarja; Mononen, Jaakko
Turkistila 2020 - Turkiseläinten hyvinvointihankkeen (TT2020-hanke) toteuttivat Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus MTT ja Itä-Suomen yliopisto. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää turkiseläinten
hyvinvoinnin tasoa suomalaisilla kettu- ja minkkitiloilla. TT2020-hanke hyödynsi ja testasi
yhteiseurooppalaisessa WelFur-hankkeessa kehitettyjä eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmiä ketuille
ja minkeille (nk. WelFur-protokollat). Tässä raportissa esitetään hyvinvointiarviointien tulokset minkkitilojen
osalta.
Kuusi TT2020-hankkeessa koulutettua hyvinvoinnin arvioijaa sekä neljä TT2020-hankkeessa (ja WelFurhankkeessa)
työskentelevää tutkijaa ja tutkimusavustajaa arvioi syksyn 2012 ja talven 2014 välisenä aikana
minkkien hyvinvoinnin 39 turkistilalla. Arvioinnit tehtiin minkkiprotokollan mukaisesti turkiseläinten
tuotantokierron kolmessa eri vaiheessa: talvella, kesällä ja syksyllä. Kahdella minkkitilalla arviointi tehtiin
kuitenkin vain kaksi kertaa, ja kaikkiaan minkkien hyvinvoinnin arviointikäyntejä tehtiin 115.
Keskimäärin hyvinvointiongelmat olivat minkkitiloilla melko vähäisiä. Useiden yksittäisten hyvinvointimittareiden
kohdalla ongelmia ei havaittu suurella osalla tiloista lainkaan. Toisaalta yksittäisillä tiloilla
ongelmia saattoi esiintyä paljonkin. Tyypillisimpiä minkkien hyvinvointiongelmia olivat stereotyyppinen
käyttäytyminen, turkinpurenta ja ripuli.; The project Turkistila 2020 – Welfare of Farmed Fur Animals (TT2020) was implemented by MTT
Agrifood Research Finland and University of Eastern Finland. One of its objectives was to examine the
level of animal welfare of farmed foxes and minks in Finland. TT2020 utilized and tested the welfare
assessment methods developed for farmed foxes and mink in the European cooperation project WelFur
(the so-called WelFur protocols). This report presents the results of the welfare assessments of mink
farms.
Six welfare assessment experts, trained within the TT2020 project, as well as four researchers and
research assistants working in TT2020 (and WelFur) carried out the welfare assessments on 39 mink
farms between the autumn 2012 and the winter 2014. The assessments took place in the three different
production periods in fur farming, in accordance with the welfare assessment protocol for farmed mink:
in the winter, summer and autumn. However, the assessment was carried out in only two production
periods on two mink farms. All in all, there were 115 animal welfare assessment visits on mink farms.
On an average, there were quite few animal welfare problems on mink farms. A large number of farms
had no problems in several animal welfare criteria. On the other hand, some farms had quite a lot of
problems. The most typical welfare problems in mink included stereotypic behaviour, fur-chewing and
diarrhoea
2014-01-01T00:00:00ZBiomassa-atlas. Biomassojen kestävän käytön työväline. Esiselvityksen loppuraportti.
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485234
Biomassa-atlas. Biomassojen kestävän käytön työväline. Esiselvityksen loppuraportti.
Lehtonen, Eeva; Anttila, Perttu; Haapanen, Ari; Huopana, Tuomas; Joensuu, Ilona; Juntunen, Risto; Kolehmainen, Mikko; Kymenvaara, Matti; Lehtinen, Harri; Leskinen, Pekka; Lilja-Rothsten, Saara; Merilehto, Kirsi; Myllymaa, Tuuli; Myllyviita, Tanja; Nousiainen, Riikka; Rasi, Saija; Sikanen, Lauri; Stocker, Markus; Valpola, Samu
Esiselvityshankkeen tavoitteena oli selvittää tarve ja sisällöt valtakunnalliselle paikkatietokannalle, joka
kokoaisi yhteen keskeiset biomassatietovarannot. Jo lähtöajatuksena oli, että tietokantoihin tulisi päästä
käsiksi kartta- ja selainpohjaisen käyttöliittymän kautta. Tavoiteltu työkalu nimettiin Biomassa-atlakseksi.
Tämän raportin päätulos on suunnitelma siitä, millaisena ja miten biomassatiedot kokoava karttakäyttöliittymä
eli Biomassa-atlas tulisi toteuttaa.
Hankkeen aikana toteutettiin internetissä laaja käyttäjäkysely ja lisäksi haastateltiin biomassatiedon käyttäjiä
hallinnosta toiminnan tasolle. Biomassatiedolle on selvä tarve, sillä kaikille biomassatiedoille olisi
hyödyntäjiä, ja tiedonhankinta koetaan nykyisin vaativaksi. Kaksi kolmannesta vastaajista piti Biomassaatlaksen
kaltaista sovellusta tärkeänä ja lähes kaikki vähintäänkin hyödyllisenä. Tärkeimpiä tiedolle esitettyjä
vaatimuksia ovat tiedon ajantasaisuus ja luotettavuus.
Maatalouden, metsätalouden ja vesistöjen biomassoja sekä turvetta koskevat merkittävimmät tietokannat
ja tietoja keräävät sekä paikkatiedon jakelua kehittävät hankkeet kartoitettiin. Valtakunnallisia biomassatietokantoja
on valmiina metsäbiomassoista, jätteistä ja lannasta. Soiden turvevarantoja on kartoitettu laajasti
Etelä-Suomessa. Pellot ja viljelykasvit rekisteröidään vuosittain, ja niistä on mahdollista laskea vuosittaiset
biomassatiedot. Vesistöbiomassoja kuten järviruokoa ja kaloja koskeva tiedonkeruu on kehittymässä
ja niitä koskevia biomassapaikkatietoja voidaan odottaa saatavaksi lähivuosina.
Useimmat tiedot biomassoista on mahdollista esittää avoimesti. Tarkkojen sijaintitietojen avoimuutta rajoittaa
lähinnä henkilötietolaki. Biomassa-aineistojen lisäksi hankkeessa kartoitettiin aineistoja ja työkaluja,
jotka auttavat arvioimaan biomassojen korjuun ja käytön vaikutuksia.
Hankkeessa tehtiin suunnitelma tietokannan ja käyttöliittymän toteuttamiseksi. Suunnitelma sisältää tekniset
määrittelyt ja ehdotuksia yhteistyömallista, jonka puitteissa järjestelmää voidaan kehittää. Järjestelmä
on mahdollista toteuttaa avoimella tai kaupallisella lähdekoodilla. Tekniikan valintaa voidaan tarkentaa
hankintaneuvotteluissa ohjelmistotoimittajien kanssa.
Biomassa-atlas-tietojärjestelmän ylläpito edellyttää aineistojen säännöllistä päivittämistä ja järjestelmän
versiopäivityksistä ja tietoturvasta huolehtimista. Ylläpitoon tulee varata jatkuva ulkopuolinen rahoitus ja
riittävä osaaminen.
Biomassa-atlaksesta on mahdollista tulla biotalousstrategian toteuttamisen merkittävin yksittäinen työkalu.
Jotta strategiaa voitaisiin edistää parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi Biomassa-atlaksen huomioida
myös eri biomassojen hyödyntämisen vaikutukset ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen kestävyyteen.; The main objective of the project was to study the need and content for a GIS-database and application which
would assemble essential national databases of biomass. From the very beginning, it was recognized that databases
should be accessible via the Internet and by map-based user interface. The tool was named Biomass Atlas.
The main result of this report is the plan to realize Biomass Atlas: how the web-based user interface utilizing
refined biomass data should be put into practice.
Users of biomass data were interviewed in personal meetings as well as via an Internet survey during the project.
Users were recognized widely from the administrative to the operational level. There is an explicit need
for biomass data of every biomass type. The acquisition of data is considered to be demanding. Two-thirds of
respondents viewed the Biomass Atlas-like application as important, and almost all viewed it as at least useful.
The most important demands for the data were reliability and up-to-date status.
The most important biomass databases or methods to develop them with regard to biomass from agriculture,
forestry and watersheds as well as peat were examined, as well as other related projects enhancing GIS data
distribution. There are nationwide databases ready for forest biomass, waste and manure. Peat from wetlands is
mapped widely in Southern Finland. Fields and crops are registered annually, which makes it possible to count
the yearly biomass data. Data acquisition of biomass from watersheds such as common reed and fish is going
to proceed in the years to come, and we can therefore expect to obtain GIS data from them.
It is possible to open most of the biomass data covered in this study. Pointing out precise location information
in high resolution is restricted by the Finnish personal data act. In addition to biomass data, data and tools
helping to evaluate impacts of biomass harvest and use were mapped within the project.
The plan was made to develop the database and user interface. The plan consists of technical definitions and
suggestions towards a cooperative model which can be used for system development. The system is possible to
implement in either an open or closed manner, i.e. using a commercial source code. The choice of technology
can be defined during the procurement-based negotiations with software companies.
Maintenance of the Biomass Atlas system requires regular updates of the data and system versions and ensuring
information security. Continuous external funding and sufficient know-how are needed to secure these requirements.
It is possible that Biomass Atlas shall become the most significant single tool for implementing the Finnish
bioeconomy strategy. In order to enhance the strategy in the best possible way, Biomass Atlas should also take
into account impacts to the environment, economy and social sustainability caused by the utilization of various
biomass types
2014-01-01T00:00:00ZKasvitautien esiintyminen viljalajikkeilla virallisissa lajikekokeissa 2007 - 2014
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485232
Kasvitautien esiintyminen viljalajikkeilla virallisissa lajikekokeissa 2007 - 2014
Jalli, Marja; Kedonperä, Auli; Laine, Antti; Högnäsbacka, Merja; Kujala, Marja; Niskanen, Markku; Jauhiainen, Lauri; Nikander, Hannele
Virallisten lajikekokeiden tarkoituksena on kasvilajikkeiden viljelyarvon arviointi. Viljalajikkeiden taudinkestävyys on tärkeä osa viljelyarvoa ja lajikkeiden taudinkestävyys on merkittävä osa integroitua kasvinsuojelua.
Tiedot kasvitautien esiintymisestä eri lajikkeilla perustuvat lumihomeen, härmän, ruosteiden ja pääosin myös lehtilaikkutautien osalta virallisten lajikekokeiden kenttäkokeista vuosina 2007–2014 tehtyihin kasvitautihavaintoihin. Kasvitautien esiintyminen kokeissa perustui luonnolliseen tartuntaan.
Lajikkeiden ruskolaikun ja pistelaikun sekä ohran tyvi- ja lehtilaikun sekä verkkolaikun laikkutyypin kestävyyttä tutkittiin infektiokokeilla. Pistelaikkutulokset ovat vuosilta 2007–2014, ruskolaikkutulokset 2007–2013 ja ohran tyvi- ja lehtilaikku- sekä verkkolaikun laikkutyyppitulokset vuosilta 2011–2014.
Tautitulokset analysoitiin käyttäen lineaarisia sekamalleja. Tuloksena saadut lajikekohtaiset tautikeskiarvot ovat keskenään vertailukelpoisia lajikkeiden koejaksojen erilaisuudesta huolimatta. Kontrollilajikkeet on sijoitettu testattavien lajikkeiden joukkoon tautimäärän mukaiselle sijalle.; The purpose of the official variety trials is to evaluate the cultivation value of plant varieties. Plant disease resistance is an important factor in the cultivation value of cereal varieties and has an essential role in integrated pest management.
Most of the information on the incidence of diseases on cereal varieties, snow mould, powdery mildew, rusts and leaf spot diseases, in this report is based on the observations made from the official variety field trials during 2007–2014. Disease pressure in trials was based on natural infection.
The susceptibility of spring wheat varieties to Stagonospora blotch and tan spot, and barley varieties to spot blotch and spot type net blotch were tested in infection trials. The trials of tan spot trials were done in 2007–2014, the trials of Stagonospora blotch in 2007–2013 and the trials of spot blotch and spot type net blotch in 2011–2014.
The data was analyzed using linear mixed models. The estimated means for the different varieties are comparable despite the different trial periods. The results for control and all the other varieties are given in the tables in order of susceptibility.
2014-01-01T00:00:00ZBiotalousketjun ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485201
Biotalousketjun ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys
Joensuu, Katri; Järvinen, Maija; Sinkko, Taija
Tämä raportti on katsaus biotalousketjujen ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen yleisen
kirjallisuuskatsauksen sekä esimerkkiketjujen kautta. Katsaukseen valitut esimerkkiketjut ovat agrometsätalous
(agroforestry), erikoiskasvit, kalatalous, kasvikset, liha (sika ja siipikarja), maito, metsätalous
ja viherrakentaminen.
Kestävyydelle on olemassa useita erilaisia määritelmiä, mikä osaltaan vaikeuttaa yleisesti hyväksyttyjen
arviointitapojen ja mittareiden muodostumista. Kestävän toiminnan arvioimiselle on kuitenkin luotu useita
viitekehyksiä ja arviointivälineitä, vaikkei yhteisymmärrystä ole saavutettu siitä, millainen mittaristo tai
indeksi voisi parhaiten kuvata kestävyyttä. Ekologisen kestävyyden viitekehykset jättävät monesti sosiaalisen
ja taloudellisen kestävyyden vähälle huomiolle tai täysin huomiotta. Sosiaalisen kestävyyden viitekehykset
puolestaan harvoin huomioivat pelkästään sosiaalisen ulottuvuuden, vaan ne ottavat useimmiten
huomioon myös talous- ja/tai ympäristönäkökulmat.
Lähes kaikissa ekologisen kestävyyden viitekehyksissä esiintyi useita ympäristöindikaattoreita. Viitekehyksissä
yleisimmin esiintyvät indikaattorit riippuivat siitä mihin tarkoitukseen viitekehys oli luotu. Esimerkiksi
tilatason viitekehyksissä yleisimpiä olivat energiankäyttö, biodiversiteetti, veden käyttö, maan
orgaaninen aines ja veden laatu. Elintarviketeollisuutta ja kauppaa käsittelevissä viitekehyksissä yleisimmät
indikaattorit puolestaan olivat energian ja veden käyttö sekä jätteiden määrä.
Sosiaalisista indikaattoreista useimmin nousivat esiin koulutus ja osaaminen, joka ohitti jopa työturvallisuuden
ja työtapaturmat. Sosiaalisen kestävyyden numeeriseen arviointiin liittyy suuria haasteita, sillä se
sisältää myös laadullisia arvoja. Tästä huolimatta monissa viitekehyksissä on pyritty kehittämään laskennallisia
indikaattoreita ja jopa indeksityylisiä mittareita, jotka ilmaisisivat sosiaalista kestävyyttä vertailukelpoisella
ja numeerisella tasolla.
Yleisimpiä taloudellisia indikaattoreita olivat tulotaso, kannattavuus ja pääoma. Kaksi viimeistä kertovat
yrityksen omasta vakavaraisuudesta, kun taas tulotaso on vahvasti sosiaalinen mittari, jota hyödynnetään
usein yhteiskunnallisella tasolla. Taloudellisille mittareille on usein tyypillistä painottua yritystasolla taloudelliseen
menestykseen itsessään, mistä taloudellisen kestävyyden arviointia usein kritisoidaan. Toisaalta
taloudellinen näkökulma on usein mukana myös sosiaalisia ja ympäristönäkökulmia arvioitaessa.
Kestävyyden arvioinnin menetelmät vaihtelevat suuresti eri biotalousketjujen välillä. Ketjukohtaisessa
tarkastelussa tulikin selväksi, että yleispätevän viitekehyksen soveltaminen näille kaikille ei ole mahdollista,
koska jokaisella tuotannonalalla on omat erityispiirteensä. Ketjun toimijoiden vahva osallistuminen
niin menetelmien valintaan, tiedon käsittelyyn kuin tulosten tulkintaankin on välttämätöntä käyttökelpoisten
ja tarkoituksenmukaisten viitekehysten ja arviointimenetelmien luomiseksi.; This report is a review of ecological, social and economic sustainability based on literature review and
case examples. In this study, the case examples are agroforestry, special plants, fishing industry, vegetables,
meat (pork and poultry), milk, forestry and landscaping.
There are several different definitions for sustainability, which makes it difficult to create generally accepted
assessment methods and indicators. However, there are existing frameworks and assessment tools
to assess sustainable activity despite the fact that there is not common understanding what kind of indicators
or indexes are the best to describe sustainability. Social and economic sustainability are often neglected
or completely ignored in many ecological sustainability frameworks. In case of social sustainability
frameworks, in contrary to ecological frameworks, they seldom take into account only social aspects,
but in most cases take into account also economic and/or environmental aspects.
Almost all ecological sustainability frameworks contain several environmental indicators. The most
common indicators depend on the purpose of the framework. For example, on farm level the most common
indicators were energy consumption, biodiversity, water consumption, soil organic matter and water
quality. As for food industry and trade, the most common indicators were energy and water consumption,
and waste production.
The most common social indicators were education and know-how, which were even more common than
occupational safety and accidents. There is a big challenge to evaluate social sustainability quantitatively,
because it contains also qualitative values. Despite of that, in many frameworks there was an aim to develop
quantitative indicators and even indexes to express social sustainability on a comparable and numerical
level.
The most common economic indicators were income level, profitability and capital. The last two express
good financial standing of company, when income level is more social indicator, which could often be
used in community level. It is typical to economic indicators that they focus on economic success of
company, and they often get criticism of that. On the other hand, economic point of view is often taken
into account when assessing social and environmental aspects.
Sustainability assessment methodologies vary a lot between different bio-economy chains. During literature
review of case examples, it was observed that it is not possible to create one common framework that
could be used for all case examples, because all production fields have their own special characteristics.
To create useful and suitable frameworks and assessment methodologies, it is essential that there is strong
participation of interest groups to methodology selection, data processing and interpretation of results.
2014-01-01T00:00:00ZEdistystä luomutuotantoon : loppuraportti
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485200
Edistystä luomutuotantoon : loppuraportti
Huuskonen, Arto
Edistystä luomutuotantoon -hankkeen tavoitteena oli luonnonmukaisen rehukasviviljelyn ja eläintuotannon
kannattavuuden parantaminen. Hankkeessa toteutettiin viisi työpakettia, jotka edistivät tavoitteiden
saavuttamista: 1) kestorikkakasvien torjunta vilja- ja valkuaiskasvien viljelyn turvaamiseksi, 2) nurmien
sadontuottokyvyn ylläpitäminen täydennyskylvöllä, 3) vilja-palkokasvisäilörehujen rehuarvon tarkentaminen
ruokinnan optimoimiseksi, 4) lihanautojen ruokinta palkokasvisäilörehuilla ja 5) luomunaudanlihantuotannon
mallintaminen kannattavuuden parantamiseksi. Käsillä olevaan julkaisuun on koottu työpakettien
keskeisimmät tulokset.
Kestorikkakasvien torjuntaan keskittyneessä työpaketissa toteutettiin juolavehnän torjuntakokeita kahdenlaisella
taktiikalla: 1) pikakesannointi keväällä ennen viljan kylvöä ja 2) nurmen lopettaminen loppukesän
kesannoinnilla ensimmäisen säilörehun korjuun jälkeen. Turvemaalla olleissa kokeissa oli mukana erilaisia
kyntötapoja, kevytmuokkausta, kultivointia ja Kvick-Finn -juolannostokone, joka on erityisesti kehitetty
kestorikkakasvien mekaaniseen torjuntaan. Ennen viljan kylvöä tehdyn pikakesannon teho juolavehnään
ei tässä kokeessa ollut riittävä. Turvemaa on varmasti yksi haasteellisimmista juolavehnän mekaanisen
torjunnan kannalta. Koepaikan pohjoisen sijainnin ja toukokuun alun epäedullisten sääolojen takia
kesannointiaika jäi molempina vuosina pariin viikkoon. Mikäli voitaisiin kesannoida kuukaudenkin ajan,
teho juolavehnään voisi olla parempi. Kyntö näyttäisi tarpeelliselta niin juolavehnän kurissa pitämisen
kuin ohrasadonkin kannalta. Nurmen lopetuskokeessa Kvick-Finn -kone tehosi hyvin juolavehnään. Seuraavana
syksynä ohrakasvustoista tehdyissä määrityksissä keskimäärin viiden ajokerran jälkeen juolavehnää
oli jäljellä vain pari prosenttia verrattuna käsittelemättömään koejäseneen. Kultivaattoreiden jäljiltä
juolavehnää oli jäljellä noin 10 %, lapiorullaäestyksen jäljiltä noin 25 % ja tiheän niiton jäljiltä yli 50 %
verrattuna käsittelemättömään koejäseneen. Tehokkaan juolavehnän torjunnan jälkeen ohrasato oli noin
1000 kg/ha suurempi verrattuna käsittelemättömään koejäseneen.
Työpaketissa toteutettiin myös peltovalvatin torjuntakoe hietamaalla, jossa peltoa kesannoitiin Kvick-
Finnin avulla touko-kesäkuun ajan. Tämän jälkeen pellolle kylvettiin viherlannoituskasvusto. Kvick-
Finnin teho peltovalvattiin näytti olevan hyvä, kun käsittelykertoja oli neljä ja kesannointiaika oli riittävän
pitkä. Peltovalvatin ja -ohdakkeen torjunta mekaanisesti kaipaa vielä jatkotutkimuksia. Kvick-Finn
kone ei täysin poista avokesannoinnin ongelmakohtia, mutta auttaa lyhentämään kesannointiaikaa siten,
että 2–3 kuukauden kesannointi harvoilla ajokerroilla riittää täysipitkän kesannon sijasta. Samalla teho
ainakin juolavehnään on niin hyvä, ettei avokesannointiin tarvitse tulevina vuosina aivan heti ryhtyä.
Nurmen täydennyskylvöön keskittyneessä työpaketissa lähtökohtana oli kolmannen satovuoden punaapila-
heinänurmi, johon haluttiin lisätä apilaa tulevien vuosien nurmisadon määrän ja laadun parantamiseksi.
Tavoitteena oli selvittää, millä menetelmillä täydennyskylvö onnistuu parhaiten ja onko kylvöajankohdalla
merkitystä. Kylvömenetelmiä oli neljä ja kylvöajankohtia kolme: hajakylvö pintaan huhtikuussa,
viljan suorakylvökone nurmen kylvöön säädettynä touko- tai heinäkuussa, rikkaäkeeseen yhdistetty
pneumaattinen kylvölaite touko- tai heinäkuussa ja tiheävantainen nurmen suorakylvökone touko- tai
heinäkuussa. Koepaikan maalaji oli multamaata, ja kylvömääränä käytettiin 4–5 kg/ha puna-apilan siementä.
Täydennyskylvöt tehtiin vuonna 2013, ja kylvöjen onnistumista mitattiin vuonna 2014 määrittämällä
nurmen ensimmäinen ja toinen säilörehusato. Koealuetta ei lannoitettu vuosina 2013–2014. Vuonna
2014 sadon 1 keskiarvo eri käsittelyissä oli noin 3600 kg ka/ha ja sadon 2 noin 3100 kg ka/ha. Käsittelemättömän
koejäsenen kokonaissato oli 6400 kg ka/ha ja muiden koejäsenten kokonaissadot olivat 6300–
7500 kg ka/ha. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
Havaintojen perusteella apilat näyttivät itävän ja taimettuvan useimpien kylvömenetelmien jälkeen. Nurmen
apilapitoisuus ei kuitenkaan lisääntynyt niin paljon, että nurmen sato olisi kasvanut täydennyskylvöjen
seurauksena. Suurimpana syynä tähän lienee ollut olemassa olevan heinäkasvinurmen kilpailu- ja
varjostuskyky. Pienet apilantaimet todennäköisesti kuolivat varjostukseen, jota nopeasti kasvava heinäkasvinurmi
aiheuttaa. Nurmisadot olivat kohtalaisen suuruisia ilman täydennyskylvöäkin. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita sitä, ettei täydennyskylvö toimisi missään oloissa ja ettei sille olisi tarvetta. Havaintojen
mukaan nurmen aukkopaikat saadaan täydennyskylvettyä varmemmin kuin tasaisen tiheä nurmi. Esimerkiksi
talvituhojen havaitseminen aikaisin keväällä on haasteellista. Tällöin ei nähdä, mitkä kohdat pellosta
kaipaisivat täydennyskylvöä. Tästä syystä monet viljelijät täydennyskylvävät nurmiaan vuosittain pienellä
siemenmäärällä, ikään kuin varmuuden vuoksi. Vaikutus ei ehdi näkymään vielä ensimmäisessä nurmisadossa,
mutta oletettavasti jo jonkin verran toisessa sadossa ja tulevina vuosina merkittävästi.
Vilja-palkokasvisäilörehujen rehuarvon tarkentaminen -osiossa toteutettiin ruutukokeita, sulavuuskokeita
ja säilöntätutkimus. Kesällä 2012 tutkittiin ruutukokeissa herne- ja härkäpapuviljaseoksia sekä korjuuajan
vaikutusta niiden satotasoon ja rehuarvoon. Kokeessa oli kolme härkäpapulajiketta (Fuego, Kontu ja Tangenta)
ja neljä hernelajiketta (Arvika, Dolores, Florida ja Jermu) seoskasvustoina sekä kevätvehnän
(Wappu) että kauran (Wilhelmiina) kanssa. Koeruudut korjattiin kolmena eri korjuuaikana kokoviljasäilörehuksi.
Korjuuaika vaikutti ruuduilta korjattuun kuiva-aine- ja raakavalkuaissatoon. Kuiva-ainesato lisääntyi
vihantalajikkeilla vielä kolmannelle korjuukerralle, mutta puitavan siemenen tuotantoon tarkoitetuilla
lajikkeilla (Kontu ja Jermu) ei juurikaan. Keskimäärin herne- ja härkäpapuviljaseoksilla saatiin
7918 ja 9402 kg kuiva-ainetta hehtaarilta. Keskimääräiset raakavalkuaissadot olivat 1194 ja 1313 kg raakavalkuaista
hehtaarilta. D-arvo oli herneviljaseoksilla keskimäärin 636 g/kg ka ja härkäpapuviljaseoksilla
641 g/kg ka. D-arvo suureni molemmilla palkokasviseoksilla kun kasvusto korjattiin myöhemmin. Darvo
suureni keskimäärin 2,29 g/pv ensimmäiseltä toiselle korjuulle ja 0,91 g/pv toiselta kolmannelle
korjuukerralle herneviljaseoksilla ja härkäpapuviljaseoksilla vastaavasti 2,31 ja 0,45 g/pv. Härkäpapuviljaseoksilla
korjuuajankohta vaikutti eri tavalla eri lajikkeilla. Kontulla ja Tangentalla suurin sulavuuden
lisäys tapahtui ensimmäisen ja toisen korjuun välillä. Fuegolla sulavuuden lisääntyminen oli tasaisempaa
ja lajikkeista suurinta toisen ja kolmannen korjuun välillä. Härkäpapulajikkeista Kontu on suunnattu erityisesti
tuleentuneen siemensadon tuotantoon, ja se eroaa selvästi säilörehuominaisuuksiltaan vihantalajikkeista.
Samoin hernelajikkeista Jermu poikkeaa muista lajikkeista. Pitemmän kasvuajan vaativat rehevät
lajikkeet sopivat säilörehun raaka-aineeksi paremmin suuren kuiva-aine- ja raakavalkuaissadon tuotantokyvyn
takia. Niillä myös sulavuus pysyy kauan korkeana.
Kesällä 2013 seurattiin hernevehnä- ja härkäpapuvehnäkasvustojen kehitystä ja tehtiin säilörehuja kolme
kertaa noin kahden viikon välein lampailla tehtäviä sulavuuskokeita varten. Palkokasvien osuus kasvustoissa
oli lähes 90 %, ja palkokasvien hyvä kilpailukyky johtui todennäköisesti siitä, että kasvukausi 2013
oli varsin lämmin. Kuiva-ainesato kasvoi molemmissa kasvustoissa korjuuta myöhemmäksi siirrettäessä
ja kasvustojen koostumus muuttui palkojen osuuden kasvaessa ja lehtien vähetessä. Kasvustojen kuivaainepitoisuus
paalatessa oli keskimäärin vain 181 g/kg. Rehuista erittyi runsaasti puristenestettä, sillä
syötettyjen säilörehujen kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 230 g/kg. Raakavalkuaista säilörehuissa oli
keskimäärin 165 g/kg ka. Hernevehnärehun sulavuus pieneni hienoisesti kasvun edetessä mahdollisesti
runsaasta lakoontumisesta johtuen, mutta härkäpapuvehnärehun sulavuus parani kasvun edetessä. Rehujen
sulavuus pässeillä määritettynä oli matalahko (D-arvo keskimäärin 588 g/kg ka), mutta toisaalta vertailukelpoinen
aikaisempiin tuloksiin. Osittain sulavuutta ovat tässä aineistossa laskeneet säilöntätappiot
erityisesti puristenesteen muodossa. Lampailla määritetty sulavuus oli linjassa laboratoriossa tehtyjen
sulavuusmääritysten kanssa. Tämän aineiston ja aikaisempien kokeiden perusteella palkoviljoja sisältävät
kokoviljasäilörehut sopivat hyvin nautojen ruokintaan. Tyypillisesti matalammasta sulavuudesta huolimatta
lisääntynyt kokoviljasäilörehujen syönti pystyy ylläpitämään tuotantoa hyvällä tasolla. Palkokasvien
käyttö rehuntuotannossa vähentää typpilannoituksen tarvetta ja jos kokoviljasäilörehu sopii hyvin tilan
viljelykiertoon, ruokintamenetelmään ja on edullisempaa kuin nurmisäilörehu, sen sisällyttämien rehuannokseen
on perusteltua.
Säilöntätutkimuksessa selvitettiin säilöntäaineiden kykyä parantaa säilöntätulosta palkoviljavaltaisten
kokoviljojen säilönnässä. Härkäpapuvehnä- (PaVe) ja hernevehnäkasvustot (HeVe) korjattiin tarkkuussilppurilla
vehnän ollessa aikaisella taikinatuleentumisasteella. Palkoviljan osuus oli 0.84 (PaVe) ja 0.89
(HeVe) ja kasvimateriaali oli märkää (ka 173 g/kg PaVe, 181 g/kg HeVe). Puristenestettä ei poistettu
rehuista säilönnän aikana. Säilöntävaiheessa kasvimateriaaliin lisättiin muurahaishappopohjaista säilöntäainetta
(AIV Ässä) tai maitohappobakteeriymppejä sisältäneitä tuotteita (Bonsilage Alfa tai Sil All 4×4)
tuotteiden annosteluohjeiden mukaisesti. Kontrollikäsittely tehtiin ilman säilöntäainetta. Kutakin käsittelyä
kohden täytettiin kolme rinnakkaista 12 litran siiloa. Valmiit kontrollisäilörehut olivat voimakkaasti
maitohappokäyneitä (maitohappoa 130 g/kg ka PaVe ja 140 g/kg ka HeVe), sokerit olivat kuluneet vähiin
(< 20 g/kg ka), rehuissa oli etikkahappoa (27 g/kg ka) ja varsinkin HeVe -rehussa oli myös ammoniakkiMTT
RAPORTTI 175 5
pitoisuus kohonnut (92 g NH3-N/kg kok.N HeVe, 67 g NH3-N/kg kok.N PaVe). Rehuissa oli voihappoa
vain hyvin pieniä määriä (< 0,8 g/kg ka). Maitohappobakteeriymppien käytöstä saatu hyöty rehun käymislaatuun
jäi merkityksettömän pieneksi, sillä raaka-aineessa oli luontaisia maitohappobakteereita yli 1
milj. pmy/g. AIV Ässä rajoitti PaVe-rehujen käymistä. Näissä rehuissa oli käymistuotteita yhteensä vain
43 g/kg ka, sokereita 146 g/kg ka ja ammoniakkityppeä 51 g/kg kok.N. HeVe-rehujen käymiseen AIV
Ässä vaikutti siten, että rehuun tuli huomattavan paljon etanolia (69 g/kg ka), ja rehun aerobinen stabiilisuus
oli parempi kuin muilla rehuilla (> 235 h). Tämä koe osoitti lukuisten aiempien tutkimusten tavoin,
että luonnonmukaisessa tuotannossa välttämättömät palkokasvit tarvitsevat säilönnän onnistumiseksi
luotettavia säilöntäaineita.
Lihanautojen ruokintaa käsittelevän työpaketin tarkoituksena oli selvittää alsikeapilasäilörehun sekä hernevehnä-
ja härkäpapuvehnä -säilörehujen tuotantovaikutukset (syönti, kasvu, ruhon laatu) kasvavien
sonnien ruokinnassa timoteisäilörehuun verrattuna sekä maitorotuisella (ayrshire) että liharotuisella
(aberdeen angus) eläinaineksella. Lisäksi tutkittiin eri säilörehuruokintojen mahdolliset vaikutukset lihan
laatuun. Tutkimuksessa oli koe-eläiminä 50 ayrshire-sonnia ja 50 angus-sonnia. Sonnit kasvatettiin viiden
eläimen ryhmäkarsinoissa. Tulosten perusteella kaikki tutkimuksessa mukana olleet säilörehut soveltuivat
hyvin kasvavien lihanautojen ruokintaan. Ruokintojen havaittiin vaikuttavan vain vähän tai ei lainkaan
sonnien rehun syöntiin sekä kasvutuloksiin. Palkokasvisäilörehujen sisällyttäminen ruokintaan lisäsi sonnien
valkuaisen saantia, mutta tämä näkyi ainoastaan heikentyneenä raakavalkuaisen hyväksikäyttönä,
koska sonnien valkuaisen tarve täyttyi myös timoteisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Palkokasvien käytön
suurimmat edut lienevätkin naudanlihantuotannossa lunastettavissa nimenomaan peltoviljelyn kautta.
Lihanautojen ruokinnan kannalta olisi eduksi, jos dieetin raakavalkuaispitoisuus ei nousisi kovin korkealle
tasolle, koska tällöin typen hyväksikäyttö heikkenee ja ylimääräistä typpeä menetetään erityisesti virtsan
mukana. Ruhon ja lihan laadussa havaittiin vain vähän eroja koeruokintojen välillä. Alsikeapilasäilörehun
sisällyttäminen ruokintaan näytti vähentävän hieman ruhojen rasvoittumista timoteisäilörehuruokintaan
verrattuna. Ulkofileen laatuun ruokinnoilla ei ollut käytännössä juuri mitään vaikutuksia. Aistinvaraisten
arvioiden perusteella palkokasvien käyttö ei aiheuttanut makuvirheitä tuotettuun lihaan. Rodun
vaikutukset olivat kokeessa varsin odotettuja, ja ne heijastelivat maitorotuisen ja liharotuisen eläinaineksen
eroja naudanlihantuotannossa. Angus-sonnien kasvu- ja teurasominaisuuksien todettiin olevan paremmat
kuin ay-sonneilla. Aistinvaraisessa arviossa angus-sonnien ulkofile arvioitiin mureammaksi, mehukkaammaksi
ja maukkaammaksi kuin ay-sonnien ulkofile.
Tuotannon mallintamisosiossa laadittiin naudanlihantuotannon tilamallilaskelmia. Tilamallit laadittiin
erikseen emolehmätuotantoon sekä maitorotuisiin vasikoihin perustuvaan tuotantoon. Vertailun vuoksi
laadittiin myös tavanomaisen tuotannon mallit. Tilamallit tehtiin vain yhdelle, keskimääräistä suuremmalle
tilakokoluokalle. Maitorotuisiin välitysvasikoihin perustuvalla tilalla oletettiin olevan 300 eläintä ja
107 ha peltoa. Vasikat tulevat terneinä tilalle, jossa niitä juotetaan maitojauheella 3 kuukauden ikään.
Emolehmätilalla oletettiin olevan 50 emoa ja 107 ha peltoa. Kannattavuutta mitattiin lihakilon tuotantokustannuksella.
Maitorotuisiin välitysvasikoihin perustuvassa tuotannossa tavanomainen ja luomutuotanto
näyttivät olevan yhtä kannattavia, kate per tuotettu lihakilo oli molemmissa vähän alle euron. Emolehmätuotanto
oli molemmilla tuotantotavoilla tappiollista: tavanomaisessa tuotannossa kate oli -2,9 euroa per
lihakilo ja luomuemolehmillä -0,8 euroa per lihakilo. Eroa selittää luomuemolehmätilan saamat suuremmat
tuet ja kustannussäästöt verrattuna tavanomaiseen tilaan. Luomuemolehmätila voitiin saada kannattavaksi
eläinmäärää lisäämällä ja vuokraamalla lisää peltoa, eli tekemällä lisää töitä. Kone- ja rakennuskustannusten
säästöillä todettiin olevan suuret mahdollisuudet vaikuttaa kaikkien tuotantotapojen kannattavuuteen.
Toisaalta säästöt vaikkapa rakennuskustannuksissa eivät saisi aiheuttaa suuria kustannuksia toisaalla,
esimerkiksi kuivikkeiden käytössä. Lisäpellon vuokrausmahdollisuus kohtuuhintaan näyttäisi parantavan
kaikkien tilatyyppien, mutta erityisesti luomutilojen kannattavuutta. Tuottajahinnoilla on edelleen
suuri merkitys: naudanlihasta saadun hinnan alentuminen alensi liki saman verran tuotannon katetta
kaikissa tuotantotavoissa. Koska tuilla lienee aleneva trendi tulevaisuudessa, tuottajahintojen lievä nousu
pitkällä aikavälillä olisi koko tuotantoketjun etu.
2014-01-01T00:00:00ZDjurens välfärd på finländska rävfarmer - resultat av farmbesök. Pälsfarm 2020 -projektet
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485199
Djurens välfärd på finländska rävfarmer - resultat av farmbesök. Pälsfarm 2020 -projektet
Ahola, Leena; Huuki, Hanna; Koistinen, Tarja; Mononen, Jaakko
Pälsfarm 2020 – Pälsdjurs välfärdsprojekt (TT2020-projektet) genomfördes av Forskningscentralen för
jordbruk och livsmedelsekonomi MTT och Östra Finlands universitet. Ett mål i projektet var att utreda
nivån på pälsdjurens välfärd på finländska räv- och minkfarmer. I TT2020-projektet utnyttjades och
testades utvärderingsmetoder för djurens välfärd som utvecklats i det allmäneuropeiska WelFur-projektet
(s.k. WelFur-protokoll) på rävar och minkar. I den här rapporten presenteras resultaten av
välfärdsutvärderingarna för rävfarmernas del.
Fjorton utvärderare av välfärd som utbildats i TT2020-projektet samt fyra forskare och forskningsbiträden
som arbetade i TT2020-projektet (och WelFur-projektet) utvärderade rävarnas välfärd på 88 rävfarmer
under tiden mellan hösten 2012 och vintern 2014. Utvärderingarna gjordes enligt rävprotokollet under tre
olika perioder i produktionsomloppet: på vintern, sommaren och på hösten. På tio rävfarmer gjordes
utvärderingen emellertid endast under en eller två perioder och totalt utvärderades rävarnas välfärd under
248 besök.
I genomsnitt var välfärdsproblemen på rävfarmerna rätt så små. På största delen av farmerna observerades
inga problem alls vid flera enskilda mätare. På enstaka farmer kunde emellertid förekomma till och med
många problem. De mest typiska problemen var böjda framben, diarré och fetma. Alla dessa problem var
vanligare hos blårävar än hos silverrävar eller artkorsningar av dessa.; The project Turkistila 2020 – Welfare of Farmed Fur Animals (TT2020) was implemented by MTT
Agrifood Research Finland and University of Eastern Finland. One of its objectives was to examine the
level of animal welfare of farmed foxes and minks in Finland. TT2020 utilized and tested the welfare
assessment methods developed for farmed foxes and mink in the European cooperation project WelFur
(the so-called WelFur protocols). This report presents the results of the welfare assessments of fox farms.
Fourteen welfare assessment experts, trained within the TT2020 project, as well as four researchers and
research assistants working in TT2020 (and WelFur) carried out the welfare assessments on 88 fox farms
between the autumn 2012 and the winter 2014. The assessments took place in the three different
production periods in fur farming, in accordance with the welfare assessment protocol for farmed foxes:
in the winter, summer and autumn. However, ten fox farms were assessed only during one or two
production periods. All in all, there were 248 animal welfare assessment visits on fox farms.
On an average, there were quite few animal welfare problems on fox farms. A large number of farms had
no problems in several animal welfare criteria. On the other hand, some farms had quite a lot of problems.
The most typical problems included bent forefeet, diarrhoea and overweight. All these problems were
more common in blue foxes compared with silver foxes or their hybrids.
2014-01-01T00:00:00ZMore from agriculture – testing the concept and practise of locally driven environmental initiatives
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485149
More from agriculture – testing the concept and practise of locally driven environmental initiatives
Ovaska, Ulla; Granholm, Kaj
The current control oriented approach in agri-environmental governance responds poorly to environmental issues on the local scale, as well as on the regional and macro-regional scales. Furthermore, it contributes to the distrust that exists between the agricultural and environmental sectors, this is partly due to the inefficiency of the implemented measures in delivering the required outcomes, and partly due to the frustration among farmers who feel that the policy is not addressing the right issues and is not taking the situational specifics on the farm into account. Thus, a paradigm change to a more management-oriented approach is needed.
Recent experiences in participatory agri-environmental management projects and initiatives in the Baltic Sea Region suggest strong motivation and willingness of farmers to assume responsibility and engage in actions concerning the environment. Farmers are increasingly building their self-images as land managers, in addition to food producers. This image must be appreciated and acknowledged in the administration and the governance system must find ways to overcome the inherent challenges in producing better environmental outcomes through locally adapted and collective approaches. There are initiatives throughout Europe that seek to utilize the Rural Development Programmes better for a more holistic benefit.
We must learn to value, not only environmental services and the ecosystem as a whole, but also the extra time and money invested in initial communication, consultation and coordination in local development projects and management actions.
The cases studied and highlighted in this report offer examples of different ways to integrate agricultural production with land and water management, and to utilize the opportunities the general EU CAP framework provides. It is largely up to the will and motivation of individuals, farmers, government officials and advisors alike to make the most of these opportunities. This paper suggests how different local, regional, national and international fora and networks can support the local management. Ultimately, as our cases demonstrate, strongly motivated persons can drive initiatives if they have the appropriate support tools and data available and over time this has the potential to also contribute to adaptations on the system level. Better communication – on all levels, when it is open, honest, transparent and continuous – is the key to success.; Nykyinen maatalouden ympäristöpolitiikka perustuu valvontaan ja säätelyyn, eikä kykene vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin paikallis- ja aluetasolla tai alueiden välillä. Se myös lisää epäluuloa maatalouden toimijoiden ja ympäristöhallinnon välillä. Tämä johtuu osin siitä, etteivät toimenpiteiden vaikutukset ole odotetunkaltaisia, mutta myös siitä, että viljelijät ovat turhautuneita nykyiseen tilanteeseen. Toimenpiteiden ei katsota kohdistuvan oikeisiin asioihin tai ottavan kunkin maatalousyrityksen tilannetta yksilöllisesti huomioon. Tästä syystä tarvitaan uutta lähestymistapaa, joka korostaa paikallislähtöistä johtamista.
Viimeaikaiset kokemukset maatalouden ympäristötoimenpiteiden toteuttamiseen liittyvistä hankkeista Itämeren alueella osoittavat, että viljelijöillä on voimakas motivaatio ottaa enemmän vastuuta ympäristöasioissa ja toteuttaa toimenpiteitä tiloillaan. Viljelijät kokevat yhä enenevässä määrin, että he eivät ole työssään ainoastaan ruoantuottajia vaan myös vastaavat maankäytöstä ja maaseutuympäristön hoidosta kokonaisuudessaan. Tätä näkemystä on syytä kunnioittaa ja hallinnon tulee ottaa se huomioon toiminnassaan. Ympäristötoimenpiteisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tulee kehittää paremmin paikallisiin oloihin soveltuvia hankkeita ja korostaa yhteistyötä niiden toteuttamisessa. Tämän saavuttamiseksi maaseudun kehittämisohjelmia pyritään hyödyntämään kaikkialla Euroopassa.
Meidän tulee oppia arvostamaan myös ylimääräistä aikaa ja rahaa, jotka investoidaan sisäiseen viestintään, konsultoitiin ja koordinaatioon paikallislähtöisissä kehittämishankkeissa sen lisäksi, että arvostamme ympäristöpalveluja ja ekosysteemiä kokonaisuutena.
Tämän raportin tapaustutkimukset tarjoavat esimerkkejä erilaisista tavoista yhdistää maataloustuotanto maankäytön ja vesien hallintaan. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka antaa siihen myös mahdollisuuksia. Kyse on pitkälti yksilöiden: viljelijöiden, virkamiesten ja neuvojien halusta ja motivaatiosta hyödyntää näitä mahdollisuuksia parhaan mukaan. Tämä raportti esittelee kuinka erilaiset paikalliset, alueelliset, kansalliset ja kansainväliset verkostot voivat tukea huomion kohdentamista paikallistason johtamiseen. Vahvasti motivoituneet henkilöt voivat vetää aloitteita, mikäli heillä on käytettävissään sopivia työkaluja ja riittävästi tietoa. Ajan myötä tämä käytäntö lisää hallinnon tasolla tapahtuvia uudistuksia. Parempi viestintä kaikilla tasoilla on menestyksen avain, mikäli se on avointa, rehellistä, läpinäkyvää ja jatkuvaa.
2014-01-01T00:00:00ZEläinten hyvinvointi suomalaisilla kettutiloilla - tuloksia tilakäynneiltä. Turkistila 2020 -hanke
https://jukuri.luke.fi:443/handle/10024/485148
Eläinten hyvinvointi suomalaisilla kettutiloilla - tuloksia tilakäynneiltä. Turkistila 2020 -hanke
Ahola, Leena; Huuki, Hanna; Koistinen, Tarja; Mononen, Jaakko
Turkistila 2020 - Turkiseläinten hyvinvointihankkeen (TT2020-hanke) toteuttivat Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus MTT ja Itä-Suomen yliopisto. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää turkiseläinten
hyvinvoinnin tasoa suomalaisilla kettu- ja minkkitiloilla. TT2020-hanke hyödynsi ja testasi
yhteiseurooppalaisessa WelFur-hankkeessa kehitettyjä eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmiä ketuille
ja minkeille (nk. WelFur-protokollat). Tässä raportissa esitetään hyvinvointiarviointien tulokset kettutilojen
osalta.
Neljätoista TT2020-hankkeessa koulutettua hyvinvoinnin arvioijaa sekä neljä TT2020-hankkeessa (ja
WelFur-hankkeessa) työskentelevää tutkijaa ja tutkimusavustajaa arvioi syksyn 2012 ja talven 2014 välisenä
aikana kettujen hyvinvoinnin 88 turkistilalla. Arvioinnit tehtiin kettuprotokollan mukaisesti turkiseläinten
tuotantokierron kolmessa eri vaiheessa: talvella, kesällä ja syksyllä. Kymmenellä kettutilalla
arviointi tehtiin kuitenkin vain yhden tai kahden jakson aikana, ja kaikkiaan kettujen hyvinvoinnin arviointikäyntejä
tehtiin 248.
Keskimäärin hyvinvointiongelmat olivat kettutiloilla melko vähäisiä. Useiden yksittäisten hyvinvointimittareiden
kohdalla ongelmia ei havaittu suurella osalla tiloista lainkaan. Toisaalta yksittäisillä tiloilla ongelmia
saattoi esiintyä paljonkin. Tyypillisimpiä ongelmia olivat taipuneet etujalat, ripuli ja liikalihavuus.
Kaikki nämä ongelmat olivat yleisempiä siniketulla kuin hopeaketulla tai näiden lajien lajiristeytyksillä.; The project Turkistila 2020 – Welfare of Farmed Fur Animals (TT2020) was implemented by MTT
Agrifood Research Finland and University of Eastern Finland. One of its objectives was to examine the
level of animal welfare of farmed foxes and minks in Finland. TT2020 utilized and tested the welfare
assessment methods developed for farmed foxes and mink in the European cooperation project WelFur
(the so-called WelFur protocols). This report presents the results of the welfare assessments of fox farms.
Fourteen welfare assessment experts, trained within the TT2020 project, as well as four researchers and
research assistants working in TT2020 (and WelFur) carried out the welfare assessments on 88 fox farms
between the autumn 2012 and the winter 2014. The assessments took place in the three different production
periods in fur farming, in accordance with the welfare assessment protocol for farmed foxes: in the
winter, summer and autumn. However, ten fox farms were assessed only during one or two production
periods. All in all, there were 248 animal welfare assessment visits on fox farms.
On an average, there were quite few animal welfare problems on fox farms. A large number of farms had
no problems in several animal welfare criteria. On the other hand, some farms had quite a lot of problems.
The most typical problems included bent forefeet, diarrhoea and overweight. All these problems were
more common in blue foxes compared with silver foxes or their hybrids.
2014-01-01T00:00:00Z